Vuoden 2016 elokuva – Aleksin Blogi

Leffalauantai: Tell the world (Kertokaa maailmalle)

Ellen G. Whiten roolissa nähdään Tommie-Amber Pirie

Tell the world (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu historiallinen biografinen draamaelokuva jonka on ohjannut Kyle Portbury. Pääosarooleissa nähdään Tommie-Amber Pirie, Bill Lake sekä Stephen McDonald. Suomeksi elokuva tunnetaan nimellä Kertokaa maailmalle ja se on vapaasti katsottavissa HopeTV:n sivuilla (katso täältä) kunhan vain sivulla olevat evästeet on ensin sallinut sivun alalaidasta.

Tarina on historiaan pohjautuva ja se kertoo adventisteista sekä Seitsemännen päivän adventtikirkon syntyhistoriaa. Tarinassa kerrotaan sosiaalisia, poliittisia ja tietenkin myös hengellisiä taustoja ja haasteita kirkon synnystä ja sen alkuvaiheista.

Elokuvassa mm. kuvataan kirkon historiaan tärkeällä tapaa vaikuttaneen baptistisaarnaajan William Millerin vaikutusta, Jeesuksen pikaisen takaisintulon odotusta ja myöskin ns. “suurta pettymystä” (artikkeli Wikipediassa englaniksi) kun Jeesus ei palannutkaan takaisin vuonna 1844. Tämän seurauksena monet seuraajista menetti uskonsa.

Kuitenkin jäljelle jääneiden adventistien joukossa oli vielä monia jotka halusivat yhä tutkia Raamattua ja ottaa selvää missä heidän ennustuksensa olivat menneet väärin ja tätä kautta muodostui Seitsemännen päivän adventtikirkko.

Merkittävän osan elokuvassa saa odotetusti myös Ellen White (Tommie-Amber Pirie) jolla on ollut ja jossain määrin on yhä merkittävä tai vähintäänkin tunnettu rooli Seitsemännen päivän adventistien keskuudessa.

Historiallisista ja/tai hengellisistä elokuvista kiinnostuneille Tell the world on ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva. Se on mielenkiintoisella tapaa kerrottu historiallinen draama josta saa hyvin käsityksen Seitsemännen päivän adventtikirkon alkuaikojen olennaisimmista vaiheista.

Elokuva on myöskin tyylikkäästi toteutettu ja kaikki elokuvan peruselementit on tehty hyvin. Tarinankuljetus on sopivalla rytmillä etenevää eikä se käy missään vaiheessa tarpeettoman verkkaiseksi. Näyttelytyö oli varmaa eikä siinä ollut mitään valittamisen aihetta.

Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Itseäni se kiinnosti erityisesti aihealueensa puolesta mutta ilahduttavaa kyllä se on onnistunut myös muistakin syistä kuin vain kiinnostavan aiheensa vuoksi.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 7,3/10)

Leffalauantai: Hacksaw Ridge (Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas)

Desmond Doss (Andrew Garfield) pelastamassa sotamiestä rintamalla.

Hacksaw Ridge (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan myös nimellä Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas on Mel Gibsonin ohjaama historiallinen tositapahtumista kertova sotaelokuva vuodelta 2016. Pääosarooleissa nähdään Andrew Garfield, Teresa Palmer, Luke Bracey sekä Vince Vaughn.

Elokuvassa kerrotaan Seitsemännen päivän adventistista Desmond Dossista joka värväytyy sotajoukkoihin. Kristillisen vakaumuksensa vuoksi hän ei kuitenkaan ole valmis ottamaan asetta vaan hän tahtoo palvella taistelukentällä lääkintämiehenä. Kutsunnoissa hän on saanut käsityksen että tästä ei pitäisi tulla ongelmia, mutta armeijaan saavuttua hän saa havaita että uskollisuus vakaumukselleen on paikoitellen vaikeaa sillä muut eivät aseetonta sotilasta katso hyvällä.

Desmond joutuu vakaumuksensa vuoksi konflikteihin tupalaistensa kanssa ja lopulta hän joutuu myös sotaoikeuteen aseista kieltäytymisensä vuoksi. Vaikeista tilanteista huolimatta Desmond pääse lopulta Hacksaw Ridgen taisteluihin missä hän pelastaa toiminnallaan kymmenien miesten hengen. Wikipedian tietojen mukaan Desmond Doss pelasti yksin vihollisen tulessa 12 tunnin aikana 75 miehen hengen (katso täältä).

