Mäkki vailla purilaisia
Ollessani reissussa uskollisen läppärini kanssa, tuli yön pimeinä tunteina valvoessa samalla selailtua läpi Steam-kirjastoni Mac-pelien tarjontaa. Tarkoituksena oli löytää peukalonpyörittelyä parempaa aktiviteettiä odotellessa unen tuloa.
Pelitarjonnan seasta sattui löytymään Ayyo Gamesin vuoden 2014 maaliskuulla julkaisema platformer/action -tyylinen indiepeli Spate jota en ollut vielä aikaisemmin kerennyt lainkaan testailemaan. Peli tuli asenneltua ja siinä samalla yhdeltä istumalta se tuli myös pelailtua lävitsekin.
Rahoitus Spaten kehittämiseen on järjestynyt Kickstarter-projektin voimin. Spaten visuaalisesta puolesta vastaavana on toiminut Eric Provan, joka on ollut osallistumassa mm. Alice in Wonderland -elokuvan tekemisessä. Tarinankertojan äänenä kuullaan ääninäyttelijä Jack Bairia ja sävellykset ovat Mike Raznickin työn tulosta.
Viinapirun viettelemänä
Pelillisesti Spate on suoraviivaisesti etenevä tasohyppelypeli, jossa varsinaista taustatarinaa avataan pelin edetessä. Tarinassa kerrotaan etsivästä joka on saapunut mystiselle X Zone -saarelle etsimään kadonnutta henkilöä.
Vaikkakin etsivän tarkoituksena onkin löytää kateissa oleva henkilö, on hänen myös samalla reissulla kohdattava myös omia käsittelemättömiä asioitaan. Mielessä pyörii niin edesmennyt tytär, entinen vaimo kuin alkoholismin aiheuttamat epämukavat tuntemuksetkin.
Pelillisiltä ansioiltaan Spate on erittäin yksinkertainen tasohyppelypeli, jonka läpipelaaminen ei aiheuttane kovinkaan suuria ongelmia kenellekään tasohyppelypelejä aikaisemmin pelanneelle.
Kontrolleja koko pelissä ei ole kuin muutama eikä pelissä voi eksyä teille tietämättömille, sillä käytännössä suunta on kaiken aikaa eteenpäin. Vaikeustaso tasohyppelyiden osalta on sangen helppo ja ainoastaan yksi kohta koko pelin aikana aiheutti edes hieman enemmän haastetta itselleni – kuitenkin lienee siitäkin selvisin alle 10 minuutin yrittämisellä.
Vaikeustason osalta tästä pelistä melkein voisi käyttää jo termiä läpihuutojuttu, vaikka toki siellä täällä kuolemisia tapahtuikin. Kuolemisten jälkeen kuitenkin hahmo syntyi aina suhteellisen lähelle kuolinpaikkaa, joten mitään järin suurta vahinkoa ei tämän osalta siis tapahtunut.
Silmäni minun näkevi, korvani minun kuulevi
Vaikkakin kyseessä on tasohyppelypeli, oli varsinaista pelillistä osuutta mielenkiintoisempi anti kuitenkin pelin taustatarinassa ja sen kauniissa audiovisuaalisessa ulosannissa.
Pelin aikana kuultavat musiikit olivat todella kaunista kuultavaa, sillä tarjolla oli sangen tummanpuhuvaa ja melankolista maailmankuvaa maalailevaa surumielistä synkistelyä. Musiikkien osalta tämä peli onkin yksi mielenkiintoisimmista tuttavuuksista hetkiin, sillä musiikki ei luota mahtipontisuuden voimaan, vaan enemmänkin minimalistiseen ulosantiin. Soundtrack tarjoaa siis täydellistä tunnelmointia syksyn pimeneviin iltoihin ja se kannattaa käydä vaikkapa Spotifyn kautta kuuntelemassa mikäli Spotify-tunnukset löytyvät.
Myöskin ääninäyttelyn osalta peli on onnistunut tuotos. Tarinankerronta on mielenkiintoista ja ääninäyttely kerronnassa on ammattimaista tasoa.
Graafiikoiden osalta peli on synkkä ja tummanpuhuva ja se sopii täydellisesti pelin tunnelmaan. Harmillista kyllä, oma läppärini on vuoden 2010 MacBook Pron karvalakkimalli, joten kauneimmilla grafiikoilla tätä peliä en pystynyt pyörittämään. Kuitenkin 1280×800 resoluutiolla pelattuna huonoimmilla grafiikka-asetuksillakin peli oli silmää miellyttävää tasoa. Sitä oli ilo katsoa ja kokea.
Peli lyhyt, Rytkönen pitkä
Spate on mielenkiintoinen tuttavuus joka jättää hieman ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta peli on pelilliseltä osuudeltaan niin yksinkertainen läpipelattava, että sitä on sen osalta vaikea suositella kenellekään joka haluaa pelistä vähänkään enempää haasteita. Kuitenkin samaan hengenvetoon peliä on helppoa suositella kaikille niille, jotka tahtovat vain kevyttä ja rentoa tasohyppelyä kiintoisalla taustatarinalla ja vaikuttavalla ulosannilla.
Pelillisesti analysoituna Spate on keskinkertaista tasoa, mutta taiteellisesta näkökulmasta analysoituna Spate on yksi mielyttävimmistä kokemuksista hetkiin. Läpipelattua pelistä jää mielikuva että se ei edes pyri olemaan vaikea, vaan ennen kaikkea vaikuttava. Siinä se onnistuu erittäin hyvin.
Kehuttavaa
- Kiintoisa tarina
- Hieno audiovisuaalinen kokemus
Moitittavaa
- Potentiaalisesti aivan liian lyhyt monen makuun, sillä pelin pelaa läpi noin kahdessa tunnissa
Leave a Reply