Leffalauantai: Hacksaw Ridge (Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas)

Desmond Doss (Andrew Garfield) pelastamassa sotamiestä rintamalla.

Hacksaw Ridge (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan myös nimellä Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas on Mel Gibsonin ohjaama historiallinen tositapahtumista kertova sotaelokuva vuodelta 2016. Pääosarooleissa nähdään Andrew Garfield, Teresa Palmer, Luke Bracey sekä Vince Vaughn.

Elokuvassa kerrotaan Seitsemännen päivän adventistista Desmond Dossista joka värväytyy sotajoukkoihin. Kristillisen vakaumuksensa vuoksi hän ei kuitenkaan ole valmis ottamaan asetta vaan hän tahtoo palvella taistelukentällä lääkintämiehenä. Kutsunnoissa hän on saanut käsityksen että tästä ei pitäisi tulla ongelmia, mutta armeijaan saavuttua hän saa havaita että uskollisuus vakaumukselleen on paikoitellen vaikeaa sillä muut eivät aseetonta sotilasta katso hyvällä.

Desmond joutuu vakaumuksensa vuoksi konflikteihin tupalaistensa kanssa ja lopulta hän joutuu myös sotaoikeuteen aseista kieltäytymisensä vuoksi. Vaikeista tilanteista huolimatta Desmond pääse lopulta Hacksaw Ridgen taisteluihin missä hän pelastaa toiminnallaan kymmenien miesten hengen. Wikipedian tietojen mukaan Desmond Doss pelasti yksin vihollisen tulessa 12 tunnin aikana 75 miehen hengen (katso täältä).

Dorothy Schutte (Teresa Palmer)

Hacksaw Ridge on mielenkiintoinen poikkeus perinteisten sotaelokuvien joukossa, sillä se nostaa perinteisten sankariroolien sijaan esille sen että sodassa voi olla sankari myös se joka ei tartu aseeseen ja riistä toisen ihmisen henkeä.

Pidin kuinka selkeästi Desmondin kristillinen vakaumuksen tärkeys tuotiin esiin ilman että siitä olisi rakennettu liiallisen kaunisteltua tai tarpeettoman kurjisteltua kerrontaa. Desmond saa vakaumuksensa vuoksi oman osansa ihmisten pilkasta ja hän saa kohdata epäoikeudenmukaista kohtelua uskonsa vuoksi, mutta usko kuitenkin kantaa yli vaikeidenkin hetkien tullen lopulta siunaukseksi monille.

Ohjauksellisesti elokuva on tyylikästä katsottavaa, vaikkakin sotaelokuvien tavalliseen tyyliin se voi olla herkemmille vastenmielistäkin katsottavaa sillä Gibson ei tarpeettoman paljoa filmatisoinnissaan säästele näyttäessään sodan vastenmielisiä puolia. Mikäli irti revenneet raajat tai veren ja sisäelimien näkeminen taistelukentällä aiheuttaa vastenmielisyyttä valkokankaalla katsottuna on hyvinkin mahdollista että tämä elokuva ei tule nousemaan suosikkeihin.

Pidin tästä elokuvasta paljon. Se on toimiva sotaelokuva joka taistelun kylmyyden keskeltä löytää kuitenkin ihmisyyden äänen. Se kuvaa hienosti kuinka aito usko joka on hionut luonteen lujuutta kantaa läpi vaikeidenkin paikkojen.

Todellisessa elämässä Desmond Doss sai toiminnastaan taistelukentillä ensimmäisenä aseistakieltäytyjänä Yhdysvaltojen armeijan korkeimman sotilasansiomitalin Medal of Honorin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 8,1/10)

Leffalauantai: Passengers

Aurora Lane (Jennifer Lawrence)

Passengers (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu romanttinen sci-fi-draama jonka on ohjannut Morten Tyldum. Pääosarooleissa nähdään Jennifer Lawrence sekä Chriss Pratt.

