Pari päivää takaperin (eli sunnuntaina) tuli käytyä kaverin kanssa katsomassa Venäläistä, Tuvan tasavallasta läheltä Mongolian rajaa tulevaa Huun-Huur-Tu-nimistä yhtyettä. Yhtye soittaa musiikkia joka perustuu tuvalaiseen perinteeseen ja sen ominaistyyleinä on perinteisten soittimien käyttö sekä tietenkin kurkkulaulanta.
Keikka oli hyvä ja mielenkiintoinen ja aplodeista päätellen myös muu yleisö oli samaa mieltä. Yllätyksekseni yhtye tuli myös vetämään encorena yhden kappaleen.
Mikäli yhtye ei ole tuttu voi näitä käydä katsomassa ainakin YouTubesta.
Tämänkertainen musamaanantai-postaus on itselleni aikamatka 2000-luvun alkuvuosiin, 2000-2003 välille eli aikaan jolloin opiskelin Joensuun ammattioppilaitoksessa datanomiksi. Tuolloin tuli erään luokkakaverin kautta kuultua kotimaisesta metallibändistä nimeltään Sonata Arctica. Olin kyllä joillain koulussa kyseisen bändin paitoja ja jostain syystä olin kuvitellut bändin black metallia soitttavaksi metallibändiksi mutta totuus onkin sitten kaukana siitä. Ensimmäinen kappale joka yhtyeeltä iski oli slovari nimeltään Shy (ei ole tällä levyllä) jonka kautta sitten bändin muuhunkin tuotantoon tuli tutustuttua.
Bändi oli julkaissut niihin aikoihin vasta muutaman levyn joten suhteellisen alkuajoista asti bändiä on tullut kuunneltua. Ecliptica tuli valittua tähän postaukseen sillä tällä albumilla on suurin merkitys ollut itselleni tämän bändin ja genren osalta. Ecliptica on niitä levyjä joihin aina tulee vuodesta toiseen palattua kun haluaa kuunnella menevää iloista kikkeliheviä jota myös power/speed metalliksi kutsutaan.
Ecliptica on julkaistu vuonna 1999 ja se onkin Sonata Arctican ensimmäinen täysipitkä albumi ja musiikillisesti se on pääpiirteittäin nopeatempoista kepeää metallia vaikka monia hitaampiakin kappaleita sekaan on löytynyt. Levyllä onkin monta hittibiisiä joita bändillä on livesoitannassa säilynyt halki vuosien, joten missään nimessä epäonnistuneesta levystä ei voida puhua myöskään siitä perspektiivistä katsoen.
Omassa soitannassani Ecliptica on pysynyt halki vuosien ja vielä tänäkin vuonna tätä on toisinaan tullut kuunneltua. Lisäksi pianollakin tämän levyn kappaleista FullMoonia tulee aina toisinaan tapailtua joten on selvää että Ecliptica on yksi merkittävimmistä levyistä omassa musiikin kuuntelun historiassa halki vuosien.
Mikäli tämän levyn kappaleet eivät ole tuttuja kannattaa käydä ainakin edes YouTubesta kuuntelemassa. Kannattaa kuitenkin muistaa että mikäli äänentoiston laadulla on väliä kannattaa YouTube suosiolla unohtaa ja käydä kuuntelemassa joko CD-levyltä tai palveluista kuten Tidal/Spotify/Google Music/Apple Music tai vastaavat. Tarkennettakoon vielä että YouTubesta löytyy kyllä nykyään musiikkia hyvällä äänenlaadulla eikä se itsessään ole esimerkki huonosta äänenlaadusta, mutta nämä kappaleet on sen verran kauan aikaa sitten sinne laitettu käyttäjien toimesta että näissä valitettavasti äänenlaatu on suhteellisen hirveää kuraa. Kuitenkin niistä saa käsityksen millaisesta musiikista on kyse joten kannattaa käydä kuuntelemassa 🙂
The 5th wave (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut sci-fi/toiminta/seikkailu-elokuva jonka on ohjannut J Blakeson. The 5th wave on Blakesonin toinen täysipitkä elokuvaohjaus vuonna 2009 ilmestyneen The Disappearance of Alice Creed -elokuvan jälkeen. Lisäksi hänellä on sitä ennen ollut ohjauskokemusta kahdesta lyhytfilmistä sekä myöhemmin Gunpowder-sarjan kolmesta jaksosta.
Suurimmissa rooleissa nähdään myös Kickass-elokuvassa nähty Chloë Grace Moretz sekä mm. Jurassic Worldistä nähty Nick Robinson.
