Allekirjoittanut itse datauspisteellä asennuksen jälkeen säätämässä näytön asetuksia. Kuvasta kiitos serkulleni Hudelle.
Kuten viime viikon tiistaina kirjoitin olohuoneen järjestyksen vaihdosta kertovasta postauksessa oli ajatuksena pistää televisio seinälle tietokoneen näytön yläpuolelle toiseksi näytöksi. Viime viikon keskiviikkona serkkupoika tuli sitten työkalujen kanssa käymään ja asensi telineen seinälle.
Teline joka tuli laitettua on Mozin valmistama Super Solid Full-motion B3 joka sopii kuvauksen mukaan 37-90″ televisioille. Television telinettä myydään ainakin Verkkokauppa.comissa 89,90 euron hintaan joten hinnallakaan tuotetta ei ole pilattu.
Seinätelineen asennus meni suhteellisen nopeasti kun ensin saimme mietittyä mille korkeudelle teline olisi hyvä laittaa. Alunperin mietin telinettä 10 cm korkeammalle kuin missä se nyt on, mutta onneksi mieltä tuli muutettua ja telinettä tuli laskettua alemmaksi ennen asennusta sillä nyt korkeus tuntuu varsin optimaaliselta suhteessa alapuolella olevan ensisijaisen näytön korkeuteen.
Telineessäkin televisiota voi laskea vielä alemmaksi halutessaan koska televisioon tulevat kiinnitysraudat antavat liikkumavaraa useammallakin ruuvin kohdalla, mutta tämä on itselleni hyvä joten moiselle ei ole tarvetta.
Kokonaiskuva olohuoneen oven luota katsoessa. Pyörivä video on musiikkivideo eikä K18 vaikka pysäytyskuvausta siltä saattaisi näyttääkin. Pervot.
Televisiota voi liikutella telineen avulla eteen ja taaksepäin jonkin verran ja kulmaa voi kääntää siten että jos sohvalla röhnöttää voi television kääntää vinoon että sitä on sohvalta parempi katsoa. Lisäksi televisiota saa kuvastakin havaittavasti käännettyä alaspäin 15 astetta. Enempää astekulmaa ei voi kääntää, mutta onneksi tämä on omalle käytölleni tarpeeksi paljon sekin.
Ensikokemukset ovat olleet todella positiiviset. Televisiolle tuli taas käyttöä eikä se jää tyhjänpantiksi pyörimään, tietokone sai toisen näytön käyttöönsä josta on hyvä katsella YouTubea taustalla ja tietenkin pelailla joitain videopelejä halutessaan ja yleisesti seinälle sijoittelu tuntuu olevan siisteyden kannalta pätevä ratkaisu. Tästä on hyvä jatkaa nörttäyspisteen hiomista vähän kerrassaan parempaan suuntaan 🙂
Viiko on taas vierähtänyt ja aika tehdä lyhyt postaus lenkeistä viime viikolla. Ainoastaan kaksi lenkkiä on tallentunut, en tiedä mitä tapahtui kolmannelle (ilmeisesti ei ole kellosta jostain syystä synkronoitunut kännykälle ja huomasin asian katsoa vasta tänään).
Kuitenkin pääsiäisen jälkeen muutamat kävelylenkit tuli tehtyä kuten aikomus oli. Muutamana puuttuvana päivänä en träkännyt lenkkiä koska hyötyliikuntana tuli lenkin verran matkaa kaupungilla pyöriskellessä. Yleensä kaupungilla pyöriessä useampi kilometri tulee kävelyä, mutta monesti tulee käytyä liikkeissä sisällä jolloin GPS-signaalit antaisi järjettömiä tuloksia jossain vaiheessa eikä siitä saisi sen realistisempaa kuvaa enkä sen takia pidä träkkäyksiä niissä päällä.
Tiistaina aamulla oli kaunista ja kesäistä
Paino pysyi keskiarvoltaan about samoissa lukemissa. Tälläkin viikolla parina päivänä paino on ollut suhteettoman korkea aamupainon osalta, mutta sitten muutamana muuna aamuna on selvästi jo menty alaspäin.
