Tämänkertaisena musamaanantai-levynä on Apulannan Aivan kuin kaikki muutkin. Musamaanantai-postaukset on tarinoita itselleni tärkeistä levyistä, syystä tai toisesta.
Apulanta on yksi merkittävimmistä yhtyeistä ollut vuosien varrella. Erityisen paljon kyseistä bändiä tuli luukutettua ammattikouluaikoina ja loistavia levyjä on todella paljon joten oli hieman vaikeaa valita mistä levystä kirjoittaisin ensimmäiseksi. Päädyin kuitenkin tähän levyyn sillä aikoinaan ostin tämän Lahdesta Misirlou-nimisestä divarista ja on hyvin mahdollista että kyseessä oli ensimmäinen Apulannan levy jonka olen ostanut. Muisti kuitenkin alkaa jo prakaamaan sen verran että täysin varma en asiasta enää ole. Nykyisin omistamani CD ei myöskään ole enää se sama kuin minkä vuosia sitten Misirlousta ostin, mutta kyseinen albumi on yhä sisällöllisesti sitä tuttua ja turvallista Apulantaa.
Tämä levy on poikkeuksellinen sillä tapaa että yhtye ei ole antanut levyllä biiseille nimiä, mutta sinkkulohkaisuihin näille on nimiä löytynyt. Esimerkiksi klassikot Teit meistä kauniin sekä Hallaa löytyvät tältä kiekolta. Levy oli merkittävä muutos yhtyeen musiikkityylin kehityksessä. Siinä missä vanhempi tuotanto oli selkeästi suoraviivaisempaa rockia ja täysin erilaisella lyriikallisella tyylillä muuttui tämän levyn myötä molemmat. Soundi muuttui hiotummaksi, enemmän kaikkea pientä kilkettä alkoi löytymään äänimaailmaan ja lyriikoiden tyyli muuttui enemmän ajatuksia herättävään suuntaan.
Omia henkilökohtaisia muistoja myös tähänkin levyyn toki liittyy. Muistan hyvin vielä kuinka vanhempien luona asuessa aina naapurissa asuvan serkkuni kanssa pelasimme tietokoneella ja taustalla soi CD-soittimesta tämä levy useammankin kerran.
Vaikka vuosia onkin kulunut ei tämä levy ole menettänyt teräänsä vaan se rokkaa yhä yhtä kovasti. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen levy näinäkin päivinä 🙂
EDIT: Laitetaan vielä tähän loppuun yksi kappale YouTuebesta kyseiseltä levyltä. Kappaleena 007 joka myös Teit meistä kauniin -nimellä.
https://youtu.be/uZR6znEk1sk
Leave a Reply