Aleksin Blogi

Month: October 2017

  • Leffalauantai: Vampires: The Turning

    Yökerhossa joraaja jorasi kuin viimeistä päivää

    Oletko aina palanut halusta tietää kuinka eeppistä settiä saisi tehtyä jos yhdistäisi vampyyrielokuvan ja Kung Fu -elokuvan yhdeksi kokonaisuudeksi? Etkö? En minäkään, mutta sellainen elokuva tuli vastaan tämänviikkoisen leffalauantain merkeissä.

    Vampires: The Turning (IMDB) on vuodelta 2005 oleva kauhua ja toimintaa sisältävä vampyyrielokuva. Kuten yleensä vampyyrielokuvissa, ei tämänkään elokuvan kauhuelementit ole pelottavia. Enemmän jännitys/trilleri-tasoa kuin kauhua, mutta toki jokainen meistä pelkää eri asiota joten vastuu pysyköön katsojalla.

    Tarinassa kerrotaan kuinka turistipariskunta on thaimaassa ja riidan jälkeen nainen katoaa. Käy ilmi että vampyyrit ovat ottaneet emännän matkaansa ja kumppanille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin joko jättää nainen vampyyreille tai lähteä itse vaaralliselle pelastusretkelle. Juonen kannalta elokuva olisi jäänyt lyhyeksi jos ukko olisi lähtenyt seuraavalla paluulennolla kotiin ja elänyt elämänsä onnellisena loppuun saakka ja jättänyt emännän thaimaaseen vampyyrien ruoaksi, joten arvattavalla tavalla pelasutsretki tullaan näkemään.

    Pahat vampyyrit ajavat prätkillä

    Pelastusretken varrella tullaan törmäämään vampyyrienmetsästäjiin, pahoihin vampyyreihin sekä hyviin vampyyreihin – tässä tapauksessa hyvät vampyyrit ovat niitä jotka eivät juo ihmisten verta ellei ihminen itse halua tulla vampyyriksi.

    Matkan aikana selviää että vampyyrit on mahdollista muuttaa jälleen kuolevaisiksi ihmisiksi. Tähän kuitenkin vaaditaan oikeanlainen kuunpimennys joka sattuu harmillisesti olemaan vain kerran 800:ssa vuodessa. Onnena onnettomuudessa on hyvä tuuri, sillä juuri nyt aika on käsillä ja hyvät vampyyrit ovat aikeissa muuttaa kaikki vampyyrit takaisin kuolevaiseen muotoon.

    Connor liittyy auttamaan hyviä vampyyreitä ja antaa Sangin muuttaa hänetkin vampyyriksi, sillä jos suunnitelma toimii hänestäkin tulee jälleen ihminen eikä elämää tarvitse viettää ikuisessa pimeydessä. Väliaikainen lisävoima ei ole myöskään pahitteeksi pahoja vampyyreitä pätkiessä eikä salitreeneille ole näin nopealla aikataululla enää sijaa.

    Crossipyörällä ajo on hubaa. Kuvassa pääosarooleissa nähtävät Connor (Colin Egglesfield) sekä Sang (Stephanie Cao).

    Pahat vampyyrit haluavat tietenkin estää hyvien vampyyrien aikomukset ja taisteluita tullaan näkemään.

    Elokuvan pääosassa on tuo miespuoleinen turisti joka tunnetaan leffassa nimellä Connor. Connoria näyttelee Colin Egglesfield joka on tunnettu myös Rizzoli & Isles -televisiosarjasta. Connorin naista Amandaa näyttelee Meredith Monroe ja matkan varrella nähtävää hyvien vampyyrien johtajaa Sangia esitää Stephanie Chao.

    Ajatuksen tasolla vampyyrielokuvaan kung fu -taisteluiden lisääminen kuulostaa omaan korvaani sangen absurdilta. Leffan aikana ja sen jälkeenkin olin yhä asiasta samaa mieltä – se on ajatuksena aivan yhtä huono kuin ketsupin lisääminen riisipuuroon.

    Piri toimii

    En itse pidä kung fu -filmeistä joten tämä varmasti on myös heikentämässä arvosanaa. Ilman vampyyrielokuvallisia elementtejä tämän arvosanasta olisi lähtenyt vielä piste tai kaksi pois, mutta näiden elementtien ansioista jaksoin leffan sentään loppuun asti katsoa.

    Vampires: The Turning on huono elokuva. En sitä voi suositella juuri kenellekään muulle kuin vampyyrielokuvien katsojalle jonka aikomuksena on nähdä suurin osa kohtalaisen kokoluokan budjetilla väännetyistä alan filmeistä. Muut voivat säästää aikaansa ja etsiä parempaa katsottavaa.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: 3,3/10)

  • Perjantaipullo: South Pacific Lager

    Stadin panimon South Pacific Lager

    Tämänviikkoiseen perjantaipullo-postaukseen on juomaksi valikoitunut South Pacific Lager joka on valmistettu Helsinkiläisen Stadin panimon toimesta. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa, mm. Lauttasaaren Isokaaren varrella sijaitsevassa K-Marketissa. Hintaa yhdellä pullolla oli 4,05 eur jossa 10 senttiä on pullopantin osuus.

