Kokkailukeskiviikko: Riisinuudeleita ja mustapapupihvejä

Helppo ja nopea kotiruoka lautaselle laitettuna vailla suurta estetiikan tajua

Lyhyesti tästä ja tulevista kasvisruokapostauksista

Joitakin viikkoja (vai jopa kuukausi?) takaperin puhelimessa rupatellessa tuli keskustelua siitä että olen yhä ollut kasvisruokailulinjalla. Preferoin mieluummin ilmaisua lihattomalla ruokavaliolla, koska monessakaan ateriassani ei ole kasviksia ollut juuri sen enempää kuin ennenkään ja kasvisruokavalio usein tuntuu antavan mielikuvan että ateria koostuu salaateista, perunasta, porkkanasta ja muista sellaisista mitkä eivät siltikään kovin usein aterioihini kuulu.

Puhelinkeskustelun aikana tuli puheeksi että mitä minä sitten syön, joten vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tänne blogiinkin kirjoittaa ensimmäisen postauksen helpoista ja nopeista lihattomista aterioista. Tarkoitus on kirjoittaa jatkossa useampiakin postauksia joissa myös painopiste on samalla tapaa sellaisissa aterioissa joita on realistista laittaa kotona ilman kovin suurta vaivaa, ts. sellaista missä ei tarvitse olla kovin motivoitunut kokkailemaan mutta jolla pääsee edes alkuun lihattomien ruokien valmistuksessa.

Mustapapupihvejä ja riisinuudeleita

Pihvit lämpenemässä pannulla

Kaupassa myydään valmiina pakettina ainakin Hoviruoka-brändin alla mustapapupihvejä (katso täältä). Näitä myydään joissain K-ryhmän kaupoissa (katso täältä) sekä joissain S-Ryhmän kaupoissa joten saatavuus on luultavasti aika hyvä muuallakin päin Suomea. Omani ostin Ilolan ABC:ltä.

Pihvit otetaan paketista pois ja nakataan pannulle. Pistin pannulle pohjalle toki ensin margariinia että pihvit eivät köntsähtäisi kiinni pannuun. Lämmitysajaksi sanotaan noin minuutti per puoli, mutta en aikaa ottanut vaan fiilispohjalta niitä lämmittelin.

Samaan aikaan heitin kattilaan riisinuudelit ja mausteet, lisäksi viskasin hieman tulista chilimaustetta ja kaadoin kiehuvat vedet kattilaan ja jätin riisinuudelit kattilaan hautumaan muutamaksi minuutiksi.

Muutaman minuutin kun nuudelit olivat pehmenneet kiehuvassa vedessä annostelin nuudelit lautaselle ja viskasin pihvit siihen seuraksi jonka jälkeen ateriaa pääsi jo nauttimaan.

Maku on ihan toimiva, vaikkakin pihvit ovat kohtalaisen kuivia. Näiden kanssa sopisi hyvin jokin kastike sekä raikas salaatti, mutta koska salaatteja tai kastiketarpeita ei sattunut kaapissani olemaan niin ketsupin kanssa tämä tuli nautittua. Helppo, nopea, edullinen ja makunsa osalta ihan asiallinen arkiruoka joka toimii ketsupin kanssa helposti kokeiltavana lihattomana ateriana.

Lyhyet ensikokemukset Xbox Series X:stä

Xbox Series X ja Assassin’s Creed Valhalla

Kiven alta kaivaen

Muutama viikko takaperin onnistuin vihdoin ja viimein hankkimaan Gigantista Xbox Series X -pelikonsolin. Kuten monet pelimaailmaa tavalla tai toisella seuraavat tietävät on konsolin saatavuus ollut – ja on yhä – heikkoa Suomessa sekä muuallakin maailmassa.

Ensimmäiset erät tulivat ja menivät ja Verkkokauppa.com, Elisa, CDON ja lähestulkoonsa kaikki muutkin paikat myyvät yhä ainoastaan eioota. Giganttiin näitä on tipahdellut ilmeisesti lähes joka päivä myyntiin, mutta yhtä nopeasti ne ovat myös sieltä uloskin kannettu. Muutama viikko takaperin huomasin että Vantaan Gigantissa näitä oli saatavana ja soitin onko niitä vielä jäljellä ja siinä vaiheessa oli kaksi kappaletta varastosaldona. Pari tuntia myöhemmin kun olisin palaverin jälkeen päässyt tuotetta hakemaan oli nettisivulta jo tuotteet kadonneet eli ne oli ostettu pois.

Itä-Helsingin Itiksellä sivusto näytti että näitä olisi varastossa joten suuntasin sinne siinä toivossa että boxin saisin edes sieltä. Varauksia näille ei valitettavasti pystynyt tekemään joten ostoreissun joutui jättämään arvauksien varaan tuottaako se tulosta vaiko ei. Itikseltä Series X onneksi löytyi ja samalla reissulla matkaan tarttui myös Assassin’s Creed -pelisarjan uusin lapsi Valhalla.

