Ensituntumia Sonos monihuonejärjestelmästä

Ostin kerralla kolme kappaletta jotta pääsin koettamaan monihuonejärjestelmää

Yleistä

Olen tänne blogiin aikaisemmin kirjoittanut kotonani olleesta monihuoneäänijärjestelmästä joka oli toteutettu käyttäen Googlen valmistamia Chromecast Audio -laitteita sekä aktiivikaiuttimia (lue postaus). Monessa mielessä tämä setuppi oli ihan käyttökelpoinen mutta ajan saatossa käyttöni on muuttunut ja käyttämäni Genelecit ovat menneet stereoparina tietokoneeni seuralaiseksi. Käytännössä monihuoneäänijärjestelmä on ollut lepotauolla jo jonkin aikaa.

Kuten jotkut varmaankin tietävät on Google myös lopettanut Chromecast Audio -laitteiden valmistamisen joten tuotteen elinkaari luultavsti on tulossa jossain vaiheessa tiensä päähän vaikkakin Google on luvannut vielä jatkossakin tukea näitä laitteita. Koska kyseessä on kuitenkin Google en henkilökohtaisesti sen varaan laskisi mitään sillä firma on varsin tunnettu monien tuotteidensa kuoppaamisesta hyvinkin nopealla aikataululla. Jos asia kiinnostaa voi Googlen kuoppaamia palveluita käydä ihmettelemässä killedbygoogle.com sivustolta.

Isoimpana haasteena monihuoneäänijärjestelmän kanssa kaiuttimien puutteen lisäksi oli kuitenkin sen käytettävyys. Kännykän joutuu kaivamaan, etsimään mitä haluaa soittaa ja sen jälkeen valitsemaan kotiryhmän ja hetken odottamaan että audio alkaa striimaamaan jokaiseen huoneeseen. Ei tämä toki ole mitenkään vaikeaa ollut, mutta tämänkin kohdalla miettii että eikö näitä voisi jo vuonna 2019 tehdä helpomminkin. Lisäksi tämä on aina vaatinut kahta töpselipaikkaa – yksi kaiuttimelle ja toinen Chromcast Audiolle.

Sonos on monelle tuttu äänihuonejärjestelmien valmistajana ja Sonos onkin jo lähestulkoon käsite ja synonyymi monihuoneäänijärjestelmille. Vähän samaan tapaan kuin sinitarra on käsite liimatahnalle, flexi on käsite kelataluttimelle ja nessu nenäliinalle vaikka nämä kaikki ovatkin vain brändejä jotka ovat niin markkinajohtajia että niistä muodostuu käsite itsessään. Omakohtaista kokemusta Sonoksista ei ollut mutta mielenkiinto näitä kohtaan heräsi näissä olevien fyysisten painikkeiden vuoksi. Mikäs sen helpompaa kuin mennä ja painaa Play-painiketta että saa musiikkia soimaan – tai näin vielä ennen ostamista ajattelin.

Sonos One 2nd Generation on mukavan näköinen purnukka

Hankinta ja käyttöönotto

Jotain viikkoja takaperin kävin Mannerheimintien Gigantista poimimassa kolme kappaletta toisen sukupolven Sonos One -kaiuttimia. Kysyin myyjältä yleisesti kaikenlaista näistä kaiuttimista ja myös pääsin kuulemaan jo liikkeessä miltä nämä kuulostavat. “Tarpeeksi hyvä taustamusiikin kuunteluun” olivat kokemukseni joten omaa käyttötarkoitustani varten nämä ainakin vaikuttivat liikkeessä asialliselta.

Olin lukenut netistä että näissä olisi myös puheentunnistus mutta sitä ei olisi saatavana Suomessa. Onneksi myyjä osasi kertoa että kyllä se toimii kun vain heittää Sonoksen asetuksista että oma sijainti on Amerikassa. Tämä oli itselleni uutta tietoa joten oli varsin mukava että myyjä osasi kertoa tämän. Tietenkään puheentunnistus ei toimi suomeksi mutta itselleni riittää että se toimisi edes englanniksi. Ääniohjaus on mahdollista Amazonin Alexa-palvelua käyttäen, ehkä myös Googlen palveluakin käyttäen. Itse olen kuitenkin konfiguroinut vain Amazonin palvelun.

