Brookyln Hecla Iron Are on kaunis väriltään ja pulloltaan mutta makua ei valitettavasti voi kehua
Tällä kertaa perjantaipulloksi päätyi dark ale nimeltään Brooklyn Hecla Iron Ale. Olut on väriltään kauniin tumma 90 EBC ja siinä on katkeroiden määränä 35 EBU. Vahvuutta oluella on ainoastaan 3,4 %. Tarkempia tietoja voi lukea Sinebrychoffin sivuilta.
Olut on tuoksultaan mieto ja neutraali eikä siitä tullut mitään mielikuvia itselleni. Lasiin kaadettaessa olut ei vaahtoa juuri nimeksikään. Vähäinen muodostunut vaahto myös haihtui nopeasti pois joten oluesta pääsee pian jo nauttimaan.
Niin, nauttimaan. Pääsisi nauttimaan mikäli tämä olut olisi nautinto. Harmillisesti tämän oluen tapauksessa oma kokemukseni on kaikkea muuta, sillä mausta tulee ainoastaan mieleen laiha tiskivesi. Olut on aivan käsittämättömän laimean makuinen (joka voi selittyä pienellä alkoholitilavuudella), makua ei ole juuri nimeksikään ja se mitä jäljelle on jäänyt ei valitettavasti aiheuta suurta hurraamista. Tätäkin ostin kaksi pulloa testiä varten ja kummankin pullon tapauksessa tuli sama fiilis. Tämä olut on jotain sellaista mitä en vain voi suositella millään muotoa jos haluaa nauttia hyvästä oluesta.
Oluen seuraksi oli vaikea löytää mitään musiikkia joka sopisi tunnelmaan, sillä on vaikea keksiä mitään niin latteaa tunnelmaa. Onneksi musiikkia on montaa eri sorttia joten otin oluen maun tuomaan pettymykseen sitten musiikkia jota fiilistellessä pettymys unohtui edes musiikin kuuntelun tuomaan fiilikseen – etenkin Immortalin kohdalla, sillä musiikkivideo edelleenkin huvittaa itseäni ja saa miettimään ovatkohan nämä miten vakvasti tehtyjä. Kuitenkin kummatkin valitut biisit on ihan toimivia ralleja ja niillä saa kätevästi huljautettua alas pettymyksen ikävän maun.
Tämänkertaisen ravintolatestauksen paikaksi päätyi Helsingissä keskustassa rautatieaseman läheisyydessä sijaitseva italialaista ruokaa tarjoileva Vapiano. Osoitteena on Mikonkatu 15 ja se siis löytyy aivan Rautatientorin nurkalta Casinon läheisyydessä mutta toisella laidalla.
Vapiano on maailmalla useammassakin maassa vaikuttava ketju jonka ensimmäinen ravintola avattiin lokakuun 22 päivä vuonna 2002 Hampurissa. Ravintoloita on jo yli 185 kappaletta joten mistään pienestä paikallisravintolasta ei todellakaan ole kyse. Tarkemmin tietoja ravintolasta ja ketjusta löytää heidän verkkosivultaan osoitteesta http://www.vapiano.fi/vapianosta/tarina/
Kävin testaamassa ravintolaa serkkuni ja hänen kumppaninsa kanssa ja hyvä niin sillä tapa jolla ravintolassa aterian tilaus hoidetaan on hyvin erilainen kuin muissa aikaisemmin käymissäni paikoissa. Serkku onneksi tiesi kertoa miten tilaus tapahtuu joten en onnistunut hoopoilemaan sen ihmeemmin.
Tilaus tapahtui siten että kassalta sai jonkin lätkän/kortin jonka kanssa mentiin sitten jonottamaan ja tekemään tilausta suoraan ruokaa valmistavalle henkilökunnalle. Heille sanottiin mitä haluttiin ottaa jonka jälkeen itse pystyi katsomaan kun henkilökunta valmisti ruoan suoraan siinä aivan lähietäisyydellä keittiön puolella. Mielenkiintoinen konsepti.
