Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi olla jakautunut persoona? Miltä tuntuisi jos kehossasi olisi yhtä aikaa niin ritari, varas kuin velhokin? Ei se mitään, en ole minäkään aikaisemmin moista pähkäillyt mutta pelattuani päätökseen Trinen sain silti tähänkin kysymättömään kysymykseeni vastauksen. Siinähän tuntuisi olevan aivan fantasiaseikkailun makua ilmassa.
Trine on kotimaisen Frozenbyten laatutyötä oleva tasohyppelypeli joka sisältää paljon toimintaa ja ongelmien ratkontaa. Peli on julkaistu vuoden 2009 heinäkuussa ja se on saatavana monille eri alustoille. Itse pelasin Windows-version jonka poimin muutama viikko takaperin Steamista.
Alunperin kuulin tästä pelistä kaverini kautta muutama kuukausi takaperin ja mainitsipä hän myös että tässä pelissä on todella kaunista grafiikkaa. Täytyy myöntää että eihän mies palturia puhunut, sillä pelin visuaalisuus ja graafinen kauneus oli jotain tajunnanlaajentavan ja henkeäsalpaavan kokemuksen välimaastoa. Graafinen ilme olikin ehdottomasti niitä asioita joihin kiinnitti heti alkumetreillä jo huomiota.
Kun itse peliä alkoi varsinaisesti pelaamaan sai nopeasti havaita pelin fysiikanmallinnuksen olevan jotain tavallisesta tasohyppelystä poikkeavaa. Fysiikanmallinnus tuntui erittäin aidolta ja se toi lisää mielenkiintoa peliin. Koska kyseessä on fysiikanmallinnus niin tämä on niitä asioita joita on vaikea sanoin kuvata, se on asia joka vain pitää itse kokea. Fysiikanmallinnuksessa on käytössä ollut NVidian PhysX-teknologia joka lienee on omaa osuuttaan fysiikkavelhoudesta tehnyt.
Pelihahmon kontrollointi tapahtuu hiiren ja näppäimistön yhteistyönä. Hiirellä liikutellaan kursoria ja siten ohjataan hahmon katselusuuntaa. Samaten hiirellä voidaan toteuttaa erilaisia toimintoja hahmosta riippuen. Kaikenkaikkiaan kontrollit olivat simppelisti opittavat ja hyvin toimivat eikä näiden takia tarvinnut turhautua. Pelissä kontrolloidaan siis kolmea eri hahmoa mutta kuitenkin vain yhtä kerrallansa. Hahmon voi vaihtaa toiseksi missä tahansa kohtaa kenttää näppäimistöä käyttäen.
Eri hahmoilla on eri kyvyt joista on apua eri tilanteissa. Ritarilla on miekka ja kilpi joiden avulla on helppoa pätkiä lähtitaistelussa elävät kuolleet luurangot ja muut viholliset menemään takaisin sinne missä pippuri kasvaa.
Varkaan oletusvarustukseen kuuluu jousipyssy jolla pystyy vihollisia ampumaan pidemmänkin matkan päästä. Varas pystyi myös ampumaan jousellansa nuolia joissa on naru perässä joten pelaaja pystyy näin ollen vetämään narusta ja nauttimaan kesästä samalla kun hyppii narun jatkona joissain kohdissa Tarzania leikkien.
Kolmantena hahmona olevalla velholla oli käytössä loitsuja joilla pystyi loitsimaan tyhjästä laatikoita joiden päälle pystyi hyppäämään. Tästä oli sangen paljon hyötyä kun halusi hypätä paikasta toiseen jonne ei olisi muuten järkevästi päässyt. Ei muuta kuin laatikkoa loitsien kehiin ja kipuamista sen päälle. Velho pystyi myös magian voimalla siirtelemään objekteja paikasta toiseen. Myöskin vihollisia onnistui litsiä kauempaakin käsin luomalla laatikon tarpeeksi korkealle niiden yläpuolelle. Kun laatikko sitten tipahti luurangon päähän pääsi olento sen jälkeen takaisin haudan lepoon.
