Kuukausikatsaus heinäkuuhun

Mopoillessa on aikaa ihailla maalaismaisemia

Heinäkuu jäi taakse ja elokuu saapui uskolliseen tapaansa ihmiskunnan keskuuteen joten on aika jälleen tehdä pikainen kuukausikatsaus menneeseen kuukauteen.

Lyhyesti tiivistäen heinäkuu oli mitä mukavin. Sosiaalista elämää oli kohtalaisen paljon, lyhyt muutaman viikon kesäloma alkoi ja hankin itselleni skootterin jolla olen rullaillut pitkin kaupungin katuja kuin yön ritari Gothamissa. Tosin en käytä lepakkologoisia – tai sen puoleen mitään muitakaan – kumiasuja, en ole miljonääri enkä piekse rikollisia, mutta ymmärtänette varmaan pointin.

Valokuvausharrastuksen osalta sattui varsin mukavasti käymään kun kuun alkuvaiheilla bongasin Rajalalta käytetyn Fujifilm X100F -kameran (lue täältä). Kamera on ollut ahkerassa käytössä yhä tuon postauksen jälkeenkin ja onpa tämänkin blogipostauksen kaikki kuvat otettu sillä. Sen pieni koko on myös erinomainen skootteriajoja ajatellen sillä kamera mahtuu skootterin etulokerikkoon josta sen voi helposti pysähdyksissä ollessaan kaivaa esiin ilman että koko skootteria joutuu sammuttamaan.

Koska olin heinäkuussa vielä etätyömoodissa pyörähdin tuolloin käymässä myös Itä-Suomessa kotiseuduillani äidin luona. Samalla reissulla kävin ottamassa kaveripariskunnasta kuvat Iltalehden artikkelia varten. Käykäähän ihmeessä lukemassa artikkeli ja katsomassa kuvat täältä 🙂

Vanha Porvoo tuli nähtyä myöskin

Itä-Suomen reissulla kävin katsomassa myös Joensuun adventtikirkon josta kirjoitin myös tänne blogiinikin (lue täältä). Lisäksi seurakuntalaisten kanssa tuli käytyä myös Turun lähistöllä Piikkiössä sijaitsevassa Toivonlinnassa (lue täältä) joten reissailtua tuli ja seurakuntalaisten kanssa aikaa vietettyä.

Viime kuun puolella tuli käytyä myös erään entisen työkaverin kanssa syömässä (ei edellisestä paikasta vaan sitä edeltävästä työpaikasta) ja toisen samasta paikasta olleen kaverin kanssa tuli myös iltaa istuskeltua parvekkeellani. Parvekekalusteet ovat olleet siis hyvä ostos 🙂

Bloginikin tuli siirrettyä pois omasta hostaamisesta. Tähän saakka olen hostannut itse tätä blogiani ja maksanut vain virtuaalipalvelimesta ja itse tunkannut jos jotain on mennyt rikki, mutta viime kuussa vihdoin ja viimein sain aikaiseksi siirtää blogini kaupalliselle toimijalle Zonerille (katso täältä).

Vaikka itse hostattu blogi toimi hyvin, ajattelin kuitenkin vihdoin panostaa siihen että itse ei joudu huolehtimaan blogialustan päivityksistä, varmuuskopioista ja muista jonninjoutavista ”pakollisista pahoista” vaan voin keskittyä pelkkään sisällön tuottamiseen ja antaa muiden hoitaa tekniset säätämiset. Tähän saakka ainakin kaikki on toiminut hyvin joten toivottavasti myös jatkossa. Saatan kirjoittaa joskus blogiin pidemmänkin jutun tästä siirrosta ja kokemuksistani jos jaksan.

