Aleksin Blogi

Month: March 2018

  • Kokeilussa: Apple AirPods

    AirPodit tulevat Applen tyylille uskollisessa paketissa

    Yleistä

    Jo jonkin ajan on ainakin jossain määrin mielessäni ollut tutustua Applen valmistamiin langattomiin nappikuulokkeisiin jotka tunnetaan tuotenimellä AirPods. Kävin etsimässä näitä viime viikolla Kampissa sijaitsevasta Apple-myymälästä ja Forumin Gigantista mutta kummassakin tuote oli sillä hetkellä myyty loppuun. Applen myymälälle näitä olisi tullut lähiaikoina mutta koska Verkkokauppa.comissa tuotetta oli heti saatavana kävin viikonloppuna siellä pyörähtämässä.

    Entuudestaan itselläni on jo useampiakin kuulokkeita useasta eri hintaluokasta mutta kuten aina on eri kuulokkeiden käyttötarkoitus erilainen ja siksi niitä onkin tullut vuosien mittaan useampia erilaisia hankittua. Esimerkiksi kotona kun kuuntelen musiikkia keskittyneesti ja ajatuksella on ensisijaisena valintana Sennheiser HD800. Kun olen töissä on valintana joko Bose QC35 tai Sennheiser Momentum Wireless – riippuen siitä kuinka paljon taustalla on melua niin sen mukaan otan sopivat kuulokkeet töihin.

    AirPodit tulevat kätevän kokoisessa suojakotelossa

    Kuitenkin isokokoisemmissa bluetooth-kuulokkeissa on joissain tilanteissa huonona puolena juurikin niiden suuri koko. Käytännössä tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kylmät talvipäivät jolloin ulkona liikkuessa päässäni on hattu eikä luurit mahdu mukavasti päähän tai jos työrepussa on jo tarpeeksi paljon roinaa mukana eikä luureja halua heittää lisäpainoa tuomaan.

    AirPodeissa houkutteli ensisijaisesti niiden näppärä koko sillä kuulokkeita ja koteloa on helppoa kuljettaa matkassaan aina vaikka farkkujen etutaskussa. Sama onnistuu myös millä tahansa muullakin nappikuulokkeella mutta johdollisten nappikuulokkeiden ongelma on niiden uskomaton kyky tehdä solmuja joihin itse en kykene mutta joita täytyy sitten aukoa tarpeettoman kauan.

    AirPodien paketti on Applelle ominaisen yksinkertainen ja miellyttävän näköinen. Paketti sisältää kotelon jonka sisällä napit toimitetaan, lyhyet ohjeet sekä latauskaapelin jolla koteloa saa ladattua.

    Napit pysyvät kovassa kotelossa nätisti

    Käyttö

    AirPodien käyttöönotto iPhone 7 Plus -puhelimen kanssa oli todella yksinkertaista sillä heti kun kotelon kannen aukaisi tuli iPhoneen jo ehdotus AirPodien yhdistämisestä. Tämän jälkeen täytyi vain painaa iPhonesta Yhdistä-painiketta jonka jälkeen puhelimen ja nappien välinen yhteys oli muodostettu. Tämä on malliesimerkki siitä kuinka tekonologian pitäisikin toimia sillä näin yksinkertaisia pitäisi olla jokaisen kuulokkeen parittamisen.

    Kun musiikin laittoi soimaan ei ongelmia ilmennyt myöskään siinä eli kaikki toimi aivan kuten toivoikin.

    Käytettävyyden osalta näissä on iPhonen kanssa mielenkiintoinen ominaisuus sillä kun kumman jomman napin ottaa korvasta pois musiikki pysähtyy automaattisesti. Kuuloketta nopeasti kahdesti napauttamalla saa aktivoitua Sirin ja puhelimen asetuksista oli mahdollista valita myös muita toimintoja ja säätää niin että oikeaa nappia napauttamalla kahdesti tapahtuu eri asia kuin vasenta nappia napautellen. Käytännössä valittavia toimintoja on silti vähän – kappaleen vaihto edelliseen tai seuraavaan, toisto/pysäytys, Siri tai tuplanapautuksen käytöstä poisto.

