Kuten viime viikolla kirjoitin oli 17.7.2019 Helsingissä On The Rocksissa keikka jossa oli soittamassa Wolfheart sekä Carach Angren. Viime tiistaina postasin kuvia Carach Angrenista joten tällä viikolla sitten viime viikon postauksessa lupaamani kuvat Wolfheartista.
Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia.
Jokunen aikaa taas kerkesi vierähtämään että autolla ei päässyt enää pärräilemään. Syynä tähän oli auton akku joka oli päässyt tyhjenemään parkkipaikalla ollessaan.
En ole täysin varma mikä moisen on aiheuttanut mutta havaitsin ainakin unohtaneeni tupakansytyttimeen FM-lähettimen kiinni varmaankin kuukaudeksi joten mitä luultavammin tämä on aiheuttanut akun tyhjentymisen.
Täyttä varmuutta auton käynnistymättömyydelle ei ollut mutta vahva epäilys oli siitä että ongelma on seurausta akun tyhjentymisestä sillä mitään sisävaloja tai vastaavia ei autoon tullut. Viime perjantaina sain vihdoin aikaiseksi käydä ostamassa kaapelit joilla voi akkuun syöttää toisesta autosta virtaa ja niinpä perjantaina illalla sitten kaveri tuli autonsa kanssa pihassa pyörähtämään ja antamaan Minille virtaa.
Toisesta autosta virtaa saatuaan Mini käynnistyi samantien ilman ongelmia joten oli ilahduttavaa havaita että käynnistymättömyyden ainoa syy näytti olevan ainoastaan tyhjentyneessä akussa. Heti kun auton oli saanut käyntiin lähdin pyöriskelemään lähialueille ympyrää useammaksi kymmeneksi minuutiksi jotta saan akkua ladattua sillä tarkoituksena oli lauantaina päästä menemään häihin keskelle ei mitään (lue: Sammattiin) ja omalla autolla sinne meno oli selkeästi helpoin vaihtoehto.
Lauantaina kävin sitten aamusta heti koettamassa vieläkö auto lähtee käyntiin ja ilman ongelmia sai auton käyntiin eikä kaveria tarvinnut kutsua antamaan uutta kertaa virtaa. Viikonloppuna sitten ajelin Sammattiin ja takaisin sekä sunnuntaina vielä Verkkokaupalle Jätkänsaareen ja takaisin ja hyvin tuntuisi Mini taas rullailevan. Täytynee jatkossa muistaa ajaa paljon useammin jotta akku ei pääse tyhjenemään 🙂
Derailed (IMDB) eli suomalaisittain Houkutus on vuonna 2005 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka pääosarooleissa nähdään mm. Children of Menistä tuttu Clive Owen, Black Swanista tuttu Vincent Cassel sekä Frendeistä, Good girlistä ja monista muista elokuvista tuttu Jennifer Aniston. Elokuvan on ohjannut Mikael Håfström jonka ohjauksiin lukeutuu myös The Rite.
Elokuvan tarinassa kerrotaan perheellisestä miehestä Charles Schinestä (Clive Owen) joka työmatkallaan huomaa olevansa junassa ilman lippua. Hänellä ei ole myöskään rahaa mukana lipun ostoon mutta hänen onneksi ystävällinen kanssamatkustaja Lucinda Harris (Jennifer Aniston) tarjoutuu ostamaan hänelle lipun. Charles lupaa maksaa lipun hänelle takaisin ja lähipäivinä he tutustuvat toisiinsa paremminkin.
Välit lähenevät varatuille ihmisille sopimattoman rajan yli ja pian he hakeutuvatkin jo hotellihuoneeseen. Asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja syrjähypyt jää kesken kun aseellinen ryöstäjä saapuu hotellihuoneeseen, vie heidän rahat, pahoinpitelee Charlien ja raiskaa Lucindan.
Molemmat ovat tapauksen tiimoilta järkyttyneitä mutta asiat monimutkaistuvat jatkossa paljon enemmän kun rikollinen alkaa kiristämään Charlesilta rahaa. Charles ei kuitenkaan käänny virkavallan puoleen suojallakseen Lucindaa jotta hänen miehensä ei jättäisi häntä ja veisi lapsen huoltajuutta mikäli syrjähyppy tulisi selville. Vähitellen kiristäjä alkaa kuitenkin vaatimaan isompiakin summia ja ihmisiä alkaa pääsemään myös hengestään joten tapauksen selvittäminen vaatii kovempia otteita.
Derailed on monilta osiltaan varsin toimivaa rikosdraamaa. Sen juoni on mielenkiintoinen, sen henkilöhahmoissa on persoonallisuutta, näyttelytyössä on tunnetta ja elokuva pitää pakan hyvin kasassa alusta loppuun saakka saaden katsojan pysymään kiinnostuneena loppumetreille asti.
Mielenkiintoisesta tarinastaan huolimatta siinä on silti paikoitellen hyvinkin ennalta arvattavia piirteitä joka on omaan makuuni negatiivinen asia tämän tyylilajin elokuvissa. Ilahduttavasti ennalta arvattavien piirteiden lisäksi juonessa tulee useampiakin yllätysmomentteja jotka edesauttaa elokuvasta pitämistä.
