Johdanto
Kuten jotkut blogia lukevat tietävät on allekirjoittanut kristitty ja seurakuntani on ollut nyt muutamia vuosia jo Seitsemännen päivän adventtikirkko. Taustaltani olen luterilainen jossa olen nuorena käynyt myös rippikoulun.
Joskus noin 20-vuotiaana päädyin Joensuussa City-seurakuntaan kaverini kutsumana ja siellä olin varmaankin vuoden päivät. Tuolloin kävin satunnaisesti myös helluntaiseurakunnalla ja vapaakirkolla, mutta myös yksittäisiä käyntejä olen tehnyt myös Herran Kansa Ry:n kokouksessa Suhmurassa sekä kerran olen käynyt myös Luther-säätiöllä. Olen käynyt muutamia kertoja myöskin lestadiolaisten suviseuroissa sekä tietenkin luterilaisen kirkon tapahtumissa, joten useampia erilaisia seurakuntia ja hengellisiä tapahtumia on tullut vuosien mittaan nähtyä.
Elämässä oli pitkä aika että en käynyt missään seurakunnassa, varmaankin lähes kymmeneen vuotta tai jos sinä aikana jossain kävin, oli käynnit yksittäisiä ja satunnaisia.
Ensimmäisen kerran päädyin Seitsemännen päivän adventtikirkolle muistini mukaan luultavasti elokuussa 2019 ja sille tielle olen jäänyt. Kävin kasteella vuonna 2022 ja liityin samalla seurakuntani viralliseksi jäseneksi.
Vuosien aikana olen lukenut paljon erilaisia foorumeita ja tietenkin niihin keskusteluihin myös osallistunut itsekin ja olen tavannut monenlaisia uskonkäsityksiä omaavia ihmisiä niin netissä kuin myös fyysisen konkreettisen maaailmankin puolella.
Syy miksi avaan tässä johdannossa hieman omaa historiaani seurakunnissa käymisten suhteen on se, että lukija voi saada jonkinlaisen käsityksen siitä että nämä tekstini näkemykset eivät ole muodostuneet siksi että olisin kasvanut yhdessä kirkkokunnassa ja ollut siellä koko elämäni. Näkemykseni on muodostunut monien eri seurakuntien ja monien eri kristittyjen tai ainakin itseään kristittynä pitävien ihmisten kanssa käytyjen keskusteluiden tuloksena.
Käsittämätöntä oppia
Matt. 22:29 Jeesus vastasi heille: “Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
Yllä olevassa jakeessa Jeesus keskustelee saddukeusten kanssa ylösnousemuksesta ja siitä, kenen vaimoksi keskustelussa viitattu nainen päätyy. Saddukeukset eivät olleet ymmärtäneet asioita oikein ja Jeesus sanoi heille kyseisest sanat.
Asia jonka olen vuosien mittaan havainnut on se, että hyvin monien uskovien tuntemus Raamatusta on sanalla sanoen huonoa, mutta mielipiteet omien näkemyksien oikeellisuudesta sitä vastoin ovat useinkin vahvoja. Samat Jeesuksen sanat valitettavasti soveltuvat siis myös meihin jokaiseen muuhunkin, sillä mekin kuljemme eksyksissä mikäli emme tunne pyhiä kirjoituksia ja Jumalan voimaa.
On tietenkin normaalia ja toivottavaakin että ihmiset ovat uskoissaan vahvoja, mutta on erittäin tärkeää myös lukea Raamattua ja tutkia erilaisia näkökulmia siitä että onko oma näkemys kuitenkaan Raamatun valossa sittenkään teologisesti kestävällä pohjalla, etenkin jos vastaan tulee näkemys joka ei vastaa sitä mihin on oppinut uskomaan. Useimmiten tuntuu että tällöin Raamatusta otetaan yksi tai muutama yksittäinen jae joilla perustellaan oma uskomuksensa ja jätetään huomioimatta todella monet muut kohdat jotka antavat täysin toisenlaisen kuvan tulkinnasta.
Jostakin syystä omasta näkemyksestä halutaan pitää kiinni vaikka monet todisteet sanoisivat toista – riittää että yksi kohta tukee sitä näkemystä mihin halutaan uskoa eikä mietitä kokonaisvaltaisemmin sitä että oma tulkinta on täysin loogisesti epäjohdonmukainen. Oma arvioni miksi näin on – voin olla siis täysin väärässäkin – on se, että hyvin monet kristityt eivät lue Raamattuaan eivätkä näin ollen edes tiedä mitä siellä sanotaan muissa kohdissa kuin vain niissä jotka tukevat omaa näkemystä milloin mistäkin aiheesta. Kun kokonaisvaltainen ymmärrys puuttuu on helppoa mennä opeissaan mihin suuntaan tahansa.
En tietenkään tiedä onko tilanne Raamatun lukemisen suhteen myös Suomessa näin huono, sillä oma mielikuvani syntyy vain omista havainnoista. Omat havainnot vuosien mittaan on tietenkin hyvin suppeaa otannaltaan, mutta ainakin Yhdysvalloissa Pew Research Centerin tekemän tilaston mukaan asia valitettavasti on näin monen ihmisen osalta ainakin siellä. Vuonna 2014 kristityiksi itseään luokittelevista ihmisistä ainoastaan 45 % luki Raamattuaan ainakin kerran viikossa, 12 % kertoi lukevansa kerran tai pari kertaa kuukaudessa, 9 % luki muutamia kertoja vuodessa ja 33 % oli vastannut että he lukevat sitä harvoin/ei koskaan. 1 % vastaajista ei osannut sanoa. Tilaston löytää tämän linkin takaa.
Raamatun lukemisen merkitys
Toisinaan tuntuu että ainakin osalla kristityistä on näkemys siitä, että Raamattua ei tarvitse lukea ja kun uskoo ja rukoilee niin se riittää. Toivottavasti olen tässä käsityksessäni ja mielikuvassani täysin väärässä, sillä tuonkaltainen ajatus on kenties mukavan kuuloinen mutta samalla se on myös hengellisen elämän kannalta äärimmäisen vaarallinen.
Jos vain uskoo ja rukoilee, mistä voi tietää onko uskomukset ja rukoukset terveitä ja Jumalan mielen mukaisia jos ei tiedä onko ne Raamatun opin mukaisia?
Osa saattaa ajatella että Pyhä Henki ohjaa meitä ja on totta että Jumalan Pyhä Henki ohjaakin kristittyjä. Kuitenkin Pyhä Henki ei opasta ihmisille sellaista oppia mikä on vastoin Raamatun Sanaa, joten jos me emme tiedä mitä Raamattu opettaa, miten me voimme tietää että olemmeko oikeasti Pyhän Hengen johdatuksessa vaiko ainoastaan omien tuntemustemme ohjattavana?
Tietenkin voi ajatella että Jumala ei sallisi että eksymme, mutta Raamattu kuitenkin kertoo toista – Jumala lähettää lopun aikana myöskin rajun eksytyksen ja tuomion saa kaikki jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.
2. Tess. 2:
9 Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä.
10 Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät.
11 Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen,
12 ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.
Mikä on sitten vääryys johon ihmiset uskovat? Miten me voimme tietää mikä on vääryyttä, jos emme tiedä edes sitä mikä on totuutta? Raamattu puhuu myös seuraavaa:
2. kirje Timotukselle 4:
3 Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.
4 He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.
Miten kristitty voi tietää onko se oppi mitä kuulee tervettä, jos hän ei itse lue Raamattuaan ja tarkista onko asia niin? Jos kaksi kristittyä kuulee saman saarnan ja kummatkin luottaa ainoastaan siihen että Jumala ohjaa heitä tuntemaan totuuden mutta toinen sanoo että opetus oli harhaoppia ja toinen sanoo että se oli todenmukaista, kumpi on silloin oikeassa, sillä on selvää että kummatkin ei voi olla oikeassa jos käsitys on täysin ristiriitainen?
Jos kumpikaan ei ole lukenut Raamattuaan eikä kumpikaan tunne kirjoituksia, kumman näkemys saarnasta ja sen oikeaoppisuudesta on siis oikea ja kumpaan voi luottaa, jos kummatkin luottavat Hengen johdatukseen ja saavat erilaisen tulkinnan?
Saatanakin tuntee Raamatun
Muutamia päiviä sitten katsoin erästä YouTube-videota missä nuori kristitty nainen puhui Raamatun kohdasta missä Jeesus on erämaassa paastottuaan 40 päivää ja 40 yötä jolloin Saatana saapuu kiusaamaan Jeesusta (Matteus 4:1-11 ja Luukas 4:1-13). Mikäli kohta ei ole Raamatusta tuttu, kerrotaan siinä siis siitä kuinka paholainen koettaa saada Jeesuksen lankeamaan pois tehtävästään ihmiskunnan pelastajana.
Ensimmäisellä kerralla paholainen kyseenalaistaa Jeesuksen auktoriteettia ja käyttää Jeesuksen pitkästä paastosta johtuvaa nälkää hyväkseen ja sanoo että “Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske tämän kiven muuttua leiväksi.”. Jeesus vastaa kuitenkin “On kirjoitettu: ‘Ei ihminen elä ainoastaan leivästä”, eli Jeesus tuntee kirjoitukset ja vastaa käyttäen Raamatun Sanaa.
Toisella kertaa paholainen näyttää Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat ja kertoo että hänelle on annettu se hallintaan ja hän voi antaa sen kenelle tahtoo, mutta hän kuitenkin lupaa antaa sen Jeesukselle jos tämä kumartaisi häntä. Jeesus kuitenkaan ei suostu siihen vaan vastaa “On kirjoitettu: ‘Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”. Tälläkin kertaa Jeesus vastasi kiusaajan esittämään houkutukseen Raamatun Sanaa käyttäen.
Tämä videolla puhunut nainen nosti hyvin esiin varsin pysäyttävän huomion siitä kuinka Saatana kiusasi Jeesusta, sillä kolmas tapa millä Jeesusta yritettiiin johtaa harhaan oli Raamatun Sana. Paholainen siteeraa kolmannella kerralla Raamattua ja käyttää sitä keinona johtaa Jeesus harhaan.
Luukas 4:
9 Paholainen vei Jeesuksen Jerusalemiin, asetti hänet temppelimuurin harjalle ja sanoi: “Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas.
10 Onhan kirjoitettu: ‘Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua.
11 He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’”
Jakeessa 12 Jeesus vastaa jälleen käyttäen Raamatun Sanaa:
12 Jeesus vastasi: “On myös sanottu: ‘Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
Kaksi ensimmäistä keinoa miten Jeesusta koetettiiin johtaa harhaan paholaisen toimesta olivat hänen asemansa kyseenalaistaminen sekä vallan, maineen ja kunnian tarjoaminen maan päällä, mutta näihin kumpaankin Jeesus vastasi Raamatun Sanalla. Jeesus tiesi ja tunsi kirjoitukset ja tiesi että miten ihmisen kuuluu elää ja palvella Jumalaansa.
Tämä kolmas paholaisen käyttämä tapa kiusata Jeesusta on kuitenkin tämän tekstini kannalta se kaikkein olennaisin kohta, sillä Jeesus ei ole ainoa kuka siteeraa Raamattua – tällä kertaa myös paholainen käyttää Raamattua ja sieltä löytyviä jakeita oman agendansa ajamiseen. Tämän jos jonkin pitäisi toimia meille kristityille herätyksenä sille, miksi teologinen ymmärrys ja Raamatun Sanan kokonaisvaltainen tutkiminen on tärkeää syvemmin kuin vain yksittäisten Raamatun jakeiden ulkoa osaaminen sieltä täältä.
