Leffalauantai: American Beauty

Lester Burnham (Kevin Spacey)

Sam Mendesin ohjaama vuonna 1999 julkaistu American Beauty on draamaelokuva jonka pääosaroolissa Lester Burnhamina nähdään Kevin Spacey. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Annette Bening, Thora Birch, Mena Suvari, Wes Bentley sekä Chris Cooper.

American Beauty kertoo keskiluokkaisesta perheenisästä Lester Burnhamista joka havahtuu tyytymättömyyteen elämässään ja tajuaa kuinka hän ollut sisältään kuolleena jo pidemmän aikaa. Vaimonsa ja tyttärensä eivät arvosta häntä lainkaan eikä työpaikallakaan sen enempää ole minkäänlaista merkitystä. Lester tutustuu naapuriin muuttaneeseen nuoreen Rickyyn (Wes Bentley) joka uskaltaa olla rohkeampi ja sanoa suoraan vastaan silloin kuin asiat eivät miellytä. Lester pitää Rickyn tavasta sanoa suoraan asioista ja vähitellen Lester itsekin alkaa sanomaan ihmisille vastaan eikä suostu enää olemaan vähättelyn ja halveksunnan kohteena.

Lesterille ja vaimollaan Carolynillä (Annette Bening) on myös nuori tytär Jane (Thora Birch). Lester ja Carolyn menevät katsomaan tyttärensä Cheerleader-esitystä koululle jossa Lester iskee silmänsä tyttärensä ystävään Angelaan (Mena Suvari). Pian Lester alkaakin treenaamaan itseään parempaan kuntoon tehdäkseen vaikutuksen Angelaan.

Carolyn (Annette Bening)

Naapuriin muuttaneet Rick ja hänen perheensä ovat omalaatuista väkeä. Rick kuvaa kaiken aikaa videokameransa kanssa ympäröiviä asioita ja pian hän kiinnostuukin naapuristaan Janesta. Rickin isä on tiukkaa kuria pitävä entinen sotilas ja äitinsä on hiljainen nainen josta ei paljoa kerrota.

American Beauty on varsin laaja elokuva josta löytää paljon mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Vaikka elokuva kertookin keski-ikäisen miehen kyllästymisestä nykyiseen elämäänsä jossa hän oikeasti ei edes elä eikä koe elävänsä ja siksi päättää muuttaa elämänsä toisenlaiseksi, on siinä silti monipuolisten ja erilaisten henkilöhahmojen kautta enemmänkin mielenkiintoisia elmenttejä.

Lesterin eroottinen kiinnostuminen tyttärensä ystävää Angelaa kohtaan ja mieleenpainuva tapaaminen naapurin Rickin kanssa herättävät hänet tajuamaan kuinka paljon elämässä voisi olla enemmänkin. Hänen ei tarvitse olla töissään ja kotonaan muiden kynnysmattona jolla ei ole muiden silmissä mitään arvoa. Vaikka hänellä on vaimonsa kanssa seksuaalisuus tukahtunut ja he ovat kasvaneet erilleen niin henkisesti kuin fyysisestikin hän silti huomaa että kaikki eivät jaa hänen vaimonsa näkemystä itsestään. Samoin Rickin ajatuksien innoittamana hän uskaltaa haistattaa töissään pitkät työnantajalleen ja lähteä kulkemaan omia teitään.

Angela (Mena Suvari)

Elokuvassa tuodaan myös mielenkiintoisella tavalla esiin tyttären näkökulmaa isästään sekä vaimonsa kokemaa turhautumista ja tukahtumisen tunnetta. Myös naapuri Rickin perhe-elämää avataan katsojalle ja luodaan mielikuvaa epävarmasta isästä joka väkivaltaankin turvautuen haluaa pitää yllä mielikuvaa vahvasta miehestä joka kuitenkin haluaa peittää todellista puoltaan itseltään ja muilta.

American Beautyssä kerrotaan myös mielenkiintoisella tavalla nuorten kokemista epävarmuuden tunteista, hyväksynnän tarpeesta, halusta olla erilainen mutta kuitenkin silti rakastettu. Siitä kuinka he perheessä kaipaavat läheisyyttä ja roolimallia jotta kokisivat turvallisuuden tunnetta elämän muutosten keskelllä.

Tarinan ja kiinnostavien sekä monipuolisten henkilöhahmojensa lisäksi elokuva on myös ohjauksellisesti hyvää tasoa. Kaikki kuvaukselliset ja leikkaukselliset puolet on hoidettu hyvin ja tasapainoisesti eikä siitä löydä mitään moitittavaa.

Kokonaisuutena American Beauty on erinomainen elokuva joka jokaisen elokuvista pitävän tulisi ainakin kerran elämässään nähdä. Elokuva on päässyt myös Suosituksia-sivulleni

Arvosana: 9/10 (IMDB: 8,4/10)

Perjantaipullo: Iloliemi kakkonen

Iloliemi kakkonen on Honkavuoren panimon panemaa lageria joka nimestään huolimatta ei ole kakkosolutta vaan vahvuutta siitä löytyy 5,5 %. Olutoppaan kuvauksen mukaan olut on myös Ilosaarirockin vuoden 2018 virallinen festariolut.