Ostin kerralla kolme kaiutinta jotta pääsen testaamaan samantien monihuoneäänijärjestelmää. Parhaitenhan kaiuttimien toimivuus omassa käytössä kuitenkin aina selviää vasta kotona kuunnellessa sellaisissa olosuhteissa missä niitä normaalisti on tarkoitus kuunnella.

Kaiuttimien asentaminen oli todella yksinkertaista. Tuote irti paketista, töpseli seinään ja virrat menivät päälle. Sen jälkeen kännykällä Sonos-ohjelmistolla uuden laitteen lisääminen (ennen tätä taisi joutua rekistöröitymään Sonoksen palveluun). Kun kaiutin löytyi pystyi ohjelmasta valitsemaan sen kaiuttimen, sen jälkeen täytyi painaa kaiuttimen takana olevaa parituspainiketta jonka jälkeen kaiutin oli yhdistetty omalle Sonos-tililleni. Tämän jälkeen oli kaiuttimen ohjelmiston päivttämisen vuoro ja sen jälkeen vielä vapaavalintainen Truetone-säätäminen eli huoneen jonkinlainen akustiikan mittaus. Sen jälkeen musiikkia pääsikin jo kuuntelemaan.

Olin tässä vaiheessa pistänyt käyttöön vasta yhden kaiuttimen jonka sijoitin keittiöön pöydän nurkkaan ja pian Nightwishin Oceanborn-levy olikin jo soimassa. Ensikuuntelu sivukorvalla kuulosti hyvältä joten jo ensimetreiltä asti oli selvää että äänenlaadullisesti nämä riittävät varsin mainiosti siihen käyttöön mihin nämä olin ostanutkin.

Kaiuttimen päällä on muutamat painikkeet helppoa käyttöä varten

Levyn soidessa oli aika kaivaa toinenkin kaiutin paketistaan ja viritellä se makuuhuoneeseen. Prosessi oli sama kuin ensimmäisessäkin kaiuttimessa. Kaiuttimien päivittämisprosessin aikana musiikin kuuntelu stoppasi ja ilman musiikkia joutui olemaan hetken aikaa. Onneksi kovin montaa minuuttia päivityksessä ei mennyt ja musiikki pääsi soimaan pian jo uudemman kerran.

Sonoksen kännykkäsovelluksen kautta pystyi helposti linkittämään keittiön ja makuuhuoneen kaiuttimen samaan ryhmään ja sama musiikki lähti samantien soimaan mukavasti molemmissa huoneissa ilman että korvin kuuli minkäänlaista latenssia kaiutinten välillä. Käyttöönotto sujui siis kiitettävän helposti ja ilman säätämistä myös oikein toimivasti. Ilahduttavaa.

Kolmannen kaiuttimen sijoittelin olohuoneeseen ja saman prosessin toistin tässäkin – paketista purku, lisääminen omaan Sonos-tiliin kännykkäohjelmiston kautta, päivittäminen ja sen myötä hetkellinen katkos musiikin kuunteluun ja kohta oli kolmaskin kaiutin samassa ryhmässä ja musiikki kuului asuntoni jokaisessa huoneessa WC-tiloja lukuunottamatta.

Sonoksen ohjelmisto osaa todella monia musiikkipalveluita ja samantien linkitinkin Spotifyn ja Google Musicin Sonosiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että Sonoksen ohjelmiston kautta voin etsiä musiikkia ja se osaa etsiä automaattisesti kaikista tililleni linkitetyistä palveluista. Näppärää kuin mikä, koska joitain levyjä on Google Musicissa mutta ei esimerkiksi löydy Spotifyssä (esimerkkinä Tessa Violetin levy Maybe Trapped Mostly Troubled) ja nyt voin yhden ja saman ohjelmiston kautta etsiä kaikista linkittämistäni musiikipalveluista haluaamani.

Ilahduttavasti myös verkkolevyjen käyttö on suoraan mahdollista Sonoksen ohjelmalla. Itselläni on QNAPin NAS (lue täältä) johon olen rippaillut omistamani CD-levyt joten piti vielä ensimmäisenä käyttöpäivänä jo viritellä tämäkin käyttöön. Käytännössä voin soittaa verkkolevyllä olevat musiikkini yhden ja saman Sonoksen ohjelmiston kautta kotonani oleviin Sonos-kaiuttimiin. Helppoa kuin heinänteko.