Kokonaisuutena Derailed on lajityypissään elokuva jonka katsoo mielellään. Se on tarinallisesti kiintoisa, ohjaus on tasaisen varmaa tasoa, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hyviä ja se näyttää että Cassel on hyvä näyttelijä myös muissa kuin Black Swanissa. Lisäksi se osoittaa myös sen että Anistonista on näyttelijäksi myös romanttisten komedioiden ja romanttisten draamojen lisäksi myös monenlaisiin muihinkin rooleihin.
Mikäli tämän tyylilajin elokuvat uppoavat omaan makuun lainkaan on tämä ehdottomasti lajityypissään näkemisen arvoinen filmi.
Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 67 314 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])
Englantilaisen Fuller’sin panimon Fuller’s Imperial Stout on 10.7 % vahvuinen imperial stout. Katkeroita siinä on 60.0 EBU ja kantavierrettä 27.0 °P. Väriarvoa en löytänyt, mutta kuten kuvasta näkyy on kyseessä väriltään täysin tumma olut. Koska alkoholitilavuutta on näin paljon myydään tuotetta Suomessa vain Alkossa jossa sielläkin se on tilausvalikoiman tuotteita. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta.
Fuller’sin imperial stout erottui Alkossa joukosta jo heti myyntipakkauksensa osalta, sillä pullo toimitetaan pahvipaketissa eikä sellaisenaan lasipulloa hyllystä löydä.
Pullon aukaistua erottaa vahvan alkoholin tuoksun. Eipä ihme sillä olut on vahvasti humaloitu ja sen kyllä erottaa tuoksusta. Tuoppiin kaataminen on vaivaton prosessi, sillä vaikka olut kuohuaa kohtalaisen paljon katoaa vaahto myös todella pian pinnalta jo poiskin.
Suutuntuma on täyteläinen, paksu ja voimakas. Mausta erottaa kevyesti hedelmäisen sekä paahteisen maun, vaikkakaan kumpikaan näistä ei nouse mitenkään kovin vahvasti esiin. Tasapainoisesti.
Maku on yleisesti ottaen nautittava, mutta omaan makuuni tarpeettoman vahvasti humalainen ominaismaku korostuu aavistuksen liiaksi. Tällaisenaan kuitenkin juomakelpoinen olut.
Musiikiksi menee mm. I miss my death – Earl pale tai Aut Mori Элегия Безмятежности
Hyvä tovi on taas vierähtänyt edellisestä ravintolatestauksesta joten vihdoin sain aikaiseksi käydä testaamassa itselleni uutta paikkaa. Paikaksi valikoitui Vantaan Tikkurilassa sijaitseva Chico’s. Olen käynyt saman ketjun ravintolassa Espoon Leppävaarassa (lue täältä) mutta Vantaan paikka oli tetsaamatta tai ainakin sillä tapaa testaamatta että olisin tänne paikasta mitään kirjoittanut.
Tikkurilan Chico’s sijaitsee osoitteessa Tikkuraitti 13 eli aika lähellä Prismaa monen muun ruokapaikan seassa.
Paikkaan sisälle mennessä neuvoi kassalla oleva henkilökunta että voin valita vapaasti haluamani paikan ja mennä istumaan. Menin istumaan ja pian jo pöytään tuotiin ruokalistaa. Tein tilaukseni ja pian jo olut tuotiin pöytään. Alkupaloiksi valitsemani nachot saapuivat myös ripeästi eikä nälkäisenä tai janoisena tarvinnut montaa minuuttia istuskella.
Pääateriaksi valitsin listalta Chico’s Bacon & Cheese -hampurilaisen sekä lisukkeeksi ranskalaiset perunat. Ateria valmistui nopeasti eikä kovin kauaa alkupalojen jälkeen kulunut kun pääsi jo varsinaisen aterian kimppuun.
Ateria oli tuttu ja turvallinen ravintolahampurilainen ilman sen suurempia yllätyksiä. Hyvä ja maukas, omaan makuuni sopivan kypsyä (pyysin kypsänä ja sain sellaisen) ja tarpeeksi tuhti viedäkseen nälän pois. Ranskalaiset olivat myöskin tavallisen laadukasta ravintolaruokaa ilman mitään kommentoitavaa joten eipä tästä mitään negatiivista löydä sanottavaa.
Paikan palvelu toimi moitteetta, henkilökunta oli ystävällistä, ympäristö ja sisustus oli tunnelmallista ja viihtyisää joten kaikin puolin Chico’s vaikutti paikalta jossa voin helposti kuvitella käyväni vielä toisenkin kerran.
Aterialle tuli alkupaloineen, oluineen ja pääruokineen hintaa 31,40 eur joten edullisimman pään ruokapaikka ei ole kyseessä. Aterian kokemuksen kokonaisuuden huomioon ottaen hinta on kuitenkin varsin maltillinen ja järkevästi mitoitettu laatuun nähden.
