Aleksin Blogi

Month: December 2019

  • Leffalauantai: Charlie’s Angels (Charlien enkelit)

    Enkelit yhdessä pomonsa kanssa

    Charlie’s Angels (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty loogisesti muotoon Charlien enkelit on vuonna 2000 julkaistu komediallinen toimintaseikkailu. Sen on ohjannut McG joka tunnetaan paremmin mm. useista KoRnin musiikkivideoiden ohjauksesta. Pääosarooleissa nähdään Drew Barrymore, Lucy Liu, Cameron Diaz sekä Bill Murray.

    Charlien enkelit on alunperin ollut televisiosarja jota on tuotettu vuosien 1976 ja 1981 välisenä aikana ja myös tämä vuoden 2000 elokuva nojaa samaan kantavaan teemaan. Tarinassa on kolme naista jotka työskentelevät salaperäiselle miljonäärille Charlie Townsendille joka antaa heille aina välikätenä toimivan John Bosleyn (Bill Murray) kautta erinäisiä toimeksiantoja joissa heidän älylle ja taistelutaidoilleen on kysyntää.

    Tämänkertaisessa toimeksiannossa rikolliset ovat kaapanneet tietokoneneron ja saaneet sitä myöten myös käsiinsä hänen tekemän ohjelmiston. Charlie antaa enkeleileen tehtäväksi löytää tuo koodari ja palauttaa myös ohjelmisto sen omistajille. Tehtävän edetessä naiset kuitenkin saavat havaita että ohjelmiston vääriin käsiin joutumisella on paljon suurempiakin vaaroja kuin miltä se ensiksi vaikuttaa.

    Drew Barrymoren näyttelemä Dylan Sanders on yksi Charlien enkeleistä

    Omaan makuuni Charlien enkelit oli omassa lajityypissään erittäin hyvä elokuva. Pidin kuinka se onnistuu olemaan rento ja huumorintäyteinen kaiken taistelun ja toiminnan vastapainona ilman että kumpikaan tyyleistä kärsii tai pilaa tunnelmaa.

    Pidin myös selkeästi korostetun stereotyyppisistä miesten ja naisten olemuksien humoristisesta kuvauksesta; Charlien enkelit ovat kauniita naisia jotka käyttävät naisellisia avujaan häikäilemättä hyödykseen flirttailun jalon taidon kautta ja onnistuvat siten saavuttamaan tavoitteitaan kauniisiin naisiin heikkoina olevien miesten viettien viedessä ja huomion herpaantuessa tehtäviensä tekemisen kannalta epäolennaisuuksiin. Jotenkin tuntuu että jos vuonna 2019 tämänkaltaista sukupuolirooleihin ja niihin nojaaviin stereotypioihin yrittäisi elokuvassa tehdä huumoria olisi sosiaalisessa mediassa noitaroviot roihuamassa.

    Elokuvan julkaisusta on jo kulunut 19 vuotta ja erikoistehosteista on monin paikoin se helppoa myös havaita. Onneksi mitkään tällaiset piirteet eivät vieneet elokuvan viehätysvoimaa pois.

    Kokonaisuutena Charlie’s Angels oli elokuva jonka katsoi mielellään ja joka kyllä kestää useammankin katselun. Se on helppo, rentouttava ja varsin viihdyttävä toimintafilmi jonka katsomisessa ei tarvitse liiemmälti käyttää aivokapasiteetia miettien sen suurempia ihmeitä, sen kuin vain pistää leffan pyörimään ja antaa viihteen viedä mukanaan.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 165 741 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Sonnisaari Mulkero Porter

    Oulussa majaansa pitävän Sonnisaaren panimon Mulkero on mieto 5.5 % vahvuinen porter. Katkeroita oluessa on 49.0 EBU ja kantavierrettä on 14.9 °P. Olutta myydään Alkojen erikoiserän tuotteena. Lisää tietoa oluesta löytää mm. Alkon nettisivuilta (lue täältä).

