Aleksin Blogi

Month: August 2018

  • Leffalauantai: Girl with a pearl earring (Tyttö ja helmikorvakoru)

    Griet (Scarlett Johansson)

    Peter Webberin ohjaama Girl with a pearl earring (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon Tyttö ja helmikorvakoru on vuonna 2003 julkaistu draamaelokuva jonka pääosissa nähdään Scarlett Johansson ja Colin Firth. Elokuva pohjautuu Tracy Chavalierin vuonna 1999 julkaistuun romaaniin ja romaanin tapaan se kertoo hollantilaisen taidemaalari Johannes Vermeerin noin vuonna 1665 maalaaman samaa nimeä kantavan teoksen fiktiivisen tarinan.

    Elokuvan tarinassa Griet (Scarlett Johansson) tulee piiaksi Vermeerin (Colin Firth) perheen taloon. Valitettavasti kaikkia talon asukkaita järjestely ei tunnu miellyttävän ja Griet saakin kohdata tehtävässään myös epämukavaa kohtelua isäntäperheensä luona. Kuitenkin talon isäntä, taidemaalari Vermeer kohtelee Grietiä paremmin ja yhteistä aikaa tulee vietettyä enemmänkin joka on omiaan lisäämään huhuja ja aiheuttamaan kitkaa useiden henkilöiden välillä. Lopulta Van Ruijven (Tom Wilkinson) tekemän taulutilauksen vuoksi Griet päätyy Vermeerin tunnetuimman taideteoksen malliksi.

    Girl with a pearl earring on tarinansa osalta mielenkiintoinen fiktiivinen näkemys historiallisen taideteoksen synnystä joka onnistuneilla roolisuorituksilla ja tyylikäällä ohjauksella erottuu selkeästi edukseen.

    Griet (Scarlett Johansson) ja Vermeer (Colin Firth)

    Kiehtovan tarinan vahvinta antia oli se kuinka kohtalaisen vähäeleisellä kerronnalla on onnistuttu luomaan mielenkiintoiset ja monipuoliset henkilöhahmot jotka kertovat itsestään tarpeeksi kertomatta katsojalleen kuitenkaan liikaa. Se rakentaa henkilöhahmoista katsojalleen tarpeeksi selkeän kuvan jättäen kuitenkin tilaa tulkinnalle hahmojen välisistä suhteista ja asioiden merkityksistä.

    Epäilykset, mustasukkaisuus, rakkaus, valheet ja juonittelu talon sisällä on omiaan luomaan tapahtumaympäristön missä on tilaa miettiä kunkin hahmon roolia jonkinmuotoisessa taustalla tapahtuvassa valtataistelussa missä yhteiskunnallisesti hierarkia on selkeä mutta todellisuudessa kulissin takana tapahtuu merkittävästi enemmän.

    Esimerkiksi henkilöhahmoista Vermeerin vaimosta Catharinasta (Essie Davis) rakentuu kuva oman arvonsa tietävästä itsevarmasta mutta hieman ylimielisestä ja etäisestä snobista joka kuitenkin saa huomata mustasukkaisuuden ja pelon nousevan esiin kun yhteiskunnallisesti vähäisemmässä osassa oleva palvelustyttö vie isännän huomiota tarpeettoman paljon.

    Catharina (Essie Davis) ja Van Ruijven (Tom Wilkinson)

    Vermeeristä muovautuu mielikuva taiteilijasta joka pyrkii parhaansa mukaan täyttämään yhteiskunnalliset velvollisuutensa ja pitämään perheensä tyytyväisenä mutta joka kuitenkaan ei koe olevansa ymmärretty ennen kohtaamistaan Grietin kanssa. Grietistä syntyy mielikuva hieman epävarmasta, ujosta ja nöyrästä piiasta jossa on kuitenkin enemmänkin ulottuvuutta kun vain oikea ihminen osaa sen löytää.

    Kokonaisuutena Girl with a pearl earring on mestariteos joka löysi paikkansa myös Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 66 123 annettuun ääneen”]6,9/10[/simple_tooltip])

    EDIT: Artikkelia on muokattu 2020-05-18. Alkuperäisessä tekstissä oli virheellisesti kerrottu elokuvan pohjautuvan novelliin eikä romaaniin johon se oikeasti pohjautuu. Samalla tekstiin lisätty linkki elokuvan IMDB-sivulle.