Keravalta palatessa Koivukylään voi bongata myös sivuteinä hiekkateitä

Heinäkuun puolella sain myös yhden kirjan luettua, Ellen G. Whiten teoksen Suuri taistelu (lue täältä). Tämän lisäksi lukemista on tuli harrastettua muutenkin, mutta vielä en muita teoksia loppuun saakka saanut luettua. Olen parhaillaan lukemassa kirjoja Amazon Kindle -laitteelta ja kun saan jossain vaiheessa kirjan luettua loppuun kirjoitan tänne blogiinikin myös kokemuksia tuosta vekottimesta.

Elokuvien katselu jäi vähäiselle viime kuun puolella joka sinänsä ei yllätä, sillä on kesä ja kauniit kelit ja tekemistä on ollut paljon muutakin. Kuitenkin 16 elokuvaa tuli nähtyä joista jopa kaksi päätyi Suosituksia-sivulleni (katso täältä). Elokuvat jotka sinne pääsivät olivat Ida sekä Gentlemen prefer blondes (lue arvostelu).

Luultavasti suurimpana ja yllättävimpänä asiana viime kuun puolella oli skootterin hankinta. Kyseessä on siis 50cc skootteri, eli sillä saan ajaa ikäni vuoksi ilman ajokorttiakin. Tosin käsittääkseni sillä saisi ajaa myös henkilöautokortillakin, mutta asialla ei ole onneksi itselleni merkitystä kuin ikää on sen verran. Skootteri jonka hankin on Piaggio Zip ja se on vuoden 2020 malli eli hankin sen tuliteränä Tuusmotorilta (katso nettisivut).

Skootterista tulee enemmän juttua tänne blogiiin maanantaina. Muutamien päivien käyttökokemukset ovat olleet kuitenkin erinomaiset. Laitetaan kuitenkin jo yksi kuva tänne blogiinkin tuosta skootterista tähän väliin.

Piaggio Zip, 50-kuutioinen nelitahtikoneella varustettu menopeli

Kaiken kaikkiaan heinäkuu oli mitä mainioin kuukausi ja siinä oli mukavasti aktiviteettia, niin töitä, vapaata, sosiaalista elämää kuin harrastuksiakin. Tästä on hyvä jatkaa! Ei muuta kuin hyvää alkanutta kuukautta jokaiselle, pitäkää itsestänne huoli 🙂

Leffalauantai: L’écume des jours (Päivien kuohu)

Chloé (Audrey Tautou) ja Colin (Romain Duris)

L’écume des jours (IMDB) on vuonna 2013 julkaistu ranskalais-belgialainen fantasia/draama. Sen on ohjannut Eternal Sunsine of the Spotless Mind (Tahraton mieli) -elokuvankin ohjauksesta tuttu Michel Gondry. Pääosarooleissa nähdään Amelié-elokuvan päätähti Audrey Tautou sekä itselleni entuudestaan tuntematon Romain Duris.

Tarinassa kerrotaan varakkaasta miehestä Colinista joka elää rentoa ja helppoa elämää vailla työn luomaa rasitusta. Eräänä päivänä hänen ystävänsä Chick (Gad Elmaleh) kertoo tavanneensa mielenkiintoisen naisen Alisen (Aïssa Maïga). Colin itsekin haluaa löytää rakkauden ja niinpä hän eräissä juhlissa tutustuu Chloéen (Audrey Tautou).

Pari tutustuu, rakastuu ja viimein myös aviotuu kunnes vähitellen rakkauden ja kauniin iloisen elämän aurinkoiseen päivään tulee tummia pilviä viemään valon ja lämmön pois.

Nicolas (Omar Sy), Colin sekä Chick (Gad Elmaleh)

L’écume des jours on positiivisella tavalla raikkaan omalaatuinen ja hämmentävä elokuva jonka fantasiaelokuvamaisia piirteitä katsoessa paikoitellen tuntuu kuin katsoisi Tohtori Sykerö lastenohjeman jaksoa elokuvallisessa muodossa. Erilaiset hämmentävät tapahtumat ja omaperäiset keksinnöt ovat omiaan herättämään paikoitellen jopa ajatusta siitä että käsikirjoitusta tehdessä on nautittu muutakin kuin vain kansalaisluottamusta.

