Tämänkertainen ruokapaikkatestaukseni sijoittuu Vantaan Tikkurilassa kauppakeskus Dixissä sijaitsevaan Grande Parillaan. Grande Parillan menusta löytää monipuolisesti valikoimaa aina salaateista pihveihin unohtamatta pizzoja ja hampurilaisaterioitakaan. Tarkemmin menusta ja paikasta löytää tietoja osoitteesta http://www.grandeparilla.fi/. Oma valintani oli Parillan Special -hampurilaisateria.
Tilausprosessi oli mutkaton. Henkilökunta neuvoi istumaan jonka jälkeen hetken päästä tuotiin jo lounaslistaa. Olin kuitenkin valinnut jo ennen sisäänmenoa mielessäni että mitä otan joten annoin vain tilaukseni suoraan tarjoilijalle. Tämän jälkeen hän neuvoi mistä löydän lautaset salaattia varten ja kertoi että tuo aterimet pian pöytään. Kävin sitten ottamassa salaattia odotellessa varsinaisen aterian valmistumista.
Salaattipöydästä sai koostettua monipuolisen salaatin
Salaattipöytä oli miellyttävän monipuolinen. Sieltä löysi perinteisempiä kasviksia kuten kurkkua ja tomaattia mutta lisäksi siellä oli myös sellaisia aineksia ja kastikkeita joita yleensä ei ole tullut salaattipöydässä bongattua ja joista en edes tiedä mitä ne olivat 😀 Tämä tuskin kertoo kuitenkaan varsinaisesti niiden eksotiikasta vaan lähinnä omasta tietämättömyydestäni. Kuitenkin se tärkein eli maku oli varsin hyvää tasoa.
Varsinaista ateriaa ei joutunut kauaa odottamaan vaikka paikalla oli itseni lisäksi muutakin väkeä. Salaatin hakureissulta pöytään palaamisen ja aterian pöytään saapumisen välillä aikaa kerkesi humahtaa alle vartti joten siinä kerkesi hyvin salaatin syödä rauhassa ja sen jälkeen pääsikin melkein heti jo pääaterian kimppuun.
Lähikuvaa hampurilaisesta
Ranskalaiset olivat normaalia hyvää tasoa eli ne maistuivat sille mille ranskalaiset perunat ravintolassa yleensä aina maistuvat. Mukana tuleva kastike johon ranskalaisia pääsi dippailemaan oli myös hyvä eikä ketsuppia jäänyt kaipaamaan.
Hampurilainen oli omaan makuuni toimivaa tasoa. Sen kuori maistui hyvälle, välissä oli sopivassa määrin kasviksia antamassa hyvää balanssia vahvalle lihapitoisuudelle, pihvi oli sopivan kypsää omaan makutottumukseeni nähden ja purilaisen koostakaan ei löydä negatiivista sanottavaa. Ateria oli siis hyvää ja tasokasta laatua.
Paikan yleinen viihtyvyys ja tunnelma oli hyvä. Oma istumapaikkani valinta ei ollut fiksuin mahdollinen sillä valitsin suoraan käytävän vieressä olevan pöydän josta väkeä kulkee jonkin verran ohitse ja vaikka välissä onkin lasiseinä ei paikkavalintani ollut ehkä osuvin omiin ruokailumieltymyksiini. Tästä toki ei paikkaa voi syyttää vaan omaa ajattelemattomuuttani paikan valinnassa. Toki lasiseinän toisella puolen kävelevät ihmiset eivät sen enempää ole häiriöksi kuin muutenkaan kauppakeskuksessa kulkevat ihmiset mutta olen kuitenkin yleisesti enemmän rauhallisempien istumapaikkojen ystävä.
Grand Parilla Dixin käytävältä kuvattuna
Aterian hinnat olivat tavallista tasoa. Oma ateriani irtosi 16,90 eur hintaan + 3,50 euroa isosta limpparista.
