Reissu Prahaan – päivä 3

Kuva ihmisten luista koristellulta kirkolta

Ihminen on viisas eläin, sanotaan. Eilisen päivän jälkeen ajattelin että huomenna (eli siis tänään) sitten otetaan rento päivä eikä kävellä lähellekään niin paljoa. Mennään siis rennommalla meiningillä. Kuten arvata saattaa ajatus oli kaunis kuin hippi aurinkorannalla – ideatasolla voisihan se toimia, mutta käytäntö saattaa jättää sitten vielä hieman toivomisen varaa. Tänään sitten käveltiin vielä eilistäkin enemmän, yli 14 kilometriä ja yli 20.000 askelta. Ei varmastikaan ole vaikeaa arvata että jalat huutavat kaipuutaan lepoon.

Onneksi tässä hetken kerkeän levähtää tätä blogipostausta kirjoitellessa ennen kuin lähdemme käymään jossain syömässä päivän ensimmäinen “oikean ateria”. Kello on nyt 19:13 joten ei varmasti pahaa tee käydä myös ruokaakin syömässä. Käytännössä ruokailut on olleet tähän mennessä aamupala, kahvia, olutta ja leipäpalasta jossain kahvilassa.

Tämän päivän agendana oli käydä Kutná Horassa. Mikäli paikka ei ole tuttu on se kaupunki n. 70 kilometrin päässä Prahasta. Oikeastaan tämä oli kohteena ainoa mitä olimme kaverin kanssa etukäteen edes suunnitelleet että haluamme nähdä koko reissun aikana ja kaikki muu on ollut puhtaasti fiilispohjaista menemistä joten hyvä että pääsimme täälläkin käymään!

Syy miksi tänne halusimme oli siellä sijaitseva Sedlecin luukirkko. Olin kuullut kyseisestä paikasta työkaveriltani muutamia kuukausia takaperin kun oli puhe kesälomasuunnitelmistani. Hän vinkkasi että tällainenkin on olemassa lähellä Prahaa joten täytyihän se käydä katsomassa mikä meininki siellä on. Kirkko on sisältä koristeltu siis ihmisten luilla. Kuulostaa karmivalta mutta käytännössä ei tuntunut niin karmivalta kuin ajatuksena. Pääkalloja, sääriluita ja muitakin luita oli siellä täällä ja niistä oli sitten tehty koristeita kirkon sisälle. Hämmentävää. Teen reissun jälkeen erillisiä valokuvapostauksia jolloin laitan lisää kuvia kyseisestä paikasta tänne blogiini.

Jossain päin Kutná Horaa

Päivä alkoi tänään kahdeksalta herätyskellon sointiin. Siitä sitten aamupalalle, hetkeksi hotellihuoneelle takaisin ja etsimään tietä Kutná Horaan. Kyselimme hotellin aulaneidiltä neuvoja ja hän osasi neuvoa että sinne pääsee bussilla. Hän näytti mistä niitä lähtee ja kaverin kanssa lähdimme suunnistamaan sinne minne luulimme hänen tarkoittaneen. Ilmeisesti menimme kuitenkin toisen metroaseman luo ja sieltä ei päässyt moiseen. Menimme sitten metrolla toiselle asemalle ja siellä sitten ihmettelimme lisää. Emme löytäneet busseja, mutta kysellessämme paikallisilta saimme neuvoja että sinne pääsee nopeasti myös junalla. Hän sitten neuvoi että päärautatieasemalta sinne pääsee ja neuvoi myös miten pääsemme metrolla päärautatieasemalle. Kiitimme neuvoista ja lähdimme suunnistamaan kohden päärautatieasemaa.

Päärautatieasema löytyi suhteellisen vaivattomasti. Siellä palloilu sitten hieman olikin oma juttunsa, mutta infotiskiltä saimme ostettua liput määränpäähämme ja pääsimme ihmettelemään että mistähän sinne mennään. Joimme odotellessamme kahvit ja lähdimme sen jälkeen tutkimaan juna-asemaa ja sen opasteita tarkemmin. Emme valitettavasti tajunneet aseman reittiohjeista sen enempää kuin simpanssi konekivääristä joten menimme uudelleen kysymään neuvoa mistä laiturilta juna lähtee. Alunperin sitä tietoa emme saaneet koska se ei ollut vielä tiedossa lippujen ostovaiheessa. Kuitenkin se juna millä menimme ei ollut päätepysäkiltään menossa sinne, joten se aiheutti hieman hämminkiä. Ajatuksen tasolla siis sama jos on menossa Joensuuhun mutta asemalla lukee siinä junassa vain Oulu mutta se pysähtyy kuitenkin matkalla Joensuussa voi siitä seurata hämminkiä. Jos ei tiedä kieltä saati kaupunkeja on aika pihalla.

