Leffalauantai: Hacksaw Ridge (Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas)

Desmond Doss (Andrew Garfield) pelastamassa sotamiestä rintamalla.

Hacksaw Ridge (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan myös nimellä Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas on Mel Gibsonin ohjaama historiallinen tositapahtumista kertova sotaelokuva vuodelta 2016. Pääosarooleissa nähdään Andrew Garfield, Teresa Palmer, Luke Bracey sekä Vince Vaughn.

Elokuvassa kerrotaan Seitsemännen päivän adventistista Desmond Dossista joka värväytyy sotajoukkoihin. Kristillisen vakaumuksensa vuoksi hän ei kuitenkaan ole valmis ottamaan asetta vaan hän tahtoo palvella taistelukentällä lääkintämiehenä. Kutsunnoissa hän on saanut käsityksen että tästä ei pitäisi tulla ongelmia, mutta armeijaan saavuttua hän saa havaita että uskollisuus vakaumukselleen on paikoitellen vaikeaa sillä muut eivät aseetonta sotilasta katso hyvällä.

Desmond joutuu vakaumuksensa vuoksi konflikteihin tupalaistensa kanssa ja lopulta hän joutuu myös sotaoikeuteen aseista kieltäytymisensä vuoksi. Vaikeista tilanteista huolimatta Desmond pääse lopulta Hacksaw Ridgen taisteluihin missä hän pelastaa toiminnallaan kymmenien miesten hengen. Wikipedian tietojen mukaan Desmond Doss pelasti yksin vihollisen tulessa 12 tunnin aikana 75 miehen hengen (katso täältä).

Dorothy Schutte (Teresa Palmer)

Hacksaw Ridge on mielenkiintoinen poikkeus perinteisten sotaelokuvien joukossa, sillä se nostaa perinteisten sankariroolien sijaan esille sen että sodassa voi olla sankari myös se joka ei tartu aseeseen ja riistä toisen ihmisen henkeä.

Pidin kuinka selkeästi Desmondin kristillinen vakaumuksen tärkeys tuotiin esiin ilman että siitä olisi rakennettu liiallisen kaunisteltua tai tarpeettoman kurjisteltua kerrontaa. Desmond saa vakaumuksensa vuoksi oman osansa ihmisten pilkasta ja hän saa kohdata epäoikeudenmukaista kohtelua uskonsa vuoksi, mutta usko kuitenkin kantaa yli vaikeidenkin hetkien tullen lopulta siunaukseksi monille.

Ohjauksellisesti elokuva on tyylikästä katsottavaa, vaikkakin sotaelokuvien tavalliseen tyyliin se voi olla herkemmille vastenmielistäkin katsottavaa sillä Gibson ei tarpeettoman paljoa filmatisoinnissaan säästele näyttäessään sodan vastenmielisiä puolia. Mikäli irti revenneet raajat tai veren ja sisäelimien näkeminen taistelukentällä aiheuttaa vastenmielisyyttä valkokankaalla katsottuna on hyvinkin mahdollista että tämä elokuva ei tule nousemaan suosikkeihin.

Pidin tästä elokuvasta paljon. Se on toimiva sotaelokuva joka taistelun kylmyyden keskeltä löytää kuitenkin ihmisyyden äänen. Se kuvaa hienosti kuinka aito usko joka on hionut luonteen lujuutta kantaa läpi vaikeidenkin paikkojen.

Todellisessa elämässä Desmond Doss sai toiminnastaan taistelukentillä ensimmäisenä aseistakieltäytyjänä Yhdysvaltojen armeijan korkeimman sotilasansiomitalin Medal of Honorin.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 8,1/10)

Perjantaipullo: Bia Saigon Export

Bia Saigon Export on vietnamilaisen Sabecon panemaa olutta. Vahuutta siitä löytyy 4,9 %. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa.

Pullo on ulkoisesti mukavan näköinen, vaikkakin lohikäärme-etiketti loi hieman hämäävästi mielikuvan kiinalaisesta oluesta vietnamilaisen sijaan. Tämä toki on katsojan omaa päätelmää eikä etiketin syy.

Aukaistua pullon löytää raikkaan ja kepeän makean lagerin tuoksun joka säilyy hyvin tuopissakin mukana. Väri on kaunis vaaleahkolla kullanvärisellä vivahteellaan. Vaahtoavuus on maltillista ja pinnalle syntyvä paksuhko vaahto katoaa nopeammin kuin tuoppiin ehti edes kunnolla tarttumaan.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on makea ja tuo jollain muotoa mieleen kokemukset maistamistani nepalilaisista oluista. Raikas ja kepeä, helposti nautittava aromikas olut jonka imelyys ei vielä yhdessä oluessa pääse ottamaan liiaksi valtaa. Omaan makuuni miellyttävä olut.

Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti sopivan rempseää menoa, mm. Battlemetal – BxMxC tai Band-Maid – Warning!

Kotistudio kuntoon, osa 5 – DBX 215 Graphical EQ

Kotistudiosetupin laitteiden siirtyessä räkkiversioiksi on yksi räkkiin tiensä löytäneistä laitteista DBX:n 215 joka on kaksikanavainen 15 band EQ eli suomalaisittain taajuuskorjain tai ekvalisaattori.

Omassa setupissa EQ:n läpi kulkee tällä hetkellä vain laulumikrofoni. Mikrofoni menee kiinni Focusriten Clarettiin josta se kulkeutuu tälle EQ:lle. EQ:ssa olen leikannut taajuuksia ylä- ja alapäästä jotta keskialueen taajuudet jäävät enemmän esiin. Simppeli ja suoraviivainen käyttötapa siis tälläkin omassa harrastelusetupissani, mutta tekee sen mitä siltä odotankin.