Palvelu Grande Parillassa oli hyvää tasoa eli henkilökunta oli ystävällistä ja hommansa osaavaa ja tarjoilijasta välittyi yleispositiivinen fiilis joka on aina plussaa paikan viihtyvyyttä ajatellen.
Kokonaisuutena Grande Parillasta jäi positiiviset kokemukset ja mielelläni käyn täällä toisenkin kerran vielä syömässä.
HK:n sinistä, kesäkurpitsaa, kasviksia ja raejuustoa
Tämän viikon ateriaan tuli perusraaka-aineeksi valittua jo legendan statuksen saavuttanut kansallispötkylä HK:n Sininen eli perinteisemmin ranskalaisittain ilmaisten Hookoon Blöö. Makkaroiden makkara, ultimaattinen eines jollaiseksi jokainen halpakopiomakkara tahtoisi tulla mutta jotka aina vain jäävät nuolemaan näppejään makkaroiden mestaruuskisoissa.
Koska HK:n Sininen toimii erityisen hyvin uunissa laitettuna heitin sen uunivuokaan valmistumaan. Kuitenkin haluan syödä myös kasviksia jotta ateriaan saa monipuolisuutta ja terveellisyyttä heitin sekaan vuokaan myös kesäkurpitsaa ja paprikaa.
Aterian ainekset odottamassa uuniin menoa
Uunin lämpötilaksi taisin heittää 200 tai 225 astetta ja ajastimen laitoin 12 minuuttiin. Odotellessa ruoan valmistumista oli näppärästi taas aikaa pilkkoa tuoreet kasvikset ja muut lisukkeet lautaselle eli tomaattia, kurkkua ja fetajuustoa sekä raejuustoa.
Kun aika oli kulunut otin aterian pois uunista, heitin pinnalle juustoraastetta ja persiljaa hieman väriä ja makua antamaan ja sen jälkeen pääsikin jo syömään.
HK:n sininen toimii myös kylmänä
Vaikka lenkki jo itsessään on toimiva ruoka uunissa laitettuna on kasvisten lisääminen suositeltavaa aterian monipuolisuuden lisäämiseksi. Kesäkurpitsa on perusvarma lisukse mutta täytynee koettaa joku kerta kokkailla vielä jotain muitakin variaatioita tästä ruoasta.
Kokonaisuutena tämäkin on helppo ja edullinen kotiruoka jolla lähtee nälkä ja joka maistuu hyvälle.
IKEAn hyllystä tulee näppärä konsolikabinetti. Työ on vielä vaiheessa sillä johtoläjä on aivan kauhea kuten kuvasta näkyy.
Sunnuntaina tuli tori.fi:n kautta hankittua kotiinkuljetuksella IKEAn (luultavasti) Kallax-hylly. Aikaisemmin olen jo miettinyt että makuuhuoneeseen teen vanhoille konsoleille jonkinmoisen pelipisteen jahka saan siihen sopivan hyllyn hankittua joten tämä tuli näppärästi kuin tilauksesta.
Kuten kuvasta näkee tällä hetkellä tämä on vielä selkeästi vaiheessa sillä johdot pyörii vähän siellä sun täällä kaoottisesti. Kuitenkin hylly itsessään on kohtalaisen näppärän kokoinen, 8×2 kokoisena siihen mahtuu vanhoja pelikonsoleita useampia. Tällä hetkellä paikallaan on Xbox 360, SNES Mini Classic, Nintendo Wii, Nintendo 64, Playstation 2 sekä Playstation 3. Tosin voi olla että tässä hyllyssä olevan pleikkari kakkosen vien olohuoneeseen ja jätän tähän isomman version siitä jossain vaiheessa.