Tilauksessa kortille/lätkälle/mikä liekään oli sitten annettiin aterian hinta jonka kanssa aterian jälkeen mentiin kassalle ja maksamaan.
Vapiano ulkoa käsin
Pöytään mentiin sitten aterian kanssa ja syötiin. En enää varmaksi muista minkä annoksen otin koska otin saman annoksen kuin serkkuni koska hän sitä suositteli enkä sen suuremmin jäänyt päätäni vaivaamaan mitä sieltä tulee. Yhtä kaikki tälläkin aterianvalintametodilla se tärkein asia ruokapaikan testaamisessa toteutui eli ruoka maistui todella herkulliselle. Aterian koko oli hyvä sillä ruokaa oli riittävästi mutta ei missään nimessä niin paljoa että sillä olisi ähkyyn itsensä saanut.
Myös aterian lisäksi hyvään ruokapaikkaan vaikuttaa yleinen tunnelma ja ilmapiiri joiden osalta Vapianossa ei onneksi ollut mitään valittamisen sijaa. Paikka oli rauhaisa, viihtyisä ja tunnelmallinen illanistujaispaikka.
Hintataso on laatuun ja viihtyvyyteen nähden edullinen. Ateria jonka valitsin oli jotain 14-15 euron tietämillä joten itseään ei tarvitse maksaa kipeäksi vaikka ruokapaikakseen valitsee aterian maun lisäksi myös muuten kokonaisuutensa osalta viihtyisän paikan.
Vapiano oli hyvä kokemus ja tänne tulen mielellään myös toisen kerran.
Askeettinen annos – pihvi persiljalla ja hieman maustettua fetajuustoa
Tämänviikkoisessa kokkailussa ateria on hyvin kepeä ja yksinkertainen naudan pippuripihvi jonka laitoin persiljan ja maustetun fetajuuston kera.
Alunperin ateriaan oli tarkoituksena tulla myös keitetty peruna pienemmäksi siivuttuna, mutta perunan keittäminen meni totaalisen pieleen ja peruna jäi keskeltä raa’aksi. Perunan keittäminen selvästi kaipaa siis treenaamista. Eipä sillä, en ole perunan erikoinen ystävä muutenkaan, joten eipä tuossa maailman suurinta vahinkoa päässyt sen suhteen onneksi käymään.
Kuten ateriasta voi päätellä, oli kokkaileminen hyvinkin suoraviivaista. Alussa heitin pannulle oliiviöljyä ja kun pannu oli lämmin nakkasin toisen paketin pihveistä pannulle lämpenemään. Pihviä paistelin varmaankin noin kymmenisen minuuttia välillä pihviä pannulla kääntäen.
Pihvin lämmetessä pannulla heitin perunan kiehumaan ja annoin sen kiehua siellä aikansa. Kun pihvi oli valmis ja syömakuntoinen heitin vedet pois perunasta ja rupesin pilkkomaan sitä pienemmäksi. Peruna oli tosiaan keskeltä aivan raaka joten roskiin se sitten päätyi ilman että kävi lautasen kautta.
Tarvikkeet joista peruna jäi lopullisesta annoksesta pois epäonnistuneen keiittämisen seurauksena
Lautaselle sitten viskasin vain valmiin pihvin, laitoin päälle hieman persiljaa ja hieman makua ja sävyä tuomaan annokselle laitoin maustettua fetajuustoa. Se oli kyllä toimivan makuista eikä sen suhteen ole mitään valittamista. Myös pidin sen koostumuksesta ja sopivuudesta pihvin kanssa, joten se oli ihan mukava lisä. Samoin persilja antoi mukavasti väriä lautaselle pihvin päällä, joten sekin oli ihan toimiva valinta.
Aineksilla oli tällä kertaa hieman enemmän hintaa kuin aiemmissa kokkailuissa, mutta hinta oli makuun nähden sopiva. Alla vielä erittely tuotteista ja niiden hinnoista.
