Birra Morena Oro on italialaisen Birra Morenan panimon lager. Vahvuutta sillä on 5.2 %. Harmillisesti muita tietoja oluesta en sitten löytänytkään ainakaan kotimaisella kielellä tai lontooksi joten tarkempia tietoja etsivä joutuu turvautumaan hakukoneiden pariin paremmalla menestyksellä.
Oluen tuoksussa on monien tsekkiläisten lagereiden tunnelmaa ja sokkona olisin väittänytkin olutta sen vuoksi tsekkiläiseksi. Vaahtoaminen on kevyen maltillista ja tuoppiin kaataminen käy vaivattomasti. Pinnalle muodostunut vähäinen vaahto katoaa myös pian pois. Väriltään olut on kuparinkeltaista.
Suutuntuma on puolitäyteläinen. Maku on raikas, hedelmäinen ja sitruksinen. Hetken suussa pidettyä maun vivahteet nousevat selkeämmin ja miellyttävämmin esiin. Omaan makuuni tämä on lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna erinomainen olut, eli sellainen että tätä tulee kyllä toisenkin kerran kaupasta kotiin kannettua jos haluan Budvarille vaihtoehdon mutta kuitenkin samanalaisella fiiliksellä.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. Nirvana – Heart-shaped box tai Alice in Chains – Man in the box.
Viime viikon maanantaina sain hankittua työpaikan kuntosalille lätkän jolla pääsen käymään salilla. Koska salille pääsy vaatii asianmukaisia kenkiä kävin lauantaina kirkon jälkeen Intersportista etsimässä töppöset joilla salille saa mennä pyöriskelemään ja tekemään myös treenejä siinä sivussa jos pelkkä pyöriskely tuntuu muuten turhalta ja merkityksettömältä.
Ajatuksena oli etsiä edulliset kengät että edes pääsen menemään salille. Jos salilla innostuu käymään enemmänkin näkee kuitenkin vasta ajan kanssa minkälaisia liikkeitä tekee ja minkälaisia ominaisuuksia kengillä olisi hyvä olla joten hillittömiä summia ei kannattanut sijoittaa.
Ilahduttavaa kyllä Niken poistomalli oli edulliseen hintaan myynnissä joten 40 eurolla sai kengät liikkeestä kantaa pihalle. Tämä jos mikä oli erinomaista, sillä tähän mennessä parhaat kengät joita olen omistanut ovat olleet Nikejä (jotka ovat käytössäni pääasiallisena ulkokenkänäkin) joten hyvä ajankohta sattui kaupoilla käynnissä olemaan alennuksen osalta.
Viime sunnuntaina sitten kävin illalla muiden menojeni jälkeen tutustumassa työpaikan saliin. Sali oli monipuolinen ja laitteita löytyi vähän joka lähtöön, mutta koetin ainoastaan muutamaa. Testailin juoksumattoa ja kuntopyörää, muuten kyykkäilin kahvakuulat kädessä ja enimmäkseen hypin hyppynarulla. Säkkiä olisi tehnyt mieli piekseä, mutta valitettavasti nyrkkeilyhanskoja ei salilla ollut. Täytynee käydä ostamassa jokin päivä urheiluliikkeestä jonkinmoiset niin pääsee nyrkkeilysäkin kimppuun.
Nopeasti tuli huomattua että hyppynarulla hyppely oli aivan uskomaton tappolaji tällä kunnolla jo muutaman minuutin jälkeen. Lisäksi sai samalla havaita että hyppynarulla hyppely vaatii myös jonkinlaista koordinaatiotakin kehitettäväksi kunnon lisäksi, sillä parhaana sarjana sain hypittyä varmaankin alle 30 pyöräytystä. Jotenkin vain rytmi meni sekaisin ja naru tökkäsi jalkoihin.
Ensimmäisellä salikerralla oli kestoa luultavasti noin 30 minuuttia joten mitenkään pitkän kaavan kautta ei tullut lähdettyä. On parempi lähteä maltillisesti kehittämään salikäyntikulttuuria kuin täysillä ja veri suussa jotta motivaatio ei lopu heti ensimmäisen viikon jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa!