Pullon aukaistua ensimmäisenä reaktiona on kiire kaivamaan luuttua sillä noin puolet pullosta kuohusi suoraan yli pullon pitkin pöytiä ja lattioita. Ei ole hyvä tämä. Tämän seurauksena tämän postauksen kuvassa näkyy tuopissakin näin vähän olutta. Luutulla tarkoitetaan tässä kontekstissa siis asiaa mitä kutsutaan toisaalla päin Suomea tiskirätiksi, ei siis sitä soitinta jos ajatuskulku sattui sellaisille reiteille eksymään jostain syystä.

Tuoppiin asti tiensä löytänyt olut tuoksuu miedosti mutta hedelmäisesti. Suutuntuma on puolitäyteläinen, raikas, hedelmäinen ja greippimäinen ja siinä on hieman pistävyyttä mukana, omaan makuuni liiaksikin. Jälkimaku on epämukava ja nousee esiin melkein heti kun oluen on suustaan nielaissut alas. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin juomakelpoinen olut joka toimisi paremmin kesäkuumalla, syksyllä sisällä tuopista nautittuna ei jättänyt omiin makuhermoihin mitään erityistä kokemusta.

Musiikiksi sopii kepeä musiikki, mm. Anna Abreu – End of Love tai Poppy – Time is up.

Kokkailukeskiviikko: Broilerin fileesuikaletta ja makaronia

Pitkästä aikaa tuli kotona kokkailtua jotain uutta ja erilaista, tällä kertaa makaronia ja hunajamarinoitua broilerin fileesuikaletta. Lisäksi aterian kanssa laitoin paprikaa ja kurkkua lautasen reunalle hieman raikkautta tuomaan.

Aterian laitto oli juuri niin yksinkertaista kuin tällaisesta voisi kuvitellakin. Pannu kuumenemaan ja broilerit pannulle, vettä kattilaan ja kiehumaan ja kun vesi kiehuu heitetään makaronit sinne sekaan.

Välillä pannulla on hyvä broileria vähän hämmentää jotta ne ei köntsähdä pannuun kiinni ja samoin tietenkin makaronejakin on hyvä sekoitella aina silloin tällöin. Odotellessa aterian valmistumista on näppärästi aikaa viipaloida haluamansa kasvikset lautasen reunalle helpommin syötävään muotoon.

Helppo, nopea ja edullinen ateria joka maistuu hyvälle. Täytynee tehdä joskus toisenkin kerran.

Säilytyslaatikoita DVD-leffoille

Tjena-laatikko

Itselläni on kohtalaisen paljon DVD-elokuvia (yli 1000) ja niiden säilyttäminen siististi ja käytännöllisesti on enemmän tai vähemmän haasteellista. Siististi ne saa kyllä helpostikin kun ne tunkee vain pahvilaatikkoon ja vie sen häkkivarastoon tai vastaavaa, mutta tällöin käytännöllisyys kärsii.

Vähemmän yllättäen IKEAlla on tarjota tähänkin tilanteeseen sopivia tuotteita. Ostin 21 kpl TJENA-laatikoita ja tungin suurimman osan DVD-leffoistani niihin. Tietenkin osa leffoista on olohuoneessa hyllyssä jne. mutta tässä vaiheessa pistin muut leffat sitten laatikoihin.

Yhteen laatikkoon mahtuu tasan 50 kpl normaalikokoisia DVD-koteloita joten 1000 leffaa vaati sen 20 laatikkoa. Toki isompia laatikoita varmasti olisi myös löytynyt joihin olisi mahtunut kerralla enemmän leffoja sisään, mutta 30x30x30 kokoinen laatikko on mukavamman kokoinen sillä se mahtuu melkein kaappiin kuin kaappiin. Samoin pienempien leffamäärien hallinta kerrallaan on käytännöllisempää.

Tjenaan mahtuu 50 elokuvaa

Hallinnalla tarkoitan tässä kontekstissa siis sitä että voin laittaa laatikon kylkeen lapun jossa on laatikon numero ja sen jälkeen lisätä My Movies -softaan tiedon missä laatikossa mikäkin leffa on. Tällöin jos etsin erityisesti jotakin tiettyä elokuvaa voin nopeasti katsoa missä laatikossa se on ja 50 leffan plärääminen laatikosta käy todella nopeasti verrattuna vaikka siihen että yhteen laatikkoon olisi mahtunut elokuvia 100 tai enemmän.

Laatikot tuntuvat kestävältä, ne ovat visuaalisesti mukavan siistin näköisiä ja niitä saa kätevästi myös kaappeihin piiloon tarpeen niin vaatiessa.