Tarina kertoo kuinka maa-planeetalta on lähetetty avaruusalus kohden uutta asumiskelpoista planeettaa. Aluksen kyydissä on 5000 matkustajaa ja heidän on tarkoitus olla horroksessa koko 120 vuoden pituisen matkan verran. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja Jim Preston (Chris Pratt) havaitsee tulleensa herätetyksi unestaan horroskapselista liian aikaisin. Herääminen ei ole valitettavasti tapahtunut viikkoa, kuukautta tai edes vuotta liian aikaiseen vaan matkaa uudelle planeetalle on jäljellä vielä 88 vuotta.

Vuoden päivät yksin avaruusaluksessa android-baarimikon kanssa aikaa vietettyään Jim päätyy epätoivoiseen tekoon ja herättää itselleen matkakumppaniksi aikaisemmin tuntemattoman kirjailijan Aurora Lanen (Jennifer Lawrence). He tutustuvat toisiinsa lähemmin, mutta totuuden valjetessa omasta ennenaikaisesta heräämisestään käyvät Auroran ja Jimin välit niin kylmäksi että raketin ulkopuoleinen avaruuskin alkaa vaikuttamaan lähes lämpimältä vaihtoehdolta.

Jim Preston (Chris Pratt)4

Passengers on mielenkiintoinen ja tyylillä toteutettu sci-fi joka näyttää että kiinnostavan elokuvan voi luoda pienemmälläkin näyttelijäkaartilla sillä tarina pyörii pääsääntöisesti Jimin, Auroran sekä android-baarimikko Arthurin (Michael Sheen) ympärillä.

Juoni on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen. Sen draamalliset, romanttiset ja toiminnalliset osuudet on jokainen toteutettu tyylikkäästi ja tasapainoisesti eikä mikään tunnu teennäiseltä. Näyttelijävalinnat on osuvia ja tämänkin filmatisoinnin kohdalla on helppoa havaita että Jennifer Lawrence on näyttelijöiden kovapalkkaisinta kärkikastia aivan ansaitusti. Tapa miten Lawrence osaa eläytyä rooleihinsa ja välittää tunteitaan myös katsojalle on mitä ilahduttavinta katsottavaa.

Pidän monista moderneista sci-fi leffoista ja siitä kuinka visuaalisesti näyttäviä ja ääniltään erinomaisia ne ovat eikä tämäkään tee näissä poikkeusta.

Kokonaisuutena Passengers on viihdyttävä ja tyylikäs moderni sci-fi joka onnistuu olemaan tarpeeksi kevyt ollakseen helposti lähestyttävän viihteellinen mutta jossa on kuitenkin tarpeeksi tunnetta ja tunnelmaa jotta sen katsoo mieluusti useampaankin kertaan. Allekirjoittaneelle tämä oli toinen katselukerta ja toisella katselukerralla arvosana tuli aikaisempaa kolme pistettä paremmaksi.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,0/10)

Leffalauantai: Suicide Squad

Harley Quinn (Margot Robbie)

Suicide Squad on David Ayerin ohjaama DC Comicsin sarjakuvahahmojen varaan rakennettu toimintaelokuva vuodelta 2016. Sen pääosissa nähdään Margot Robbie, Will Smith sekä Jared Leto.

Tarinassa kerrotaan kuinka ARGUS-järjestön johtaja Amanda Waller (Viola Davis) saa Washingtonissa tahtonsa läpi voidakseen perustaa pahamaineisista rikollisista koostuvan iskuryhmän jonka tarkoituksena on toimia Yhdysvaltojen eduksi vaarallisia uhkia vastaan.

Pian ryhmän kokoamisen jälkeen ilmaantuukin suuri uhka ilmoille kun ihmisen ruumiissa kontrollin alaisuudessa pidetty noita vapautuu Wallerin hallintavallan alta vapauteen vapauttaen samalla myös veljensä. Veljensä kanssa noita alkaa olemaan pian jo niin suuri uhka kaupungille että rikollisista kasatun iskuryhmän on aika käydä vähemmän vapaaehtoisina taisteluun toisenlaista pahuutta vastaan.