Viime vuoden puolella ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi käytetyn NAIM CD5x cd-soittimen kun hifi-liikkeestä sellaisen onnistuin löytämään. Annoin vanhan Rotelin A14 -vahvistimen vaihdossa ja maksoin vielä hieman välirahaa ja saimme kaupat tehtyä.
Muutamia levyjä kotona kuunneltuani alkoi kuitenkin käytetyn laitteen kanssa olemaan ongelmia ja laite tuli vietyä huoltoon. Huollossa soittimeen vaihdettiin uusi lukupää ja tammikuun puolella sain soittimen takaisin. Joulukuussa tosin soittimen vasta huoltoonkin vein ja välissä oli tietenkin joulun pyhät, uudet vuodet ja muut vastaavat jotka aiheuttivat hieman odottamista. Yhtä kaikki, soitin tuli takaisin huollosta koneistonsa osalta kuin uutena ja levyjä on päässyt sen jälkeen kuuntelemaan.
Soittimen takapaneelista löytyy ulosvienti audiolle RCA-liitännällä sekä NAIMin omalla DIN-liitännällä. Hankin tähän myös DIN-kaapelin jolla sitten soittimen olen yhdistänyt vahvistimeeni (lue täältä vahvistimesta). Kuten monen muunkin NAIMin soittimen tapaan ei tässäkään ole jostain syystä lisätty digitaalista ääniulostuloa jota kautta soittimen voisi yhdistää erilliseen DACiin. Onneksi asialla ei ole kovin suurta haittaa sillä soittimen oma äänenlaatu on omaan makuuni ainakin erinomainen.
Soittimella on tullut pyöritettyä eri genren musiikkia ja artisteja on mennyt aina Amon Armarthista Lily Alleniin ja olenpa tällä soittanut mitä tahansa on musiikki kuulostanut rennolta ja rytmikkäältä, helposti nautittavissa olevalta.
Useamman levyn tapauksessa on tullut bongattua myös uusia elementtejä levyltä, esimerkiksi aikaisemmin kuulematta jääneitä laulutuplauksia. Tämä tietenkin voi hyvinkin olla seurausta myös itselleni ja korvilleni vielä suhteellisen uusista kaiuttimista joita en ole vielä satoja tunteja kerennyt kuuntelemaan, mutta oli miten oli, hyvältä on musiikki kuulostanut ja sepähän se pääasia.
Mielenkiintoisesti Dark Tranquillityn The Gallery -albumilla kappaleen Edenspring pellit ei ole koskaan aikaisemmin kuulostanut yhtä korvaa miellyttävältä, erottuvilta ja hyvin tilaansa haltuunsa ottavilta. On ilahduttavaa huomata aina yhä uudestaan ja uudestaan että vanhatkin klassikot löytävät aina syvempää ulottuvuutta laitteiston päivityksien myötä.
Ensikuunteluiden jälkeen kokemukset ovat olleet positiiviset. Ainoa mikä tämän soittimen tapauksessa itseäni hieman mietityttää on se, että miltähän tästä seuraava malli mahtaisi kuulostaa tai tämä sama erillisen lisävirtalähteen kanssa. Ehkäpä näitäkin variaatiota jonakin päivänä pääsen vielä testaamaan. Siihen saakka onneksi musiikista nauttimisen matkaa voi taittaa tämän soittimen kanssa ilman että tarvitsee äänenlaatua harmitella.
30 Days of Night: Dark Days (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä 30 päivää kaamosta 2: Dark days on Ben Katain ohjaama vuonna 2010 julkaistu vampyyrikauhuelokuva. Sen pääosarooleissa nähdään Kiele Sanchez, Rhys Coiro, Diora Baird sekä Mia Kirshner.
Elokuvan tarinan keskiössä on Stella, nainen joka on selvinnyt elossa kotikylässään tapahtuneesta vampyyrien tekemästä teurastuksesta. Hän on kuitenkin menettänyt siinä iskussa miehensä ja näinpä hän kiertää ympäriinsä luennoimassa ihmisille mitä hänen kylässään todellisuudessa tapahtui. Kuten odotettua on eivät ihmiset yleensä ota tietoa vampyyrien olemassaolosta vakavasti ennen kuin itse saavat havaita Stellan puheet todeksi.
