Muutamia viikkoja takaperin sain päähänpistona että voisin lähteä pärräilemään autolla Puolaan. Kyselin josko kaveri lähtisi matkaan mukaan ja koska hänkin innostui lähtemään niin ajatus päätettiin laittaa ideasta tuotantoon sen suuremmin ihmettelemättä. Kaveri hankki passin ja itselläni passi oli jo entuudestaan vielä voimassa joten sen suhteen kaikki on valmiina. Kaverini saapui perjantaina puolen yhdentoista maissa Tikkurilaan jonne menin häntä vastaan ja sieltä jatkoimme kämpälleni Koivukylään.
Eilinen lauantai otettiin lepopäivänä ja lyötiin lukkoon että lähdemme matkaan sunnuntaina kello yhdeksän laivalle. Kirjotan tätä postausta lauantai-iltana joten silloin kun tämä postaus tulee pitäisi meidän olla jo jonkin muun valtion puolella menossa. Pyrin postailemaan reissussa ollessa tänne blogiin reissutunnelmia mikäli netti toimii ja löytyy sopiva paikka missä kirjoitella.
Varasin eilen laivamatkan ja kävimme päivällä Kampin ostarilla vaihtamassa euroja zlotyksi jotta matkassa on mukana myös puolan valuuttaa käteisenä jonkin verran.
Puolaan meno on herättänyt kysymyksiä useammaltakin ihmiseltä – miksi juuri Puolaan, mitä siellä on? Hyvä kysymys sillä oma tietämykseni kyseistä maasta on aivan onneton. Siinä onkin jo varsin hyvä syy lähteä katsomaan mitkä omista tiedoistani ja käsityksistäni pitävät paikkaansa ja mitkä eivät.
Ainoat asiat mitä tiedän Puolasta on se että pääkaupunki on Varsova, puolalaiset miehet on suhteellisen mulkvisteja (tämän olen oppinut nettipelejä pelatessa), yleisin ilamisu on KURWA! (käännettynä suomeksi se tarkoittaa huora, tämänkin olen oppinut nettipelejä pelatessa), sieltä tulee black metal -yhtye Behemoth, tunnetuin elokuvaohjaaja kuka on siellä alkunsa saanut on Roman Polanski ja Puolassa on euroopan kauneimmat naiset.
Matkaa sinne on noin tuhat kilometriä, siellä on vahvasti katolaisuudella jalansijaa ja siellä puhutaan hassun kuuloista kieltä jossa on monta konsonanttia sanassa ja josta suomalaisena ei tajua yhtään mitään. Osaan “Kurwa”-sanan lisäksi yhden ilmaisun puolaksi mutta sekin on sellainen että on siveellistä olla sellaista käyttämässä jos ei halua saada släppiä naamalleen. Niin ja olihan siellä keskitysleirejäkin. Kuten voi havaita tietoni maasta eivät ole vielä tässä vaiheessa kovin hyvät mutta ehkä se matkan varrella paranee!
Lauantaina on koko päivän ajan soinut kaksi kappaletta päässä itselläni ja kaverillani joten ehkä niistä tulee tämän reissun tunnusbiisit, halusipa tai ei. Toivottavasti matkan aikana korvamadot korvaantuvat toisilla. Laitan ne tähän jokaisen kuultavaksi jotta pääsette kappaleet kuuntelemaan ja löydätte ehkä tunnelmaan joiden voimalla matkaan olemme lähteneet 🙂
Leave a Reply