Joker (Jared Leto)

Supersankarielokuvat eivät yleisesti ole sellaisia jotka lukeutuisivat omiin suosikkeihini, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat olleet vähintäänkin viihdyttäviä vaikkakin keskinkertaisia katsottavia. Aikaisemmin muistini mukaan ainoastaan Black Panther lukeutui itselläni kategoriaan huono supersankarielokuva ja oma arvioni sille on tyly 3/10, mutta valitettavasti Suicide Squad pääsee myös tälle lajityypissään keskivertoa huonompien elokuvien listalle.

Tarina alkaa suhteellisen latteasti ja vailla erityistä syvyyttä. Pahamaineisia rikollisia näytetään pintapuoleisesti jotta heistä saa edes ohuen hahmokuvan katsoja mieleensä luotua ja kohta rikollisia jo kiristetäänkin toimimaan yhteisen hyvän eteen. Kenestäkään hahmosta ei tässä vaiheessa saa erityisesti mitään mielenkiintoista irti eikä elokuvan edetessäkään hahmoihin tulla juuri syvyyttä saamaan. Taustoja kyllä avataan joidenkin rikollisten kohdalla tarinan edetessä, mutta tapa miten se näytetään on lähinnä tympäisevän teennäistä ja päälle liimattua eikä katsojalle synny minkäänlaista tunnesidettä ketään hahmoa kohtaan.

Hahmojen syvyyden puutteesta huolimatta rikollisjoukosta edes Harley Quinn (Margot Robbie) onnistuu olemaan mielenkiintoinen hahmo alusta loppuun saakka. Kaunis, energinen ja epävakaa pyskopaatti flirttailevalla mutta arvaamattomalla käytöksellä on ainoa hahmo joka edes jollain tapaa onnistuu pitämään katsojan mielenkiintoa sen verran yllä että mukana kulkevat tusinarikolliset eivät saa katsojaa nukahtamaan sohvalle elokuvaa katsoessa.

Visuaalisesti elokuva on kohtalaisen tyylikäs ja ohjaustyyli lajityypilleen tavallisen toimivaa tasoa, vaikkakin paikoitellen sekin käy jo tarpeettoman kliseiseksi – viimeistään siinä vaiheessa kun jo kuolleeksi luultu rakastettu ei olekaan vaihtanut hiippakuntaansa ajasta iäisyyteen, draamaattinen musiikki soi ja sankari kääntyy katsomaan taakseen nähdäkseen tämän ”yllättävän” ilahduttavan käänteen.

Kaikista haukuista huolimatta kyllähän tämän katsoi ilman että siihen käyttämäänsä aikaa olisi jäänyt harmittelemaan. Sen visuaalinen puoli toimii, musiikkiivalinnat on hyviä ja Harley Quinnin hahmo on mielenkiintoinen persoona, mutta tasapaksu tarina yhdistettynä läjään täysin merkityksettömiä tusinahahmoja joille on koetettu kliseisesti rakentaa edes jonkinlaista tarttumapintaa onnistumatta siinä tekee tästä lajityypissään hieman keskimääräistä huonomman elokuvan.

Arvosana: 4/10 (IMDB: 6,0/10)

Leffalauantai: Risen

Claviuksen roolissa nähdään Joseph Fiennes

Risen (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu historiallinen draamaelokuva. Sen on ohjannut Kevin Reynolds ja sen pääosissa nähdään Jospeh Fiennes, Peter Firth, Cliff Curtis sekä Steward Scudamore.

Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 33 jKr. Roomalainen sotilas Clavius (Joseph Fiennes) saa tehtäväkseen selvittää kuka on vastuussa vasta ristiinnaulitun messiaaksi julistetun Jeesuksen ruumiin katoamisesta. Clavius lähtee selvittämään pikaisesti tapausta ennen kuin sanoma Jeesuksen etukäteen ilmoittamasta ylösnousemuksestaan pääsee laajemmin valtaamaan alaa ja sitä kautta aiheuttamaan mahdollisia levottomuuksia.

