Laitan tähän blogiin vielä lisää kuvia reissulta nyt kun olen niitä jonkin verran kerennyt etsimään. Tällä kertaa satunnaisia turistikuvia eli räpsäisyjä kaupungilta ja sen arkkitehtuurista ja yleisfiiliksestä. Nämä kuvat on otettu Varsovassa eli Puolassa.
Kesälomat on taakse jäänyttä elämää ja paluu arkeen on jälleen täällä. Ajatuksena oli tänään mennä takaisin töihin mutta jo viikon jatkuneen vatsataudin vuoksi jätin menemättä ja menin lääkäriin tutkittavaksi jotta tietää onko jotain mitä voi tartuttaa muihin vai onko kyseessä jotain muuta. Viimeksi vuosia sitten on näin kauan kestänyt vatsautauti ja silloin syyllisenä oli norovirus, nyt en vielä tiedä mikä moista aiheuttaa mutta eipä tähän muuta voi sanoa kuin shit happens tai Suo siellä vetelä täällä ja muut vastaavat.
Aamulla soitin lääkäriin ja varasin ajan 09:30. Kello oli vasta hieman yli kahdeksan ja normaalisti junalla menee 25 minuuttia Koivukylästä mennä keskustaan joten ilman ongelmia olisi sinne pitänyt keretä.
Kuinka ollakaan tänään sattui olemaan massiivisia junaliikenteen ongelmia sähkövikojen vuoksi ja junaliikenne oli kiitettävän tukossa. Hyppäsin junaan ja matkassa kesti yli puolisentoista tuntia, varmaankin lähemmäs 1 h 45 min että pääsin keskustaan saakka. Junassa ollessa piti siirtää 09:30 aika kello 10:30 aikaan. Kuitenkin kellon ollessa n. 10:20 soitin lääkäriin uudelleen että juna on jumissa tässä rautatieaseman kohdalla joten 10:30 aikakaankaan ei vielä kerkeä. Sain sitten kello 12:00 uuden ajan johon onneksi saavuin hyvissä ajoin vaikka kävin ylimääräisellä ajalla syömässä.
Vatsatauti siis jatkuu mutta täytynee jotain näytteitä viedä huomenna labraan tutkittavaksi. Ilmeisesti kuitenkin huomenna uskaltaa mennä töihin ellei olo muutu huonommaksi joten jospa sitä huomenna sitten paluu arkeen sujuisi myös junien osalta paremmin. Takaisin Koivukylään tulin toisella junalla ja kävelin pari kilometriä sillä K-junat oli peruttu kokonaan. Toivotaan siis että huomenna kaikki taas toimii normaalisti. 🙂
The Adjustment Bureau (IMDB) joka suomeksi on käännetty muotoon Kohtalon valvojat on George Nolfin ohjaama romanttinen sci-fi-trilleri jonka pääosarooleissa nähdään Matt Damon ja Emily Blunt. Elokuva on julkaistu vuonna 2011.
Tarina kertoo politiikassa eteenpäin pyrkivästä nuoresta David Norrisista (Matt Damon) joka haluaa täyttää sisäisen tyhjyytensä tunnetta urallaan ja huomion keskipisteenä olemisella. Sattumalta hän tapaa Elisen (Emily Blunt) jonka kanssa henkilökemiat tuntuvat heti kohtaavan ja tulevaisuus näyttää löytävän yhteisiä polkuja kuljettavaksi. Kuitenkin Davidin ja Emilyn ei ollut enää tarkoitus kohdata toista kertaa sillä kohtalon kirjoihin on kirjoitettu kummallekin toisenlaista tarinaa ja näinpä kohtalon valvojat tulevat tekemään kaikkensa jotta heidät saadaan ohjattua jälleen erilleen tosisistaan ja asiat menisivät niin kuin niiden on ylemmältä taholta tarkoitettu menevän.
Monessa mielessä The Adjustment Bureau noudattaa tavallista romanttisen elokuvan kaavaa joka ennalta-arvattavuudessaan voi monia katsojia päätarinansa osalta käydä pitkästyttämään. Siihen on kuitenkin saatu hieman vivahde-eroja perinteikkäisempiin romanttisiin elokuviin lisäämällä siihen sci-fi-elementtejä sekä kepeällä pintaraapaisulla ajatuksia kohtalosta, vapaasta tahdosta ja siitä voiko ennalta kirjoitettua elämän polkua muuttaa. Onko ihminen vapaa valitsemaan ja onko olemassa lainkaan sattumaa?
Elokuva ei ole kovin syvällinen eikä monessa mielessä mitenkään erityisen taiteellinen ja sen voi helposti luokitella puhtaasti viihdyttävien elokuvien kategoriaan. Sen näyttelijäsuoritukset ovat hyvää tasoa ilman ihmeitä, ohjaus on kaikin puolin hyvää ja tasapainoista sekä tarinaansa tukevaa eikä tästä suuria ihmeitä löydä mistään.
Henkilökohtaisesti itselleni tämä kuitenkin upposi selkeästi keskivertoa elokuvaa paremmin. En tiedä onko tähän syynä elokuvan romanttiset aspektit sillä pidän yleisesti romanttisista komedioista ja romanttisista draamoista kaikkine kliseineenkin, vaiko sen kevyet sci-fimäiset vivahteet mutta tämä elokuva nousi itsellä suoraan guilty pleasures -listalleni.