Elokuvan alkuvaiheiden kesäisen kepeä ja hyväntuulinen tunnelma tuo positiviisella tavalla mieleen Amelién ja Paris pieds nus (Lost in Paris) -elokuvien viattoman iloittelevan olemuksen joka vähitellen joutuu väistymään syrjään kun elämä ottaa tummemman väripaletin käyttöönsä. Pidin siitä kuinka tarinan mennessä surumielisemmäksi se näkyi myös elokuvan värimaailmassa.

Omaan makuuni tämä oli erinomainen elokuva ja se onkin viihdyttävä ja ilahduttava poikkeama siitä mitä normaalisti valkokankaalla näkyy. Sen omaperäinen ilmaisu, villit ideat jotka ylittävät absurdiuden rajat niin reilusti että raja jää jonnekin kauas horisontin taakse sekä hyväntuulinen ote alkuvaiheilla on jotain jollaista on ilo katsoa. Yhdistettynä hyvään näyttelytyöhön on tämä elokuva joka kannattaa katsoa mikäli omaperäisen hämärät taiteelliset elokuvat iskevät lainkaan.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,5/10)

Perjantaipullo: Velkopopovický Kozel Dark

Tsekkiläisen Plzenský Prazdrojin panimon Velkopopovický Kozel Dark on 3.8 % vahvuinen tumma lager. Katkeroita oluessa on 14.0 EBU ja kantavierrettä 9.4 °P. Olutta löytyy tölkkinä kuin myös pulloinakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkon vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

Tölkin aukaistua tuoksua ei juurikaan löydy, mutta tölkin sisällön löydettyä tiensä tuoppiin erottaa myös aavistuksen hiivaisen, kotikaljamaisen ja hivenen ruismaisen tuoksun. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on runsasta, mutta ei kuitenkaan ennakoimatonta.

Tuopista erottaa hyvin kauniin tumman ruskean sävyn. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on pehmeä, hennon humalainen ja leipäinen. Kenties vähäisestä alkoholimäärästä johtuen se on myös valitettavasti aavistuksen vetisen oloinen yleistuntumaltaan.

Kokonaisuutena juomakelpoinen olut jossa on kuitenkin omaan makuuni hieman liikaa vetistä tunnelmaa ollakseen erityisen hyvä. Tällaisenäkin asiallinen ja toimiva mutta silti sellainen mikä ei lunasta kaikkea mahdollista potentiaaliaan.

Musiikiksi sopii kepeä mutta soundillisesti aavistuksen hämäriä tai mystisiä vivahteita sisältävä tummaäsvyinen poppi, mm. Carys – Bad boy tai Faouzia – How it all works out.

Lukko sähköpotkulaudalle

U-lukko tuli ostettua sähköpotkulautaa varten

Viime vuoden puolella hankin sähköpotkulaudan (lue täältä). Laite on ollut hyvä ja viihdyttävä käyttää, mutta harmillisesti sitä on tullut käytettyä kohtalaisen vähän.

Suurimpana syynä vähäiselle käytölle on ollut lukon puute, sillä sähköpotkulauta on kokonsa puolesta sellainen että se on helppo ottaa matkaan mikäli fyysistä lukkoa ei laitteessa ole hidastamassa edes yritystä. Käytännössä jos potkulaudan jättää pyörätelineeseen on hyvin mahdollista että sitä ei kaupasta takaisin tultua enää siitä löydä. Siis sitä potkulautaa. Pyöräteline luultavasti on yhä siinä kun takaisin tulee.

Kuten yleensä monessa muussakin asiassa on tämä lukkoasia ollut pitkään mielessä, mutta kaupassa ei ole koskaan enää asiaa muistanut ja sitten se onkin jo unohtunut seuraavaa kertaa varten kun haluaisi lähteä potkuttelemaan kaupalle.