  • Perjantaipullo: Piirimyyjä

    Piirimyyjä on Ruosniemen panimon panema American Pale Ale. Vahvuutta on 5.2 % ja sen IBU-arvo on 37. Lisätietoja panimosta ja heidän valikoimastaan löytyy osoitteessa https://ruosniemenpanimo.fi/.

    Oluesta ensimmäisenä kiinnittyy huomio mielenkiintoiseen etikettiin ja sen piirtotyyliin joka luo mukavasti persoonallista ilmettä. Pullon aukaistua erottaa mukavan raikkaan hedelmäisen tuoksun joka säilyy sen jälkeenkin kun sisältö on siirtynyt pullosta tuoppiinsa. Vaahtoaminen oluessa on maltillista eikä tuoppiin kaatamisessa tarvitse juurikaan varoa ylitse kuohumista. Vaahto on kohtalaisen paksua mutta nopeasti pinnalta pois haihtuvaa sorttia.

    Suutuntuma on raikas, kesäinen, greippinen ja sitrusmainen. Se on makunsa osalta suhteellisen kepeä ja aavistuksen laimea. Siinä on hieman pistävyyttä joka nousee omaan makuuni tarpeettoman selkeästi esiin, kuitenkin siten että se ei käy häiritsemään yhden oluen nauttimisen aikana. Jälkimaku jättää hieman kuivan suun sillä greipin katkeruus ja väkevyys nousee vahvemmin esiin jälkimaussa. Kokonaisuutena piirimyyjä on kuitenkin kelvollinen kesäolut.

    Piirimyyjän seuralaisena toimii esim. No Doubt – Just a girl tai Garbage – I think I’m paranoid.

  • Ruokapaikat: Long Hua (Vantaa Tikkurila)

    Sushia

    Long Hua on kiinalainen ravintola joka sijaitsee Vantaan Tikkurilassa osoitteessa Tikkuraitti 15, eli käytännössä aivan Tikkurilan Prisman vieressä. Tikkurilan ravintolan lisäksi Long Hua -ravintola löytyy heidän nettisivujensa mukaan myös Keravalta.

    Koska satuin olemaan paikalla lounasaikaan ateriavalinnaksi tuli valittua lounasbuffet. Ravintolasta voi tilata myös á la carte monipuolisesti aterioita niin porsaasta, kanasta, ankasta kuin monista muistakin vaihtoehdoista.

    Ateria sujuu lounasaikaan samaan tapaan kuin suurimmassa osassa ravintoloita joissa on tarjolla lounasbuffet. Käytännössä siis mennään tiskille, maksetaan ateria ja otetaan valikoimasta oman mielen mukaan sitä mitä mieli tekee ja sen verran kuin kokee tarvetta olevan.

    Sushin lisäksi muitakin ruokia on tarjolla

    Kuten lähes kaikissa muissakin sushi-paikoissa oli täälläkin lounasbuffetissa sushin lisäksi tarjolla myös salaattiaineksia (kurkkua, tomaattia, fetaa), paistettuja nuudeleita, friteerattua kanaa, minikevätkääryleitä, hapanimeläkastiketta sekä erilaisia liharuokia.

    Mielenkiintoisena poikkeamana täällä ateriaan kuului lasillinen limpparia samaan hintaan siinä missä yleensä vastaavanlaisissa ravintoloissa tarjolla on kannullinen vettä. Monien muiden kiinalaisten ravintoloiden tapaan myös rahkaakin oli tarjolla. Jälkiruoaksi löytyi kahvia tai teetä.

    Sushi oli täällä paikassa todella hyvää ja maistui tuoreelle, eli esimerkiksi riisi ei ollut sellaista mikä olisi jo kerennyt kuivahtamaan.

    Long Hua sisältä kuvattuna

    Mielenkiintoisesti täällä paikassa wasabi oli merkittävästi tujakampaa kuin muissa käymissäni kiinalaisissa ravintoloissa. Siinä missä tavallisesti wasabi iskee makuhermoon sekunnissa ja toisessa mokomassa on jo terävin potku mennyt ohi, täällä wasabi tuntui voimakkaammin vielä useamman sekunnin päästä. Ihan mukavaa vaihtelua oli koettaa erilaista wasabia.