Elokuvan juonessa kerrotaan kuinka eräänä päivänä avaruusolentojen alus ilmaantuu ihmisten yllätykseksi taivaalle pidemmäksi aikaa eikä se näennäisesti näytä tekevän mitään. Jonkin ajan kuluttua vihamielinen muukalaisrotu alkaa tekemään erilaisia iskuja joilla ihmisiä menehtyy maan päältä. Tällaisia on mm. järistykset ja niiden aiheuttamat tuhot ja influenssaepidemia. Neljän iskuaallon jälkeen armeijalle on selvää että tulossa on myös viides aalto jolla pyritään eliminoimaan jäljelle jääneet ihmiset, mutta mikä se on on vielä täysin avoin. Eloonjääneet – käytännössä ainoastaan lapsia ja nuoria – värvätään armeijan joukkoihin taistelemaan vihamielisiä alieneita vastaan.
Ben Parish (Nick Robinson)
Yllätyin tästä elokuvasta sillä se oli täysin erilainen sci-fi kuin mitä odotin. Oletin että limaisen näköisiä alieneita vastaan räiskitään menemään enemmänkin ja massiiviset tietokoneella luodut tehosteet räväyttäisi verkkokalvoille eepisiä väriloistoja mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Vaikka kyseessä on sci-fi-elokuva on tämä lähinnä tarinalliselta anniltaan sitä. Visuaalinen puoli pitää otteensa pääpiirteitteittäin tukevasti maan kamaralla eikä kovinkaan korkealentoisia ja nykyisestä maailmankuvastamme poikkeavia ihmeellisyksiä nähdä paljoakaan.
Elokuvan visuaalinen puoli oli omaan silmääni miellyttävää katsottavaa ja ohjaus oli toimivaa kautta linjan. Esimerkiksi tarpeettomia kameran pyörittelyitä vailla merkitystä ei käytetty häiritsevän paljoa, lähikuvia ja kokonaiskuvia käytettiin tasapainoisesti, ohjaus tuki tarinaa eikä käynyt missään vaiheessa itseäni ainakaan häiritsemään.
Tarinassa oli elementtejä jotka olisi toivonut olevan ehkä toisin ja jotka siksi hieman syö elokuvan mielekkyyttä. Esimerkiksi kokonaiskuvan suurempi merkitys olisi voitu aukaista katsojalle hieman nykyistä laajemmin, kertoa sitä kuinka alien tiesi yhdessä kohtauksessa erään henkilön valehtelevan sekä vaikkapa erään roolihahmon kohtalo olisi ollut mielenkiintoista tietää. Hänen kohtalonsa toki herätti miettimään onkohan tähän tarkoitus ollut pedata jatko-osan paikkaa.
“Unohdinkohan mä sen kahvinkeittimen päälle?” -ilme
Monin paikoin The 5th wave on perustasoa oleva elokuva jonka suurin arvo löytyy sen rennon viihteellisestä annista. Kuitenkin kaiken keskinkertaisuuden keskeltä hyppäsi esiin Chloë Grace Moretzin roolisuoritus joka erottui edukseen. Pidin hänen monipuolisesta ja ilmeikkäästä tulkinnastaan sen verran että täytynee laittaa hänet tarkempaankin seurantaan ja katsoa jatkossakin onko hänen muissa elokuvissaan yhtä hyvää näyttelytyötä kuin tässä.
Kokonaisuutena The 5th wave on mukavan viihdyttävä elokuva jossa parhaat puolet löytyvät pääosaroolisuorituksesta ja yllättäviä elementtejä sisältävästä tarinasta. Se on perus toimiva elokuva vailla sen suurempia ihmeitä.
Kulmbacher Pils Edelherb on saksalaisen Kulmbacher Brauerein panemaa pilsneriä. Alkoholitilavuus oluessa on 4,9 % ja kantavierrettä 11.2 °P. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkon vakiovalikoimassa. Lisätietoja löytää mm. Alkon sivuilta.
Pullon aukaistua havaitsee että olut on tuoksultaan varsin mieto eikä sitä erota juuri nimeksikään pullosta sen enempää kuin tuopistakaan. Pullon tyhjentäminen tuoppiin on nopea operaatio vähäisen vaahtoamisen ansiosta.
Suutuntuma on puolitäyteläinen ja sen maku on kohtalaisen väkevä ja pistävä ja se on myös hieman taipuvainen kitkerään suuntaan. Samalla tuntuma on kuitenkin myös hieman laimea ja vetinen. Jälkimakua oluessa ei ole juurikaan. Kokonaisuutena olut on kohtalaisen tylsä ja mitäänsanomaton. Sellainen että kyllähän sen alas sai ongelmitta mutta ei se säväyttänyt juuri millään muotoa.
Musiikkina tämän kanssa sopi hyvin mm. The 69 Eyes – Dance D’Amour sekä Type O’Negative – My girlfriend’s girlfriend.