    Napit näyttävät lähes EarPodeilta ilman johtoa

    Nappien akkukestoksi luvataan yhtäjaksoisesti jopa viittä tuntia mutta en ole koettanut itse näin pitkää yhtäjaksoista rupeamaa. Kuitenkin kun napit laittaa suojakoteloon latautuvat kuulokkeet siellä ollessaan suhteellisen nopealla vauhdilla – Applen sivujen mukaan vartin latauksella saa jopa kolmen tunnin kuuntelukokemuksen joten normaalissa käytössä akkukesto ei ainakaan omassa käytössäni mahda tulla ongelmaksi.

    Itsessään kotelo josta kuulokkeet latautuvat latautuu mukana tulleella USB-kaapelilla ja sen täyteen lataamisessa menee foorumipostauksien mukaan noin tunti. En ole itse ottanut aikaa ja normaalisti latailen asioita öisin eikä tällöin ole juurikaan merkitystä kuinka kauan siinä on mennyt.

    Äänenlaatu

    Suurin jännityksen aihe itselleni oli AirPodien äänenlaatu sillä paremmilla kuulokkeilla enemmän kuunnelleena korva on tottunut jo jonkinlaiseen tasoon eikä aivan jokaisia kuulokkeita vain jaksa edes kuunnella. Ilahduin positiivisesti siitä että nämä ovat äänenlaadultaan ostamaani käyttötarkoitukseen täysin riittävät. Äänenlaatu ei ole tietenkään yhtä hyvä, lämmin ja rikas kuin muutamia satoja enemmän maksavissa isoissa koko korvan peittävissä kuulokkeissa mutta tämä oli tietenkin ennalta arvattavaa ja odotettua.

    Nappi lähikuvassa

    Kuunneltuani Tessa Violetin albumin Maybe trapped mostly troubled ja samaisen artistin EP:n Halloway havaitsin että kevyessä musiikissa soundit on omaan korvaani riittävät. Käytän mieluummin termiä riittävä tai tarpeeksi hyvä kuin pelkästään hyvä, sillä jos paremmilla kuulokkeilla on enemmänkin kuunnellut ei kannata tietenkään aivan mahdottomia odottaa. Kuitenkin jos on tottunut kuuntelemaan esim. Applen omilla langallisilla kuulokkeilla on nämä vähintäänkin samaa tasoa ellei jopa paremmat. Ensituntumani oli että nämä ovat paremmat mutta voin olla väärässä sillä kovin paljoa en ole iPhonen vakionapeilla pitkään aikaan mitään kuunnellut joten muistikuvani eivät ole aivan parhaasta päästä eikä siksi vertailua ole kovin realistista tehdä.

    Tessa Violetin lisäksi kuuntelussa on ollut myös mm. Dia Framptonin albumi Bruises ja Oasiksen albumi Heathen Chemistry jotka molemmat toimivat täysin taustakuuntelussa enkä jäänyt sen suuremmin kaipaamaan parempaa äänenlaatua. Myöskin Birdyn Strange birds, Lissien Hero, The Pretty Recklessin House on a hill, Mustan Kuun Lapsien Lumikukka, kls:n Pieni ihminen ja Nightwishin Devil & the Deep dark ocean toimivat testiraitoina myös mallikkaasti ja äänenlaatu oli näidenkin kappaleiden tapauksessa peruskuunteluun riittävää tasoa. Parhaiten yksittäisistä testiraidoista näillä kuulokkeilla toimi kls:n kappale Pieni ihminen joka on tyyliltään kevyttä akustista tunnelmointia.

    Loppupäätelmä

    Lähikuva kotelosta jossa napit paikallaan

    Lyhyen käytön perusteella Applen AirPodit vaikuttavat erinomaiselta ostokselta omaan käyttötarkoitukseensa. Ne ovat pienet ja siten helposti mukana kulkevan kokoiset koteloineen päivineen. Käytön helppous on hyvä ainakin iPhone 7 Plus -puhelimen kanssa vaikkakin äänenvoimakkuuden säätö olisi kuulokkeissa plussaa. Kuitenkin kuuntelen yleensä musiikkia levyittäin eikä normaalisti levyissä ole kovin suurta äänenvoimakkuuden vaihtelua joten tämä ei ole itselleni varsinainen ongelma mutta tämä voi olla haastava piirre niille joilla biisit vaihtelevat aristista toiseen kovalla tahdilla ja volumetasot sen myötä vaihtelevat paljon.