    Paikka oli tilava ja siisti, väkeä kävi paikan päällä muitakin (joka on aina hyvä merkki), palvelu oli tavallista perushyvää tasoa ilman mitään valittamista ja hintataso oli varsin edullinen. Ateria irtosi 10 euron hintaan ja paikassa kävi myös Edenredin lounaskortti.

    Long Hua ulkoapäin

    Blogiin en olekaan tainnut aikaisemmin kirjoittaa ruokapaikka-kategorian postauksiin lounasbuffet-paikoista, mutta ehkä näistä täytyy joskus muistakin kirjoittaa sillä moni hyvä ruokapaikka jää muutoin mainitsematta. Kokonaisuutena Long Hua oli tähän mennessä yksi parhaista – ellei jopa paras – testaamistani kiinalaisten ravintoloiden lounasbuffeteista.

    Mikäli sushista tai kiinalaisesta ruoasta yleisesti pitää on tämä kokeilemisen arvoinen lounaspaikka mikäli Tikkurilan suunnilla sattuu pyörimään.

  • Kaverin mukana geokätköjä etsimässä

    Kaverini Jyväskylästä oli käymässä muutaman päivän. Hän oli innostunut geokätköilystä joten lähdin itsekin mukaan kameran kanssa vaikka itse en geokätköilyä olekaan harrastanut. Oli ihan mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea täältä aivan lähialueilta löytyy.

    Muutaman kätkön kävin mukana katsomassa ja siellä metsiköitä kuvaillen, seuraavana päivänä en kuitenkaan jaksanut lähteä töiden jälkeen pihalle enää pyörimään.

    Mielenkiintoisen oloinen harrastus yhtä kaikki, varmasti sitä kautta tulisi löydettyä aivan uusia alueita enemmäkin kun nytkin jo näki uudenlaisia metsiköitä ja lätäköitä. Saapa nähdä josko tulee itsekin koetettua joskus.

    Mikäli geokätköily ei ole tuttua, tarkoittaa se siis jonkinmoista “aarteenmetsästystä”. Siinä siis etsitään kätköjä ohjeiden perusteella. Käytännössä kännykälle saatavissa ohjelmissa on kartalle merkattu paikka mistä kätkö löytyy, jonkinlainen kuvaus siitä että onko kätkö iso vai pieni yms. Löydettyä kätkön sitten merkitään sieltä löytyvään vihkoon/lappuun oma nimi ja päivämäärä josta kätkön tekijä sitten voi vahvistaa että kyseinen henkilö oikeasti on kätköllä käynyt.

    Kätköt voivat olla helposti löydettäviä, vaikeasti löydettäviä tai siltä-ja-väliltä. Ohjelmassa kerrotaan kuitenkin etukäteen onko kätkö millainen jotta ei aivan summassa joudu menemään kauas korpeen vain havaitakseen että etsinnässä on 10 cm kokoinen purkki jossain havukasan alla ja sitä saa etsiä tunteja. Toinen etsimämme löytyi helposti (paikalle saavuttua alle 3 min sisällä) mutta toista etsittiin varmaankin yli 10 minuuttia.

    Geokätköilystä löytää googlaamalla lisää tietoja sekä mm. https://geokätköt.fi sivulta.

  • Leffojen rippailua

    Kuvankaappaus Plexistä

    Jokin aika takaperin sain vihdoin aikaiseksi siirtyä DVD-elokuvien osalta leffojen rippaamiseen koneelle. Omistan yli 1000 DVD-elokuvaa joten on sanomattakin selvää että aivan hetkessä tällaista määrää ei tule levyiltä kopioitua koneelle, mutta vähitellen.

    Pääasiallisena motivaattorina moiseen operaatioon on helpompi käytettävyys, halutun elokuvan tai sarjan nopeampi löytäminen verrattuna levyhyllyn pläräämiseen sekä naarmuisten levyjen ongelman poistuminen – leffa ei siis jää kesken katselun ainakaan siksi että levyssä on naarmuja. Samoin isona etuna on arvosteluissa käytettävien kuvien ottamisen helppous sillä kelaaminen koneella olevassa tiedostossa on paljon nopeampaa kuin fyysisellä levyllä kohdasta toiseen hyppiminen. Samoin voin ottaa kuvankaappaukset vaikka iPadilla ja kirjoittaa leffa-arvostelunkin sillä suoraan sillä enää ei ole tarvetta saada DVD-asemaa kiinni vain jotta voin ottaa kuvankaappauksia arvosteluihin.