Clavius selvittää tapausta niin haudalla vartioineilta sotilailta, Maria Magdalenalta kuin opetuslapsiltaltakin. Vähitellen Claviuksen oma maailmankuva järkkyy ja hän saa huomata uskovansa itsekin todeksi sitä ilosanomaa mitä opetuslapset ovat julistaneet – Kristus on noussut kuolleista ja elää.

Yeshuan (eli Jeesuksen) roolissa nähdään Cliff Curtis

Mikäli Raamatun Uuden Testamentin kertomukset ovat entuudestaan tuttuja on Risen-elokuvan viitekehys jo etukäteen tiedossa. Lyhyesti tiivistäen elokuvassa kerrotaan miehestä joka saa monet uskomaan siihen että hän on Jumalan poika. Juutalaiset ovat odottaneet Vanhan Testamentin ennustuksissa luvattua Messiasta joka on tuleva. Kun hän vihdoin saapuu ei juutalaiset häntä tunnista luvatuksi kuninkaakseen ja niinpä Jeesus tuomitaan kuolemaan ristillä.

Ennen kuolemaansa Jeesus on kertonut seuraajilleen että hän on kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja Risenin pääpainopiste kertookin ajasta mitä tapahtuu sen jälkeen kun Jeesus kuolee, nousee ylös kuolleista, ilmestyy opetuslapsilleen ja antaa heille käskyn julistaa sanomaa Jumalan valtakunnasta.

Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Iso syy siihen on tietenkin se, että itse olen tunnustava kristitty ja siten henkilökohtaisesti uskon Raamattuun ja Jeesuksen ylösnousemukseen, mutta vaikka en uskoisikaan on tämä silti elokuvalliseltakin anniltaan mielenkiintoinen kuvaus kristinuskon alkuajoista tavallisesti nähtävästä katsantokannasta poikkeavasta näkökulmasta. Pidin siitä kuinka tarinaa katsotaan roomalaisen sotilaan perspektiivistä ja siitä kuinka hän asiaa tutkiessaan joutuu jossain vaiheessa päästämään irti omista totutuista uskomuksistaan havaittuaan omin silmin kuinka sama Jeesus jonka hän näki ristillä kuolleena on noussut kuolleista ja on jälleen elävä.

Ohjauksellisesti ja muiltakin aspekteiltaan mentiin perinteisiä mutta toimivia kaavoja noudattaen. Taiteelliselta anniltaan Risen ei siis tarjoa mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta elokuvallisesti se onnistuu luomaan viihdyttävän ja toimivan katselukokemuksen kristinuskon alkuajoista. Se ottaa kyllä taiteellisia vapauksia asioista joista Raamattu ei kerro lukijalleen mitään, mutta se tekee sen kuitenkin siten että se ei lähde kertoamaan toisenlaista evankeliumia ja koeta vääristää evankeliumien sanomaa.

Kristityille tätä elokuvaa on helppo suositella, mutta monelle muullekin tässä elokuvassa on hyviä ja toimivia elokuvallisia aspekteja joka tekee siitä kiintoisan katselukokemuksen.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 6,3/10)

Leffalauantai: Office Christmas Party (Firman pikkujoulut)

Carol (Jennifer Aniston)

Office Christmas Party (IMDB) joka suomessa on nähty myös nimellä Firman pikkujoulut on komedia vuodelta 2016 jonka on ohjannut Josh Gordon ja Will Speck. Pääosarooleissa on mm. Horrible Bosses -elokuvista tuttu Jason Bateman, Deadpoolissa nähty T. J. Miller, Frendeistä ja Horrible Bosses -elokuvista tuttu Jennifer Aniston sekä X-Men Apocalypsessäkin nähtävä Olivia Munn.

Juonessa kerrotaan IT-firma Zenotekistä jonka CEO:na toimiva Carol (Jennifer Aniston) ei ole tyytyväinen firman nykyiseen tulokseen. Hän aikoo laittaa toimipisteen kiinni mikäli firman CTO:na toimiva veljensä Clay (T. J. Miller) ei onnistu saamaan isoja kauppoja suuren asiakkaan kanssa parin päivän aikana. Carol myös ilmoittaa että toimiston suunnitellut pikkujoulut täytyy perua vastoin Clayn ja kumppaneiden ilmoituksia ja järkkäilyitä tapahtuman eteen.