Käyttöönotto

Series X:n ohjain oikealla, Xbox One X:n ohjain vasemmalla

Muutaman unboxing-kuvan saattelemana konsoli tuli kaivettua paketista ja tökättyä kaapeleihin. Onneksi virta-, Ethernet- ja HDMI-liittimet ovat samanlaiset kuin edellisen generaation Xbox One X:ssä joten johtorumbaa ei joutunut kovin paljoa tekemään televisiotason kanssa. Vanha konsoli irti piuhoista ja uutta konsolia tilalle, virrat päälle ja menoksi.

Käyttöönotto oli yhtä helppoa kuin aina, eli ohjeita seuraamalla selviää ilman että on tarvetta olla ylemmän asteen insinööritutkintoa taustalla. Suoraviivainen ja käyttäjäystävällinen kokemus toisin sanoen. Ensimmäisten muutamien gigojen päivityksien jälkeen oli konsoli jo taisteluvalmiudessa.

Assassin’s Creed Valhalla sisään ja peli asentumaan. Konsoli tunnisti että peliin on saatavana päivitys jolla Series X:n tehot pääsevät oikeuksiinsa joten tietenkin laitoin senkin päivittymään. Onneksi kyseessä oli pienikokoinen (sarkasmivaroitus) päivitys ja siitä selvisi noin 62 gigan kokoisella latauksella. Ilman päivitystä peli kosahti jo alkuvideon päättymisen kohdassa joten vasta illalla myöhään tuli peliä päästyä pelaamaan.

Ensimmäiset kokemukset

Assassin’s Creed – Valhalla

Ensimmäiset kokemukset Xbox Series X:stä ovat olleet positiiviset. Laite on hiljainen, Valhalla näyttää kauniilta, ruudunpäivitys on sulavaa ja etenkin valoefektien kohdalla on helppoa huomata tehojen kasvua aikaisempaan sukupolveen. Iltahämärä metsässä missä auringon viimeiset valonsäteet hyväilevät maata ennen sen vaipumista unen lempeään huomaaan on näyttävää katsottavaa. Toinen mistä tehon kasvun huomaa on tarkempi piirtoetäisyys paljon kauemmaksi kuin aikaisemmin ilman että ruudunpäivitysnopeus joutuisi kärsimään.

Uudistunut ohjain on tuttu ja turvallinen mutta silti selkeästi parannus aikaisempaan. Aikaisemmassa ohjaimessa ei varsinaisesti mitään vikaa ole ollut, mutta Series X:n ohjaimen ristikko tuntuu mukavammalta kourassa. Lisäksi itseäni on ilahduttanut erillinen nappi kuvankaappauksien ottamiselle sillä kuulun niihin pelaajiin jotka pitävät kuvankaappauksien napsimisesta pelaamisen aikana. Osittain syynä on tietenkin se että tänne blogiin aina kirjoittelen välillä myös arvosteluita peleistä, mutta muutenkin on mukavaa ottaa kuvankaappauksia eri vaiheista pelimaailmoita.

Koska ainoa kokemus tähän mennessä pelaamisesta tällä konsolilla on Assassin’s Creed Valhallasta en osaa sanoa mitään kuinka hyvin pelistä toiseen vaihtamiset käyvät käytännön elämässä, mutta varsinainen latausaika peliä käynnistäessä on ainakin tarpeeksi nopeaa että ei ainakaan itselleni iske tympääntyminen latausaikojen vuoksi.

Loppusanat

Ilta-aurinko laskemassa vuoren taa

Muutaman viikon kokemuksien perusteella Xbox Series X on ollut hyvä ostos. Toki kokemuksia on vasta yhden pelin osalta (pelaan sen ensin loppuun ennen kuin aloitan muita isompia pelejä), mutta sen perusteella on jo helppoa huomata kehitystä aikaisempaan konsolisukupolveen.

Luultavasti jatkossa uusien pelien ilmaantuessa tehoja aletaan vasta ottamaan irti aivan toden teolla joten mielenkiinnolla odotan kuinka näyttäviä pelejä jatkossa tullaan näkemään. Ensikokemukset lupaavat ainakin hyvää ja erityistä kiitosta Microsoftille täytyy antaa siitä että konsoli on yhä säilynyt hiljaisena ja siten miellyttävänä käyttökokemusta ajatellen.

Leffalauantai: Fanboys

Hutch (Dan Fogler)

Kyle Newmanin ohjaama vuonna 2009 julkaistu elokuva Fanboys (IMDB) on toiminnallinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Dan Fogler, Jay Baruchel, Kristen Bell, Sam Huntington sekä Chris Marquette.

Tarinassa kerrotaan lapsuudestaan asti yhdessä kasvaneesta Star Wars -nörttikaveriporukasta. Eräissä kotibileissä aiemmin samoissa porukoissa pyörinyt mutta nyt jo aikuismaisempaan käytökseen kasvanut Eric (Sam Huntington) törmää vuosien jälkeen vanhat kaveruksensa jotka yhä ovat syvällä Star Wars -fanikulttuurissa. Aikaisemmin hyvien ystävien Linusin (Chris Maquette) ja Ericin välillä ei enää ole paljoa keskusteltavaa elämän polkujen johdatettua heidät erilleen, mutta muiden kaverusten kerrottua Ericille Linusin kuolemanvakavasta sairaudesta saa se Ericin haluamaan korjata välinsä.