Pitänee ilmeisesti ryystää vielä nykyistäkin enemmän kahvia että päivän ruoka ei jää majailemaan sisälleni tarpeettoman pitkiksi ajoiksi 😀
Keskiarvo oli 105,21 kg, viime viikolla oli 105,28 kg
Tästä kuitenkin on hyvä jatkaa ja hieman keskiarvo tuli kuitenkin alas. Ensi viikollakin tulee poikkeuksia luultavasti lenkkiin ainakin yhden päivän osalta koska on tulossa vappu. Jos jonnekin innostun illaksi lähteä pyörimään on tietenkin selvää että nukun pitkään enkä aio väkisin itseäni kiskoa aamulenkille vapaapäivänä sillä tärkeää on myös pitää balanssia levon osalta.
Kohden uutta viikkoa siis mennään hyvillä mielin 🙂
Dorm Daze (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu rikos/mysteerikomedia jonka painopiste nojaa vahvasti komedialliseen puoleen. Sen on ohjannut David Hillenbrand sekä Scott Hillenbrand ja sen pääosarooleissa nähdään mm. Tatyana Ali, Boti Bliss sekä James DeBello.
Elokuva sijoittuu nimensä mukaisesti opiskelijoiden asuntolaan. Asuntolaan on tulossa ranskalainen vaihto-opiskelija Dominique joka ei osaa englantia juuri lainkaan. Samaan aikaan eräs asuntolan pojista odottaa veljelleen tilaamaansa prostituoitua asuntolaan ja molempien naisten saapuessa lähes samoihin aikoihin ei henkilöiden sekoittumiselta voida välttyä. Lisäksi asuntolassa asuvan miehen ystävä Cliff tulee myös käymään asuntolaan ja hänkin esiintyy vaihto-opiskelijana joka ei ymmärrä juurikaan englantia jotta voisi vältellä puhumasta vieraiden ihmisten kanssa. Pian asuntolassa on jo useampia ihmisiä joita luullaan vaihto-opiskelijaksi eikä täyttä varmuutta kenelläkään paikalla olijalla ole kuka on oikea vaihto-opiskelija joka ei ymmärrä kunnolla englantia.
Jotta sekaantumisia sattuisi enemmän saa asuntolassa asuva Gerri (Mariah Delfino) kirjekuoressa Lorenzo-nimellä esiintyvältä mieheltä käsilaukun jonka sisällä on paljon rahaa. Rahat on tarkoitettu oikeasti Britneylle, naamioitumiskyvyistään tunnetulle ammattirikolliselle. Lorenzo ja Gerri tapaavat ja pian Lorenzo on myös asuntolan sekaantuneissa kuka-kukin-on kuvioissa mukana. Rahat sisältävä käsilaukku sattuu myös ulkoisesti olemaan samanlainen kuin Clairen (Tatyna Ali) isoäidiltään saama perintolaukku joka on kateissa toisen asuntolan asukkaan lainattua sitä, joten pian laukkua etsitään useamman ihmisen toimesta eri motiiveiden vuoksi ja molemmat laukut vaihtavat monet kerrat omistajaa.
Styles (Patrick Renna) ja Dominique (Marie Noelle Marquis)
Dorm Daze on monilta elementeiltään varsin tavallinen high school -maailmaan sijoittuva komedia. Kuitenkin se erottuu tyylillisesti hyvin paljon monesta muusta samaan maailmaan sijoittuvista lajitovereistaan siinä että sen painopiste ei ole dokaamisessa, cheerleadereissa, urheilijoissa ja seksissä vaan se selkeästi nojaa humoristiseen tarinaan ja positiivisella tapaa absurdeita mittasuhteita saavuttavaan juoneen.
Henkilöt tarinassa menevät sekaisin useammaltakin ihmiseltä, väärät esineet löytävät vääriä omistajia, rakkauskirjeet ja muut kirjeet sotkeutuvat keskenään ja löytävät tiensä sellaisten käsiin joiden ei niitä kuulu saada ja osittain kuullut keskustelut eri tilanteissa saavat kaikki aikaan sellaisen hämmennyksen ja sekasorron että asiat menevät aina vain sekavammaksi elokuvan henkilöiden kannalta. Onneksi elokuvan katsojalle kuviot kuitenkin pysyvät selkeinä monitahoisista kommelluksista huolimatta.