Trineen oli saatu ujutettua kätevään pakettiin useamman peligenren tyylejä. Mukana oli siis tasohyppelyn, ongelmaratkaisun ja toiminnan lisäksi myöskin vivahteita roolipeleistä. Hahmojen tasoja pystyi nostattamaan ja siten kehittämään hahmoistansa parempia ja monipuolisempia. Esimerkiksi velhon tason noustua velho kykeni loitsimaan kaksi laatikkoa maailmaan yhtäaikaisesti – alemmalla tasolla ollessa aina kun loi yhden laatikon, toinen laatikko katosi. Tasoa sai kasvatettua keräämällä kentässä olevia vihreitä puteleita ja palleroita sekä pätkimällä vastustajia hengiltä. Tasojen noustua itse käytiin sitten valikosta valitsemassa mihin toiminnallisuuteen haluaa antaa saavutettuja kykypisteitä. Onni onnettomuudessa oli se että näitä kykyjä ei ollut mitenkään paljoa joten peli ei siitä monimutkaistunut vaan päin vastoin, tämä hahmokehitys oli erittäin mukava toiminnallisuus niillekin jotka eivät roolipeleistä paljoa ole innostuneet.
Pelin musiikit olivat mukavaa kuunneltavaa, samaten äänet toimivat hyvin nekin. Paikoitellen pelissä kuultiin hahmojen puhetta joista ainoastaan yksi pisti itselle hieman korvaan että en meinannut heti älytä kuka hamoista puhuu. Tämä onneksi ei pelikokemusta häirinnyt sillä eihän nämä hahmot pelin aikana mitään suupaltteja savolaisia olleet mutta eivät kuitenkaan aivan hiljaisien hämäläistenkään tasolle jääneet. Muutama virke silloin tällöin. Äänistä eniten lienee tuli kuultua tarinankertojan puhetta kenttien välissä joka kertoi pelin tarinaa eteenpäin.
Pelissä siis on tarinakin kuten odottaa voi. Lyhyesti tiivistäen rauhaisaa eloa tarjonneessa fantasiamaailmassa on kuningas siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja valtakunta jäänyt vailla kuningasta. Valtakunnan kriisitilanteen vuoksi kuolleiden armeija saa hyvän tilaisuuden päästä nousemaan. Magian oppilaitos, Astraaliakatemia on myöskin evakuoitu kuolleiden uhkan takia mutta velho, varas ja ritari päätyvät sinne itse kukin omista motiiveistaan johtuen samaan aikaan. He kohtaavat toisensa muinaisen aarteen pyhäkössä ja koskettavat maagista esinettä samaan aikaan ja katoavat. Velholle muistuu mieleen että tuo muinainen aarre on Trine jolla on voima kietoa sieluja yhteen jonka seurauksena vain yksi heistä kerrallaan voi olla olemassa fyysisessä muodossa kahden muun ollessa Trinessä. Hän muistaa myös että Trine liittyy jotenkin legendaan vartijoista joiden haudat löytyvät Astraaliakatemian alapuolelta. Tästä alkaa seikkailu kohden hautoja jonka myötä tarinakin kulkee sitten eteenpäin pelin edetessä.
Tarina oli perustasoa tämän tyylin peliin, eli ei mitään maata mullistavaa tunnesidettä aiheutunut itselleni tarinasta mutta tämä on toki ymmärrettävääkin sillä pelin tyyli on enemmänkin tasohyppely kuin tarinavetoinen seikkailu. Pelin pelaamiseenkin kului aikaa vain hieman vaille kuusi ja puoli tuntia joten on ymmärrettävää että siinä ei niin vahvaa tunnesidettä tarinaan muodustu koska mitään välivideoita ja muita tarinassa ei tarjoilla.
Pelissä välillä päästiin jonkinmoisiin ongelmanratkaisutehtäviin. Mitään aivoja nyrjäyttäviä tehtäviä ei onneksi ollut tarjolla vaan ihan perusjärjellä niistä selvisi. Ongelmia oli esimerkiksi että miten saada ovi auki kun hypätessä oven aukaisevan painikkeen päältä ovi menee takaisin kiinni jne. Ainoastaan yhdessä kohtaa pelissä jouduin jumittumaan ongelmaan useammaksi minuutiksi, mutta kuten arvata saattaa oli ongelman ratkaisu lopulta todella yksinkertainen kun sen tajusi.
Trinen Steam-versiossa oli mukana myös Steam-keräilykortit joita sarjassa on kahdeksan kappaletta. Yksittäisten korttien hinnat pyörivät siinä 7–10 snt välillä pääsääntöisesti. Keräilykorttien kuvitus oli erittäin mieluisaa katsottavaa ja jotain lienee niiden kauneusta kertoo sekin että oman koneeni taustakuvaksi tuli laitettua myöskin yksi korttisarjan kuvista.
Kaikkinensa Trine on erittäin hyvä ja toimiva peli jossa on näytetty muulle maailmallekin että kyllä täällä Suomessakin osataan pelien tekemisen jalo taito.
Leave a Reply