    Äänenlaatu on taustamusiikin kuuntelussa riittävää tasoa mutta ei se tietenkään pärjää isommille koko korvan peittäville saman hintaluokan kuulokkeille. Kuitenkin näiden suurin vahvuus tuleekin taskussa kulkevasta koosta, täydestä langattomuudesta ja helposta käytettävyydestä eikä niinkään ensisijaisesti parhaasta mahdollisesta äänenlaadusta.

    Jos haussa on helppokäyttöiset ja taustakuuntelussa riittävällä tasolla olevalla äänenlaadulla olevat täysin langattomat kuulokkeet on Apple AirPodit varteenotettava vaihtoehto.

  • Uusi pöytä ja valaisin

    Uusi pöytä ja valaisin

    Kuten tiistain postauksessa kirjoitin uudesta sängystä mainitsin myös että samaan syssyyn sain myös uuden työpöydän ja työtuolin. Työpöytä tuli alussa viskattua makuuhuoneeseen mutta koska sänky olikin paljon leveämpi kuin ensin olisin osannut arvioida ja pöytäkin oli leveämpi kuin kuvittelin tuli sänky sitten siirrettyä samantien sieltä olohuoneen puolelle.

    LIDL:stä satuin bongaamaan hieman ennen pöydän ostamista jo omaan makuuni mukavan näköisen valaisimen joten pistin sitten tuon valon tietokoneen pöydän nurkalle. iMacin tietokonepöytä on nyt siis aivan sohvan vieressä joten sitä suuremmalla syyllä on pöytävalaisimen paikka pöydän nurkalla mitä näppärin sillä tällöin asunnon muut valot voi olla poissa kun musiikkia kuuntelee mutta silti on valo jonka avulla näkee lukea lyriikoita levyn kansitaiteista.

    Valo paketista purettuna ja lamppu paikalleen viskattuna.

    Koska olen Philips Hue -älyvalaisimien suuri ystävä tuli tähänkin tietenkin veivattua mukana tuleen LED-lampun sijaan Hue-lamppu. Värillisiä lamppuja ei valitettavasti ole vielä tarpeeksi jokaiseen valaisimeeni mutta ensihätään nyppäsin keittiön kattovalaisimesta värillisen Hue-valon ja laitoin sen tähän. Keittiön kattovalossa saa siihen saakka olla väritön Hue-valo kunnes jossain vaiheessa käyn ostamasa värillisä valoja lisää.

    Pöytä on käytännössä ollut todella jämäkkä ja voittaa käytettävyydessään merkittävästi aikaisemman IKEA:n halparimpulan joka luutulla pyyhittäessä heilui jokaiseen suuntaan. Samoin tuoli jonka kaveriltani ostin on vaikuttanut hyvältä istua. Hyvä homma sillä pidempiä istumisia tulee helposti pelatessa PC:llä tai kirjoitellessa useampia blogipostauksia kerralla joten on hyvä että työtuoli on asiallinen 🙂

  • Leffalauantai: Vicky Cristina Barcelona

    Scarlett Johansson roolissaan Cristinana

    Vicky Cristina Barcelona on Woody Allenin ohjaama ja käsikirjoittama romanttinen draamaelokuva vuodelta 2008. Elokuvan pääosarooleissa nähdään Rebecca Hall, Scarlett Johansson ja Javier Bardem.

    Elokuvassa ystävättäret Vicky ja Cristina lähtevät kesälomallaan Barcelonaan. Siinä missä Vicky (Rebecca Hall) on rauhallinen ja seesteinen vakaata elämää elävä ja sitä haluava nainen on Cristina (Scarlett Johansson) luonteeltaan paljon spontaanimpi ja seikkailunhaluisempi tapaus. He lähtevät yhdessä viettämään iltaa ja tutustuvat illan mittaan taitelija Juan Antonioon (Javier Bardem). Juan houkuttelee naisia matkaansa viikonlopuksi ja Vickyn vastahankaisuudesta huolimatta Cristina saa ystävättärensä puhuttua ympäri spontaanille viikonloppureissulle Juanin matkaan.

