Leffalauantai: Wo hu cang long (Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme)

Jen (Ziyi Zhang)

Wo hu cang long (IMDB) joka englanniksi tunnetaan nimellä Crouching Tiger, Hidden Dragon ja suomalaisittain Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on Ange Leen ohjaama toiminnallinen draama vuodelta 2000. Pääosarooleissa nähdään Ziyi Zhang, Chow Yun-Fat, Michelle Yeoh, Chang Chen sekä Pei-Pei Cheng.

Taistelulajien mestari Li Mu Bai (Chow Yun-Fat) luopuu miekastaan, mutta pian miekka tulee ryöstetyksi. Li Mu Bai ja hänen ystävänsä Yu Shu Lien (Michelle Yeoh) lähtevät selvittämään ryöstöä ja tulevat kohdanneeksi Li Mu Bain vanhan vihollisen Jadeketun apurin. Apuri paljastuu Jen Yuksi (Ziyi Zhang) joka on Yun ystävä. Jeniä painostetaan isänsä toimesta naimisiin mutta avioliittoa enemmän vapaus houkuttelee Jeniä. Jenin ja Yun väleihin tulee särö ja pian miekkataisteluita käydään myös ystävysten kesken.

Mestari Li Mu Bai (Chow Yun-Fat)

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on tyylikäs elokuva joka muistuttaa siitä että erinomaisia elokuvia löytyy paljon myös länsimaalaisen kulttuurin ulkopuolelta. Pidin tarinan rauhallisesti etenevästä tunnelmasta, sen visuaalisesta näyttävyydestä sekä tyylikkäistä koreografioista. Myöskin näyttelijäkaarti on rooleihinsa hyvin sopivaa.

Tarina on viihdyttävä, mutta mielenkiintoisemmaksi sen kuitenkin tekee Jenin henkilöhahmon kehittyminen ja kasvutarina. Monet haluavat häneltä eri asioita mutta hänen oma tahtonsa ohjaa kuitenkin toiseen suuntaan. Vapauden kaipuu luo ristiriitaisuutta usealla eri alueella elämässä, niin oppilaana olemiseen kuin myös rakkauselämään.

Olin katsonut tämän viimeksi joulukuussa 2018 jolloin olin pitänyt tätä kohtalaisen hyvänä, mutta en mitenkään erityisen hyvänä. Olin antanut arvosanaksi tuolloin ainoastaan 7/10, mutta nyt kun näiden katselukertojen väliin oli mahtunut 950 elokuvaa aukeni tämä täysin toisella tapaa ja se myöskin näkyy arvosanassa. Elokuva pääsi myös Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,9/10)

Perjantaipullo: Shattered Dreams DIPA

Norjalaisen Lofotpilsin panimon Shattered Dreams DIPA on 7.0 % vahvuinen Double IPA. Kantavierrettä oluessa on 19.2 °P ja katkeroita 29.0 EBU. Vahvuutensa vuoksi olutta löytää Suomessa ainoastaan Alkoista jossa se löytyy vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytyy Alkon nettisivuilta (katso täältä).

Tölkki on tyylikäs vaikkakin jostain syystä en olisi tätä helposti mieltänyt tölkin ulkoisen olemuksen vuoksi IPAksi. Pinnalle muodostuu suhteellisen paksua ja kermaisaa vaahtoa kaadettaessa eikä se heti häviä pinnalta pois. Väri on meripihkainen ja omaan silmääni erittäin kaunis.

Tuoksu on pehmeän yrttinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen vaikkakin lähempänä jo täyteläisyyttä. Maku on miellyttävä, siinä on yrttisyyttä ja hedelmäisyyttä eikä voimakas alkoholin määrä kuitenkaan nouse makukenttään juuri lainkaan. Ilahduttavan hyvä Double IPA joka pääsi myös Suosituksia-sivulle (katso täältä).

Musiikkina tämän kanssa menee poppi, esim. AronChupa, Little Sis Nora & Jungle Johnsson – California Sun tai Olivia Addams – Răsărit perfect.

Peliarvostelu: Ratchet & Clank: Rift apart (Playstation 5)

Ratchet & Clank: Rift Apart on kaunis väreiltään

Ratchet & Clank: Rift Apart on vuonna 2021 julkaistu tasohyppelypeli jonka on kehittänyt Insomniac Games ja julkaissut Sony Interactive Entertainment. Peli on Playstation 5 -eksklusiivi.

Tarinassa tohtori Nefarious varastaa dimensiaattorin jonka avulla hän aikoo tuhota elämän kaikissa eri universumeissa. Pelin pääsankarit Ratchet ja Clank onnistuvat pysäyttämän aikomukset, mutta kaikki ei mene kuten olisi suunniteltu ja pian useita eri repeämiä on auennut toisiin ulottuvuuksiin. Toisissa ulottuvuuksissa on myös tohtori Nefariousta pahempi versio, Keisari Nefarious jolla ei ole sen paremmat aikomukset universumia kohtaan.

Ratchet ja Clank joutuvat estämään pahojen keisareiden aikeet. Onneksi toisissa ulottuvuuksissa löytyy myös toinen lombax, Rivet, jolla myöskin on aikeena estää Nefariouksen aikeet.

Valaistukset on tunnelmalliset

Ratchet ja Clank -pelisarjasta olen aikaisemmin pelannut Playstation 4:llä Ratchet & Clank -nimisen pelin vuodelta 2016 (lue täältä) jota pidin erinomaisena. Uusin sarjan osa ei yltänyt omassa mieltymyksessä aivan samalle tasolle, mutta onneksi tämäkin peli oli hyvä ja viihdyttävä.