Amazon Alexa -puheohjaus

Designissä on fiksusti mietitty kaiuttimen johdolle nätisti oikean kokoinen kolo

Koska perusasetuksien tekemisessä ei tarvinnut tapella ja käyttöönotto oli helppoa kuin hiprakassa hiihtäminen innostuin vielä koettamaan josko saisin Alexa-puheohjauksen käyttööni. Ensimmäisenä törmäsin heti informaatioon että palvelu ei ole käytössä maassani (joka oli kyllä siis jo tiedossani ennen ostamista). Sen jälkeen etsin netistä tietoa mistä tämä myyjänkin puhuma maa-asetus pitäisi vaihtaa (Sonoksen verkkosivulla omasta profiilista) ja kävin vaihtamassa sen. Tämän jälkeen Amazonin Alexan sai suoraan otettua käyttöön ilman ongelmia.

Käytännössä kännykälle piti hankkia Amazonin Alexan appi jonka jälkeen sitten pääsi linkittämään kaiuttimia sen tunnukselle (vaatii Amazon-tunnuksen). Tämäkin meni suhteellisen suoraviivaisesti ja englantia ymmärtävälle tämä tuskin kovin suuria ongelmia tuottaa mikäli jatkossakin tämä toimii yhtä hyvin.

Pian pääsinkin jo puheohjauksella höpisemään kaiuttimelle. Esimerkiksi voin sanoa “Alexa pause music” kun musiikki soi ja musiikki stoppaa kaikista huoneista. Kun sanon “Alexa play some smooth jazz” lähtee Alexa toistamaan kepeää jazzia kämpän kaiuttimista. Tämä vaati tosin Alexan asetuksista oletuksena olevan musiikkipalvelun vaihtamista Spotifyksi oletuksena tarjottavan Amazonin palvelun sijaan. Ennen sitä joutui vielä lisäämään “on Spotify” virkkeeseensä jotta Alexa tajusi mistä toivomani musiikit pitäisi kaivaa.

Illan pimetessä innostuin vielä perehtymään tarkemmin mihin muuhun Alexa pystyy. Onnistuin linkittämään kotonani olevat Philips Hue -älyvalot myös Alexaan ja nyt voin puheohjauksella komentaa myös valojani. Tämä toki onnistui aikaisemminkin Applen Sirin kautta esim. Apple Watchia käyttäessä, mutta monesti kotona ollessa ei ole kello kädessä joten tätä ominaisuutta ei ole tullut paljoa hyödynnettyä.

Nyt esimerkiksi tätä blogipostausta kirjoittaessa olen muutaman kerran sanonut olohuoneessa olevalle Sonos-kaiuttimelle normaalia puheääntä käyttäen Alexa turn of all the lights jonka jälkeen valot koko talosta on sammunut. Valot menevät itselläni automaattisesti päälle liiketunnistimilla ja tämän kirjoittamisen aikana olen käynyt toisissa huoneissa välillä ja valot ovat syttyneet jonka vuoksi niitä siis useammankin kerran olen sammuttanut puheella.

Keittiössä olevan kaiuttimen sijoittelu tätä kirjoittaessa

Alexa toimii pääsääntöisesti hyvin. Tietenkin oman haasteensa luo oma aksentti – joidenkin bändien nimiä on vaikea lausua ja aina ei tahdo lähteä soimaan se mitä toivon, mutta näissä tilanteissa voin aina laittaa kännykän, läppärin, tabletin tai pöytätietkoneen ohjelmistolla kuitenkin soimaan sen mitä haluan kuulla.

Loppupäätelmät

Onko Sonos One -äänijärjestelmästä siis monihuoneäänijärjestelmäksi jota jaksaa kuunnella? Todellakin. Heti kun Mannerheimintien Giganttiin tulee näitä lisää käyn hakemassa vielä yhden jotta saan myös kylpyhuoneeseen saman äänenlaadun, toimivuuden ja helppouden.

Mitä tulee niihin painikkeisiin joita kaiuttimen päällä on (play/pause, äänenvoimakkuuden säätö ja olikohan jotain muutakin) ja joista ajattelin että voi olla iloa koska se helpottaa käyttöä. Mitä vielä – 99 % ajasta käytän puheentunnistusta.

