Mainettaan parempi
Kun Chernobyl Commandon Steam-pelisivulle sattuu eksymään ja lukemaan pelin saamia arvosteluja, voisi luulla että sen pelaamiseksi täytyy olla vähintään masokisti tai muutoin häiriintynyt persoona.
Onneksi en kyseisiä arvosteluita käynyt vilkaisemassa ennen pelin pelaamista, koska peli olisi saattanut jäädä koettamatta. Kaikkine typeryyksineenkin Silden-pelitalon hengentuotos on parempi kuin Steamin Mostly negative -arovsteluista olisin saattanut mielikuvan saada.
Kyseessä ei toki ole mestariteos, mutta on sitä huonompiakin pelejä tullut pelattua.
Tero Risti, terroristi
Kuten ah-niin-monessa ensimmäisen persoonan näkövinkkelistä koetussa ammuskelussa, niin myös tässä päästään lahtaamaan terroristeja. Eipä siinä, onhan se kiintoisampaa räiskiä terroristejä kuin lähteä teurastamaan passiivista vastarintaa tekevää pasifistihippien laumaa, mutta omaperäisyyspisteitä ei tämänkään FPS:n käsikirjoituksesta tule annettua. Eipä siinä, en sellaista kyllä odottanutkaan.
26 vuotta Chernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen terroristit ovat vallanneet alueen aikomuksenaan haalia kaiken jäljelle jääneen radioaktiivisen aineksen ja käyttää tätä omiin tarkoitusperiinsä. Tämähän ei tietenkään sovi kuvioon, joten terroristeille lähdetään syöttämään lyijyä aseen piipusta ja mennään estämään moiset mielipuoliset aikeet.
Peli on yksinkertainen oppia ja tajuta. Kontrollit ovat simppelit eikä mitään turhia hifistelyitä ole tarjolla. Liikkuminen, kyykkäys, hyppy, ampuminen, kranaattien viskely sekä itemeiden aktivointi muista FPS-peleistäkin tutulla e-kirjaimella. Tässä kaikki mitä kontrolleja tarvitsee tajuta.
Kentällä näkyvä tähteä kohden kun suunnistaa niin ei pääse edes kartalla eksymään, ja jos eksyykin liian kauas tarkoitetusta alueesta, peli kyllä antaa ilmoituksen että pitäisi palata oikealle alueelle – valitettavasti typerän myöhään ja pari kertaa kerkesin myöhästyä annetulta viiden sekunnin takaisinpaluuajalta. Näin lyhyt paluuaika on sangen typerää ja rasittavaa, mutta onneksi tätä ei tapahtunut kovin usein, joten tästä onneksi ei tarvinnut monesti ärsyyntyä.
Ei niin kaunis katsoa
Visuaaliselta ilmeeltään peli ei varsinaisesti sykähdyttänyt, sillä kauneimmillaankin grafiikat olivat vain keskinkertaista tasoa. Vaikka peli onkin vuoden 2013 tuotos, olisi grafiikoita katsoessa voinut luullut pelaavansa vuonna 2000 julkaistua peliä.
Grafiikoiden suhteellisen karkeasta ulkokuoresta huolimatta olivat ne silti ihan pelikelpoiset. Harmillista kyllä, optimointi tuntui unohtuneen kokonaan tekijätiimiltä tai sitten ne olivat vain tehty juosten kustusti, sillä peli tuntui lagittavan suhteettoman paljon FullHD-resoluutiolla pelatessa. Heitin resoluutiota pienemmälle, mutta pientä nykimistä ilmeni sen jälkeenkin siellä täällä.
Pahimmassa tapauksessa pelin FPS tipahti niin matalalle, että olisi voinut luulla katsovansa power point -esitystä. FPS oli pahimmillaan (silmämääräisesti arvioiden) alle kymmenen, ehkä jopa alle viiden. Toisin sanoen lagi oli aivan järjetön.
Kaiken lisäksi tuossa järjettömästi grafiikoita kyykyttäneessä kohtauksessa mukaan astui myös sangen rumia tekstuuribugeja. Kaikki viholliset katosivat ja niiden sijainnin pystyi arvaamaan ainoastaan kun he ampuivat ensin kohti.
Toisessa pelin kohtauksessa kun frameratet tipahtivat uudemman kerran järjettömän matalalle, käynnistin pelin uudelleen. Sen jälkeen frameratet tuntuivat taas toimivan normaalilla tavalla. Ei aivan loppuun asti hiottua materiaalia siis.
Menihän se aika näinkin
Pelin vaikeustaso oli myös hieman mieltäni kismittänyt puoli. Aloitin pelaamisen vaikeustasolla Normal joka tuntui alussa ihan mukiinmenevältä.
Kuitenkin kun vastaan tuli kohtaus jossa piti ensin lahdata monta vihollista paikaltaan, sen jälkeen hypätä autoon ja vielä autossa ollessa lahdata sangen paljon vihollisia ennen kuin he lahtasivat itseni, tuli kärsivällisyyteni rajat vastaan.
Heitin hanskat tiskiin ja aloitin uuden pelin vaikeustasolla Easy. Sen jälkeen peli oli paljon miellyttävämpi pelattava – siis sen jälkeen kun onnistuin uuden pelin ottamaan, koska sekin tuntui bugittavan. Peli täytyi käynnistää välillä uudelleen ennen kuin sain aloitettua uuden pelin eri vaikeustasolla, koska kun uusi peli alkoi, alkuskenaariossa ei maisemat muuttuneet mutta alkuintron tapahtumat etenivät eikä näyttö päivittynyt. Koetapa siinä sitten pelata.
Kaiken kaikkiaan Chernobyl Commando on tasapaksu FPS joka ei loista erinomaisuudella millään saralla. Siinä on rasittavia bugeja jotka pakottavat käynnistämään pelin toisinaan uudelleen, mutta kaikkine puutteineenkin peli oli ihan mukiinmenevä ja sitä oli viihdyttävää pelata.
Jos odottaa korkeatasoista tarinaa, Call of Dutyjen tai Battlefieldien kaltaista pelattavuutta tai upeita grafiikoita ja musiikkeja, ei tämä peli ole se juttu. Jos odottaa vain keskinkertaista kevyttä FPS:ää tappamaan luppoaikaa pariksi kolmeksi tunniksi, on tämä ihan pelattava tuotos. Ainakin mainettaan parempi.
Kehuttavaa
- Kaikkine typeryyksineenkin ihan viihdyttävä ajantappaja
Moitittavaa
- Buginen ja paikoitellen laginen
- Aika vaisut grafiikat
- Liian lyhyt taustamusiikkikappale jossa liian lyhyt luuppi
- Mitäänsanomaton loppu
Leave a Reply