Alunperin mallailin hyllyä olohuoneeseen nurkkaan mutta käytännön ongelmien vuoksi siirsin tämän hyllyn vielä ainakin makuuhuoneeseen. Käytännön ongelmilla tarkoitan sitä että useassakin pelikonsolissa ohjainten johdot ovat yksinkertaisesti liian lyhyet jotta niitä yltäisi sitten enää pelaamaan sohvalta käsin. Tämä toki ratkeaa tilaamalla jatkokappaleita ohjaimiin mutta koska niiden toimitus ei tapahdu päivässä enkä ole vielä kerennyt etsiä mistä niitä saisi Suomeen toimitettuna joten siihen asti ainakin hylly saa olla tässä.
Toinen käytännön asia mikä pitää selvittää mikäli jossain välissä hyllyä siirrän olohuoneeseen on sulakkeiden kesto. Toki tämä ei ole ongelma jos laitteet eivät ole yhtä aikaa päällä (kuten tietenkään eivät ole), mutta täytyy kuitenkin selvitellä onko siitä jotain riskiä jos jatkoroikkia menee samasta pistorasiasta monia joiden takana on iso määrä elektroniikkaa.
Ajatus oli kyllä muutenkin että makuuhuoneessa olisi tämä vanhojen konsoleiden pelipiste mutta tämä vaatii selvästi vielä lisähiomista. Käytännössä suurimmat tarpeet tämän idean optimaaliselle toimivuudelle on nojatuolin hankkiminen, jonkinlaisen pienen television hankinta joka mahtuu tuohon nykyisen television tilalle ja jossa on digitaalinen ääniulostulo + jonkinlainen perus DAC. Vaihtoehtoisesti voi toki hommata jonkun halvan käytetyn vahvistimen jossa on monta HDMI-liitäntää ja pre outit aktiivikaiuttimille mutta luultavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto on hankkia vain joku käytetty televisio jossa on tuo digitaalinen ääniulostulo.
Syy miksi digitaalista ääniulostuloa kaipaan on tietenkin se että tuon television oma äänipiiri on niin karmea että sieluun sattuu pelatessa kun kuuntelee pelien musiikkeja joista tulee sellaista puuroa huonon äänipiirin takia että mieli tekee laittaa tämä kuntoon. Kuitenkin kaiuttimet ovat perushyvät Focalin XS Bookit ja ne kuulostavat paljon paremmalta kunnollisella äänilähteellä joten miksikäs en sitä jossain vaiheessa kuntoon laittaisi.
Visioin jo myös sieluni silmillä joko ledistrippiä tai pöytälamppua tuohon viereen jotta saa tunnelmallisemman valaistuksen pelisessioihin. Tämä kanssa on asia jota ei tarvitse heti olla virittelemässä kuntoon mutta sitten jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Samoin johtolaatikoita pitää hankkia toinen tähän sillä kaikki muuntajat eivät mahdu fiksusti survomatta tuohon nykyiseen laatikkoon joten on vain parempi siisteyden ja muuntajien kestävyyden vuoksi hankkia jokin kerta Verkkokaupalla käydessä toinen mokoma nykyisen seuraksi. Samoin johdot pitää niputtaa jotenkin fiksusti kunhan olen saanut muut asiat pelipisteestä kuntoon.
PS2 To HDMI Converter on pienikokoinen adapteri jolla saa PS2:n nimensä mukaisesti HDMI-liitäntään
TL;DR – Hyvä ja toimiva adapteri jossa USB-virran johto on typerästi samalla puolella kuin Playstation 2 Slim -pelikonsolin virtajohto. Tämä vaatii hieman asettelua että molemmat saa yhtä aikaa fiksusti kiinni. Huonoa on myös se että laite tarvitsee erillisen USB-virran ainakin joissain Slim-konsoleissa vaikka takakannen tekstistä voisi toisenlaisen mielikuvan saadakin. Omassa Slim-mallissa USB:stä tuleva virta ei auttanut ja jouduin ottamaan USB-virran muualta. Kokonaisuutena silti alkuvaikeuksien jälkeen toimiva kapistus.