    South Pacific Lager on väriarvoltaan 30 EBC ja siinä on alkoholia 4.5 %.

    Heti pullon aukaistua ja tuoksua nuuhkaistua pistin merkille että tämän oluen tuoksu on poikkeuksellisen miellyttävä ja hedelmäinen. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa kohtalaisesti mutta ei kuitenkaan rasittavan paljoa. Hyvänä puolena myös vaahto menee pian pois joten kauaa ei tarvitse odotella jotta olutta pääsee siemailemaan.

    Sitten se tärkein eli maku. Tästä oli nopean googlailun perusteella netissä ihmisillä hyvinkin poikkeavia näkemyksiä siitä onko tämä hyvää vaiko ei, mutta omaan makumieltymykseeni tämä toimi todella hyvin. Maku on kohtalaisen raikas ja hedelmäinen ja se on myös sopivan pehmeä. Vaikka tämä onkin lager tuli tästä makunsa puolesta itselleni paljon enemmän mieleen IPAt kuin lagerit. Mene tiedä miksi.

    Tätä olutta voi helposti suositella testattavaksi ja sitä voin mielelläni ostaa toisenkin kerran rentoon illan istumiseen hyvässä seurassa tai hyvän musiikin kanssa.

    Musiikkeina tähän sopi hyvin Heather Novan Higher ground sekä Shinedownin tekemä akustinen cover Lynyrd Skynyrdin kappaleesta Simple man.

  • Ruokapaikat: Fafa’s Ooppera

    Kebab, feta ja tuore korianteri pitaleivässä

    Tämän viikon ruokailupaikaksi päätyi Fafa’s Ooppera. Fafa’s Ooppera sijaitsee Ruusulankatu 1:ssä Helsingissä Töölössä.

    Fafa’s on ruokalaketju jolla on toimipisteitä tätä kirjoittaessa ainakin pääkaupunkiseudulla, Jyväskylässä, Lahdessa, Lappeenrannassa, Tampereella sekä Turussa. Toimipisteitä on muissa kaupungeissa yksi per kaupunki mutta Helsingin ja Espoon alueella näitä on yhteensä yksitoista.

    Ruokailu on erittäin helppoa ja suoraviivaista. Sisääntullessa marssitaan tiskille, katsotaan mitä haluaa syödä, jätetään tilaus ja annetaan oma nimi jonka jälkeen maksetaan ja mennään pöytään istumaan. Omaa nimeä tarvitaan siihen että henkilökunta kutsuu sitten nimellä paikalle hakemaan valmiin annoksen.

    Fafa’s Ooppera sisältä kuvattuna

    Paikka on tunnelmaltaan lähempänä pikaruokapaikkaa kuin illanistujaispaikkaa. Päiväsaikaan täällä oli mukavan rauhaisa tunnelma ja viihtyisä ilmapiiri, radiossa soi kepeästi jotain jazzia eikä soivaan musiikkiin enää kiinnittänyt huomiota kavereiden kanssa pöytään istahdettua.

    Ruoka valmistui kohtalaisen nopeasti, luultavasti noin viiden tai kymmenen minuutin sisällä. Valitsemani annos oli pitaleipää jonka sisällä lihaa ja tuoretta korianteria joten ateria syötiin asiaankuuluvasti paperin sisältä eikä lautaselta.

    Annos oli erittäin hyvän makuinen ja täyttävä. Liha maistui sellaiselle että mielellään tulen tänne toisenkin kerran syömään samanlaisen annoksen. Annoskoko oli myös onnistunut – sillä lähti hyvin nälkä, ähkyä ei tullut mutta se ei jättänyt myöskään tarvetta saada lisää ruokaa. Tzatzikia annoksessa oli kohtalaisen paljon joten syöminen oli kohtalaisen sotkuista puuhaa, mutta onneksi pöydissä oli valmiiksi paperia tarjolla naaman pyyhkimistä varten.

    Ulkoa katsottuna paikka näyttää ankeammalta kuin sisältä

    Kokemuksena Fafa’s jätti positiivisen tuntemuksen. Jos haluaa nopeasti hyvää ruokaa ja etsii vaihtoehtoa Burger Kingille, McDonaldsille, Hesburgerille tai Subwaylle on Fafa’s kokeilemisen arvoinen paikka.

    Valitsemallani aterialla oli hintaa 11,90 eur ja muutkin ateriat ovat samoissa hintaluokissa.