Kaikkinensa elokuva on ammattimaisesti tuotettu elokuva joka toimii monelle hyvin, mutta syystä tai toisesta itselleni sitäkin paremmin.
Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 218 971 annettuun ääneen”]7,1/10[/simple_tooltip])
Põhjala Virmalised IPA on nimensä mukaisesti Põhjala-panimon valmistama Indian Pale Ale. Sen alkoholitilavuus on 6,5 % ja sitä myydään ainakin Viron laivoilla josta omani poimin. Panimosta löytää lisätietoja heidän kotisivuiltaan osoitteesta https://pohjalabeer.com/.
Oluen aukaistua tuoksu on vahva ja miellyttävä mutta varsin perinteikäs IPA eikä tuoksu katoa myöskään tuoppiin kaadettaessa.
Ostin näitä oluita laivalta kaksi kappaletta joista toisen join edellisenä päivänä ja toisen seuraavana ja tuntui iso ero olevan vaahtoavuudessa. Siinä missä ensimmäinen olut aukesi nätisti ilman ongelmia ja tuoppiin sai kaadettua kohtalaisen nopealla vauhdilla ilman haasteita ylikuohumisesta oli toinen pulloista sellainen että heti korkin aukaistua kohtalaiset määrät olutta vaahtosi yli pullon pitkin pöytiä. Kumpi näistä sitten on normaalimpaa tälle oluelle en osaa sanoa mutta kuitenkin muista blogeista olen lukenut että tämä olisi kohtalaisen vaahtoavaa olutta joten ehkä jälkimmäinen vaihtoehdoista on normaalimpi olotila.
Oluen väri ei omaan silmään iskenyt ja jotain häiritsevää siinä oli. Suutuntuma on puolitäyteläinen, kohtalaisen väkevä maultaan ja siinä on hieman pientä pistävyyttä joka ei onneksi ole tarpeettoman terävää, kuitenkin vahvuuden huomioon ottaen maku ei ole kovin vahvan tuntuista. Jälkimaku oluessa on epämukava ja liian hapan omaan olutmakuuni.
Tästä oluesta huomaan omaavani varsin eriävät mielipiteet kaikkien muiden olutblogien osalta joita satuin löytämään. Monet kehuvat tätä hyväksi tai paremmaksikin, omaan makuuni tämä oli kohtalaisen huono olut jota en vähässä kummassa osta uudelleen ainakaan pariin vuoteen. Toki parin vuoden päästä tilanne voi muuttua enemmän eri oluita maisteltua joten pitänee antaa tällekin joskus uusi mahdollisuus.
Musiikkina toimii jonkinmoinen rock, esimerkiksi Black Label Society – A live unreal sekä Lord of the Lost feat. Formalin – Raining stars.
Tämänkertainen ruokapaikkatestini päätyi Vantaan Tikkurilassa sijaitsevaan ravintolaan Station 2:een joka löytyy osoitteesta Kielotie 11. Käytännössä paikka löytyy kohtalaisen läheltä Tikkurin kauppakeskusta.
Kokonsa puolesta Station 2 on kohtalaisen tilava ruokapaikka ja istumatilaa oli hyvin vapaana hieman ennen kello kahta. Ruokalistalta löytyy pizzoja, kebabeja, salaatteja, kanaruokia ja myös erilaisia pihvejä joista valitsin lehtipihvin ranskalaisilla.
Pääruokaa odotellessa pystyi hakemaan salaattia alkupaloiksi. Salaattiin valittavat ainekset olivat varsin tavalliset, lehtisalaattia, tomaattia, fetajuustoa jne.
Pääruoka tuotiin nopeasti pöytään, kuvien aikaleimoista päätellen alle 10 minuutin. Yllättävänä puolena ateriassa oli lehtipihvin ja ranskalaisten perunoiden lisäksi myös porkkanaa jota en muista aikaisemmin nähneeni lehtipihviannoksen kanssa.
Ateria oli syömäkelpoinen mutta selkeästi enemmän pizzerioiden kuin hienompien ravintoloiden tarjoamaa tasoa. Toki tämä on ymmärrettävää ja kannattaa aina ottaa se itse huomioon jos pizzerioista käy hakemassa jotain muuta kuin pizzaa tai kebabia. Pidin kuitenkin tämän paikan ranskalaisista enemmän kuin monen muun paikan ranskalaisista sillä näissä oli jotain maustetta tekemässä makua paremmaksi.
Palvelu paikassa oli tavallista tasoa eikä siitä löytänyt mitään valittamista. Paikan yleisilme oli myös tavallista tasoa kebabbilaksi, eli sellainen että siellä voi ruokansa syödä ilman että erikoisemmin mikään miljöössä häiritsee mutta ei kuitenkaan sellainen että ensimmäiseksi ravintolaksi tulisi valittua viihtyisyytensä puolesta vähänkään hienommalle illalliselle. Hintaa lehtipihvillä ja ranskalaisilla oli 14,50 eur.
Kokonaisuutena Station 2 on varsin tavallinen kebab-pizzeria jossa voin käydä toisenkin kerran syömässä.