Viime perjantaina olin pitkästä aikaa omalla toimistolla käymässä joten siinä samalla sitten töiden jälkeen tuli lähdettyä käymään Kampin ostarilla sijaitsevassa Konsolinetissä. Olin aikaisemmin netistä katsellut että heillä sattuisi olemaan hyllyssä PS2 to HDMI -adapteria eli suomeksi sanoen pulikkaa jolla pleikkari kakkosen saa kiinni nykyaikaisiin televisioihin käyttäen HDMI-liitäntää.
Kävin sitten moisen härpättimen ostamassa ja sellainen irtosi 29,90 eur hintaan. Nykyisissä televisioissa ei oikein tuppaa olemaan muita liitäntöjä kuin HDMI joten vaihtoehdot millä Playstation 2 -konsolin saa kiinni on suhteellisen vähän. Yleisimmät vaihtoehdot taitavat olla joko tällainen adapteri tai erilaisia liitäntöjä sisältävä upscaler esim. Framemeister.
Parasta mahdollista kuvanlaatua haluaville Framemeister taitaa olla se “The Juttu” mutta koska näiden saatavuus Suomesta on heikko (lue: ei saa muuta kuin tilaamalla ulkomailta) ja koska halusin päästä pelaamaan tarpeeksi hyvällä kuvanlaadulla nyt eikä potentiaalisesti kaukaisessa tulevaisuudessa päädyin koettamaan tätä adapteria – etenkin kun se löytyi suoraan hyllytavarana.
Pulikka on pienikokoinen
Paketti auki, unboxing-kuvat kehiin ja sen jälkeen kaivamaan Playstation 2 kaapista. Itselläni Playstation 2 -konsoleita on 3 kappaletta joista kaksi on ehjää ja yksi on rikki. Ehjistä löytyy “slim”-malli sekä “fat” joista mieluiten toki käytän Slim-mallia pienen tilankulutuksen ja tyylikkäämmän ulkoasun vuoksi.
Adapteri menee kiinni pleikkari 2:n videoulostulon liitäntään ja siihen tökätään sitten kiinni HDMI-kaapeli joka survaistaan televisioon. Niin ja tietenkin myös USB-kaapeli jota ei alussa tajua laittaa kiinni ja jonka muutaman ärräpään sekä googlaamisen jälkeen löytää paketista ja tajuaa että “Ahaa, tällainenkin siis pitää olla kiinni”.
Alussa pistin siis kiinni pelkän pulikan ja siihen johdot ilman USB-virtaa. Televisio päälle, pleikkari päälle ja mustaa ruutua ja infoa siitä että HDMI:stä ei tule signaalia. Tässä vaiheessa olettamukseni oli että Playstation 2:n asetuksista väriavaruus on vain väärä ja se täytyy vaihtaa sillä olin aikaisemmin käyttänyt tätä komponenttikaapelilla vanhemmassa televisiossa.
EI NÄIN! Kuvasta puuttuu USB-virta pulikalle.
Koska en nähnyt kuvaa mitä näytöllä tapahtuu piti tämä valikkoräpeltäminen tehdä sokkona. Netistä löytyi onneksi tietoa monesko valikon kohta on missä löytyy kyseinen väriavaruuden säätö. Alas – X – Alas – Alas – Alas – X – Vasen – X. Ei mitään. Muutamia kertoja buuttailin konsolia ja koetin uudestaan mutta ei niin mitään. Tämän jälkeen menin hakemaan vanhan 23″ television toisesta huoneesta ja virittelin sen olohuoneen lattialle pistin pleikkarin kiinni siihen komponenttikaapeleilla ja sen jälkeen kävin vaihtamassa väriavaruuden RGB:ksi.