Paholainen siteerasi Raamattua eikä hän edes vääntänyt niitä jakeita suoraan myöskään vääräksi (ainoastaan yksittäisen alakohdan jätti siteeraamatta siteeraamastaan psalmista mutta se ei silti muuttanut asiaa), joten se että joku uskomuksemme on perusteltavissa yksittäisellä Raamatun jakeella ei todista yhtään mitään siitä onko näkemys oikea, terve ja Jumalan tahdon mukainen vaan Raamattua on tutkittava kokonaisvaltaisemmin ja luettava muitakin kohtia kuin vain yksittäisiä jakeita sieltä täältä mitkä tukevat sitä mihin halutaan uskoa.
Monet tiet vievät harhaan
Matteus 7:
21 “Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ‘En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
Omien havaintojeni mukaan – jotka voivat olla väärät ja toivottavasti myös on – moni kristitty ajattelee että riittää että me uskomme Jumalaan ja että teoilla ei ole merkitystä vaan ainoastaan uskolla. Tämä on hyvä esimerkki niistä opeista jotka ovat valtavirtaa, mutta eivät kuitenkaan kestä syvempää tarkastelua.
Yllä olevassa Matteuksen evankeliumin kohdasta voimme havaita sen, että taivasten valtakuntaan ei pääsekään jokainen joka sanoo Herra, Herra vaan sinne pääsee vain se kuka tekee Taivaallisen Isän tahdon. Onko siis niin, että pelkkä usko ei riitäkään vaan meidän pitää myös tehdäkin Jumalan tahdon mukaisesti? Voiko siis olla niin, että opetus “riittää vain että uskot” on sittenkin jotain muuta kuin tervettä teologiaa?
Lisäksi samasta kohdasta voimme havaita, että hengelliset teotkaan eivät kerro suoraan mitään siitä ovatko ihmiset sellaisia ketkä pääsevät taivasten valtakuntaan, sillä tässähän kadotukseen joutuvat kertovat tehneensä Jeesuksen nimessä monia voimatekoja, he ovat profetoineet ja vieläpä lisäksi myös karkottaneet pahoja henkiä. Silti Jeesus kertoo että hän ei tunne heitä ja että he ovat vääryydentekijöitä.
Jeesus sanoo siis että taivasten valtakuntaan pääsee ne ketkä tekevät taivaallisen Isän tahdon, mutta sitten kerrotaan heti perään niistä jotka ovat ainakin omasta mielestään tehneet Jeesuksen nimessä ihmeitä että he olivat siltikin väärintekijöitä.
Mikäli Raamatun tuntemus jää pintapuoleiselle tasolle ja oma teologia rakentuu yksittäisten Raamatun jakeiden lainaamiseen voi ihminen jo pelkästään näistä kolmesta jakeesta luoda useampaa erilaista tulkintaa. Jos siteeraa vain jaetta 21 voi lukija saada sen käsityksen että teot ovat välttämättömiä pelastukseen, mutta jos siteeraakin vain jakeita 22 ja 23 voi saada käsityksen siitä että ei teoilla ole merkitystä eikä ne vie taivaaseen.
Jos uskomuksemme perustuvat vain yksittäisiin Raamatun jakeisiin eikä ne kestä kokonaisvaltaista tulkintaa, on syytä pysähtyä lukemaan lisää Raamattua ja tutkia miten asia todellisuudessa on. Mitkä kohdat tukevat uskomustamme ja mitkä kohdat eivät tue uskomustamme? Mikä on tekstin konteksti ja kenelle siinä kohdassa puhutaan?
Jos jätämme oman Raamatun lukemisen ja sen tutkistelun vähälle on meidän helppoa eksyä milloin mihinkin opin tuuleen. Jos uskomme että emme voi eksyä kun vain rukoilemme ja uskomme, olemme oppineet vaarallisen opin, sillä kaikki on aina koeteltava Raamatun sanalla.
