Aleksin Blogi

Month: March 2019

  • Kokeilussa: GoPro Mic Stand Mount

    GoPro kiinni mikrofonitelineessä Zoom H4n vierellään

    Jokunen tovi takaperin kävin hakemassa Rajalalta GoPro-kameralle adapterin jolla actionkameran saa kiinnitettyä tavalliseen mikrofonijalustaan. Toki itselläni on käytössä mikrofonijalustan päädyssä myös kuvassa näkyvä välikappale jolla jalustaan saa yhtäaikaisesti kiinni kaksi haluamaansa vekotinta, mutta kyseisessä välipalikassa on siis myöskin normaalit mikrofonijalustan kiinnitykset.

    Mic Stand Mount tuntuu olevan jostain syystä joko vähemmän kysytty tai huonommalla saatavuudella varustettu lisäosa GoPron laajassa lisäosakokoelmassa sillä Rajalallakaan ei tätä suoraan ollut keskustan liikkeessä. Myöskään Verkkokaupalla tuotetta ei ollut suoraan hyllyssä eikä sen enempää Teknisk Magasinetillä joten pari päivää osan tuloa Espoon Rajalalta sai odottaa (tai vaihtoehtoisesti olisi voinut mennä sinne itse sen hakemaan). Koska en ollut kiireessä tämän kanssa tilasin tuotteen keskustaan.

    Adapteri on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri niin yksinkertainen kuin sen odottaakin olevan ja se on yhtä jämäkän oloinen kuin muutkin GoPron lisävarusteet yleensä ovat. Adapterissa on mukana pohjassa myös ruuvi jolla sen saa sopimaan molempiin yleisesti käytössä oleviin kierrekokoihin.

    Kiinnitys on varsin tavallinen

    Kameran kiinnittäminen itse tähän pulikkaan vaatii GoPron myyntipaketissa mukana tulleet osat eli kotelon, jalustaosan jossa kamera on kiinni ostaessa sekä mukana tulleen ruuvin. Kamera heitetään koteloon ja adapteri laitetaan siihen kiinni jonka jälkeen kameran voi tuupata Mic Stand Mountiin liu’uttamalla.

    Tuotetta myytiin 38 euron hinnalla, mutta kätevyyden huomioon ottaen se vaikuttaa ehdottomasti hintansa arvoiselta – etenkään mikäli haluaa yksikseen kuvailla ja saada kameran sijoiteltua sellaisiinkin paikkoihin missä ei satu olemaan sopivalla korkeudella olevaa tasoa jonka päälle kameran voisi sijoittaa.

    Tämä yhdistettynä ensimmäisessä kuvassa nähtyyn König & Meyersin Microphone Bariin on mitä kätevin kombinaatio saada helposti videoitua siten että myös Zoom H4n:llä tehtävä parempilaatuinen äänitys tulee hoidettua siinä samalla kun ei tarvitse sijoittelua ja säätämistä erikseen hoitaa äänityslaitteellekaan.

  • Musamaanantai: Mizantropia – Oblivion

    Mizantropia – Oblivion

    Tämänkertaisena musamaanantain levynä on Ukrainalaisen metallibändin Mizantropian albumi Oblivion. Bändin musiikkia on kuvattu Metal Archives -verkkosivulla extreme gothic metal joka omaan korvaani kuulostaa erikoiselta ja itse luokittelisin yhtyeen musiikin lähinnä dark metalliksi. Olipa musiikin tarkempi tyylilaji mitä tahansa niin metallimusiikin genren alle tämä on ainakin varsin helppoa ja varmaa luokitella.

    Yhtyeeltä on tullut tätä kirjoittaessa kolme täyspitkää albumia joista Oblivion on toinen. Ensimmäinen levy, Вдоль пустынных аллей on julkaistu vuonna 2010, Забвение eli Oblivion on julkaistu vuonna 2015 ja uusin Out of Mind on julkaistu vuonna 2018.

    Kuten tämän levyn julkaisuvuodesta voi päätellä bändi on itsellenikin suhteellisen uusi tuttavuus. Mikäli oikein muistan taisin löytää yhtyeen musiikin vuonna 2017. Hämärä mielikuva on että tämän yhtyeen musiikki tuli löydettyä jonkun randomin blogin perusteella kun etsin naisvokaaleilla olevaa extreme metallia. Myöhemmin YouTubesta sitten bändin musiikkivideo I’m after you iski kovasti ja yhtyeeseen tuli tutustuttua tarkemminkin.