Koetin sokkona ollessa tehdä tätä operaatiota parilla eri ohjaimella koska muistin että jotkut ohjaimet on rikkinäisiä. Kuinka ollakaan konsolissa oli sillä hetkellä kiinni ohjain jossa nappi X ei toiminut lainkaan. Heh. Ei ihme siis että ei päässyt oikeaan valikon kohtaan kun pyörin koko ajan vain alkuvalikossa.
Kun olin saanut vanhalla televisiolla vaihdettua väriavaruuden kohdalleen oli aika taas heittää komponenttikaapelit mäkeen ja laittaa HDMI-adapteri paikalleen. Konsolin uudelleenkäynnistys tuotti jälleen mustaa ruutua HDMI:n kautta. Useampaan kertaan koetin että adapteri on kunnolla kiinni ja että HDMI-johtokin on kunnolla kiinni mutta ei silti mitään kuvaa tullut televisioon. Koetin myös toista HDMI-kaapelia kaiken varmuuden vuoksi mutta ruutu oli ja pysyi pimeänä.
No power adaptor, no messy cords – just one HDMI cable. O’rly? Fuck that, laite tarvitsi silti USB-virran ainakin omassa PS2 Slim -konsolissa.
Tässä vaiheessa sitten netistä etsin YouTubesta videoita ihmisten revieweistä ja vastaavista kun etsin tietoa mustasta ruudusta ko. adapterin kanssa. Siinä huomasin että jollain janarilla oli kiinni laitteessa USB-johto. USB-johto! Mitä ihmettä. Paketin takakannen kuvassa ei ollut mitään havainnollistavaa kuvaa että tällaista pitäisi olla paikallaan. Myös takakannen kuvaus jossa mainitaan “just one HDMI cable” antoi käsityksen että eipä tässä sen suurempia ihmeitä tarvita. No eipä siinä mitään, keittiössä kävin etsimässä paketin ja huomasin että paketissa oli mukana myös USB-johto. Otin USB-johdon muovista ja virittelin sen kiinni adapterista Playstation 2:n etupaneelin USB-liitäntään.
Uusi boottaus ja yhä mustaa ruutua. Sen jälkeen varmistamaan että USB-virta on varmasti kunnolla kiinni. Olihan se mutta kuvaa ei silti tullut. Seuraavana episodina taas komponenttikaapeleihin vaihto ja vanhaan televisioon konsoli kiinni jotta saan varmistettua jäihän näytön asetukset oikeaksi. Piti olevinaan ainakin olla joten jälleen johtojen vaihto-operaatio ja uutta yritystä.
Pian ajattelin että ehkäpä Slim-mallin USB ei vain anna tarpeeksi virtaa ja/tai ne liitännät on vain rikki. Virittelin USB-virran tälle adapterille sitten televisiotasossani olevasta Mac Ministä ja TADAAAA! Konsolin kuva tulee vihdoin televisioon!
USB-kaapeli oli tämän valkoisen muovin alla ovelasti piilossa enkä sitä tajunnut alussa etsiä
Pistin Flatout 2:n sisään ja nojauduin sohvalle parempaan asentoon testiepisodia varten. Samalla sammutin vanhan television lattialta häiritsemästä ja odottelin että peli latautuu. Mutta ei. Mustaa ruutua alkaa taas puskemaan. Siinä vaiheessa olin jo hieman ihmeissäni että mitäs nyt tapahtui, irtosiko kaapeli tai jotain vastaavaa. Taisin vielä käynnistellä konsolia uudelleen mutta vailla tulosta.
Vähän aikaa katselin mustaa ruutua kunnes havahduin huomaamaan että sammutin väärän television 😀 Vanha televisio oli yhä päällä lattialla mutta pääasiallinen televisio jossa konsoli oli kiinni oli sammuksissa. 😀
Tämän jälkeen oikea televisio takaisin päälle ja vanha televisio sammuksiin ja Flatout 2 tuli televisioruudulle juuri kuten sen odotinkin tulevan.
Testisetupin aikana oli aivan järkyttävä kaaos kun tavarat oli pitkin poikin
Vihdoin ja viimein kun adapterin olin saanut kiinni ja toimivana televisioon ja pääsin pelaamaan testinä Flatout 2:ta pääsin testaamaan varsinaista adapteria. Peli tarjosi itselleni 60 Hz taajuuttakin mutta jostain syystä sen kuva oli suttuinen ja hieman tärisevä omalla televisiollani joten paukuttelin menemään 50 Hz kuvataajuudella.
Peli näytti yllättävänkin hyvältä ja tarkalta siihen nähden mitä odotin. Kuvanlaatu oli positiivinen yllätys ainakin tässä pelissä, muita pelejä en ole vielä kerennyt koettamaan. Kuvan tarkkuus ja väritoisto oli sangen asiallinen jota tietenkään ei näy tästä blogin valokuvasta koska otin sen pimeässä huoneessa käsivaralla. Hetken pelailin Flatout 2:ta ja innostuin jopa aloittamaan kauden pelaamista siinä saman illan aikana.
Kokonaisuutena siis pulikka näyttää alkuvaikeuksien ja oman räpeltämisen jälkeen varsin toimivalta kapistukselta. Ainoat miinuspuolet on takakannen hämäävä teksti jossa ei mainita että laite tarvitsee erillisen USB-virran sekä se että USB-virran liitin on typerästi samalla puolella kuin PS2 Slim -mallin virtaliitin joten johtojen kanssa joutuu hieman vääntämään että molemmat saa paikalleen yhtä aikaa.
Toimiva palikka joka olisi kannattanut ostaa jo paljon aikaisemminkin niin olisin päässyt pelailemaan paremmalla televisiolla Pleikkari 2:n peleistä. Playstation 2 on yhä relevantti pelikonsoli myös vuonna 2018. 🙂
Megan Fox roolissaan Jenniferinä elokuvassa Jennifer’s Body
VAROITUS! Mikäli olet kovin herkkäuskoinen tai mikäli medialukutaito ja lähdekritiikki eivät kuulu vahvuuksiisi on mahdollista että tämä ja muut potentiaalisesti tulevat salaliittosunnuntai-postaukset eivät ole sinua varten! Sisältö saattaa aiheuttaa ahdistusta mikäli näitä juttuja on taipumus lähteä pitämään kritiikittömästi totena!
Jo jonkin aikaa mielessäni on kytenyt ajatus ruveta kirjoittamaan aina silloin tällöin tänne blogiin erilaisista salaliitoista, mytologioista, uskomuksista ja muista siihen suuntaan edes hieman kallellaan olevista asioista ja katsottuani elokuvan Jennifer’s body ja kirjoitettuani siitä arvostelun tänne blogiinkin sain vihdoin aikaiseksi ottaa härkää sarvista ja ruveta kirjoittamaan tämän aihepiirin asioista. Idea tähän syntyi törmätessäni jälleen erikoiseen salaliittoteoriaan joka pyörii kyseisen elokuvan ympärillä joten ajattelin jakaa sen myös tänne muillekin joita tämänkaltaiset aiheet kiinnostavat.
Salaliittosunnuntai-postauksia ei ole tarkoitus julkaista joka sunnuntai vaan aina silloin tällöin kun jaksan niistä kirjoitella. Postaukset eivät välttämättä edes liity salaliittoihin vaan ne voivat siis käsitellä mitä tahansa mytologiaa ja myyttiäkin.
Santa Marian yökerhon palo
Etsiessäni tietoja Jennifer’s bodystä satuin törmäämään Merovee-nimisen blogin postaukseen jossa käsiteltiin Jennifer’s Body -elokuvan ja vuonna 2013 Brasilian Santa Mariassa tapahtuneen yökerhon tulipalon välistä suhdetta. Yökerhon tulipalossa menehtyi tuolloin Ylen uutisen mukaan 233 ihmistä joten kyseessä on kohtalaisen merkittävä tapahtuma.