Peli on kepeän humoristinen ja viihdyttävä. Pelimekaniikat toimii hyvin kautta linjan eikä kontrollereiden kanssa tullut ongelmia missään vaiheessa. Asearsenaalia löytyy monipuolisesti ja niitä pystyy levuttamaan jossain määrin paremmaksi.

Pidin erityisen paljon pelin näyttävästä grafiikasta. Visuaalinen puoli on kaunista ja erityisesti värien käyttö on omaan silmääni miellyttävää. Paikoitellen värien ilotulitus kentissä tuo mieleen jo lähestulkoonsa joidenkin Nintendon pelien pirteät maailmat, mutta onneksi väripalettiin mahtuu myös tummempiakin sävyjä.

Vaikka englanti ei peleissä itselleni juurikaan ongelmia tuota oli silti ilahduttavaa että peli on käännetty ja puhuttu kokonaan suomeksi. Ääninäyttelyt toimivat hyvin ja missään vaiheessa ei tullut fiilistä että olisi halunnut etsiä saako kielen vaihdettua jostain alkuperäiseksi.

Ratchet & Clank: Rift Apart on sopivasti mutta ei suhteettomasti haasteita tarjoavien tasohyppelyiden ystäville tutustumisen arvoinen peli jonka parissa viettää helposti yli kymmenen tuntia.

Arvosana: 8/10

Leffalauantai: Juliet, Naked

Annie Plattin roolissa nähdään Rose Byrne

Juliet, Naked (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu kepeämielinen draamaelokuva jonka on ohjannut Jesse Peretz. Pääosarooleja esittää Chris O’Dowd, Rose Byrne sekä Ethan Hawke.

Annie (Rose Byrne) asuu yhdessä miesystävänsä Duncanin (Chris O’Dowd) kanssa. Duncanilla on liiallisuuksiin menevä fanitus vähemmän tunnettua ja parikymmentä vuotta taaksepäin kadonnutta rokkaria Tucker Crowea (Ethan Hawke) kohtaan. Annie saa tarpeekseen miesystävänsä epäterveestä fanituksesta ja hän päättää kirjoittaa miesystäväänsä ärsyttääkseen nettifoorumille negatiivisen palautteen Tuckerin levyn demoäänitteestä.

Annien yllätykseksi itse Tucker Crowe sattuu lukemaan kyseistä foorumia myöskin ja hän kiittää Annieta. Heidän sähköpostiviestittelynsä jatkuu kunnes heidän tiensä kohtaavat myöskin oikeassa elämässä internetin ulkopuolella. Annien ja Duncanin tiet ovat jo eronneet ennen tätä kohtaamista joten elämä on avoinna uusille mahdollisuuksille.

Ethan Hawke esittää roolia Tucker Crowena

Juliet, Naked on hyvällä tapaa massasta erottuva elokuva. Se onnistuu olemaan kaikilta osiltaan helposti katsottava ja viihdyttävä elokuva, mutta samalla se onnistuu olemaan tarinansa osalta ilahduttavan omaperäinen. Se ei ole omaperäisyydeltään kuitenkaan mitään taide-elokuvaa vaan yksinkertaisesti helppoa viihdettä, mutta sen tarinassa ei mennä täysin perinteisten kaavojen rajoissa vaan päähenkilöiden elämät ovat erikosuuksissaan jossain määrin arkirealistemman tuntuisia kuin monissa muissa saman lajityypin filmatisoinneissa.

Päähenkilöissä jokaisessa on hyvin kuvattua omalaatuista luonnetta ja näyttelijöiden hyvät roolisuoritukset antavat hahmoille syvyyttä vaikka hahmoja ei kovin syvästi kuitenkaan edes avata. Katsojana jokaisesta kuitenkin pystyy helposti luomaan mielikuvat millaista persoonista on kyse.

Kaikki tuotannolliset aspektit on elokuvassa kohdallaan eikä elokuvaa katsoessa mikään häiritse tai vie huomiota itse tarinasta. Tarina rakentuu ja kehittyy sopivalla tahdilla pitäen hyvän rytmin yllä alusta loppuun saakka. Pidin myös siitä että kaikki ei tarinassa mene siten kuten olisi saattanut odottaa.

Juliet, Naked on hyvä ja viihdyttävä kepeä elokuva jossa on kuitenkin hieman enemmän särmää kuin monissa saman lajityypin elokuvissa.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,6/10)

Perjantapullo: Brew Age Alphatier New England IPA

Itävaltalaisen Brew Agen panimon Alphatier New England IPA on 5.6 % vahvuinen IPA. Katkeroiden määrä on 40.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 12.8 °P. Olutta myydään Alkoissa vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä).

Etiketti on mukavan tyylikäs ja tuo itselleni mieleen humoristiset meemikuvat tietotekniikkakirjakustantaja O’Reillyn kirjoista. Kaataminen onnistuu vaivatta ja vaahtoavuus on tasaista. Tuopissa oluen voimakas sameus tulee esiin eikä se omaa silmääni miellytä sillä se saa oluen näyttämään lähinnä kiljulta.

Tuoksu on tunkkainen ja ummehtunut eikä mitenkään houkutteleva. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kevyesti terävä. Maku on onneksi tuoksua ja ulkonäköä parempi. Maku on voimakkaasta humaloinnista huolimatta miellyttävän tasapainoinen, siinä on sitruksista raikkautta ilman liiallista katkeruutta. Jälkimaku on hieman kuivaan kallellaan mutta pysyy kautta linjan maltillisena. Makunsa puolesta asiallinen olut joka varmaankin pullossa pidettynä olisi antanut positiivisemman kokonaismielikuvan sillä tällöin tuoksua ja sameutta ei olisi niin huomannut.

Musiikkina tämän kanssa menee mm. Lenny Kravitz – Always on the run tai Living Colour – Open Letter To A Landlord.