    Levy on parin vuoden aikana soinut useammat kerrat ja tämä sekä yhtyeen uusin Out of mind molemmat edustavat itselleni yksiä tärkeimmistä metallimusiikin levyistä viime vuosina. Näiden kautta on tullut itselleni vielä uskoa ja toivoa siihen että vielä nykyäänkin suhteellisen uusien bändien osalta osataan tehdä hyvää metallimusiikkia jossa kiteytyy ne elementit jotka itselleni metallimusiikissa on tärkeää – toimivat biisit, tunteen välittyminen kuuntelijalle, paikoitellen sopiva aggressiivisuus, melodisuus ja sopivan rujo äänimaailma joka tukee musiikkia ja sen tunnetta.

    Henkilökohtaisesti pidän metallimusiikissa siitä että äänimaailma on tarpeeksi raaka ja kylmä eikä tarpeettoman sliipattu ja “radioystävällinen”. Tietenkin sellaisillakin hyvin hiotuilla äänimailmoilla on tehty todella paljon hienoja metallimusiikin levyjä mutta ne menevät äänimaailmansa vuoksi lähes aina itselleni kategoriaan jota on enää vaikea mieltää edes metallimusiikiksi. Karkeasti tiviistäen jos levy on sellainen että sen voisi heittää radioon soimaan sellaisenaan eikä se aiheuttaisi metallia kuuntelemattomien keskuudessa halua vaihtaa kanavalta toiselle en kyseistä levyä osaa itsekään mieltää kunnolla metalliksi.

    Oblivion on itselleni alusta loppuun asti aivan täyttä timanttia joka paranee jokaisella kuuntelukerralla. Kappaleet ovat monipuolisia ja tarjoaa vaihtelua kappaleiden sisällä sopivassa mittakaavassa käymättä missään vaiheessa itseistarkoituksellisen vaihteleviksi, niiden äänimaailma iskee itselleni hyvin eikä missään vaiheessa levyllä tule heikkoja hetkiä.

    Mikäli etsinnässä on täydellinen metallilevy joka on tehty vuoden 2010 jälkeen on tämä levy ainakin allekirjoittaneelle sellainen. Levy löytyy myös Spotifystä joten sieltä kannattaa levyyn tutustua mikäli ei vielä ole tätä kuullut. Laitan tähän vielä pari biisiä YouTubestakin kuultavaksi.

  • From Fatness To Fitness – viikko 06

    Sunnuntai on taas täällä joten tavalliseen tapaan on hyvä aika postata viime viikon lenkkeilyt ja painon kehitys. Lyhyesti tiivistäen jokaisena päivänä kävin lenkillä mutta painon keskiarvo ei muuttunut mihinkään.

    Lauantai 2019-03-16
    Perjantai 2019-03-15
    Torstai 2019-03-14
    Keskiviikko 2019-03-13
    Tiistai 2019-03-12
    Maanantai 2019-03-11
    Sunnuntai 2019-03-10

    Kuten kuvista näkyy keskinopeudet ovat tällä viikolla olleet todella hitaat. Sunnuntaina, keskiviikkona ja perjantaina kävin kaverin kanssa lenkillä jolloin toki painopiste ei ole nopeudessa vaan leppoisassa kävelyssä ja rupattelussa.

    Perjantaina oli muutenkin otettava todella rauhallisesti sillä edellisenä päivänä oli töiden jälkeen kuumetta joka iltaa myöten laski pois. Perjantaina sitten todella kevyen aamukävelyn jälkeen tuntui jo kuumeiselta joten perjantai meni kotona levätessä. Perjantaina kyllä tulikin hyvin nukuttua sitten päivällä ja viikonloppuna on ollut olo taas jo terve.

    Eilen aamulla menin myös rauhallisella tahdilla sillä en halunnut hikoilla sillä olin menossa kaupungille serkkua moikkaamaan.

    Paino junnasi tällä viikolla lähes samassa kuin edeltävälläkin viikolla ja keskiarvoksi jäi 105,41 kg kun edellisellä viikolla se oli 105,42 kg. Kuitenkaan asia ei huolestuta itseäni sillä tällä viikolla yhtenä aamuna paino oli merkittävän korkea (106 kg) joka tietenkin nostaa keskiarvoa ylöspäin. Muutenkin painonpudotuksessa tärkeämpää on pysyvyys kuin hetkellinen pudotus joten kyllä se vielä sieltä alas tulee.

    Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toivon mukaan myös terveenä tulee pysyttyä 🙂

  • Leffalauantai: Just like heaven (Jospa se vain olisi totta)

    Elizabeth (Reese Witherspoon)

    Just like heaven (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Jospa se vain olisi totta on vuonna 2005 julkaistu romanttinen draamakomedia. Sen ohjauksesta on vastannut Mark Waters joka tunnetaan myös Mean girlsin ohjaajana. Pääosarooleissa nähdään Reese Witherspoon sekä Mark Ruffalo.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan lääkärinä työskentelevästä Elizabethista jolla ei ole juurikaan sosiaalista elämää työnsä ulkopuolella. Hänelle on järjestetty sokkotreffit joihin Elizabeth ei kuitenkaan koskaan pääse paikalle auto-onnettomuuteen joutumisen seurauksena.