Hacksaw Ridge on mielenkiintoinen poikkeus perinteisten sotaelokuvien joukossa, sillä se nostaa perinteisten sankariroolien sijaan esille sen että sodassa voi olla sankari myös se joka ei tartu aseeseen ja riistä toisen ihmisen henkeä.

Pidin kuinka selkeästi Desmondin kristillinen vakaumuksen tärkeys tuotiin esiin ilman että siitä olisi rakennettu liiallisen kaunisteltua tai tarpeettoman kurjisteltua kerrontaa. Desmond saa vakaumuksensa vuoksi oman osansa ihmisten pilkasta ja hän saa kohdata epäoikeudenmukaista kohtelua uskonsa vuoksi, mutta usko kuitenkin kantaa yli vaikeidenkin hetkien tullen lopulta siunaukseksi monille.

Ohjauksellisesti elokuva on tyylikästä katsottavaa, vaikkakin sotaelokuvien tavalliseen tyyliin se voi olla herkemmille vastenmielistäkin katsottavaa sillä Gibson ei tarpeettoman paljoa filmatisoinnissaan säästele näyttäessään sodan vastenmielisiä puolia. Mikäli irti revenneet raajat tai veren ja sisäelimien näkeminen taistelukentällä aiheuttaa vastenmielisyyttä valkokankaalla katsottuna on hyvinkin mahdollista että tämä elokuva ei tule nousemaan suosikkeihin.

Pidin tästä elokuvasta paljon. Se on toimiva sotaelokuva joka taistelun kylmyyden keskeltä löytää kuitenkin ihmisyyden äänen. Se kuvaa hienosti kuinka aito usko joka on hionut luonteen lujuutta kantaa läpi vaikeidenkin paikkojen.

Todellisessa elämässä Desmond Doss sai toiminnastaan taistelukentillä ensimmäisenä aseistakieltäytyjänä Yhdysvaltojen armeijan korkeimman sotilasansiomitalin Medal of Honorin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 8,1/10)

Leffalauantai: Passengers

Passengers (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu romanttinen sci-fi-draama jonka on ohjannut Morten Tyldum. Pääosarooleissa nähdään Jennifer Lawrence sekä Chriss Pratt.

Tarina kertoo kuinka maa-planeetalta on lähetetty avaruusalus kohden uutta asumiskelpoista planeettaa. Aluksen kyydissä on 5000 matkustajaa ja heidän on tarkoitus olla horroksessa koko 120 vuoden pituisen matkan verran. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja Jim Preston (Chris Pratt) havaitsee tulleensa herätetyksi unestaan horroskapselista liian aikaisin. Herääminen ei ole valitettavasti tapahtunut viikkoa, kuukautta tai edes vuotta liian aikaiseen vaan matkaa uudelle planeetalle on jäljellä vielä 88 vuotta.

Vuoden päivät yksin avaruusaluksessa android-baarimikon kanssa aikaa vietettyään Jim päätyy epätoivoiseen tekoon ja herättää itselleen matkakumppaniksi aikaisemmin tuntemattoman kirjailijan Aurora Lanen (Jennifer Lawrence). He tutustuvat toisiinsa lähemmin, mutta totuuden valjetessa omasta ennenaikaisesta heräämisestään käyvät Auroran ja Jimin välit niin kylmäksi että raketin ulkopuoleinen avaruuskin alkaa vaikuttamaan lähes lämpimältä vaihtoehdolta.

Passengers on mielenkiintoinen ja tyylillä toteutettu sci-fi joka näyttää että kiinnostavan elokuvan voi luoda pienemmälläkin näyttelijäkaartilla sillä tarina pyörii pääsääntöisesti Jimin, Auroran sekä android-baarimikko Arthurin (Michael Sheen) ympärillä.

Juoni on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen. Sen draamalliset, romanttiset ja toiminnalliset osuudet on jokainen toteutettu tyylikkäästi ja tasapainoisesti eikä mikään tunnu teennäiseltä. Näyttelijävalinnat on osuvia ja tämänkin filmatisoinnin kohdalla on helppoa havaita että Jennifer Lawrence on näyttelijöiden kovapalkkaisinta kärkikastia aivan ansaitusti. Tapa miten Lawrence osaa eläytyä rooleihinsa ja välittää tunteitaan myös katsojalle on mitä ilahduttavinta katsottavaa.

