Koivukylästä löytää myös joutsenlammen joka ei ole lampi eikä siinä ole joutsenia
Kuten tiistaina Kuvia Koivukylästä, osa 2 -postauksessa lupasin on tänään taas vuorossa lisää kuvia lähialueilta. Nämä kuvasarjan kuvat on otettu vielä samalla kävelyreissulla kuin aikasemmatkin. Enää samalta kuvausreissulta ei ole tulossa kuvia, mutta jos käyn muualla päin kuvailemassa lähiaikoina niin laitan lisää sitten kuvia.
Huomioitavaa näissä kuvissa on se, että suurin osa näistä ei enää ole varsinaista Koivukylää vaan ne kuuluvat Koivukylän suuralueeseen. Varsinainen Koivukylä on siis varsin pieni alue jossa asukkaita on Wikipedian mukaan ollut vuonna 2010 ainoastaan 2608 kun taas Koivukylän suuralueella on ollut vuonna 2015 kuitenkin 27 068 asukasta.
Itse miellän Koivukyläksi nämä kaikki siihen suuralueeseen kuuluvat alueet eli Koivukylä, Ilola, Asola, Rekola, Havukoski ja Päiväkumpu eli kun puhun Koivulylästä tarkoitan mitä tahansa sen suuralueeseen kuuluvaa aluetta, en vain tätä pientä länttiä jossa on vain muutamat hassut kerrostalot.
On kätevää että K-Citymarket löytyy aivan kävelymatkan päästäS-Marketin nurkalta kuvattuna. S-Market on heti Citymaketin vieressä tien toisella puolen.Citymarketin ja S-Marketin jäädessä taakse nousee mäki ylös jossa on jo erilaista asuinaluettaTämä puoli Koivukylästä näyttää enemmän perheystävällisemmältä alueeltaLenkkipolkuja löytyy inhimillisen matkan päästäLenkkipolku vaikutti varsin pätevältä ja sitä täytyy joku kerta lähteä kiertämään isommalla kaarellaIlta alkaa laskemaan ja maassa on rauha ihmisten keskenCitymarket iltahämärässä
Saphiralla oli selkeästi vaikeuksia ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan jos baarissa joku kysyy olisiko tulta tarjota
Eragon (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu Stefen Fangmeier ohjaama seikkailullinen koko perheen fantasiaelokuva. Elokuva on Fangmeierin ainoa ohjaus mutta hänen kädenjälkeään on nähtävissä visuaalisten tehosteiden puolella, mm. Terminator 2:ssa, Jurassic Parkissa sekä uudempana Game of Thronesissa. Pääosaroolissa Eragonina Ed Speleers.
Tarinassa kerrotaan kuinka pienestä kylästä oleva nuori mies, Eragon, löytää lohikäärmeen munan. Alussa hän ei tiedä mikä se on kunnes sieltä pykäisee pihalle pieni ja söpö lohikäärme. Kuinka ollakaan lohikäärmeen munan joutuminen Eragonin löydettäväksi ei tietenkään ole sattumaa vaan lohikäärmeet valitsevat itse kenen hallittavaksi ne haluavat tulla jonka vuoksi Eragonilla ei käynyt hyvä mäihä vaan hänet oli valittu lohikäärmeratsastajaksi.
Juonen edetessä selviää että käynnissä on hyvän ja pahan taistelua ja Eragon pääsee itsekin osaksi tsembaloihin pistämään kapuloita pahan rattaisiin. Pahat tyypit eivät lepää laakereillaan vaan pistävät Eragonille tärkeitä asioita sileäksi joten mikäpäs sen parempi keino radikalisoitua ja lähteä itse mukaan antamaan pahalle samalla mitalla takaisin.
On helppoa hymyillä kun on käynyt lohikäärmeineen pistämässä paikkoja palamaan
Mukaan tarinaan on saatu mahtumaan kaikki tutut ja kliseisetkin hahmot – paha pääpahis joka tietenkin on oikeasti vain jonkun vielä isomman pahiksen pikkukätyri, mystinen hahmo joka tietää enemmän kuin alussa tiedetään, poika joka on alussa täysi vössykkä mutta josta kasvaa kunnon taistelija sekä tietenkin kaunis neito jonka vuoksi on hyvä taistella. Niin ja tietekin mahtui mukaan myös lohikäärme joka alussa ei kykyene iskemään tulta mutta joka sekin tarinan edetessä pääsee M2:n korvaajaksi taistelukentille.
Muina elementteinä tarinassa on kevyenä sivujuonteena myös jonkinlaista rakkaustarinaa vaikkakin sen muoto on hyvin etäinen ja enemmänkin aistittava kuin havaittava eikä magiaakaan ole elokuvassa kokonaan unohdettu.