    Matka ei mene kuitenkaan Cristinan osalta täysin putkeen ja hän joutuu jäämään vuoteen omaksi sairastuttuaan ja näin Vicky lähtee kahden Juanin kanssa katselemaan paikkoja. Vicky ja Juan tulevat kuitenkin lopulta asiallisesti juttuun ja reissu ei menekään niin ankeaksi kuin mitä Vicky on alunperin kuvitellut.

    Vicky (Rebecca Hall) ja miehensä Doug (Chris Messina)

    Vicky on pidemmän aikaa jo tiennyt että haluaa säännöllistä ja rauhaisaa tasaisen turvallista elämää. Hän on kihloissa ja menossa naimisiin mutta ollessaan päivän kahden Juanin kanssa hän huomaa itsestään piirteitä jotka eivät kuitenkaan mene yhteen hänen halunsa tasaiseen tuttuun ja ennalta arvattavaan elämään.

    Myöhemmässä vaiheessa kuitenkin Juanin ja Cristinan välit lämpenevät enemmänkin ja Cristina muuttaa Juanin luo. Hieman myöhemmin kuvioihin astuu myös hieman epävakaa Juanin entinen nainen, Maria Elena (Penélope Cruz), joka majoittuu myös heidän kanssaan asumaan. Cristina, Maria ja Juan oppivat elämään kolmistaan ja löytävät uudenlaista inspiraatiota suhteidensa kautta taiteeseensa.

    Maria Elena (Penélope Cruz) ja Juan Antonio (Javier Bardem)

    Vicky Cristina Barecelona oli omaan makuuni toimiva elokuva. Sen tarina oli toimivaa tasoa ja siinä oli ennalta-arvattavien juonikuljetusten lisäksi myös keskiverrosta elokuvasta hieman poikkeaviakin käänteitä. Pidin myös siitä kuinka hahmoihin oli saatu jonkinlaista persoonallisuutta ja tuntumaa ilman tarpeettoman suuria selittelyitä.

    Tarinan kannalta fokus pysyi selkeästi relevanteimmissa hahmoissa vaikkakin myös muutamia sivuhahmoja esiteltiin kevyen pintapuoleisesti. Pääosin sivuhahmot toivat pientä lisää tarinaan ja hieman syvyyttä päähenkilöiden kuvaukseen mutta siltikin suurin osa sivuhahmoista tuntui täysin tarpeettomilta ja ylimääräisiltä tuodakseen kovin suurta lisäarvoa.

    Esimerkiksi Vickyn mies Doug oli sellainen että hänen osuutensa elokuvassa olisi voitu jättää pelkkiin puhelinkeskusteluihinkin ilman että kovin suurta merkitystä olisi elokuvasta menetetty. Samoin Juanin isän osuus elokuvassa jättää lähinnä tunteen ylimääräisestä täytteestä jolla hieman rakennetaan Juanin hahmoa antamalla hänelle tuulahdus historiaa mutta vailla suurempaa syvyyttä.

    Cristina mietteliäänä Henry Millerin teoksen äärellä

    Kaikista merkityksettömiltä tuntuvista sivuhahmoista huolimatta Vicky Cristina Barcelona on hyvä elokuva jonka katsoi mielellään ja jonka voi hyvinkin katsoa toisenkin kerran. Sen narratiivi on toimivaa tasoa, hahmojen persoonat rakentuvat ja löytävät uusia puolia itsetään kuitenkaan hylkäämättä pohjimmaista olemustaan ja kokonaisuus on myös tuotannollisesti toimiva paketti. Hyvä ja viihdyttävä elokuva.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 216 990 annettuun ääneen”]7,1/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Franziskaner dunkel

    Franziskaner Weissbier dunkel

    Franziskaner Weissbier dunkel on saksalaisen Munichissa sijaitsevan Spaten-Franziskaner-Bräun panema tumma vehnäolut. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja katkeroita 8.0 EBU. Olutta on saatavana niin Alkoissa kuin myös hyvin varustelluista ruokakaupoista.

    Olutta avatessa havaitsee kauniin karamellimäisen tuoksun joka valitettavasti lasiin kaadettua katoaa nopeasti havaitsemattomaksi. Olut ei lasiin kaadettaessa vaahtoa juuri lainkaan vaikka suhteellisen vauhdikkaasti oluen tuoppiin kaadoinkin.

