Jokin aika takaperin sain vihdoin aikaiseksi siirtyä DVD-elokuvien osalta leffojen rippaamiseen koneelle. Omistan yli 1000 DVD-elokuvaa joten on sanomattakin selvää että aivan hetkessä tällaista määrää ei tule levyiltä kopioitua koneelle, mutta vähitellen.
Pääasiallisena motivaattorina moiseen operaatioon on helpompi käytettävyys, halutun elokuvan tai sarjan nopeampi löytäminen verrattuna levyhyllyn pläräämiseen sekä naarmuisten levyjen ongelman poistuminen – leffa ei siis jää kesken katselun ainakaan siksi että levyssä on naarmuja. Samoin isona etuna on arvosteluissa käytettävien kuvien ottamisen helppous sillä kelaaminen koneella olevassa tiedostossa on paljon nopeampaa kuin fyysisellä levyllä kohdasta toiseen hyppiminen. Samoin voin ottaa kuvankaappaukset vaikka iPadilla ja kirjoittaa leffa-arvostelunkin sillä suoraan sillä enää ei ole tarvetta saada DVD-asemaa kiinni vain jotta voin ottaa kuvankaappauksia arvosteluihin.
Lisäksi tähän tulee myös siisteysaspekti asunnossa kuvioon mukaan sillä sitä mukaa kun olen leffat ripannut voin laittaa ne pahvilaatikkoon ja viedä alakerran häkkivarastoon. Leffoista ei ole siis aikomusta luopua ja ne saavat olla varastossa siihen asti kunnes teetätän nykyiseen asuntoon optimaalisemmilla mitoilla olevia DVD-hyllyjä tai sitten vain vaihtoehtoisesti jätän ne häkkivarastoon pahvilaatikoihin varmuuskopioiksi.
Yksi DVD-hylly itselläni on jo entuudestaan mutta mahdollisesti jossain vaiheessa hankin käytävällä olevien kaappien viereen uuden hyllyn kunhan ensin olen saanut heivattua siinä nykyisin olevan irtonaisen kaapin pois. Jotta saan heivattua sen kaapin pois pitää ensin ripata siellä olevat leffat koneelle jonka jälkeen vähitellen kaapin tyhjennyttyä voin viedä koko kaapin häkkivarastoon tai myydä pois jos joku sen ostaa. Saapa nähdä, mutta asia ei ole kuitenkaan seuraavan kuukauden aikana aktiivisesti mielessä sillä tekemistä riittää jotta elokuvat saa kovalevylle siirrettyä.
Mutta entä se laillisuus?
Laillisuusaspekti hieman myös mietitytti, mutta Suomen lainsäädännön mukaan teosten yksityinen kopiointi on sallittua. Kuitenkin jotta laki ei olisi liian selkeä on siinä aivan käsittämättömän typerästi jätetty sijaa subjektiiviselle tulkinnalle kopiosuojausten osalta. Tehokasta kopiosuojausta ei saa ohittaa kopiontia varten, mutta ei kuitenkaan kerrota mikä on tehokas ja miten se määritellään ja kenen toimesta. Muutama elokuva jota olen koettanut kopioida ei ole kopioitunut joten teen tulkinnan että nämä menee tähän tehokkaan suokauksen kategoriaan ja ne mitkä kopioituvat ilman säätämisiä ovat niitä joiden kopiosuojaus ei ole tehokas.
Henkilökohtaisesti kyseinen lainsäädännön epäselvä subjektiivinen määrittely lähinnä vituttaa, sillä koskaan ei voi tietää mikä kenenkin lain säätäjän mielestä on tehokas suojaus. Yleisellä tasolla tehokas suojaus on täysin absurdi käsite sillä se mikä oli 10, 20 tai vaikkapa 50 vuotta sitten tehokasta suojausta saattaa olla nykyään kaikkea muuta kuin tehokasta.
Jos kirjoitan tekstin jonka vedän ROT13-enkoodauksella toiseen muotoon, onko se tehokas suojaus? Ehkä keskivertoihmiselle, mutta entä tietokoneelle tai aiheeseen perehtyneelle? Mikä ja kuka sen määrittää, tekniset ihmiset, kryptografiasta perillä olevat ammattilaiset vai satunnainen ihminen jolle jo ATK ja Internet tuntuvat lähinnä noituudelta ja avaruuden henkivalloilta saadulta teknologialta?
Lain pitäisi olla hyvin selkeä, sillä epäselvät subjektiiviset määritykset antaa liikaa mahdollisuuksia lainsäätäjien mielivallalle. Nykyinen lainsäädäntö asian tiimoilta toimii ainoastaan hyvänä esimerkkinä siitä mitä kaikkea järjettömiä päätöksiä yhteiskunnassa saadaan aikaiseksi kun aiheesta teknisesti täysin pihalla olleet päättäjät ovat säätäneet lakeja ymmärtämättä aiheesta enempää kuin sika satelliitista.
Laillisuusaspektista voi kuitenkin lukea mm. osoitteesta https://tekijanoikeus.fi/tekijanoikeus/luvallinen-kaytto/. Samoin aikaisemmasta typerästä vensklaamisesta subjektiivisen määritelmän osalta voi lukea Wikipediasta.
Leave a Reply