VR:n ja Finnairin neuvottelut matkustajamuavuudesta on pian alkamassa
Yksin elokuvia katsovalle aikuiselle Eragon on suhteellisen tylsä ja ennalta arvattava eikä siinä oikeastaan ole mitään erityistä hyvää sen enempää kuin mitään erityisen huonoakaan. Se on kaikilta osiltaan tuttu ja turvallinen ja ennalta arvattavan kliseinen fantasiaelokuva. Sen kyllä jaksaa katsoa kerran ja ehkä hyvässä seurassa vaikka toisenkin kerran mutta ei tämä mitään pakko nähdä -fiilistä aiheuta.
On mahdollista että perheellisten katsoessa tätä koko lapsiköörin kanssa siitä irtoaa enemmän iloa sillä perheen pienempiä ajatellen elokuva voi olla jopa viihdyttäväkin kokemus ja tarina jännittävä.
Olin kallistumassa arvosanassa viiteen mutta elokuvan lopputaistelu vähän nostatti fiilistä ja annoin yhden pisteen lisää.
S-Marketissa käydessäni yllätykseni oli suuri kun havaitsin että suomalaisen metallimusiikin pioneeri Amorphis on antanut nimensä myös oluelle. Koska oluita tulee testattua niin täytyihän se tämäkin olut ottaa tarkempaan analyysiin.
Olut on kotoisin Maku Brewingin panimolta ja tyyliltään se on lager. Vahvuutta oluessa on 4,6 %, väriarvoltaan se on 10 EBC ja katkeruus on 45 EBU. Olutta myydään niin tölkkeinä kuin lasipulloinakin. Kuten kuvasta näkyy omani oli tölkki mutta jos olisin lasipullona sen bongannut olisin sellaisena sen mieluummin ostanut. Maku Brewingin sivulla näkee hieman lisää tietoa tästä oluesta.
Lasiin kaadettaessa olut on suhteellisen kuohuvaa tavaraa. Vaahto on hattaramaista ja se säilyy jonkin tovin lasissakin kaatamisen jälkeen. Vaahto maistuu kohtalaisen kirpeälle.
Tuoksu on mieto eikä se juurikaan hyppää esiin. Nuuhkiessa tuoksua sen kyllä erottaa ja se on tuoksultaan hyvä ja miellyttävä, paikoitellen jopa IPAmaisia vivahteita tuli tuoksusta mieleen.
Suutuntuma oluessa on kohtalaisen täyteläinen, kirpeyttä löytyy hieman kielen kärkeen olutta maistellessa mutta kokonaisuutena suutuntuma ei jätä kirpeää tai vahvaa mielikuvaa. Itselleni olisi toiminut kyllä vahvempikin suutuntuma, mutta tällaisenaankin tämä on varsin kelvollinen olut nautittavaksi. Makunsa puolesta tämäkin olut on siis nautinto jota mieluummin siemailee hillitysti lasista kuin kiskoo suoraan tölkistä.
Tämän kanssa ei varmasti ole vaikeaa arvata mitä musiikkia on suosittelulistallani. Itse kuuntelin Amorphiksen Under the red cloud -levyä taustalla, mutta mikä tahansa Amorphiksen tuotanto on tämän kanssa oikeaa musiikkia soitettavaksi. Laitetaan tähän kuitenkin muutama suositus YouTubesta mikäli Amorphiksen musiikki ei ole tuttua. Kappalevalinnat olkoon vaikka legendaarinen Black Winter Day sekä uudemmalta tuotannolta The Four Wise Ones.
Tämänkertaisen ruokapaikkatestauksen kohteeksi valikoitu Vantaan Koivukylässä sijaitseva Pizza Service. Mikäli mielikuvitustaan ja aivokapasiteettiaan käyttää kaikella teholla ja antaa ajatusten rattaiden rullata voi päätyä arvaamaan – aivan oikein – että kyseessä on siis pizzeria jossa saa myös tuttuun tyyliin kebabia.
Pizza Service sijaitsee Hakopolku 2:ssa eli Koivukylän R-Kioskin välittömässä läheisyydessä. Tarjolla valikoimassa on pizzoja, kebabeja, salaatteja ja myös erilaisia leikkeitä. Mietin josko olisin testannut lehtipihvin tai jonkin muun pihvin mutta ajattelin vetää varman päälle ja koettaa kebabia.
Ravintola on sisältä kohtalaisen mukavan näköinen
Olin sopivaan aikaan liikenteessä sillä muita ihmisiä ei siihen aikaan paikalla ollut – tai siis tietenkin oli mutta he olivat henkilökuntaa. Tilasin rullakebabin aurajuustolla ja otin 0,33 Coca-Cola Zeron ja istahdin pöytään odottamaan. Kovin kauaa ei elinpäivien tiimalasissa kerennyt hiekka päästä hupenemaan kun kebab jo saapui pöytään.
Yllätyin tavasta jolla annos tuotiin sillä lähes poikkeuksetta jokaisessa paikassa rullakebab on tuotu folioon käärittynä. Siis se kebab on käärittynä folioon, ei se henkilö kuka sen tuo. Onneksi koostumus oli suhteellisen jämäkkä ja kokonaisuus pysyi läjässä ilman folion tuomaa tukea.
Maku kebabissa oli varsin mieluisa. Se maistui juuri sille mille kebabin kuuluukin. Aurajuustosta jota otin kebuun lisäksi en ole aivan varma oliko kyseessä nimenomaisesti Aurajuustoa sillä maku oli sen osalta erilainen ja olisin veikannut sitä jonkin muun valmistajan homejuustoksi, mutta yhtä kaikki toimivan lisämaun se kuitenkin antoi.
Lähempää kuvaa kebabista
Annoskoko oli omaan jaksamiseen nähden megalomaanista tasoa ja lähes puolet rullasta rullailin folioon ja kärräsin kotio. Ei vain pystynyt syödä kerralla koko annosta jos halusi että ei ähkyyn itseään änkää ja pyöriydy loppuiltaa tuskaisena sängyssä miettien että ketä mahtaa ähky hyödyttää.
Hintataso on yleistä kebab-paikkojen hintatasoa eli 10 eurolla sai juoman kanssa tämän rullan, 9 euroa olisi ollut pelkkä rulla ilman juomista.
Houkuttelevuus ei ole ulkoa käsin aivan suurin myyntivaltti
Yleisesti ottaen pidin tästä annoksesta eikä paikan viihtyvyydessäkään ollut mitään valittamista sisältä käsin. Eihän se mitään viiden tähden ravintolaa muistuta mutta harvoinpa pizzerialta sellaista edes odottaa. Ulkopuolelta katsottuna paikan houkuttelevuus on sitten vähän niin ja näin, ei se ainakaan omaan silmääni katsottuna herätä sellaista “Tämä paikka on pakko päästä koettamaan” -fiilistä.
Kokonaisuutena Koivukylän Pizza Service vastasi niihin odotuksiin mitä sille olin mielessäni asettanut. Perustoimivaa kebabbia joka on varma valinta jos haluaa jotain helppoa ja nopeaa. Menen tänne mielellään toisenkin kerran kebabille.
Valmis ateria maistui paremmalta kuin miltä se kuulostaa tai näyttää
Tämänkertainen kokkailukeskiviikkoateria on pannulla paistettuja kananmunia, sipulia, paprikaa, ananasta ja chili sin carne -kastiketta jota tarjoillaan keitettyjen nuudeleiden ja tuoreiden kasvisten kanssa. Vaikka ruoka kuulostaa hyvin erikoiselta ja ehkä se sitä olikin ilahduin positiivisesti siitä että se maistui ainakin itseni mielestä hyvälle.
Kokkaillessa aloitin kananmunien pistämisellä pannulle. Tietenkin ensin pistin levyn lämpenemään, heitin pannulle jotain kaapista löytynyttä ruokaöljyä joka esti että sapuska ei köntsähdä pannuun paistaessa ja sen jälkeen hajotin kananmunia kuppiin yksi kerrallaan ja siitä sitten viskelin vasta pannulle. Tämän funktiona on tietenkin se että jos jokin kananmuna on pilaantunut niin ei jo pannulla lämpenevä ateria mene pilalle – olettaen tietenkin että ei ole niin vatipää että näkee että rikottu kananmuna on pilalla ja viskaa sen silti pannulle.
Kananmunat kannattaa muistaa aina viskata ensin astiaan ja vasta siitä sitten pannulle
Kananmunien lämmetessä pannulla kerkesin jossain vaiheessa vedenkeittimellä kiehauttaa vettä ja heittää puolikkaan nuudelipussin (sananmuunnos, *tirsk*) sisällön kattilaan ja kuumat vedet sinne sekaan. Vedenkeittimellä kiehauttaessa vedet nuudeleiden päälle säästää luultavasti sähköä ja ainakin helpottaa ruoanlaittoa kun ei tarvitse vahtia milloin vesi kiehuu.
Nuudeleiden lilluessa kattilassa ja munien paistuessa pannulla kerkesi sitten pilkkomaan sipulia ja paprikaa.
Sipulia sekaan antamaan makuaKannattaa varoa että ei tee haavaa kieleensä jos syö ananasta purkistaOm nom nom! Lähikuva ruoasta ei näytä niin arveluttavalle kuin kauempaa kuvattu versio.
Sipuleiden, kananmunien ja paprikan lisäksi pannulle tuli heiteltyä mukaan myös ananasta makua antamaan. Myös Chili Sin Carne -kastiketta löytyi kaapistani joten sitä heitin myös antamaan makua tälle aterialle.
Kaikkien ainesten pannulle viskaamisen jälkeen oli näppärästi aikaa heitellä lautaselle kasviksia ja raejuustoa odottamaan ruoan valmistumista. Tällä kertaa kasviksina oli mukana ainoastaan kurkkua ja miniluumutomaatteja mutta enempää toki ei ole niin välttämätön olla kun varsinaisessa ruoassa oli kuitenkin tulossa myös paprikaa ja ananasta.
Kokonaisuutena kokkailuun meni noin 15 minuuttia (ainakin valokuvien aikaleimoista katsottuna) joten tämä ruoka on nopea ja helppo valmistaa ja maistui hyvälle epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta. Täytynee tehdä tätä toisenkin kerran.