    Franziskanerissa on puolitäyteläinen suutuntuma miellyttävän pehmeällä otteella. Koostumukseltaan se on suhteellisen samea olut. Maku on karamellimäinen ja siinä on jopa hieman siirappista tuntumaa banaaninvivahteisessa maussaan.

    Kaikki maistamani Franziskanerit ovat olleet niitä oluita joita mielelläni suosittelen ihmisille jotka haluavat kokeilla jotain helposti lähestyttävää “erikoisolutta” jos haluaa lähteä peruslagereista laajentamaan omaa makumaailmaansa muihinkin suuntiin.

    Musiikkina sopii mm. Our Father josta löysin videon missä sitä lauletaan Paaville sekä Rita Oran tulkinta kappaleesta What child is this.

  • Ruokapaikat: Ravintola Cairo Deli

    Rullakebabin kanssa oli ranskalaisia

    Tämänkertaisena ruokapaikkatestauksena on Koivukylässä osoitteessa Hakokuja 2 sijaitseva Ravintola Cairo Deli. Ulkoa paikka näyttää grilliltä ja sitä se myös iltaisin/öisin taitaa ollakin mutta kävin täällä töiden jälkeen sisällä katsomassa minkälainen paikka on kyseessä.

    Ruokalistalta löytyy pizzoja, purilaisia, falalelejä, kebabia mutta lisäksi myös salaatteja, mezzoja ja shawarmaa. Lisäksi erikseen on valikoima grillistä tulevia aterioita. Tarkemmin valikoimaa voi katsoa Pizza Onlinen sivuilta.

    Oma valintani oli kebab-paikalle tai sen kaltaiselle ravintolalle tuttuun tapaan kebab jossain muodossaan. Tällä kertaa se oli rullakebab. Hieman yllättäen rullakebab tarjoiltiin ranskalaisen perunoiden kanssa, en muista että muualla olisin moiseen törmännyt aikaisemmin vuosien mittaan, yleensä kebab syödään ranskalaisilla, salaatilla, riisillä tai muuta vastaavaa mutta rullakebab on aina oma valintansa jossa kaikki on normaalisti tungettu sen sisälle ja lautasella yleensä ei ole mitään muuta.

    Odottamassa ateriaa

    Sisältä paikka oli pieni ja sisälsi ainoastaan muutamia istumapaikkoja. Eipä siinä mitään, hyvin sinne mahduin istumaan viikolla töiden jälkeen joskus puolen kuuden maissa. Aterian tilaaminen oli normaalia ja suoraviivaista, eli tiskille, sanon mitä haluan ja menen istumaan pöytään. Pitkään ateriaa ei täälläkään joutunut odottamaan.

    Ranskalaiset perunat olivat hyvän makuisia ja niiden kanssa tarjoiltu dippi oli varsin mukava lisuke makuun. Rullakebab oli myöskin hyvää tasoa ja erottui koostumukseltaan monen muun paikan vastaavasta ateriasta. Kebabrullan kuoriosa oli keskimääräistä ohuempaa ja enemmän jopa hieman lettumainen kuin monien muiden paikkojen kebabrullien kuoret ovat olleet. Pidin kyllä tästä. Samoin kebabrulla ei ollut tarpeettoman suuri vaan sellainen pieni ja tiivis ateriaksi sopiva annos eli sellainen millä nälkä lähtee eikä kuitenkaan tule liikaa syötyä.

    Ravintola/grilli Cairo Deli ulkoa

    Hintataso ravintolalla on normaalia keskitasoa eli kebabrulla juustolla oli 8,90 eur. Palvelu paikassa oli perus hyvää tasoa eli sellainen mistä en keksi mitään pahaa sanottavaa.

    Kokonaisuutena Cairo Deli oli hyvä ja kokemisen arvoinen paikka jossa mielellään käyn testaamassa jotain muutakin. Ainoa mikä ei omaan makuun iskenyt oli toki paikan pienuus, mutta jos etsinnässä on ainoastaan toimivaa ruokaa helposti ja edullisesti on Cairo Deli ainakin tämän kokeilun perusteella varteenotettava vaihtoehto jatkossakin.