Elokuvassa baaari palaa maan tasalle
Meroveen blogipostauksen mukaan yhteneväisyyksiä tämän elokuvien tapahtumiin kuitenkin löytyy – Santa Maria kaupungin nimi on nimetty Neitsyt Marian mukaan ja elokuvassa Megan Foxin roolihahmo uhrataan sillä hänen uskotaan olevan neitsyt. Elokuvassa myös Megan Fox suutelee Amanda Seyfriediä ja suudelma on englanniksi kiss ja yökerho jossa tulipalo tapahtui oli nimeltään Kiss. Jennifer’s bodyssä baari palaa maan tasalle ja oikeassa elämässäkin yökerho paloi maan tasalle.
Yökerhon palon iltana paikalla oli Wikipedian artikkelin mukaan tarkoitus olla soittamassa kaksi bändiä, “Pimenta e seus comparsas” sekä “Gurizada Fandangueira” joista jälkimmäisen nimi Meroveen blogin kuulemien tietojen mukaan kääntyy muotoon Dancing guys tai Dancing death eli tanssivat miehet tai tanssiva kuolema. Jäin siihen käsitykseen että blogaajan mielestä ei kyseessä olisi sattuma vaan jotain muuta.
Aivopesua ja veriuhreja
Toisessa blogissa törmäsin myös ohimennen mainintaan tästä elokuvasta kun puhetta oli Megan Foxista ja yleisesti aivopesusta. Tässä elokuvassa kerrotaan kuinka Jenniferistä tulee rituaalin jälkeen succubus eli naispuoleinen miehiä viettelevä demoni. Kuitenkin tässä toisessa salaliittoteorioista kertovassa blogipostauksessa Pseudo-occult median blogin mukaan demonipossessio on vain mielenhallintaa ja/tai muuttuneen tietoisuuden tila.
Verta
Jennifer’s body -elokuvan julisteessa on myös lähikuva Megan Foxin kasvoista jossa hänellä on suupielissään verta. Blogaaja kehottaa lukijaa kiinnittämään huomionsa sen symboloimaan verenhimoon ja veren juontiin sekä kannibalismiin jotka ovat osa rituaaleja joita he harjoittavat. En ole täysin varma keihin blogaaja viittaa “heillä” – ilmeisesti aivopestyihin näyttelijöihin. Hän myös kirjoittaa että on 100 % varma että tässäkin elokuvassa tai julisteessa taustalla on agenda millä kaikki saadaan himoamaan verta.
Paljon melua tyhjästä
Lukiessa Merovee-blogin postausta on helppoa havaita kirjoittajalla hyvin suoraviivainen mutkat suoriksi -asenne ja tahtotila nähdä asioissa yhdistäviä tekijöitä silloinkin kun niitä ei ole. Toki on mahdollista että blogipostaus on puhdasta parodiaa sillä ajatuskulut ovat sen verran harhaisen oloiset että niitä voi jo epäillä parodiaksi. Kuitenkin sivua silmäillessä muutenkin tulee lähinnä mieleen että kirjoittaja todella uskoo asian olevan näin.
Pseudo-occult median blogipostaus ei suoraan tästä elokuvasta kirjoittanut niin paljoa ja ainoastaan ohimennen siitä mainitsi mutta kiintoisalla tavalla siinäkin on vedetty mutkia suoraksi aivan uskomattoman kyvykkäällä tavalla.
Kumpikaan salaliittoteoria ei saa allekirjoittaneelta kannatusta edes pienimuotoisesti sillä yhteydet ovat niin hatarat että en edes kovalla yrittämiselläkään saa näiden välille rakennettua ajatusten siltaa joita pitkin voisin vaeltaa näiden ajatusten luomalle salaliittojen saarille.
Kiintoisia (vaikkakin harhaisia) teorioita yhtä kaikki.