Esimerkiksi kun töistä tulee kotiin tulee huikattua eteisestä makuuhuoneessani olevalle Sonos One -kaiuttimelle “Alexa play chill music” tai jotain muuta vastaavaa jonka jälkeen saan koko kämpässä soimaan jotain rentoa musiikkia taustalle. Eipä fyysisille painikkeille ole siis ollut juurikaan käyttöä lukuunottamatta äänenvoimakkuuden säätämistä johon joskus turvaudun jos satun olemaan lähellä kaiutinta ja se soi liian kovaa tai hiljaa. Tässäkin monesti käytän puheohjausta joten fyysiselle painikkeelle ei aina ole tarvetta näissäkään.

Kokonaisuutena Sonos One -äänijärjestelmä vakuutti allekirjoittaneen samantien. Sen käyttöönottamisen helppous, äänen laatu, monihuoneäänijärjestelmän luonti ja Amazon Alexa -ääniohjauksen käyttömahdollisuus ovat olleet sellaisia että pakkohan näitä on käydä ostamassa jossain vaiheessa lisääkin – niin kaiutinta vailla olevaan WC-tilaan kuin myös mahdollisesti jossain vaiheessa stereoparin muodostamiseen vaadittavaa toista kaiutinta esimerkiksi keittiöön.

Keikka: Hilland Playboys @ Ravintola Juttutupa, 2019-07-16

Kävin eilen illasta Helsingissä Ravintola Juttutuvassa katsomassa siellä esiintynyttä Hilland Playboys -nimistä yhtyettä. Yhtye oli itselleni ennen eilistä päivää vielä täysin tuntematon suuruus, mutta oli sellainen fiilis että olisipas mukava lähteä käymään jossain keikalla missä pääsisin pitkästä aikaa testailemaan valokuvaamista. Tuumasta siis toimeen, meteli.net sivustolle tutkimaan mitä on Helsingin keikkatarjonnassa ja suunta kohden Kalliota.

Lukiessani minkälaisesta yhtyeestä on kyse yllätyin jonkin verran siitä tiedosta että he ovat soittaneet kyseisessä paikassa joka maanantaina jo yli 200 keikan verran. Eilen heillä oli vuorossa keikka numero 250 joten kiitettävän aktiivinen poppoo on kyseessä. Selkeästi Country-musiikin kuuntelu on itselläni jäänyt vähemmälle kun en ollut heistä aikaisemmin edes kuullut 😉 Myönnettäköön että en ollut tainnut kuulla aikaisemmin myöskään tuosta baarista missä keikka järjestettiin joten ehkä tietämättömyyteni suodaan anteeksi. Alla video YouTubesta mistä saa käsitystä minkälaista musiikista on kyse.

Keikka oli todella hyvä. Yhtyeen soitannasta huomasi helposti kokemuksen ja rautaisen ammattitaidon ja keikkatunnelma oli todella tossun alle menevää svengaavaa countryä ja bluegrassia. Kovin veto itselleni oli Dolly Partonin kappale Jolene joka löytyy myös yhtyeen vinyyliltä. Ostin vinyylin matkaan koska musiikki oli sen verran erinomaista että täytyyhän näihin tutustua enemmänkin.

Keikka kesti yhteentoista saakka ja sinä aikana kerettiin kuulemaan monia todella tiukkoja sooloja niin kitaroilla kuin mandoliinillä ja banjollakin. Keikka oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen ja toivon mukaan tulee käytyä vielä jokin toinen kertakin näitä katsomassa. Lähdin ainoastaan jotta pääsisin valokuvaamaan keikkaa mutta innostuin samalla että countrymusiikkihan voi olla todella hienon kuuloista livenä. Ei hassummin!

Laitan vielä muutamat keikalta ottamani kuvat tähän loppuun.

Rekolan kirppis tuli käytyä katsomassa

Kirpputori ulkoapäin

Viime viikolla perjantaina kävin Rekolan K-Marketilla hakemassa tulostimeeni musteita. Olin tilannut musteita Canonilta suoraan ja UPS toimitti ne, mutta koska en ollut kotona kun koettivat tuoda pakettia veivät he paketin Rekolan K-Marketille. Epäilen kyllä että tuskin ovat ovella käyneet koettamassa edes olenko kotona sillä alaovi on 99 % ajasta lukossa eikä missään vaiheessa puheluakaan tullut tuona päivänä, mutta oli miten oli. Paketti oli Rekolan K-Marketilta noudettavissa josta sitten kävin työpäivän jälkeen sen hakemassa.