  • Kokkailut: Broilerin persilja-valkosipuli fileetä kasvisten kanssa

    Valmis ateria kaikessa yksinkertaisuudessaan on todella ruokaisa ja täyttävä

    Tämän viikon kokkailukeskiviikon postaukseksi päätyi persilja-valkosipulimausteinen broilerin filee. Ruoka on helppo valmistaa ja sen valmistamiseen menee noin 30-40 minuuttia.

    Aivan ensimmäisenä vaiheena on pistää uuni lämpenemään 200 asteeseen jonka jälkeen kaivetaan kaapista paistinpannu, nakataan oliiviöljyä tai vastaavaa pannulle ja laitetaan broilerin fileet sinne ruskistumaan pinnasta molemmilta puolilta. Kun uuni oli lämmin otin broilerit pois pannulta, nostin ne uunivuokaan ja laitoin uuniin kypsymään.

    Uunissa broilerin täytyy antaa kypsyä noin 20-25 minuuttia ohjeen mukaan joten tässä vaiheessa on aikaa lämmitellä kasviksia.

    Kasvikset pannulla lämpenemässä. Ohje sanoi että 8 minuuttia riittää mutta ei riittänyt lähellekään ellei satu pitämään jäisistä kasviksista.

    Pakastekasvisten pussin ohjeessa oli neuvottu että noin kuudesta kahdeksaan minuuttia pannulla riittää. Voi olla että tämä on mietitty wokkipannulla tai kannen alla lämmitettynä koska 8 minuutin jälkeenkin kasvikset olivat vielä paikoitellen jäisiä.

    Koska jäiset kasvikset lämpimän ruoan kanssa kuulostaa yhtä houkuttelevalta kuin naudanlihapihvi raakana, annoin sitten näiden lämmitä vielä seuraavat kymmenisen minuuttia lisää. Siinä ajassa kasviksistsa tuli jo syömäkelpoista tavaraa.

    Ateriassa käytetyt ainekset. On hyvä ostaa myös kurkku unohdettavaksi jääkaappiin.

    Broilerin valmistuttua uunista oli enää jäljellä vain broilerin nostaminen pois vuoasta, kasvisten heittäminen lautaselle ja sen jälkeen syödä.

    Kuten kuvassa yllä näkyy ostin kaupasta myös kurkkua että voin laittaa jotain tuorettakin kasvista aterian kylkeen. Kuten blogipostauksen alussa näkyvästä kuvasta voi havaita, kurkku sitten otti ja unohtui jääkaapin perukoille ja havaitsin unohdukseni vasta myöhemmin. Heh. Eipä siinä, kasviksia onneksi tuli ateriaan edes lämmitettynä.

    Läpileikkaus broilerin fileestä

    Aterian hinnasta en osaa tarkkaan ottaen sanoa, koska kuitti on hävinnyt. Kuitenkin puhutaan noin seitsemän tai kahdeksan euron hintaluokasta. Broileri oli kotimaista broileria ja kaksi fileetä pyöri jossain viiden euron hintaluokassa. Kasvispussi taisi olla noin kahden tai kahden ja puolen euron hinnassa ja kurkku jonka unohdin jääkaappiin oli hieman alle euron.

    Yhdellä ruokailukerralla meni ainoastaan toinen pihveistä ja ehkä neljäsosa kasvispussista joten yhdelle aterialle jää siis hintaa vielä vähemmän kuin raaka-aineiden kertaostohinta.

    Lopppuun vielä muutama välivaiheen kuva.

    Fileet lämpenemässä
    Fileiden pintaa tuli hieman lämmitettyä ennen uuniin menoa. Siis fileen, ei itseni.

  • Kokeilussa: Watsa kahwi

    Olen aikaisemmin postanunt tänne blogiini muutaman postauksen erilaisista kahveista joita olen kokeillut joten jatketaan jälleen samalla linjalla kun kerta jälleen uutta ja erilaista kahvia on tullut testailtua.

    Tämänkertainen kahvimaistelu on Robert Paulig Roasteryn Watsa-kahwi jota saa ainakin hyvin varustetuista K-Marketeista, mm. Lauttasaaren Isokaaren varrella olevasta K-Marketista. Kahvia myydään 400 gramman pakteissa ja hintaa on K-Ruoka-sivun mukaan 5,89 eur.

    Watsa-kahvia mainostetaan matalahappoisena ja pehmeän makuisena kahvina jonka kahvisekoitus tulee Etelä-Amerikan ja Aasian kahvilaaduista. Tarkempaa tietoa ei Paulig Roasteryn sivuilta valitettavasti irtoa.

    En tiedä happopitoisuudesta tai onko se vatsalle hyvää vaiko ei, mutta ultavasti omilla kahvinjuontimäärilläni ei tämäkään ihmeitä saa aikaan.

    Maku on ainakin sitä mitä sen luvataankin olevan eli se on pehmeä. Omaan makumieltymykseeni tämä kahvi toimii hyvin ja tätä voin mieluusti ostaa toisenkin kerran ihan pääasialliseksi käyttökahviksi.