1. Joh. 4:1 Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
Miten me voimme koetella onko henget Jumalasta, jos emme tiedä mikä on Jumalan tahto? Miten edes oppisimme tietämään mikä on Jumalan tahto jos pidämme Raamatumme kiinni tai poimimme sieltä täältä yksittäisiä jakeita miettimättä siitä ovatko ne kokonaisvaltaisesti millään tapaa johdonmukaisia muihin Raamatun kohtiin? Miten voimme tietää ovatko ne johdonmukaisia Raamatun muihin kohtiin jos emme edes lue Raamattua kuin harvoin ja vähän, tai jos emme lue Raamattua kokonaan ja kokonaisuutena?
Tunnetko Raamatun?
Erästä netissä törmäämääni tarinaa mukaellen laitan tähän lyhyen ajatuksen. Kuvittele että sinulla on tililläsi rahaa 28.800 euroa, eli lähes 30.000 euroa. Lisäksi on oletettavaa että sinulle on myös huomenna tulossa samainen summa rahaa lisää tilillesi. Ystäväsi tulee ovellesi ja pyytää voisitko antaa hänelle rahoistasi 600 euroa. Mitä vastaat hänelle? Onko hänen pyytämänsä rahasumma mielestäsi kohtuuttoman suuri annettavaksi?
Ajatteletko että 600 euroa on pieni summa rahaa annettavaksi jos sinulla kerran on 28.800 euroa ja huomenna on tulossa luultavasti myöskin toiset 28.800 euroa? Vai onko summa liian suuri annettavaksi pois? Olisiko mielestäsi 300 euroa kohtuullisempi summa, vai onko parempi olla antamatta lainkaan?
Kuten varmaan olet saattanut jo arvata, kysymyksessä tässä tarinassa ei ole maallinen raha vaan kyseessä on vertaus jossa puhutaan ajasta. Ihmisellä on 24 tuntia aikaa päivässä, eli 86.400 sekuntia. Jos hän nukkuu 8 tuntia ja tekee työtään 8 tuntia, on hänellä vielä 8 tuntia päivässään aikaa eli jäljellä on vielä 28.800 sekuntia.
Yhdessä minuutissa on 60 sekuntia, eli kymmenessä minuutissa on 600 sekuntia. Oletko valmis antamaan omasta ajastasi päivässä 10 minuuttia aikaa Raamatulle ja Jumalan Sanan tutkimiselle? Tai edes 5 minuuttia eli 300 sekuntia? Jos olisit kuitenkin valmis antamaan ystävällesi rahaa 600 euroa jos sinulla olisi 28.800 euroa mutta et lainkaan ole valmis antamaan aikaa Raamatun lukemiselle ja tutkimiselle vaikka sinulla on päivässä enemmänkin aikaa kuin vain tuo 28.800 sekuntia, mitä se kertoo omista prioriteeteistäsi?
En tarkoita yllä olevalla tarinalla siis sanoa että meidän krisittyjen pitää ehdoin tahdoin pakkomielteisesti lukea Raamattua päivittäin tai olemme huonoja kristittyjä. Tarkoitan ainoastaan sitä, että on aina joskus hyvä pysähtyä miettimään omaa uskoaan ja sen merkitystä ja sitä kuinka korkealle sen todellisuudessa elämässään laittaa. Jos menee päiviä ilman lukemista, se on tietenkin ymmärrettävää sillä elämässä on monenlaisia tilanteita, mutta jos huomaa että menee viikkoja tai kuukausia niin että Raamattu pysyy lähes aina kiinni voi silloin olla hyvä ottaa Raamattu jälleen esiin ja alkaa lukemaan.
Jumalan Sana eli Raamattu on meidän taisteluvarusteemme, hengen miekka, taistelussa pahaa vastaan. Miksi lähtisimme siis taisteluun ilman asiaankuuluvaa varustusta?
Kirje efesolaisille, luku 6:
10 Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä.
11 Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.
12 Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.
13 Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.
14 Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan
15 ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.
16 Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.
17 Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
18 Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.
Laitan vielä loppuun videon josta itse sain ahaa-elämyksen joka toimi myös tämän tekstin innoittamisessa.