    Lisäksi tähän tulee myös siisteysaspekti asunnossa kuvioon mukaan sillä sitä mukaa kun olen leffat ripannut voin laittaa ne pahvilaatikkoon ja viedä alakerran häkkivarastoon. Leffoista ei ole siis aikomusta luopua ja ne saavat olla varastossa siihen asti kunnes teetätän nykyiseen asuntoon optimaalisemmilla mitoilla olevia DVD-hyllyjä tai sitten vain vaihtoehtoisesti jätän ne häkkivarastoon pahvilaatikoihin varmuuskopioiksi.

    Yksi DVD-hylly itselläni on jo entuudestaan mutta mahdollisesti jossain vaiheessa hankin käytävällä olevien kaappien viereen uuden hyllyn kunhan ensin olen saanut heivattua siinä nykyisin olevan irtonaisen kaapin pois. Jotta saan heivattua sen kaapin pois pitää ensin ripata siellä olevat leffat koneelle jonka jälkeen vähitellen kaapin tyhjennyttyä voin viedä koko kaapin häkkivarastoon tai myydä pois jos joku sen ostaa. Saapa nähdä, mutta asia ei ole kuitenkaan seuraavan kuukauden aikana aktiivisesti mielessä sillä tekemistä riittää jotta elokuvat saa kovalevylle siirrettyä.

    Mutta entä se laillisuus?

    Laillisuusaspekti hieman myös mietitytti, mutta Suomen lainsäädännön mukaan teosten yksityinen kopiointi on sallittua. Kuitenkin jotta laki ei olisi liian selkeä on siinä aivan käsittämättömän typerästi jätetty sijaa subjektiiviselle tulkinnalle kopiosuojausten osalta. Tehokasta kopiosuojausta ei saa ohittaa kopiontia varten, mutta ei kuitenkaan kerrota mikä on tehokas ja miten se määritellään ja kenen toimesta. Muutama elokuva jota olen koettanut kopioida ei ole kopioitunut joten teen tulkinnan että nämä menee tähän tehokkaan suokauksen kategoriaan ja ne mitkä kopioituvat ilman säätämisiä ovat niitä joiden kopiosuojaus ei ole tehokas.

    Henkilökohtaisesti kyseinen lainsäädännön epäselvä subjektiivinen määrittely lähinnä vituttaa, sillä koskaan ei voi tietää mikä kenenkin lain säätäjän mielestä on tehokas suojaus. Yleisellä tasolla tehokas suojaus on täysin absurdi käsite sillä se mikä oli 10, 20 tai vaikkapa 50 vuotta sitten tehokasta suojausta saattaa olla nykyään kaikkea muuta kuin tehokasta.

    Jos kirjoitan tekstin jonka vedän ROT13-enkoodauksella toiseen muotoon, onko se tehokas suojaus? Ehkä keskivertoihmiselle, mutta entä tietokoneelle tai aiheeseen perehtyneelle? Mikä ja kuka sen määrittää, tekniset ihmiset, kryptografiasta perillä olevat ammattilaiset vai satunnainen ihminen jolle jo ATK ja Internet tuntuvat lähinnä noituudelta ja avaruuden henkivalloilta saadulta teknologialta?

    Lain pitäisi olla hyvin selkeä, sillä epäselvät subjektiiviset määritykset antaa liikaa mahdollisuuksia lainsäätäjien mielivallalle. Nykyinen lainsäädäntö asian tiimoilta toimii ainoastaan hyvänä esimerkkinä siitä mitä kaikkea järjettömiä päätöksiä yhteiskunnassa saadaan aikaiseksi kun aiheesta teknisesti täysin pihalla olleet päättäjät ovat säätäneet lakeja ymmärtämättä aiheesta enempää kuin sika satelliitista.

    Laillisuusaspektista voi kuitenkin lukea mm. osoitteesta https://tekijanoikeus.fi/tekijanoikeus/luvallinen-kaytto/. Samoin aikaisemmasta typerästä vensklaamisesta subjektiivisen määritelmän osalta voi lukea Wikipediasta.