Pidän monista moderneista sci-fi leffoista ja siitä kuinka visuaalisesti näyttäviä ja ääniltään erinomaisia ne ovat eikä tämäkään tee näissä poikkeusta.

Kokonaisuutena Passengers on viihdyttävä ja tyylikäs moderni sci-fi joka onnistuu olemaan tarpeeksi kevyt ollakseen helposti lähestyttävän viihteellinen mutta jossa on kuitenkin tarpeeksi tunnetta ja tunnelmaa jotta sen katsoo mieluusti useampaankin kertaan. Allekirjoittaneelle tämä oli toinen katselukerta ja toisella katselukerralla arvosana tuli aikaisempaa kolme pistettä paremmaksi.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Suicide Squad

Suicide Squad on David Ayerin ohjaama DC Comicsin sarjakuvahahmojen varaan rakennettu toimintaelokuva vuodelta 2016. Sen pääosissa nähdään Margot Robbie, Will Smith sekä Jared Leto.

Tarinassa kerrotaan kuinka ARGUS-järjestön johtaja Amanda Waller (Viola Davis) saa Washingtonissa tahtonsa läpi voidakseen perustaa pahamaineisista rikollisista koostuvan iskuryhmän jonka tarkoituksena on toimia Yhdysvaltojen eduksi vaarallisia uhkia vastaan.

Pian ryhmän kokoamisen jälkeen ilmaantuukin suuri uhka ilmoille kun ihmisen ruumiissa kontrollin alaisuudessa pidetty noita vapautuu Wallerin hallintavallan alta vapauteen vapauttaen samalla myös veljensä. Veljensä kanssa noita alkaa olemaan pian jo niin suuri uhka kaupungille että rikollisista kasatun iskuryhmän on aika käydä vähemmän vapaaehtoisina taisteluun toisenlaista pahuutta vastaan.

Supersankarielokuvat eivät yleisesti ole sellaisia jotka lukeutuisivat omiin suosikkeihini, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat olleet vähintäänkin viihdyttäviä vaikkakin keskinkertaisia katsottavia. Aikaisemmin muistini mukaan ainoastaan Black Panther lukeutui itselläni kategoriaan huono supersankarielokuva ja oma arvioni sille on tyly 3/10, mutta valitettavasti Suicide Squad pääsee myös tälle lajityypissään keskivertoa huonompien elokuvien listalle.

Tarina alkaa suhteellisen latteasti ja vailla erityistä syvyyttä. Pahamaineisia rikollisia näytetään pintapuoleisesti jotta heistä saa edes ohuen hahmokuvan katsoja mieleensä luotua ja kohta rikollisia jo kiristetäänkin toimimaan yhteisen hyvän eteen. Kenestäkään hahmosta ei tässä vaiheessa saa erityisesti mitään mielenkiintoista irti eikä elokuvan edetessäkään hahmoihin tulla juuri syvyyttä saamaan. Taustoja kyllä avataan joidenkin rikollisten kohdalla tarinan edetessä, mutta tapa miten se näytetään on lähinnä tympäisevän teennäistä ja päälle liimattua eikä katsojalle synny minkäänlaista tunnesidettä ketään hahmoa kohtaan.

Hahmojen syvyyden puutteesta huolimatta rikollisjoukosta edes Harley Quinn (Margot Robbie) onnistuu olemaan mielenkiintoinen hahmo alusta loppuun saakka. Kaunis, energinen ja epävakaa pyskopaatti flirttailevalla mutta arvaamattomalla käytöksellä on ainoa hahmo joka edes jollain tapaa onnistuu pitämään katsojan mielenkiintoa sen verran yllä että mukana kulkevat tusinarikolliset eivät saa katsojaa nukahtamaan sohvalle elokuvaa katsoessa.

Visuaalisesti elokuva on kohtalaisen tyylikäs ja ohjaustyyli lajityypilleen tavallisen toimivaa tasoa, vaikkakin paikoitellen sekin käy jo tarpeettoman kliseiseksi – viimeistään siinä vaiheessa kun jo kuolleeksi luultu rakastettu ei olekaan vaihtanut hiippakuntaansa ajasta iäisyyteen, draamaattinen musiikki soi ja sankari kääntyy katsomaan taakseen nähdäkseen tämän “yllättävän” ilahduttavan käänteen.