Yhteensä hinnaksi tuli siis 16,91 eur. Kuitenkin iso osa menee oliiviöljyn hintaan ja siitä ei tietenkään mennyt kuin murto-osa ja siitä riittää vielä kymmeniksi kokkailukerroiksi joten lopulta aterian hinnaksi ei jääne kuin alle 10 euroa, sillä toinen pihvi on vielä kaapissa odottamassa seuraavaa kokkailua.
Super Nintendo Mini Classic odottamassa avaamistaan
Perjantaina odotellessa kaverini junan saapumista Helsingin päärautatieasemalle menin aikaa tappamaan asematunnelin GameStoppiin. Mielessä ei ollut mitään ostettavaa, ainoastaan harkinnassa oli josko olisin ostanut toisen ohjaimen Xbox One -konsolille. En sitä kuitenkaan vielä tehnyt mutta heräteostoksena matkaan tarttui SNES Classic Mini. En tiennyt edes että tämä on jo julkaistu, mutta koska hyllyssä oli vielä muutama kappale päätin ostaa yhden pois pyöriskelemästä.
Sunnuntaina sitten kerkesin paketin aukaisemaan ja ottamaan unboxing-kuvat. Sen jälkeen konsoli kiinni televisioon ja pelit pyörimään. Koska kaverini on käymässä pelasimme toki heti alussa Super Mario Worldia. Sen lisäksi Street Fighteriä tuli mätettyä, Mario Kartia ajeltua ja myös Donkey Kongia tuli tahkottua.
Ensituntumat on positiiviset. Laite oli helppo ottaa käyttöön, ohjaimet tuntuvat mukavalta kouraan ja pelaaminen oli viihdyttävää. Ainoa negatiivinen asia mikä on hyvä tietää on se että laitteen mukana ei toimiteta seinään tulevaa virta-adapteria. Laite toimii Micro USB:stä virran ottamalla ja ainakin Huawei P10:n seinäpistoke antoi sopivan virtamäärän tälle vekottimelle.
Laitetaan loppuun vielä lisää kuvia tästä härpättimestä.
Crysiksen alienit eivät olleet ystävällistä sorttia
Crysis on Crytekin kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattu sci-fi-peli joka on julkaistu PC:lle jo vuonna 2007. Se on saatavana myös Xbox 360:lle ja PS3:lle joille se on tuotu vasta vuonna 2011. Tämä arvostelu on tehty PC-version pohjalta.
Crysis on nimensä mukaisesti Crysis-pelisarjan ensimmäinen osa jon kuuluu tämän osan lisäksi myös Crysis Warhead, Crysis 2 sekä Crysis 3.
Pelin juonessa amerikkalaiset ja pohjois-korealaiset koettavat selvitellä erikoista löytöä jonka arkeologit ovat onnistuneet tekemään. Korealaiset ja jenkit eivät tuttuun tapaan tule hyvin juttuun ja rauhaa rakennetaan likvidoimalla toisinajattelijoita, mutta pian selviää että toisen maan kansalaiset eivät ole ainoa uhka joita pelaaja saa kohdata. Löydös paljastuu avaruuden olentojen omaisuudeksi ja pian aseilla otetaankin mittaa myös kauempaa tulleista muukalaista.
Miksi odottaa uuteen vuoteen kun raketeilla räiskii menemään?
Tarinan osalta Crysis on keskinkertaista ihan jees -kategoriaa. Se ei säväytä kovin suuresti suuntaan tai toiseen, mutta se toimii yhtä luotettavasti ja varmasti kuin Big Mac ateria perjantai-iltana ennen kotiinpaluuta.
Pelillisesti Crysis onneksi kestää päivänvaloa vielä vuonna 2017. Se on mukaansatempaava, sopivan suoraviivainen mutta lineaariseksi tarinaksi tarpeeksi vaihtoehtoja etenemisessä tarjoava räiskintä. Kentissä on tilaa pyöriytyä kohtalaisesti ja erilaisia reittivalintoja päämäärään voi etsiä useita.