Koska elokuvan nimikin antaa osviittaa pikkujoulut kuitenkin järjestetään vastoin Carolin tahtoa. Clayllä on kuitenkin ylevänä ajatukesna kutsua tärkeän asiakkaan edustaja Walter (Courtney B. Vance) katsomaan pikkujoulujen meininkiä siinä toivossa että asiakas näkisi kuinka hieno meininki firmalla on ja saisi sen myötä myös hierottua kaupat pelastaakseen toimipisteen tulevaisuuden ja työntekijöidensä työpaikat.

Bileiden meininki alkaa hitaan ja maltillisen alun jälkeen ottamaan elon merkkejä kiihtyen kohden hillitöntä dokaamista ja joraamista saavuttaen lopulta sen pisteen kun humalaiset toimistotyöntekijät pääsevät erinäisten ruumiinosiensa kopiokoneella kopioinnin vauhtiin ja siitä vielä paljon pidemmälle kauas kohtuuden suomista rajoista.

Pikkujoulujen meininki meinasi lähteä väellä lapasesta

Office Christmas Party on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä aivot nollille -tyylin komedia jonka vahvuuksia ei kannata lähteä kaivamaan ainakaan juonen omaperäisyydestä tai yllättävyydestä. Juoni on perinteinen sankaritarina jonka loppuratkaisun tietää jo samassa vaiheessa kuin ongelmankin. Toiselta konttorilta tuleva ilkeä CEO uhkaa laittaa firman kiinni heikon kannattavuuden vuoksi ja on enää pari päivää aikaa saada hänet muuttamaan mielensä. Katsojan ei liene ole kovin vaikeaa arvata miten loppuratkaisussa käy.

Onneksi tämän tyylin elokuvissa vetovoima ja viihdearvo löytyy aivan muista piirteistä. Lähtökohtaisesti pidän tämän tyylin elokuvissa siitä että ne vetävät bilettämisen meiningin niin reilusti överiksi että se saavuttaa absurdiudellaan jo koomiset mittasuhteet. Ilahduttavasti näissäkin pikkujouluissa niin tapahtui ja humoristisia aspekteja irtoaa niin vahvasti stereotyyppisistä hahmoista ja heidän todellisen persoonansa esiin kuoriutumisesta, hahmojen koomisista hämäristä persoonallisuuksista kuin myös reilusti yli kohtuullisuuden rajojen vedetyistä toimenpiteistä joita konttorin johtajat ovat valmiita tekemään pelstaakseen alaistensa työpaikat.

Tekniseltä puoleltaan elokuvassa ei ole mitään valittamista ja se on lajityypissään varsin tuttua kauraa. Näyttelytyö on perinteisen hyvää mitä tämän tasoluokan näyttelijöiltä osaa odottaakkin joten ei mitään poikkeavaa senkään suhteen.

Clay (T. J. Miller) ja Josh (Jason Bateman)

Omaan makuuni Office Christmas Party oli viihdyttävä elokuva joka kestää useammankin katselukerran. Tämä on kuitenkin niitä elokuvia että sitä varten täytyy olla virittäytyneenä oikealle taajuudelle missä liiallisesti ei aivotoiminta pääse häiritsemään puhtaan viihteellistä elokuvakokemusta.

Tarinan kokonaishumoristisuus toimii vaikkakin yksittäiset läpät siellä täällä olivatkin lähinnä vaivaannuttavan huonoja. Tästäkin huolimatta kokonaiskuva elokuvasta vääntyy positiivisen puolelle.

Mikäli elokuvan katsomiselle ei keksi muita syitä niin ainahan sen voi katsoa jo siksi että siinä on mukana aina yhtä tyylikäs Jennifer Aniston jonka vuoksi voi katsoa leffan kuin leffan vaikka useampaankin otteeseen.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,6/10)