Muutaman kuukauden laite on nyt ollut käytössä ja virrat kiinni 24/7 eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut, joten omat kokemukset vekottimesta on olleet ainakin positiiviset.

Laitteen valmistajan sivuilta voi lukea tarkemmin tietoja tämän laitteen teknisistä ominaisuuksista (katso täältä).

Kaupunkielämän iloja

Kaupunkielämä tarjoaa monenlaisia sellaisia etuja jotka tekevät kaupunkiasumisesta maalla asumista mukavampaa, ainakin yksin asuvan ihmisen näkökulmasta katsoen. Harmillista kyllä myös tämänkin kolikon kääntöpuolelle mahtuu asioita joista yksi on parkkeeraaminen.

Kuukauden alusta asuntoni parkkipaikalla muuttui pysäköinti siten, että vierasparkissa pitää olla aina vieraslupalappu normaalin parkkikiekon lisäksi. Tämän lisäksi autopaikan omistajilla on oltava auton ikkunassa lappu jolla osoitetaan että autonsa saa pysäköidä omalle parkkiruudulleen.

Aikaisemminkin autopaikan lunastaneiden osalta näin on ollut, mutta aluetta valvovan pysäköintifirman vaihtumisen jälkeen on täällä merkittävästi virkaintoisempia tarkistajia liikenteessä sillä autooni oli tullut kolmet sakot siitä että olin oman autoni ajanut omaan parkkiruutuuni, mutta olin unohtanut laittaa pysäköintiluvan ikkunaan näkyviin. Lupalappu on kyllä ollut autossa, mutta ei ole ollut tuulilasilla ja pikavoittoja on käyty jakamassa kolmeen kertaan.

Leffalauantai: The Invisible Man

Cecilia Kassin roolissa nähdään Elisabeth Moss

The Invisible Man (IMDB) on vuonna 2020 julkaistu draama/mysteeri/kauhu jonka on ohjannut Leigh Whannell. Pääosarooleissa nähdään Elisabeth Moss, Aldis Hodge, Storm Reid, Michael Dorman sekä Oliver Jackson-Cohen.

Elokuvan alussa Cecilia (Elisabeth Moss) pakenee siskonsa avustuksella kotoaan kontrolloivaa ja väkivaltaista miestään. Cecilia pääsee turvaan ystävänsä Jamesin (Aldis Hodge) sekä hänen tyttärensä Sydneyn (Storm Reid) luo. Cecilia on turvapaikassaankin vainoharhainen ja pelokas, kunnes selviää että hänen entinen miehensä Adrian (Oliver Jackson-Cohen) on riistänyt oman henkensä eikä hänestä ole enää vaaraa.

Adrianilta on jäänyt iso perintö myös Cecilialle ja elämä näyttää kääntyvän valoisampaan suuntaan. Vähitellen Cecilian elämässä alkaa tapahtumaan kuitenkin omituisia asioita joka saa hänet epäilemään että Adrian ei ole kuitenkaan todellisuudessa kuollut kuten on kerrottu.

James Lanier (Aldis Hodge)

Kauhuelokuvia missä kuolleet tai kuolleeksi oletetut palaavat haudan takaa joko piinaamaan tai riivaamaan elävien kirjoissa olevia ihmisiä mahtuu lajityyppiinsä lukemattomia määriä, mutta The Invisible Man näyttää että tähänkin tarinaan voidaan löytää vielä mielenkiintoisia tulokulmia jotka poikkeavat tavallisuudesta. Tapa kuinka näkymättömän Adrianin onnistuu yhä piinata Ceciliaa ja hänen läheisiään on sci-fiä, mutta uskottavaa sellaista. Teknologian kehitys luo hienoja mahdollisuuksia, mutta samalla myös uudenlaisia uhkakuvia.

Tarinassa katsojalle avataan tarpeeksi selkeästi kuinka asiat tapahtuvat, mutta se jättää silti toivomisen varaa motiiveiden ja tarkoitusperien suhteen. Olennainen kysymys ”miksi Adrian toimii näin?” ei avaudu katsojalle lainkaan. Vaikka tämän jättäisi huomioimatta, on tarinassa silti useampia piirteitä jotka saavat sen valumaan keskinkertaisen elokuvan kastiin. Kauhuelokuvissa henkilöiden toiminta ei yleisestikään edusta rationaalisen ajattelun terävintä kärkeä, mutta valitettavasti se aina tavalla tai toisella itselläni aiheuttaa lähinnä turhaantumista.

Cecilian käytös selittäessään uskomuksiaan muille on kohtalaisen typerä. Hänellä on useampia todisteita tai vähintäänkin sellaisia asioita joilla hän voisi saada muutkin miettimään hänen väitteidensä uskottavuutta hänen kannaltaan edullisemmassa valossa, mutta hän päättää tietenkin jättää todisteet näyttämättä ja jatkaa muille ainoastaan höyrypäisen kuuloisia selostuksiaan siitä kuinka Adrian on elossa.

Tekniseltä toteutukseltaan ja näyttelytyöltään elokuva oli perus varmaa tasoa vailla sen suurempia ihmeitä. Kauhuelokuvien suurimpia kliseisiä piirteitä ei tainnut olla kertaakaan joka oli ilahduttavaa vaihtelua. Kaikista hyvistä piirteistäänkin huolimatta jäi tämä elokuva omassa arvosteluasteikossani keskinkertaisten elokuvien kategoriaan.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 7,1/10)