Musamaanantai: Nirvana: From the muddy banks of Wishkah

Musamaanantait – yleistä höpinää

Jotain aikoja takaperin eräs kaverini ehdotti että olisi kiinnostavaa lukea musiikkilevyistä jotka itselleni on ollut jollain tapaa tärkeitä tai merkityksellisiä. Tästä ajatus jäi itämään ja ajattelin että tämähän voisi olla ihan mukava idea kirjoitella näistä sillä samalla saisi itsekin muisteltua mitä kaikkea sitä on vuosien mittaan tullut kuunneltua ja diggailtua kovasti.

Päätin kuitenkin kirjoittaa näistä levyistä siten että en kirjoita pelkästään niistä jotka on olleet jostain syystä vuosia sitten tärkeitä, koska rajanveto menisi turhankin vaikeaksi toisinaan – onko levy jonka ostin 6 kk sitten laskettava merkittäväksi levyksi jos olen luukuttanut sitä läpi kymmeniä kertoja, vai pitääkö vuosia olla kulunut ennen kuin levy voi saavuttaa tietyn statuksen. Päädyin lopulta lopputulemaan että kirjoitan kaikista niistä levyistä joilla on jostain syystä itselle paikka omassa musiikinkuuntelun historiassa siten että se on säväyttänyt ja jättänyt jäljen syystä tai toisesta, olipa se syy sitten mikä tahansa.

Samoilta artisteilta luultavasti tulee moniakin levyjä, mutta en kuitenkaan peräkkäisinä viikkoina ainakaan tule saman artistin levyistä kirjoittamaan. Levyt joista kirjoitan tulevat täysin satunnaisessa järjestyksessä lukuunottamatta tätä ensimmäistä postausta.

Nirvana: From the muddy banks of Wishkah

Olisi suhteellisen häpeällistä olla aloittamatta tätä Nirvanan albumilla From the muddy banks of Wishkah johon liittyy hyviä muistoja erinomaisen musiikin lisäksi. Kyseessä on amerikkalaisen Nirvana-yhtyeen live-tallenne vuodelta 1996 eli ajalta Kurt Cobainin itsemurhan jälkeen. Levylle on kerätty livebiisejä vuosien 1989-1994 väliltä ja mukana on tietenkin myös klassikko Smells like teen spirit monien muiden tuttujen hittien lisäksi.

Tärkeäksi ja merkitykselliseksi tämän albumin tekee itselleni sen vaikutus musiikkimakuni muovautumisessa ja tietenkin muistoista vuosien varrelta. Olin muistini mukaan yläasteella, seitsemännen ja kahdeksannen luokan välisenä kesänä eli elettiin vuotta 1998 tai 1999 kun ensimmäistä kertaa tästä kuulin. Oli kesälomat ja serkkupoika oli kyläilemässä meillä ja hänen kanssa kävimme silloisen kotipaikkani läheisellä kylällä Pyhäselän Hammaslahdessa kirjastolla kuuntelemassa musiikkia. Kuuntelin itse muistaakseni jotain Dingon levyä kun serkkuni kuunteli tätä levyä ja aina välillä kuuntelin hänen kuulokkeistaan tätä kun hän sitä kehui.

Tällöin vielä en tätä tarkemmin kuunnellut, mutta myöhemmin yksin kirjastolla käydessäni jäin tätä kuuntelemaan ja sieltä sitten Nirvana matkaan tarttui.

Tähän levyyn liittyy myös hienoja muistoja yläasteen ajoilta. Pidimme toisinaan päivän viimeisiä tunteja yhteen jolloin pääsimme lähtemään aikaisemmin. Näinä päivinä aina toisinaan tuli sännättyä suoraan kirjastolle kuuntelemaan tätä levyä ja siinä sopivasti kerkesi kuuntelemaan levyä yleensä Smells like teen spirit -kappaleeseen asti jonka jälkeen piti jo kuulokkeet palauttaa kirjaston virkailijalle ja juosta bussipysäkille jotta kerkeää omaan bussiin eikä joudu odottamaan tuntia seuraavaa.

From the muddy banks of Wishkah on hieno levy joka potkii itselleni yhä edelleen tänäkin päivänä. Parhaillaan samalla kun tätä kirjoitan soi tämä levy taustalla ja kappaleena pyörii juuri nyt Aneurysm ja yhä vain kappale ja koko tämä levy saa jalan vipattamaan ja nostattaa hyvän fiiliksen.

Cobainin sydäntäriipaisevat tulkinnat, nuoruuden into sekä aggressio joka välittyy tältä levyltä on jotain mitä on vaikeaa löytää mistään muualta. Yhdistettynä nämä elementit häpeilemätömän tarttuviin kappaleisiin on tässä levyssä kaikki täydellisyyden ainekset.

Koska näistä kappaleista ei monestakaan ole musiikkivideoita pistän tähän kuitenkin linkin YouTubesta kappaleeseen Smells like teen spirit josta pääsee Nirvanan livevetojen tunnelmia hakemaan.