Kaikista haukuista huolimatta kyllähän tämän katsoi ilman että siihen käyttämäänsä aikaa olisi jäänyt harmittelemaan. Sen visuaalinen puoli toimii, musiikkiivalinnat on hyviä ja Harley Quinnin hahmo on mielenkiintoinen persoona, mutta tasapaksu tarina yhdistettynä läjään täysin merkityksettömiä tusinahahmoja joille on koetettu kliseisesti rakentaa edes jonkinlaista tarttumapintaa onnistumatta siinä tekee tästä lajityypissään hieman keskimääräistä huonomman elokuvan.

Arvosana: 4/10 (IMDB: 6,0/10)

Leffalauantai: Risen

Claviuksen roolissa nähdään Joseph Fiennes

Risen (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu historiallinen draamaelokuva. Sen on ohjannut Kevin Reynolds ja sen pääosissa nähdään Jospeh Fiennes, Peter Firth, Cliff Curtis sekä Steward Scudamore.

Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 33 jKr. Roomalainen sotilas Clavius (Joseph Fiennes) saa tehtäväkseen selvittää kuka on vastuussa vasta ristiinnaulitun messiaaksi julistetun Jeesuksen ruumiin katoamisesta. Clavius lähtee selvittämään pikaisesti tapausta ennen kuin sanoma Jeesuksen etukäteen ilmoittamasta ylösnousemuksestaan pääsee laajemmin valtaamaan alaa ja sitä kautta aiheuttamaan mahdollisia levottomuuksia.

Clavius selvittää tapausta niin haudalla vartioineilta sotilailta, Maria Magdalenalta kuin opetuslapsiltaltakin. Vähitellen Claviuksen oma maailmankuva järkkyy ja hän saa huomata uskovansa itsekin todeksi sitä ilosanomaa mitä opetuslapset ovat julistaneet – Kristus on noussut kuolleista ja elää.

Yeshuan (eli Jeesuksen) roolissa nähdään Cliff Curtis

Mikäli Raamatun Uuden Testamentin kertomukset ovat entuudestaan tuttuja on Risen-elokuvan viitekehys jo etukäteen tiedossa. Lyhyesti tiivistäen elokuvassa kerrotaan miehestä joka saa monet uskomaan siihen että hän on Jumalan poika. Juutalaiset ovat odottaneet Vanhan Testamentin ennustuksissa luvattua Messiasta joka on tuleva. Kun hän vihdoin saapuu ei juutalaiset häntä tunnista luvatuksi kuninkaakseen ja niinpä Jeesus tuomitaan kuolemaan ristillä.

Ennen kuolemaansa Jeesus on kertonut seuraajilleen että hän on kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja Risenin pääpainopiste kertookin ajasta mitä tapahtuu sen jälkeen kun Jeesus kuolee, nousee ylös kuolleista, ilmestyy opetuslapsilleen ja antaa heille käskyn julistaa sanomaa Jumalan valtakunnasta.

Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Iso syy siihen on tietenkin se, että itse olen tunnustava kristitty ja siten henkilökohtaisesti uskon Raamattuun ja Jeesuksen ylösnousemukseen, mutta vaikka en uskoisikaan on tämä silti elokuvalliseltakin anniltaan mielenkiintoinen kuvaus kristinuskon alkuajoista tavallisesti nähtävästä katsantokannasta poikkeavasta näkökulmasta. Pidin siitä kuinka tarinaa katsotaan roomalaisen sotilaan perspektiivistä ja siitä kuinka hän asiaa tutkiessaan joutuu jossain vaiheessa päästämään irti omista totutuista uskomuksistaan havaittuaan omin silmin kuinka sama Jeesus jonka hän näki ristillä kuolleena on noussut kuolleista ja on jälleen elävä.

Ohjauksellisesti ja muiltakin aspekteiltaan mentiin perinteisiä mutta toimivia kaavoja noudattaen. Taiteelliselta anniltaan Risen ei siis tarjoa mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta elokuvallisesti se onnistuu luomaan viihdyttävän ja toimivan katselukokemuksen kristinuskon alkuajoista. Se ottaa kyllä taiteellisia vapauksia asioista joista Raamattu ei kerro lukijalleen mitään, mutta se tekee sen kuitenkin siten että se ei lähde kertoamaan toisenlaista evankeliumia ja koeta vääristää evankeliumien sanomaa.

Kristityille tätä elokuvaa on helppo suositella, mutta monelle muullekin tässä elokuvassa on hyviä ja toimivia elokuvallisia aspekteja joka tekee siitä kiintoisan katselukokemuksen.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,3/10)