K-Marketille on matkaa noin 1,2 km ja huomasin kaupalta tullessani että vastapäinen Halpahalli & Kirppis on auki. Päätin tarttua tilaisuuteen ja käydä katsomassa mitä kaikkea valikoimasta löytyy. Kirpputoreissa mielenkiintoisinta on se että koskaan ei tiedä mitä siellä löytyy ja saattaa vaikka tulla vastaan tuotteita joita voisi käyttää rekvisiittana valokuvauksessa. Mitään kirpparilta ei tullut ostettua koska mitään itseäni kiinnostavaa ei löytynyt, mutta pistetään tähän kuitenkin satunnaisia kuvia kirpputorin viime perjantaisesta tarjonnasta.

Yleisnäkymää kirpputorin sisältä
Mielenkiintoinen figuuri
Metallinen purkki moneen käyttöön
Erilaisia asuihin ommeltavia kangasmerkkejä
Kristinuskon symboliikkaa sisältäviä tauluja
Yläfemmaa heittävä kissa – samankaltainen mitä näkee joskus aina kiinalaisissa ravintoloissa
Elokuva jonka lajityypin jokainen voi itse koettaa arvata
Pörröinen pehmolelu
Tyylikäs nukke
Luultavasti puisia koristeita

From Fatness To Fitness – viikko 23

Pitkä aika on taas viereähtänyt kun viimeksi olen näitä FFTF-postauksia kirjoittanut. Syynä tähän on pääsääntöisesti aikaansaamattomuus ja sosiaalinen elämä. Toisin kuin monet muut tämän blogin postaukset ei näitä postauksia pysty kirjoittamaan etukäteen ja ajastamaan joten käytännössä ainoa aika jolloin näitä on realistista kirjoittaa on joko myöhään yöllä lauantaina tai aikaiseen aamupäivästä sunnuntaina. Kuitenkin nyt enemmän tai vähemmän jos on ollut menossa jossain, viettänyt sosiaalista elämää tai muita kiireitä ollut ei tietenkään ole kerennyt näitä kirjoittamaan joten ei kannata siis ihmetellä miksi näitä aina puuttuu monen viikon ajan 🙂

Kuluneella viikolla en ole käynyt kertaakaan erillisellä lenkillä jonka ainoa funktio olisi ollut lenkkkeily. Kuitenkin käytännön elämässä tämä onneksi ei ole haitannut sillä viime sunnuntaina lukuunottamatta jokaisena päivänä on hyötyliikuntana tullut yli 8500 askelta – parhaina päivinä jopa yli 15.000 askelta. Kolmena päivänä tuli askeleita yli 10.000 joten vaikka näitä postauksia ei ole tullut tehtyä eikä erillisellä lenkillä ole tullut käytyä ei onneksi liikunta ole jäänyt elämästä kuitenkaan poiskaan, sen muoto on vain hyötyliikunnassa.

Lisäksi yksi syy miksi askeleita on tullut paljon on tietenkin hyvät kelit ja kameran kanssa pihalla pyöriminen. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä käymään kepeällä kävelyllä ja käydä ulkoiluttamassa kameraa. Toiset ulkoiluttavat koiria, minä ulkoilutan kameraani.

Painoa tuli kesälomalla muutama kilo lisää mutta viimeisen viikon aikana on taas paino hakeutunut terveempään lukemaan. Viime sunnuntaina paino oli 106,78 kg ja eilen lauantaina oli amupaino 105,45 kg eli käytännössä yli kilon tuli viime viikon aikana paino alaspäin. Kesäloman kilot siis alkavat katoamaan ja paino alkaa jälleen jatkamaan laskemistaan kuten odotettua on.