    Etiketti on mielenkiintoinen ja nimikin jää helposti mieleen joten plussaa siitä. Oluen aukaistua erottaa hienoisesti porterin tuoksun joka säilyy yhtä mietona myös tuoppiin kaadettuna. Tuoppiin kaatessa kaunis lähes musta väri pääsee hyvin esille. Vaahtoaminen on maltillista eikä ylitse kuohumisen kanssa tarvitse olla varovainen.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen ja kepeä ja mausta löytää helposti hennon paahteisen maltaisen tunnun. Kuten muissakin tähän mennessä maistamistani vähäisen alkoholitilavuuden portereissa on harmillisesti tässäkin tunne että vahvempaa tuntumaa jää kaipaamaan. Miedot porterit ovat olleet yleensä juomakelpoisia oluita – kuten myös tämäkin – mutta ne eivät pääse silti täysin oikeuksiinsa ilman vahvempaa otetta. Kyllä tämän juo ja siitä pystyy nauttimaankin mutta oma mieltymykseni portereiden osalta nojaa tuhdimpiin suuntiin.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. The Wraith – Barbed wire somber tai Skeletal Family – Promised land

  • Lisää nopeaa levytilaa koneeseen

    Samsungin M.2 levy tuli lisättyä koneeseen

    Kirjoittelin joitain kuukausia takaperin tietokoneeni päivittämisestä (lue täältä). Päivityksen yhteydessä asensin koneeseeni Kingston A1000 M.2 levyn johon asensin käyttöjärjestelmän.

    Viime aikoina olen enemmän taas opetellut videoeditointia ja uudenlaisia haasteita on alkanut sen myötä suorituskykyyn liittyen ilmenemään. Aikaisemmin olen editoinut pääsääntöisesti Mac-koneella käyttäen Final Cut Pro X -ohjelmistoa, mutta jostain syystä käyttämäni mLut plugin tuntui aiheuttavan ongelmia käyttämäni OSX:n ja Final Cutin version kanssa joten päätin siirtyä videoeditoinnissa Windows-koneen puolelle DaVinci Resolven pariin.

    Koska videoeditointi on nopeasti hyvinkin tehoja ja levytilaa imevää puuhaa oli tarvetta lisälevytilalle joka on ensisijaisesti vain ja ainoastaan väliaikaiseen editointikäyttöön tarkoitettu. Windows-koneeni kovalevyt olivat suhteellisen täynnä entuudestaan ja editointia tuli tehtyä ulkoiselta USB-kovalevyltä. Kuten arvata voi ei suorituskyky ole tällaisessa mitenkään optimaalinen joten päätin hankkia Gigantista M.2 levyn vain ja ainoastaan väliaikaistiedostojen käyttöpaikaksi.

    Väliaikaisia tiedostoja videoeditoinnin osalta ovat projektitiedostot, mediatiedostot ja optimoidut mediatiedostot sekä proxytiedostot. Ajatuksena on siis se että siirrän editoinnin alkuvaiheessa alkuperäiset videotiedostot tänne M.2-levylle sekä varmuuskopiona vaikkapa USB-kovalevylle. Sen jälkeen projektin kun luon teen kaiken käsittelyn käyttäen tätä M.2-levyä. Projekteissa tulee nopeasti paljon tavaraa etenkin jos tiedostoista tarvitsee generoida ns. proxy-tiedostoja joten isompikin M.2 levy olisi kelvannut. Kuitenkin Gigantissa löytyi ainoastaan hyllystä 500 GB kokoinen levy näin nopealla luku- ja kirjoitusnopeudella joten päädyin ostamaan sellaisen.

    Levyn asentaminen oli helppoa heti kun löysin emolevyltä paikan minne tämän sai asennettua. Tässä oli hieman haasteita koska johtoja pyörii koneen sisällä niin paljon että en niiden takaa meinannut paikkaa löytää. Kuitenkin emolevyn ohjekirjaa vilkaisemalla tiesi minkä johtojen takaa kannattaa kurkistella liittimen paikkaa. Paikan löydettyä oli asennus helppoa – levy sisään liittimeen ja se on siinä. Sen jälkeen vain ruuvi paikalleen joka pitää tämän pulikan kiinni nätisti emolevyssä.

    Jotta asiat ei menisi liian helposti ei tätä ruuvia tietenkään löytynyt mistään ja käytin varmaankin tunnin asunnossa sen etsimiseen. Emolevyn mukana tällainen ruuvi varmasti on tullut, mutta koska emolevyn laatikko on jo päätynyt jätelavalle oli mahdollista että ruuvit sen myötä on samaan paikkaan löytänyt. Tongin kaappejani etsien ruuvia mutta ilman tulosta – jos tulokseksi ei lasketa sitä että sain samalla heitettyä isot määrät ylimääristä roinaa roskiin kun kävin läpi laatikoita ja erinäisiä muovipusseja kadonneen ruuvin metsästyksessä.