Ohjaus on tuttua ja turvallista peruskauraa ilman yllätyksiä. Hyvänä ja kohtalaisen uniikkina puolena Crysiksessä pelaajalla on yllään monipuolinen nanopuku jonka avulla hän saa yli-inhimillisiä kykyjä. Pelaaja voi valita näkymättömyyttä, voimaa ja nopeutta tarpeen niin vaatiessa. Kuitenkin nanopuvussa on tarvetta energialle joten loputtomiin kykyä ei voi yhdeltä istumalta käyttää. Puvun regen on nopea mutta mikäli pelaaja ottaa iskua tulee regeniin takapakkia ja kyvyn uusiokäyttöä joutuu odottamaan pidempään.
Ilta-aurinko aurinkorannalla. Baywatch-pelastajia ei valitettavasti näkynyt missään.
Vaikeusaste oli pääosin hyvin mitoitettu vaikkakin muutamat kohdat aiheuttivat junnaamista enemmän tai vähemmän. Onneksi vähemmän kuin enemmän eikä vaikeustasoa tarvinnut laskea missään vaiheessa suhteettoman hankaluuden takia joten voimalla läpi vaikka harmaasta kivestä -taktiikka toimii.
Pelillä on ikää jo kymmenen vuotta ja sen kyllä huomaa yleisesti grafiikoista ja pelimaailmassa olevien objektien määrästä ja niiden toiminnasta. Tästäkin huolimatta pääsääntöisesti Crysis oli viihdyttävää pelattavaa, vaikkakin alussa peli vaikutti kohtalaisen tasapaksulta ja tylsältä nykyräiskintöihin tykästyneeseen mieleeni. Kuitenkin kun sci-fi-elementtejä alkoi enenevissä määrin ilmaantumaan ja alienit astuivat kehiin muuttui peli merkittävästi kiintoisammaksi ja pelin vanhuuden vaivat alkoivat väistymään pelin imaistessa otteeseensa.
Pelissä oli myös paljon valoisia paikkoja
Pelin läpi pelattua kokemus jäi yksinpelin osalta positiiviseksi. Kuitenkin ei niin hyvää etteikö jotain huonoakin – Crysis on oman aikansa lapsi ja se on tunnettu siitä että se kyykytti konetta kuin konetta ilmestyessään kovilla grafiikoillaan. Valitettavasti se teki sitä vielä tänäkin päivänä vaikka koneessani on GTX 980 -näytönohjain.
Vaikka näytönohjaimeni ei olekaan tehokkain mahdollinen mitä maa päällään kantaa kyllä sillä silti merkittävästi uudempia ja kauniimpiakin pelejä pyörittää pätkimättä. Grafiikoita joutui Crysiksessä hieman tiputtamaan jotta sai sulavan kokemuksen, mutta paikoitellen yskintää ilmeni siellä täällä matkan varrella tästäkin huolimatta. Peli siis kaipaisi selvästi parempaa optimointia, mutta tätä tuskin on enää näin vanhalle pelille odotettavissa.
Värimaailman tunnelma oli monin paikoin omaa silmää miellyttävä
Loppupäätelmänä Crysis on viihdyttävä peli joka tasapaksusta alusta huolimatta paranee enemmän ja enemmän loppua kohden. Kaikki perusasiat toimii tarpeeksi hyvin myös nykypeleihin tottuneelle räiskintäpelien ystävälle, joten se on pelaamisen arvoinen vielä vuonna 2017 vanhasta iästään huolimatta. Vanha ikä näkyy ja tuntuu pelimaailmassa ja tekstuureissa, mutta ainoa mistä miinuspisteitä todellisuudessa annan enemmän on grafiikoiden optimointi, sillä kohtalaisella näytönohjaimellakin peli yskii ja visuaalisen ilmeen kauneudesta joutuu joustamaan sulavamman frameraten vuoksi.
Tästä pelistä toivoisin jonakin päivänä näkeväni remaken uudemmille konsoleille ja PC:lle.