Pidin tästä elokuvasta. Se oli omassa tyylilaijissaan mukavaa vaihtelua tavallista monitahoisemmalla juonikuviollaan jossa käänteitä ja koomisia tilanteita väärinymmärryksien vuoksi on paljon mutta ne saadaan kuitenkin katsojalle kerrottua siten että ne eivät käy sekavaksi. Ohjaus oli tavallista tasoa ja näyttely oli myöskin toimivaa joten kokonaisuutena Dorm Daze on toimiva elokuva niihin hetkiin kun haluaa katsoa jotain helposti lähestyttävää kepeää ja humoristista viihdettä.
Eilen Helsingissä järjestettiin ensimmäinen Serverless Days -tapahtuma jonne itsekin menin kuuntelemaan ja katselemaan minkälaisesta tapahtumasta on kyse.
Koska kyseessä oli omaan alaani (eli aateekoo ja intternet) liittyvä tapahtuma on mahdollista että termi Serverless ei soita monelle tämän blogin lukijalle kelloja mistä on kyse. Lyhyesti ilmaisten termillä siis viitataan verkkopalveluiden tuottamiseen siten että itse tai muut välikädet eivät joudu hoitamaan palvelinten ylläpitoa vaan varsinainen palvelimen olemassaolokin pyritään poistamaan kuvioista ja sovelluksia ajetaan suoraan pilvipalveluissa siten että tarpeen mukaan pilvipalvelun tuottaja (esim. AWS, Azure tai Google Cloud) hoitaa koodareille näkymättömästi tämänkaltaiset prosessit.
Edellinen kappale ei varmasti sytyttänyt idean lamppua päässä palamaan epäselvän ilmaisunsa vuoksi, mutta otetaan esimerkki josko se selventäisi yhtään sen enempää.
Kun normaalisti vaikkapa jonkin verkkokaupan käyttäjä tulee nettisivulle ja saa näkyviin myynnissä olevat tuotteet on tämä perinteisesti hoidettu siten, että taustalla on koko ajan käynnissä palvelin josta nettisivun “frontend” (eli se käyttäjälle näkyvä osa) pyytää listaa tuotteista. Tällöin frontend lähettää kyselyn taustalla pyörivälle ns. backendille joka pyörii jossain palvelimella (joka karkeasti yleistäen ja tiivistäen ihmisten ymmärrettävästi on vain jokin tietokone jossain) ja se sitten saatuaan pyynnön etsii tietokannasta että mitäs tuotteita tuohon kategoriaan käyttäjälle pitäisi näyttää. Sen jälkeen se lähettää frontendille vastauksena listan näytettävistä tuotteista jonka jälkeen sitten frontend osaa tehdä käyttäjälle näkyviin oikeanlaiset tuotteet.
Serverless-ajattelun ideana on saada poistettua tuo “backend” nykyisessä muodossaan kuvioista pois kokonaan että ei olisi olemassa enää perinteistä palvelinta jossain pyörimässä turhaan. Käytännön tasolla tämä tapahtuu ns. event driven -ajattelumallilla toteuttamalla. Eli äskeisessä esimerkissä se tarkoittaisi sitä, että vasta siinä vaiheessa kun frontend lähettää pyynnön backendille pitäisi joku saada sinne vastaamaankin jotain jotta pyynnön esittäjä saa haluamansa tulokset että tietää mitä sivulle pitää näyttää.
Isot pilvipalvelut – ainakin AWS sekä Azure – tarjoavat tähän ns. Lambda-funktioita joita triggeröidään vasta kun jotakin tapahtuu. Eli koko aikaa ei ole palvelin taustalla pyörimässä turhan päiten, vaan vasta siinä vaiheessa kun käyttäjältä tulee pyyntö saada lista noista verkkokaupan tuotteista herättää nämä pilvipalvelut koodareiden tekemät funktiot jotka tekevät halutut asiat.
