Löfbergs Kharisma on ruotsalaisen Löfbergsin paahtimon tummaa kahvia jonka paahtoasteeksi on ilmoitettu 4. Valmistajan sivun mukaan täyteläisyys on 4 ja hapokkuus 2. Lisää kahvin tietoja voi käydä katsomassa heidän sivuiltaan klikkaamalla tästä.
Paketin kyljessä on ilmoitettu että pavut ovat 100 % arabicaa. Nettisivujen tietojen mukaan pavut tulevat Brasiliasta, Kolubmiasta, Keski-Amerikasta, Itä-Afrikasta sekä Kakkois-Aasiasta.
Tumman paahdon ystäville Kharisma on miellyttävän makuinen kahvi, sillä tummuudestaan huolimatta siinä ei ole useassa tummassa kahvissa olevaa suhteettoman väkevää jälkimakua. Toki tässäkin jälkimaku esiin nousee kulauksen jälkeen, mutta se ei kuitenkaan kuivata suuta niin paljoa kuin monet muut tummat kahvit joita on tullut maisteltua.
Pidän myös tämän kahvin pehmeydestä. Se on helposti lähestyttävä eikä tarpeettoman terävä, mutta kuitenkin sen tumma paahteisuus nousee hyvin esiin.
Kokonaisuutena varsin kelvollinen kahvi jo entuudestaan tummiin kahveihin tottuneille, muille voimakas maku voi olla hieman haasteellinen.
Kuten jo hitaammatikin ovat kenties kerenneet havaitsemaan on helmikuu saapunut ja tammikuu on enää vain muisto menneestä mielen syvissä sopukoiossa. Blogilleni tavalliseen tapaan on aika tehdä lyhyt kuukausikatsaus viime kuukauden tapahtumiin yleisellä tasolla.
Tammikuu oli tavallinen perus jees kuukausi, mitä nyt sääolosuhteet ovat olleet kaikkea muuta. Vettä on tullut paljon ja lumesta ei ole ollut juuri tietoakaan yksittäisiä lumipyryjä lukuunottamatta. Positiivisesti ajatellen eipä ole joutunut kuitenkaan auton lasejakaan skraappailemaan kovin usein 😀
Töissä tuli käytyä, uutta tuli opittua ja tulipa loppukuusta hieman pienimuotoisesti koodailtuakin. Lisäksi kotona tuli verkon infrastruktuuria päiviteltyä joten niistä sitten kirjoitan joskus erillisen postauksen kunhan saan aikaiseksi.
Töiden lisäksi elämään mahtui muutakin, eli kavereita tuli nähtyä normaaliin tapaan ja saimme vihdoin yhden kaverini videon editoitua valmiiksi (lue täältä postaus aiheesta). Muuten en kerennyt tai saanut videoeditointijuttuja tehtyä, mutta muutamat käsikirjoitukset sain kirjoiteltua jo valmiiksi kuitenkin odottamaan kuvakäsikirjoituksia ja tekemistä. Videoharrastus siis jatkuu yhä vain.
Kävin Machinae Supremacyn keikalla
Elokuvia tuli katsottua viime kuussa 23, joten hieman on jäänyt aikaa kaiken muun ohella myös leffojen katsomiselle. Ilahduttavasti loppukuun puolella kerkesin aikaa jättämään myös PC-pelaamisellekin, useampana iltana tuli pelailtua useita tunteja. Mukavan rentoa puuhaa.
Kuun alussa oli myös keikoilla käyntiä. Kävin katsomassa Machinae Supremacyn ja samalla tuli hieman nähtyä lämppärinä ollutta Somehow Jotakin. Kuvia Machinae Supremacyn keikasta löytää täältä ja Somehow Jon keikasta löytää täältä.
Mitään suurta ja mullistavaa elämässä ei tapahtunut, tavallista pönöttämistä siis on ollut arki. Seuraavan levyn materiaalien äänitykset ovat edenneet ja lähipäivinä niitä on tarkoitus jatkaa joten jospa Q1:llä saa levyn vihdoin valmiiksi ja Spotifyyn/iTunesiin ja muihin vastaaviin.
Desperate measures (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Piinaavat hetket on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut rikostoiminta/draamaelokuva jonka on ohjannut Barbet Schroeder. Pääosarooleissa nähdään Michael Keaton ja Andy Garcia.
Juonikuvio kertoo San Franciscon poliisina toimivasta Frank Connorista (Andy Garcia) jonka yhdeksänvuotiaalla pojallaan on syöpä, joten kuten jokainen hyvä isä tekisi niin myös hän haluaa pelastaa poikansa kuolemalta. Poikansa pelastamisessa tarvittaisiin oikeanlaista luuydintä jollaista löytyy ainoastaan Peter McCabelta (Michael Keaton), mieheltä joka kuitenkin istuu parhaillaan vankilassa tapoista.
Frank ja Peter pääsevät keskusteluissaan sopimukseen josta kumpikin osapuoli hyötyisi. Peter antaa luuydintään Frankin pojan pelastamiseen ja hän itse saa vastapalveluksena vankilassa paremmat oltavat. Sopimus vaikuttaa hyvältä mutta kuten tämänkaltaisessa elokuvassa odotettua on, sopimukset on tehty rikottaviksi ja pian vaarallista rikollista ollaan ottamassa kiinni poliisivoimien toimesta uudemman kerran.
Frank Connor (Andy Garcia)
DVD-levyn kansitaiteen ja takakannen lyhyen kuvauksen perusteella syntyi mielikuva suoravaiivaisesta toimintaelokuvasta eivätkä ennakko-odotukset johtaneet harhaan. Desperate Measures on helposti lähestyttävä kepeän viihteellinen toimintaelokuva jossa on lajityyppinsä ominaispiirteet niin hyvässä kuin pahassakin – riippuen siis siitä mistä katsoja sattuu pitämään.
Tarinassa on poliisi joka on valmis joustamaan lain noudattamisesta tilanteen niin vaatiessa, siinä on vaarallinen rikollinen joka yksin näyttää koko poliisivoimille kuka tätä sirkusta pyörittää ja kokonaisuuden sinetöi ennalta-arvattava tai vähintäänkin pääpiirteiltään ennalta-arvattava loppu. Itseäni onneksi nämä kliseisyydet eivät häirinneet tämän elokuvan tapauksessa sillä kokonaisuus oli mukavan kepeä ja viihdyttävä.
Pidin elokuvan ohjauksessa siitä että se ei turvautunut yleisiin mutta siitäkin huolimatta typeriin suhteettoman nopeisiin ja sekaviin leikkauksiin ja huojuviin kameratyöskentelyihin joka tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus aivan liian monen elokuvan tapauksessa.
Kokonaisuutena Desperate Measures on genressään viihdyttävä tapaus niihin hetkiin jolloin tekee mieli rojahtaa sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja jättää aivot narikkaan muutamaksi tunniksi. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta kyllä siitä viihdearvoa irti sai koko rahan edestä.