    Levy ennen asennusta

    En löytänyt ruuvia joten koetin onneani ja laitoin koneen käyntiin ilman ruuvia. Kone käynnistyi hyvin, levy tunnistui nätisti, sain alustettua sen ja siirrettyä videoprojektin tiedostot kovalevylle. Renderöin testivideon pari eri kertaa eri asetuksilla ja kaikki näytti toimivan nätisti. Hetken päästä kuitenkin levyltä ei enää onnistunut lukea ja levy jökkäsi. Käynnistin koneen uudelleen ja koko levy oli kadonnut kuin ninja yön pimeyteen.

    Tässä vaiheessa sitten alkoi koneen boottailu, levyn kiinnityksen tarkistamiset ja yhdessä vaiheessa jopa teipillä levyn kiinnittäminen että se varmasti on kunnolla kiinni mutta Windows ei enää löytänyt koko levyä.

    Päähän hiipi tietenkin ajatus josko olen onnistunut jo kärväyttämään koko levyn. BIOSista kävin tarkistamassa josko se löytäisi kuitenkin levyn vielä koneesta ja kuinka ollakaan, siellähän se komeili. Tässä vaiheessa hieman tuli huokaistua helpotuksesta sillä tiesi että levy ei ole hajonnut säätämisen seurauksena ainakaan kokonaan. Windows ei kuitenkaan levyä löytänyt joten BIOS-asetuksia joutui tutkimaan lisää.

    Lopulta BIOS-asetuksista löytyi kohta missä M.2 levyjen tyypin pysyi asettamaan joko moodiin Auto, PCIe tai joku muu. Oletuksena valintana oli Auto jonka vaihdoin PCIe. Tallensin asetukset ja boottasin koneen jonka jälkeen Windowsissa levy oli jälleen näkyvissä. Jeih!

    Tämän jälkeen kone onkin sitten maannut pöydällä kyljellään että kovalevy ei pääse irtoamaan 😀 Soittelin Asuksen tukeen (koska omistan Asuksen emoelvyn) ja sen jälkeen laitoin vielä sähköpostia ja kyselin mistä näitä ruuveja voisin ostaa. Heillä sattui olemaan tähän malliin ruuveja myös tuessa ja he lupasivat ilokseni myös lähettää noita ruuveja. Toivon mukaan lähipäivinä posti tuo ruuvin perille ja pääsen kiinnittämään kovalevyn kunnolla kiinni ja koneen saa takaisisin pystyasentoon.

    Ei se aina mene nörtilläkkään putkeen nämä tietokoneiden rassaamiset 🙂

  • Keikat: Voidfallen @ On The Rocks 2019-11-16

    Parina aikaisempana viikkona on täällä blogissa ollut keikkakuvat niin Vornan kuin Kauniin Kuolemattomankin keikalta joten pistetään vielä tänne näkyviin kyseisen keikan ensimmäisen lämppärin Voidfallenin kuvat. Bändi oli itselleni tuntematon suuruus mutta täytynee jossain vaiheessa tutustua heidänkin musiikkiinsa.

    Kuvat on otettu tuttuun tapaan Fujifilm X-T2:lla käyttäen Fujinon 18-55 F/2.8-F/4.0 objektiivia.

  • Leffalauantai: Office Christmas Party (Firman pikkujoulut)

    Carol (Jennifer Aniston)

    Office Christmas Party (IMDB) joka suomessa on nähty myös nimellä Firman pikkujoulut on komedia vuodelta 2016 jonka on ohjannut Josh Gordon ja Will Speck. Pääosarooleissa on mm. Horrible Bosses -elokuvista tuttu Jason Bateman, Deadpoolissa nähty T. J. Miller, Frendeistä ja Horrible Bosses -elokuvista tuttu Jennifer Aniston sekä X-Men Apocalypsessäkin nähtävä Olivia Munn.