    Tarinan toisena päähahmona nähdään David (Mark Ruffalo) joka etsii itsellensä vuokra-asuntoa. Hän käy katsomassa useita eri kohteita mutta mikään ei tunnu mieluisalta. Asuntoa etsiessä naamalle lentää vuokrailmoitus talosta joka on suoraan tien toisella puolella ja hän päätyy tarkistamaan minkälainen asunto on kyseessä. Hän pitääkin asuntoa sopivana ja saa onnekseen siihen myös vuokrasopimuksen

    Asuntoa vuokrataan jostain syystä vain lyhyissä pätkissä kerrallaan eikä vuokralaiselle kerrota siihen syytä. Kun Elizabeth ilmestyy Davidin asuntoon omin lupinensa ja väittää asuntoa omakseen on kummallakin hieman asiassa ihmeteltävää. Enemmän kuitenkin ihmeteltävää löytyy siitä kun Elizabeth pystyy kävelemään seinien ja huonekalujen läpi eikä kukaan muu kuin David pysty häntä näkemään.

    David (Mark Ruffalo)

    Tarinansa osalta Just like heaven oli mukavan poikkeuksellinen romanttisen draamakomedian genressä. Tietenkin sen juoni oli ennalta-arvattava sen suhteen miten lopussa tulee käymään, mutta kaikki matkalle mahtuvat välivaiheet olivat miellyttävää vaihtelua. Vaikka Just like heavenilla ei olekaan juuri mitään tekemistä elokuvan Ghost kanssa tuli jollain muotoa sitä katsoessa silti etäisesti samankaltaisia viboja tunnelmansa osalta.

    Pidin elokuvassa myös sen humoristisista aspekteista joita syntyy Davidin ollessa ainoa kuka pystyy Elizabethin näkemään. Esimerkiksi asunnossa nähdään pappi joka Manaaja-elokuvastakin tutulla virkkeellä “The power of Christ compels you!” pyrkii häätämään Elizabethin haamua asunnosta samalla vihkivettä viskellen ja nähdäänpä siellä myös aaveiden karkottajia Ghostbustersin tyyliin elokuvan tunnusmusiikin soidessa taustalla. Hupaisia tilanteita syntyy tietenkin myös Davidin jutellessa Elizabetille normaaliin tapaan silloinkin kuin muita on paikalla katsomassa tilannetta sivusta näkemättä keskustelun toista osapuolta.

    Omaan makuuni Just like heaven oli yksi parhaimmista romanttisista draamakomedioista joita olen katsonut. Sen tarina on keskimääräisestä lajityyppinsä filmistä erottuva, siinä on hyvässä tasapainossa niin kepeää humoristisuutta kuin romantiikkaa ja draamaakin. Näyttelytyö on onnistunutta kautta linjan eikä ohjaustyöstäkään ole mitään pahaa sanottavaa. Omassa lajityypissään on tämä ehdottomasti katsomisen arvoinen filmi.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 91 447 annettuun ääneen”]6,7,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Ayinger bräuwrisse ​

    Ayinger Bräuwrisse on saksalaisen Ayingerin panimon panemaa hefeweizeniä eli saksalaistyylistä vehnäolutta. Alkoholitilavuutta oluessa on 5,1 % ja sitä myydään ainakin hyvin varustelluissa K-marketeissa.

    Olut tuoksuu hieman tunkkaisuudestaan huolimatta aavistuksen banaaniselle. Tuoppiin kaadettua erottaa samean värin joka ei ainakaan allekirjoittaneelle mitenkään erikoisesti iskenyt.

    Kaadettaessa tuoppiin vaahtoaa Bräuwrisse kohtalaisen paljon ja se muodostaa pinnalleen paksun ja kermaisan vaahdon joka kuitenkin katoaa pinnalta suhteellisen nopeasti.

    Suutuntuma on hento ja raikas, keväinen ja sitruksinen. Banaaninen maku erottuu myös selkeästi suutuntumassa. Jälkimakuna ainoastaan banaanin maku jää muistuttamaan nauttijaansa olemassaolostaan.

    Kokonaisuutena tämä on asiallinen olut. Se ei ole millään muotoa oma suosikkini, mutta kuitenkin sellainen että helppo tätä olisi nauttia toisenkin kerran.

    Musiikiksi menee mm. Sanni – Prinsessoja ja astronautteja tai Heikki Kuula – Koirakaveri.