Jos tämän miettisi reaalimaailman asiana vastaisi se samaa kuin talossa ei olisi lainkaan puhelinasiakaspalvelua, mutta heti kun puhelin soi olisi maagisesti oikeita ihmisiä heti vastaamassa puhelimeen ja kun puhelu on ohi katoaisi hän samantien eikä olisi koko aikaa paikan päällä päivystämässä josko sinne sattuisi puhelu tulemaan.
Tapahtuma
Varsinainen tapahtumapäivä oli mielenkiintoinen ja puhujia oli useita erilaisia. Ensimmäisenä puheena kuulimme Lego-kaupan uudelleen toteuttamisesta serverless-arkkitehtuuria hyödyntäen. Seuraavana puheena kuulimme chaos engineeringistä ja kuinka toteuttaa tällaisia serverless -arkkitehtuurilla tehdyissä sovelluksissa. Seuraava puhe käsitteli erilaisten palveluiden integraatioista ja kuinka tämänkaltaisia haasteita on taklattu serverless-sovelluksilla ja ennen lounasta kuulimme vielä puheen kuinka Google Cloud -palvelun koneoppimisen rajapintoja hyödyntäen voi tehdä erilaisia tutkimuksia esimerkiksi fake news -sivustoista verrattuna ns. vakavammin otettaviin uutissivuihin.
Lounaan jälkeen sitten oli puheita virheenkäsittelystä, suunnittelun patterneista ja anti-pattereista sekä todellisen elämän esimerkki kuinka chatbot oli toteutettu Azuren funktioilla.
Kahvitauon jälkeen puheina kuultiin SLA:sta ja kuinka sen mittaaminen serverless-aikakaudella on sinänsä hankalaa ja merkityksetöntä, seuraava puhe kertoi kuinka finanssiraporttejen käsittelyä oli toteutettu AWS:n lambdoissa ja viimeisenä puheena vielä kuulimme CI/CD aiheesta kuinka serverlessillä voi toteuttaa esimerkiksi erilaisia deploymettejä turvallisesti.
Lopussa vielä oli paneelikeskustelu jossa käsiteltiin mm. kannattaako serverless-maailmaan hypätä ja luoda sitä kautta vendor-lockia ja muita yleisiä kiintoisia aiheita.
Kokonaisuutena päivä oli varsin mielekiintoinen ja oli mukava päästä käymään. Toivon mukaan näitä tapahtumia tulisi useamminkin myös Helsinkiin ja toivottavasti myös serverlessiä pääseemme pian toteuttamaan laajamittaisemminkin. Uskon että suurimmat haasteet tällä hetkellä sen yleistymiselle on business-näkökulmat (totuttu vanhoihin toimiviin tapoihin) sekä tietenkin tekniset aspektit joka aiheuttaa oman mielentilan muutosta ohjelmoinnissa ja ilmenevien ongelmien ratkaisuissa.
Saksalaisen Ayinger breweryn panema Ayinger Celebrator Doppelbock on 6.7 % vahvuinen vahva lager (doppelbock). Katkeroita siinä on 28.0 EBU ja kantavierrettä 18.3 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta.
Oluessa on miellyttävän vahva tuoksu niin pullossa kuin tuopissakin, vaikkakin se tuoppiin kaadettuna heikkenee. Kaadettaessa pinnalle muodostuu kaunis paksu ja kermaisa vaahto joka on runsasta mutta ei kovinkaan nopeasti kuohuvaa sorttia. Käytännössä oluen voi kaataa tuoppiin ilman kovin suuria tarpeita hidastamiselle normaalista kaatovauhdista.
Väri on todella tumma ja ainakin omaan silmääni se on varsin miellyttävän näköinen. Suutuntuma on täyteläinen. Siinä on vahva maku mutta alkoholi ei kuitenkaan nouse liian dominoivaksi makukentässä. Paras maku nousee oluessa esiin kuitenkin vasta kun sitä on hetken pitänyt suussa jolloin sieltä alkaa löytymään sen maltainen ja makea olemus. Jälkimaku on mieto mutta erottuva.
Omaan makuuni tämä oli todella hyvä ja varsin juomakelpoinen olut jonka voi mieluusti maistaa toisenkin kerran.
Musiikkina menee mm. Nation Despair – Kaski tai Distress of Ruin – The Ocean of Perdition.