    Juonessa kerrotaan IT-firma Zenotekistä jonka CEO:na toimiva Carol (Jennifer Aniston) ei ole tyytyväinen firman nykyiseen tulokseen. Hän aikoo laittaa toimipisteen kiinni mikäli firman CTO:na toimiva veljensä Clay (T. J. Miller) ei onnistu saamaan isoja kauppoja suuren asiakkaan kanssa parin päivän aikana. Carol myös ilmoittaa että toimiston suunnitellut pikkujoulut täytyy perua vastoin Clayn ja kumppaneiden ilmoituksia ja järkkäilyitä tapahtuman eteen.

    Koska elokuvan nimikin antaa osviittaa pikkujoulut kuitenkin järjestetään vastoin Carolin tahtoa. Clayllä on kuitenkin ylevänä ajatukesna kutsua tärkeän asiakkaan edustaja Walter (Courtney B. Vance) katsomaan pikkujoulujen meininkiä siinä toivossa että asiakas näkisi kuinka hieno meininki firmalla on ja saisi sen myötä myös hierottua kaupat pelastaakseen toimipisteen tulevaisuuden ja työntekijöidensä työpaikat.

    Bileiden meininki alkaa hitaan ja maltillisen alun jälkeen ottamaan elon merkkejä kiihtyen kohden hillitöntä dokaamista ja joraamista saavuttaen lopulta sen pisteen kun humalaiset toimistotyöntekijät pääsevät erinäisten ruumiinosiensa kopiokoneella kopioinnin vauhtiin ja siitä vielä paljon pidemmälle kauas kohtuuden suomista rajoista.

    Pikkujoulujen meininki meinasi lähteä väellä lapasesta

    Office Christmas Party on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä aivot nollille -tyylin komedia jonka vahvuuksia ei kannata lähteä kaivamaan ainakaan juonen omaperäisyydestä tai yllättävyydestä. Juoni on perinteinen sankaritarina jonka loppuratkaisun tietää jo samassa vaiheessa kuin ongelmankin. Toiselta konttorilta tuleva ilkeä CEO uhkaa laittaa firman kiinni heikon kannattavuuden vuoksi ja on enää pari päivää aikaa saada hänet muuttamaan mielensä. Katsojan ei liene ole kovin vaikeaa arvata miten loppuratkaisussa käy.

    Onneksi tämän tyylin elokuvissa vetovoima ja viihdearvo löytyy aivan muista piirteistä. Lähtökohtaisesti pidän tämän tyylin elokuvissa siitä että ne vetävät bilettämisen meiningin niin reilusti överiksi että se saavuttaa absurdiudellaan jo koomiset mittasuhteet. Ilahduttavasti näissäkin pikkujouluissa niin tapahtui ja humoristisia aspekteja irtoaa niin vahvasti stereotyyppisistä hahmoista ja heidän todellisen persoonansa esiin kuoriutumisesta, hahmojen koomisista hämäristä persoonallisuuksista kuin myös reilusti yli kohtuullisuuden rajojen vedetyistä toimenpiteistä joita konttorin johtajat ovat valmiita tekemään pelstaakseen alaistensa työpaikat.

    Tekniseltä puoleltaan elokuvassa ei ole mitään valittamista ja se on lajityypissään varsin tuttua kauraa. Näyttelytyö on perinteisen hyvää mitä tämän tasoluokan näyttelijöiltä osaa odottaakkin joten ei mitään poikkeavaa senkään suhteen.

    Clay (T. J. Miller) ja Josh (Jason Bateman)

    Omaan makuuni Office Christmas Party oli viihdyttävä elokuva joka kestää useammankin katselukerran. Tämä on kuitenkin niitä elokuvia että sitä varten täytyy olla virittäytyneenä oikealle taajuudelle missä liiallisesti ei aivotoiminta pääse häiritsemään puhtaan viihteellistä elokuvakokemusta.

    Tarinan kokonaishumoristisuus toimii vaikkakin yksittäiset läpät siellä täällä olivatkin lähinnä vaivaannuttavan huonoja. Tästäkin huolimatta kokonaiskuva elokuvasta vääntyy positiivisen puolelle.

    Mikäli elokuvan katsomiselle ei keksi muita syitä niin ainahan sen voi katsoa jo siksi että siinä on mukana aina yhtä tyylikäs Jennifer Aniston jonka vuoksi voi katsoa leffan kuin leffan vaikka useampaankin otteeseen.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 54 709 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])