Viikonloppuna lähdin asioikseni etsimään lukkoa potkulaudalle ja sellainen löytyikin viereisestä Saiturin pörssistä. En tiedä onko tämä hyvä, onko tämä huono vai onko tämä mitäänsanomaton, mutta olennaisinta yleensä lukossa ei ole se että se estäisi varasta jolla on kova motivaatio ja halu varastamiseen, vaan lähinnä edes hillitä vähäisemmillä varastamishalulla omaavia lipsumasta rikollisuuden teille.

Ajattelin lukita potkulaudan näin

Lukko oli sopivan kokoinen ja se mahtui Segwayn takarenkaan reikien välistä. Hyvä homma.

Lukon mukana tuli jonkinmoinen runkoteline jonka värkkäsin kiinni tankoon. Harmillisesti se on selvästi suunniteltu pienempiä tankoja tai muita putkia varten, mutta väliäkö hällä, nippuside autaa tässäkin.

Lukon mukana tuli teline jossa lukkoa voi pitää
Isommalle tangolle suunniteltua adapteria olisi kaivannut, mutta nippusiteet auttavat nekin

Varmistettuani lukon pysymisen tangossa lähdin rullailemaan koeajolle ABC:lle. Meno-paluuna matkaa kertyy aika tarkalti kuusi kilometriä, joten se on sopivan pituinen potkuttelu koeajolle.

Lukko roikkui etutangossa koko matkan ajan eikä tämä onneksi aiheuttanut hankaluuksia käytännön elämässä. Toki alussa hieman kuumotteli putoaako se siitä jos nippusiteet pettävät tai teline antaa periksi, mutta ainakaan ensiajon perusteella moisesta ei tarvinnut huolehtia.

Vaihtoehtona olisi tietenkin ollut ottaa lukko irti ja pistää se vain mukana olleeseen selkäreppuun joka voi hyvinkin olla toimiva vaihtoehto jatkossa.

Potkulauta parkissa
Lukko toivon mukaan edes hidastaa nyysimisen intoa

Ensikokemukset jäi hyväksi. Lukko oli suhteellisen helppo virittää pyörätelineeseen ja ottaa potkulauta siitä myös pois, vaikkakin laudan kepeyden vuoksi lauta lähti kaatumaan lukon kanssa ähertämisen aikana. Tästä tuskin isoa ongelmaa tulee sillä tämä on vain tottumiskysymys.

Jospa tämän lukon myötä lauta pääsee ahkerampaan ajoon vihdoin viimein 🙂 Tämä tosin jää nähtäväksi, sillä hommasin itselleni skootterin josta viimeistään ensi viikolla kirjoitan tänne blogiin lisää 😉

Kesäloma!

Maisemaa viime reisssulta Itä-Suomesta

On vihdoin tullut aika heittää muutamaksi viikoksi päivätyöt syrjään ja siirtyä kesäloman pariin. Koska aloitin työni vasta viime vuoden loppupuolella ei kesälomia kerennyt vielä kertymään kovinkaan paljoa, mutta kaksi viikkoa kuitenkin on tarkoitus lomaa viettää.

Suurempia suunnitelmia ei ole lomalle sillä globaali korona-tilanne aiheutti sen että ainakaan minnekään euroopan maihin ei tule lennettyä, joten ainakin alkuvaiheet lomasta tulee luultavasti siis vain oltua kotona rennosti hönöttäen, lukien, leffoja katsellen ja ollen tekemättä mitään sen suurempaa tavoitteellista toimintaa. Tietenkin sosiaalista kanssakäymistä on jo kerennyt sopia kavereiden kanssa, joten eiköhän parin viikon loma humahda ohi sangen nopeasti.

Blogi jatkaa lomalla ollessanikin normaaliin tapaan kuitenkin toimintaansa ellei mitään maata mullistavaa ja ihmeellistä tapahdu 🙂