Kaveriporukka on lapsesta asti suunnitellut reissua missä he ajavat maan halki George Lucasin Skywalker Ranchille ja murtautuvat sinne jotta saisivat nähdä Star Wars: Episode I – The Phatnom Menacen ennen sen julkaisua. Koska Linusin aika käy vähiin päättää kaveriporukka tehdä vielä yhdessä ikimuistoisen matkan näkemään kauan odotettua Tähtien sotaa.

Eric (Sam Huntington)

Nimensä osalta elokuva on poikkeuksellisen rehellinen ja kuvaava kertomaan millaisiin tunnelmiin ja maailmoihin filmi katsojansa johdattelee. Nörttiporukka jonka intohimona on Star Wars -elokuvat ja kaikki sen universumin nippelitiedot on aihepiiri jonka sisälle elokuvassa sukelletaan, joten aivan jokainen katsoja ei tästä paljoa irti tule saamaan.

Aikuiset ihmiset jotka ovat yhä uppotuneena fanikulttuuriin pikkulapsen innolla on aihe joka helposti herättää tuntemuksia johonkin suuntaan. Olipa sitten katsojan mielestä kyseessä intohimoinen rakkaus jotakin aihepiiriä kohtaan jonka vuoksi ihmiset ovat valmiita tekemään suuriakin asioita, elämän realiteettien kohtaamista pelkäävien eskapistien surullista rimpuilua todellisuutta vastaan tai kenties jotakin aivan muuta on sinänsä katsomisen kannalta suhteellisen irrelevanttia. Se miten paljon näkemästään sitten nauttii saattaa toki hakea muotonsa omien käsitteiden kautta.

Fanituskulttuurin väreillä maalatun pinnan alle tarinaan olennaisempana liittyy kuitenkin kohtalaisen tavallinen kasvutarina missä erilleen kasvaneet ystävät löytävät jälleen toisensa ja yhteisen intohimonsa kohteen, omille teilleen lähtenyt uskaltaa kohdata omat haaveensa ja lakata elämästä muiden toivomaa elämää omien unelmiensa kustannuksella eikä yhtä mitäänsanomattoman tuntuista rakkaustarinaakaan ole unohdettu.

Kokonaisuutena Fanboys on elokuva jonka voi katsoa kerran tai pari, mutta ei se missään vaiheessa itseäni päässyt erityisemmin innostamaan. Leffanörttifanitus ei ole aiheena kovin lähellä sydäntäni eikä tämänkään elokuvan kuvaus siitä maailmasta sen mielenkiintoisempaa onnistunut rakentamaan. Tasapaksu ja kliseinen kasvutarina vailla minkäänlaista syvyyttä saa Fanboysin hukkumaan keskinkertaisten elokuvien laariin.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,6/10)

Perjantaipullo: Schneider Weisse Tap 4 Festweisse

Schneider Weisse Tap 4 Festweisse on Schneider Weisse G. Schneider & Sohn:n panimon 6,2 % vahvuinen vehnäolut. Katkeroita siitä löytyy 26.0 EBU ja kantavierteen määrä on 13.7 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

Pullon aukaistua löytää tuoksun todella heikosti, mutta tuopissa oluen toffeemainen tuoksu pääsee mukavasti esiin. Kaataminen käy suhteellisen vaivattomasti sillä vaikka olut kuohuaa runsaasti se käyttäytyy ennakoitavasti. Pinnalle muodostuu paksuhkoa vaahtoa joka ei kovin kauaa matkalaisen seurana säily ennen kuin se jo katoaa jättäen vain muiston tuopin reunoille kertomaan siitä että joskus sekin oli tuopissa läsnä.

Väri on kullankeltainen ja koostumus samea. Suutuntuma on raikkaanpuoleinen ja kepeä aavistuksen pistävällä terällä. Maku on banaaninen sitruksisellä twistillä. Rento ja helposti lähestyttävä vehnäolut.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. Yann Tiersen – Porz Goret tai Vladimir Sterzer – Sound of my soul.

Lisää valokuvia seinälle

Uusi valokuva kehystettynä

Kodin sisustuksessa on jo kuukausien ajan ollut useita keikoilta otettuja valokuvia kehystettyinä seinille, mutta vaihtelun vuoksi ajattelin laittaa myös uusia valokuvia uusiin paikkoihin. Lisäksi ajattelin että voisi olla mukava kehystää muitakin ottamiani valokuvia kuin ainoastaan keikkakuvia.

Käytännössä tässä vaiheessa vasta yhden uuden kuvan pääsin laittamaan seinälle sillä makuuhuoneessa ja keittiössä on kiviseinä eikä niissä vielä ole minkäänlaisia kiinnitysmahdollisuuksia tauluille. Itse en omista mitään työkaluja joilla reikiä saisin kiviseinään tehtyä, mutta ainakin yhdellä kaverilla sellaisia taitaa olla joten pitänee kysellä jokin kerta josko hän joutaisi tekemään reikiä seiniin taulujen ripustamista varten.