Stellan seuraksi lyöttäytyy myös muutamia muita ihmisiä jotka ovat menettäneet läheisiään vampyyreiden vuoksi ja pian Stella on heidän kanssaan etsimässä vampyyrien johtajaa Lilithiä (Mia Kirshner) jotta voisivat päästää hänet pois päiviltä – tai vampyyrien tapauksessa öiltä.
Lilith (Mia Kirshner)
Monesta muusta näkemästäni vampyyrielokuvasta poiketen on tämä selkeästi normaalia raa’empi ja sitä katsoessa on helppo ymmärtää mistä sen K18 ikäraja on tullut. Raakuudessa ja brutaaliudessa oltiin lähes samankaltaisessa meiningissä kuin The Thompsons -elokuvassa (lue arvostelu) joten mikäli väkivaltaiset osuudet tuntuu vastenmieliseltä ei tämä luultavasti ole aivan ykkösvalinta ellei yleisesti vain halua elokuvaa nähdä sen vampyyritematiikkansa vuoksi.
Tarinallisesti kyseessä on varsin suoraviivainen toiminnallinen kauhutrilleri vampyyritematiikan maailmassa ja omassa lajityypissään se on kokonaisuutena varsin toimiva teos, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa mestariteos. Tarinaa olisi silti voitu avata esimerkiksi Lilithin ja muiden vampyyrien osalta, mutta koska tämä on jatko-osa voi hyvinkin olla että aikaisemmassa osassa nämä asiat olisi selvinnyt. Koska en ole edeltävää elokuvaa nähnyt tuntui tässä elokuvassa hahmojen olemassaolo vailla taustatietämystä hieman irtonaiselta ja merkityksettömältä.
Ohjaus oli pääpiirteittäin toimivaa, muitta paikoitellen nopeiden kohtauksien kuvaukselliset ja leikkaukselliset ratkaisut rikkoivat epämukavasti katselukokemuksen harmoniaa hillittömällä heilumisella ja suhteettoman nopeille leikkauksilla jättäen kohtauksen jälkeen lähinnä sekavan mielikuvan siitä mitä äsken juuri tapahtui. Onneksi suurin osa elokuvasta oli mukavampaa katsottavaa.
Kaikista puutteistaankin huolimatta 30 Days of Night: Dark Days on lajityypissään toimiva elokuva.
Suomalaisen Kemiön saarella sijaitsevan pienpanimon Kimito Brewingin Kolme Pukkia Silta on 6.1 % vahvuinen IPA. Katkeroita on 117.0 EBU ja kantavierrettä 14.1 °P. Olutta myydään tätä kirjoittaessa Alkoissa erikoiserän valikoimassa. Lisää tietoja löytää Alkon nettisivuilta (lue täältä).
Oluen aukaistua nousee esiin vahva IPA-oluille ominainen kirpeä ja raikas greipin tuoksu. Tuoksu kuitenkin säilyy maltillisena eikä ole omaan makuuni ainakaan tarpeettoman väkevää sorttia. Tuoppiin kaataminen menee nopeasti ja sujuvasti sillä vaahtoa ei pinnalle hakeudu juuri nimeksikään. Väri on monelle oluelle tutun keltainen ja koostumuksessa on vahvasti sameutta mukana.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on voimakkaasti esiin hyppäävää sorttia ja vahva humala ei jää huomaamatta makuprofiilista. Greippinen maku kuitenkin nousee hyvin esiin vahvan humaloinnin altakin, mutta omaan makuuni vahvasti korostuva humala ei maussa ole paras mahdollinen asia.
Makuasioistahan ei voi muuta kuin kiistellä eikä tämäkään olut missään nimessä itsellänikään juomatta jää vaikka pidänkin enemmän toisenlaisista IPA-oluista. Kyllä tätä ihan mielellään silti nauttii. Ilahduttavaa kyllä jälkimaku on neutraalin kuiva eikä se jätä liiallisen kirpeää tai väkevää tuntua peräänsä.
Musiikkina tämän kanssa toimii rempseän iloinen musiikki, mm. Luis Fonsi – Despacito ft. Daddy Yankee tai Tones and I – Dance Monkey.