Kaupungilla pyöriessä tulee askeleita ja kilometrejä kuin huomaamatta

Kuntoilussa on tapahtunut myös hieman muutosta VR-lasien vaihdon myötä (kirjoitan näistä joskus lisää). Olen innostunut pelaamaan Beat Saberia joka käy hyvästä kuntoilusta. Sykettä saa ylös, käsille saa paljon liikuntaa ja muullekin kropalle sopivasti ja onpa ainakin joidenkin VR Health Instituten mittausten mukaan sillä kalorien polttaminen suunilleen 6-8 kcal/minuutti. Koska peli on hyvä ja koukuttava tulee toivon mukaan tämän pelaamista jatkettua. Tänään tätä on tullut tahkottua jo yli puolitoista tuntia joten siitä voi laskea paljonko kaloreita on kerennyt polttamaan pelaamisen ohessa 🙂

Painon pudotus siis jatkuu yhä ja ruokavaliotakin on tullut parannettua merkittävästi aiemmasta joten eiköhän tästä ole hyvä siis jatkaa eteenpäin ja painoa alaspäin pudottaen 🙂

Leffalauantai: Ocean’s eleven

Danny Ocean (George Clooney)

Ocean’s Eleven (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu rikostrilleri jonka ohjauksesta on vastannut mm. Magic Mikestä, Contagionista, Haywirestä sekä Logan Luckystä tuttu ohjaaja Steven Soderbergh. Pääosarooleissa nähdään George Clooney, Matt Damon sekä Brad Pitt.

Elokuvan tarina kertoo vankilasta vapautuvasta Danny Oceanista (George Clooney) joka päättää tehdä suuren kasinoryöstön. Hän kerää joukkoihinsa liudan muita ammattirikollisia joista jokaisella on omat vahvuutensa joita onnistuneen ryöstön tekemisessä tarvitaan ja pian joukkio alkaakin tekemään taustatutkimusta ja muita valmistelevia operaatioita. Kohteeksi valikoidut kasinot eivät ole kuitenkaan sattumalta tulleet valituiksi vaan lisäksi Dannyllä on henkilökohtaisia syitä miksi juuri nämä paikat halutaan ryöstää.

Ocean’s Eleven on lajityypillensä totuttuun tapaan suoraviivainen ja mukavasti eteenpäin kulkeva teos. Se on helposti lähestyttävä elokuva joka kuitenkin onnistuu pitämään katsojansa alusta loppuun saakka otteessa hyvin kirjoitetulla tarinallaan.

Linus Caldwellin roolissa nähdään Matt Damon

Yksin mielenkiinnoisimmista anneista hyvin kirjoitetuissa rikoselokuvissa on tapa joilla se saa katsojan samaistumaan rikoksen tekijöihin ja pitämään heitä konnan sijaan sankarina. Ocean’s Elevenissä onkin helppoa hypätä rikollisjoukon puolelle ja toivoa heille onnistunutta keikkaa, sillä ryöstön kohteeksi joutuvat ovat sellaisia joista luodaan kuva lipevinä rikollisina jotka katsojan näkökulmasta arvioiden ansaitsevatkin tulla ryöstetyksi. Jonkinlaista moderinisoitua Robin Hood -meininkiä siis.

Rikostrillereissä pidän myös mikäli toiminnan suhde muuhun tarinan kuljetukseen on hyvässä tasapainossa – käytännössä siis siten että toiminnalisten kohtauksien osuus tuntuu tarinaa tukevalta eikä toisinpäin. Jokainen ammuskelukohtaus, räjäytys tai muu ruumita tai hajonneita paikkoja aiheuttava toiminta on oltava sellainen että sillä on selkeä merkitys ja kokonaiskuvaan sopiva tarkoitus eikä siitä jää itseistarkoituksellista mielikuvaa.

Rusty Rian (Brad Pitt)

Toimivan juonen lisäksi on tässä kaikki elokuvalliset peruspuitteet kunnossa. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat uskottavia ja luontevia, tärkeimmissä hahmoissa on jonkinmoista persoonallisuutta ja ohjauksellisesti elokuva on selkeä ja toimiva kokonaisuus joka pitää pakan kasassa ja tiukasti aiheessa pysyvänä.

Mikäli rikostrillerit ovat millään muotoa lajityyppinä kiinnostavia on Ocean’s Eleven ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva. Omassa mittakaavassani tämä onkin ehdottomasti lajityyppinsä parhaimpia – ellei jopa paras – elokuva.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,8/10)