Juna-asema on kohtalaisen kokoinen. Sieltä pääsee kulkemaan suoraan useampaan muuhun Euroopan maahan joten ei ole varmastikaan vaikeaa arvata että raiteita on useampia kuin Helsingissä. Onneksi infotiskin ohjeiden perusteella löysimme oikean laiturin. Infotiskin asiakaspalveluhenkisyydestä voi olla montaa mieltä, lähinnä henkilö vaikutti turhautuneelta ja kyllästyneeltä kyselyihimme mutta väliäkö tuolla, saimme tarvittavat informaatiot ja pääsimme suuntaamaan oikealle laiturille.

Enkelipatsas

Pääsimme junaan ja sieltä sitten perille oikeaan kaupunkiin. Sieltä sitten katsoimme kännykältä karttaa ja suunnistimme sen mukaan luukirkkoa päin. Pääsimme kirkolle ja saimme havaita että lippuja ei myydä siinä vaan jossain infopisteellä lähistöllä. Etsimme infopisteen muutaman sadan metrin päästä ja palasimme takaisin. Pääsimme sitten sisälle ihmettelemään kirkkoa ja sen koristeluita. Ajatuksen tasolla kuulostaa varsin karulta että kirkko on koristeltu ihmisten luurangoilla, mutta käytännössä se ei ollut lähellekään niin karua paikan päällä koettuna. Se vain oli ja sen näki arkkitehtuurisena ilmiönä.

Kirkon jälkeen kävimme jossain kahvilassa jossa itse hilpaisin oluen ja kaveri jääteetä. Siitä sitten jatkoimme matkaamme kohden jotain katedraalia mikä siellä oli myös nähtävänä. Olimme ostaneet liput sekä kirkolle että katedraalille joten kannatti käydä sekin paikka katsomassa. Oli kyllä kiitettävän korkea rakennus, ei voi muuta sanoa.

Katedraalilta lähdimme sitten haahuilemaan kohden keskustaa. Muutaman kilometrin kävelimme ja sieltä sitten löysimme jonkin kahvilan. Siellä kävimme kahvittelemassa ja itse (yllättäen :D) oluella ja lepuuttamassa jalkoja. Oli kyllä jalat sen verran poikki että teki hyvää päästä lepäämään hetki. Sieltä matka sitten jatkui vielä lähiympäristöihin.

Lähiympäristöissä sitten pyörimme ja kävimme joltain infopisteeltä kysymässä neuvoja miten pääsemme bussilla takaisin juna-asemalle. Saimme ohjeita ja löysimme bussipysäkille, mutta emme olleet varmoja olemmeko oikealla pysäkillä joten jälleen täytyi turvautua ihmisiltä kysymiseen. Onneksi itselläni ei ole suomalaista “en mä kehtaa kysyä” -asennetta joten kyselimme joiltain satunnaisilta paikallisilta (tai siellä liikuskelevilta) josko he osaisivat englantia. Useamman vastaus oli “no” ja nopea ohi käveleminen, mutta kun kohdalle osui lontoota puhuva kanssaihminen saimme kysyttyä neuvoja mistä pääsemme bussilla kohden juna-asemaa.

Keskustan juna-asemalla oli hulinaa

Pääsimme juna-asemalle bussilla joka maksoi noin euron per lärvi joten ei ihme jos julkisilla ihmiset matkustavat. Siitä sitten juna tuli 10 minuuttia myöhemmin ja pääsimme suuntaamaan takaisin kohden Prahaa. Prahassa sitten rautatieasemalta hyppäsimme metroon josta jatkoimme matkaamme kohden tutumpia seutuja. En muista pysäkkien nimiä mutta metrokartasta ne tunnistan, eli menimme metrolla paria väliä, vaihdoimme toiseen metroon ja sieltä sitten pihalle oikealla asemalla. Sieltä sitten metrolta kävellen kohden hotellia noin kilometri.

Pääsimme hotellille, lepäilimme hetken ja lähdimme käymään kebabilla ja sen jälkeen toisessa paikassa vielä oluella. Kyllä maistui hyvälle kebab eikä oluen makuakaan voi moittia. Sen jälkeen sitten palasimme takaisin tänne hotellille. Tämä teksti on aloitettu siis kirjoittamaan jo ennen kebab + olut -reissua, mutta saatettu loppuun vasta sieltä palattua.

Väsyä kyllä puskee, kahtena päivänä paljon kävelleenä huomaa että lepo tulee tarpeeseen. Huomisen suunnitelmana on ottaa rennosti ja ehkä illasta pyörähtää jossain (ja päivällä maksimissaan n. 15 min kävelymatkan päässä hotellilta) joten josko huominen olisi lepopäivä. Kuulemiin siis seuraavaan kertaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *