Month: April 2020

  • Kokeilussa: Canon Selphy CP1300

    Canon Selphy CP1300 on pienikokoinen väritulostin.

    TLDR: Canon Selphy CP1300 on tulostin tavalliselle ihmiselle joka haluaa helposti ja nopeasti kuvansa kännykästä, kameran muistikortilta tai USB-tikulta paperille. Kuvanlaatu on miellyttävä ja riittää monen tavallisen ihmisen tarpeisiin.

    Yleistä

    Internetissä pyöriskellessäni ja tutkaillessani minkälaisia tulostimia olisi markkinoilla jotka osaisivat tulostaa suoraan SD-kortilta ilman tietokoneen avustusta satuin törmäämään tuohon toiveeseeni vastaavaan pienikokoiseen väritulostimeen, Canon Selphy CP1300:aan.

    Tulostimen lupaillaan tulostavan “normaaleja” 10×15 kokoisia kuvia joko suoraan SD-muistikortilta, USB-tikulta, PictBridgeä tukevista kameroista USB-kaapelilla kytkennän kautta tai vaihtoehtoisesti nykyvekottimien trendin mukaisesti langattomasti WLAN-yhteyden ylitse suoraan älypuhelimista tai tableteista.

    Kuten pitkäaikaiset blogin lukijat tietävät on käytössäni entuudestaan jo valokuvatulostin Canon Pixma Pro-100S (lue täältä) joka on yhä edelleen käytössäni ja joka on vieläkin erinomainen valokuvatulostin.

    Käyttövalmiinakaan Selphy ei vaadi mahdottomasti tilaa

    Syy miksi katseeni kuitenkin eksyivät myös toiseen tulostimeen oli mahdollisuus tulostaa valokuvia suoraan kameran muistikortilta ilman että joudun siirtämään kuvia missään vaiheessa tietokoneelle.

    Miksi niin taas haluan toimia on tietenkin se, että se pakottaa itseni opettelemaan valokuvaamista paremmin kun en voi luottaa siihen että huonosti valotetut kuvat korjailen jälkikäsittelyssä kuntoon sekä tietenkin se, että en joudu istumaan aivan jokaisessa harrastuksessani tietokoneen ääressä nörttäilemässä.

    Lisäksi kuvatessa tulen tällöin luottaneeksi enemmän kamerani JPEG-laatuun joka vie enemmän valokuvauksen fokusta itse visuaaliseen ilmaisuun teknisen pikselinysväämisen sijaan.

    Tämä ei tietenkään tarkoita että RAW-kuvasta olisin lopettamassa ainakaan näillä näkymin. Olen jo vuosia kuvannut RAW + JPEG -kombinaatiolla ja näin toimin yhä. Siirrän valokuvat yhä RAW-muodossa verkkolevylleni, mutta nopeisiin pienikokoisiin tulostuksiin haluan päästä vaivattomasti ilman tietokoneen kanssa säätämistä.

    Käyttöönotto ja tulostus

    Käyttöönotto oli todella helppoa ainakin ohjekirjan avustuksella, vaikkakin varsinainen tulostaminen onnistui ilman että ohjekirjaa joutui edes katsomaan. Ohjekirjasta katsoin kuitenkin alussa kuinka tulostuslokero ja paperit asetetaan oikeaoppisesti tulostimeen sekä varmistin että olen survomassa laitteen kyljestä sisään menevää värikasettia oikein. Kumpikin oli sellaisia että tavallisella maalaisjärjellä varustetut ihmiset luultavasti selviävät näistä vaiheista ilman ongelmia saati ohjekirjaa.

    Kuvanlaatu on hyvä ja kuvakollaaseja sai tehtyä suoraan laitteesta ilman erillisiä ohjelmia.

    Ensimmäisenä ja itselleni tärkeimpänä ominaisuutena oli testata SD-muistikortilta kuvien tulostamista. Laitteen etupaneelissa on SD-korttipaikka johon laitoin kortin suoraan Fujifilm X-T2 -kamerasta.

    Kuvan tulostaminen onnistui helposti eikä kovin monia nappeja joutunut painelemaan ennen kuin kuva oli kortilta siirtynyt digitaalisen maailman vankeudesta analogisen maailman autuuteen ottaen konkreettisen käsin kosketeltavan muodon. Huimaa kuinka kehitys on mennyt eteenpäin.

    Kuvan laatu on omien kokemusteni perusteella ollut hyvä – sellainen että kyllä niitä kestää katsoa, kyllä niitä ilkeäisi antaa muillekin matkaan ja sellaisia että niitä voi laittaa tulostuslaatunsa puolesta vaikka seinilleen koristeeksi. Käytännössä kännykän kautta tulostellen muutaman keikkakuvakollaasin jo teinkin ja laitoin keittiöni seinälle.

    Esimerkkinä kuvakollaasi kuvista jotka ovat kulkeutuneet ensin kameralta tietokoneelle, siitä myöhemmin pienemmässä koossa kännykkään ja jotka on langattomasti tulostettu AirPrintillä käyttäen Selphy CP1300 -tulostinta.

    Kustannukset

    Tulostin pyörii tätä kirjoittaessa noin 150 euron hujakoilla, omani maksoi 139,90 eur Verkkokauppa.comissa mutta joissain paikoissa hintaa on enemmänkin. Keskimäärin käytännössä pyöritään 150 euron puolin jos toisin.

    Värit ja paperit myydään ilmeisesti aina samaan aikaan samoissa paketeissa. Paketti missä on mukana 108 paperia ja musteet niille maksaa Verkkokaupassa 43,99 euroa joten nopeasti laskien hintaa per kuva jää noin 40 senttiä.

    Kaukomailta rapakon takaa tilaamalla paperi- ja väripaketteja luultavasti saa huokeampaankin hintaan, mutta tällaisenaankin kustannukset ovat varsin maltilliset mikäli lainkaan laskee arvoa omalle ajalleen jonka säästää kaikessa muussa säätämisessä tehdessä valokuvien tilausprosessia netin valokuvapalveluista.

    Tulostettuja kuvia

    Koska kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa (vai kertoo, miten se olikaan?) laitan tähän loppuun vielä joitakin tulostimella tulostamiani kuvia nähtäväksi joista toivon mukaan saa käsityksen minkälaista jälkeä tulostimelta voi realistisesti odottaa.

    iPhonella otettu kuva tulostettuna
    Fujilla otettu kuva joka siirretty koneelta pienempänä puhelimeen josta tulostettu
    Mustavalkoinen keikkakuva (Machinae Supremacy)

    Lopputuntemukset

    Canon Selphy CP1300 on helppokäyttöinen ja monipuoliset ominaisuudet tarjoava tulostin hintaluokassa joka on monen tavallisen kaduntallaajan ulottuvissa. Laite itsessään on käytettävyytensä ja laatunsa osalta myöskin sellainen että sitä voi suositella helposti “normaaleille ihmisille” ainakin laitteena johon kannattaa tutustua mikäli valokuvien printtaus kotona kiinnostaa.

    Jos valokuvien tulostaminen kotona on enemmän ja syvällisemmin intohimoja herättävä asia eikä riitä että kuvan saa hyvällä laadulla nopeasti paperille on tietenkin syytä suunnata katseensa eri laitekategoriaan, esimerkiksi Canon Pixma Pro 100S -laitteen kaltaisiin tulostimiin.

    Tulostamisessa potentiaalisia intohimoa aiheuttavia aiheita ovat mm. erilaisten paperilaatujen, paperin pintojen ja niille luotujen ICC-profiilien säätäminen. Mikäli mikään näistä ei herätä suurta tunteen paloa perehtyä aiheeseen lisää on luultavaa että Selphyn kaltaiset tulostimet voivat olla tutustumisen arvoisia tuotteita.

    Itselleni tämä on toiminut erinomaisena lisänä päiväkirjan pidossa. Parin päivän välein printtailen kuvakollaasin josta leikkaan kuvia ja teippailen päiväkirjaani. Kuvat päiväkirjan sivuilla menneistä tapahtumista ovat aina miellyttävä lisä luomaan elämän tuntua sivuille joita sanat koettavat saada elämään mutta jotka vasta kuvien myötä virkoavat henkiin.

  • Peliarvostelu: Gears 5 (PC)

    Gears 5:n grafiikat PC:llä ovat kaunista katsottavaa

    Uusi nimi vailla uusia kujeita

    Gears 5 on vuonna 2019 julkaistu kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava räiskintäpeli jonka on kehittänyt The Coalition ja julkaissut Xbox Game Studios. Gears 5 on saatavana niin Xbox Onelle kuin PC:llekin. Peli on Gears of War -pelisarjan viides varsinainen osa mutta sarjaan mahtuu lisäksi myös Gears of War: Judgement joka on julkaistu osien 3 ja 4 välissä.

    Aikaisemmin täällä blogissa samasta pelisarjasta on kirjoitettu arvostelut Gears of War: Ultimate Editionista (lue täältä) sekä Gears of War 4:stä (lue täältä) jonka lisäksi kaikki muutkin osat on tullut läpi pelattua. Kaikki aikaisemmat osat olen pelannut läpi konsolilla ja ensimmäiset episodit pelasin tästäkin Xbox One X:llä, mutta hankittuani Xbox Game Passin PC:lle tahkosin lopun tarinasta PC:llä. Arvio pelistä perustuu PC-versioon.

    Tuttua tarinaa uusin silmin

    Epämääräisen näköisiä otuksia

    Siinä missä aikaisemmissa Gears of War -pelisarjan peleissä on painopiste ollut miespuoleisissa protagonisteissa on Gears 5:ssä tarinaa katsottu Kait Diaz -nimisen naishahmon kautta. Kaikeksi onneksi tämä ei tuntunut päälle liimatulta “pakko saada tarinaan tasa-arvon vuoksi nainen” -tyyliseltä rasittavalta ja teennäiseltä ratkaisulta vaan hahmo on kirjoitettu tarinaan järkevällä ja mielenkiintoisella kokonaisuutta tukevalla tavalla.

    Tarinassa pääpiirteittäin kerrotaan Delta-ryhmäläisten edesottamuksista ja taisteluista locusteja vastaan. Sodan piti olla päättynyt jo vuosia takaperin, mutta mihinkäs sotaisat olennot sodastaan pääsisi ja niinpä aseilla lähdetään tätäkin asiaa ratkaisemaan. Vanhoista osista tuttu Hammer of Dawn kuuluisi saada taas käyntiin ja näyttää sen avulla vastenmielisille alieneille kuka täällä komentaa.

    Asearsenaalista löytyy tutut valikoimat aina Lancerista Boomshottiin, locustit eivät ole muuttuneet kauniimmiksi vieläkään eikä pelimekaniikka ole kokenut mitään mullistuksia. Toisin sanoen mikäli vanhat osat – tai edes mikään niistä – on jo entuudestaan tuttu ei Gears 5 tarjoile juurikaan mitään uutta. Tuttu ja turvallinen peruspihvi josta joko pitää tai sitten ei.

    Loppu hyvin, kaikki hyvin

    Run to the hills!

    Kokonaisuutena Gears 5 oli omaan makuuni hyvä peli. On vaikea sanoa olisinko tästä kuinka paljon pitänyt jos pelisarja ja sen kontrollit eivät olisi olleet entuudestaan tuttuja, sillä paikoitellen kontrollit tuntuvat sellaisilta että ne voivat aiheuttaa turhautumista.

    Juokseminen ja kääntäminen juoksun aikana ja laatikoiden takana kyykistely ja suojasta toiseen vaihtaminen tuntuu yhä yhtä tönköltä kuin ennenkin, mutta jos näitä nyt lähdettäisi muuttamaan jäisin luultavasti silti kaipaamaan nykyistä mallia sen erikoisesta tuntumastaan huolimatta.

    Pelin toimivuus PC:llä on hyvä ja grafiikat ovat kauniit, yhtään kaatumista ei tullut eikä myöskään muita ongelmia ilmennyt. Erityisen paljon PC-versiossa pidin sen hyvin tehtyä ultrawide-monitorien tukea sillä monesta muusta pelistä poiketen myös välivideot skaalautuivat koko kuva-alalle eikä ainoastaan keskelle.

    Kaikkinensa Gears 5 on sarjan faneille varma valinta ja kaikille muille vähintäänkin kokeilemisen arvoinen kokemus.

    Arvosana: 8/10

  • Leffalauantai: Joker

    Jokeri (Jaoquin Phoenix)

    Joker (IMDB) on vuonna 2019 julkaistu rikos/draama/trilleri jonka on ohjannut mm. The Hangover (Kauhea Kankkunen) -elokuvasta tuttu Todd Phillips. Pääosarooleissa nähdään Jaoquin Phoenix, Robert DeNiro, Zazie Beetz sekä Frances Conroy.

    Mikäli DC-universumin lepakkosankari Batman on entuudestaan jollain tapaa tuttu on luultavaa että Jokerikaan ei ole tuntematon hahmo. Vaikka Jokeri-elokuva saakin miljöönsä jo monille tuttujen Gothamin raamien sisältä on Phillipsin luoma kuvaus uusi ja raikas näkemys vailla historian painolastia. Gotham ja Wayne on kyllä siellä jossain, mutta saamansa viitekehys ei estä Jokeria pelaamasta elokuvassaan omilla säännöillään.

    Tarina kertoo Arthur Fleckista (Jaoquin Phoenix), omalaatuisesta ja ongelmallisesta miehestä joka työskentelee klovnina ja haaveilee stand up koomikon urasta. Hauskuudesta olisi apua kummassakin hommassa, mutta valitettavasti hauskuuden jalo taito ei kuulu Arthurin suurimpiin vahvuuksiin. Vastoinkäymisten ja kaltoinkohteluiden seuratessa toinen toistaan lipuu Arthur vähitellen mielipuolisuuden syövereihin ja löytää sisäisen jokerinsa.

    Arthur Fleck (Jaoquin Phoenix)

    Vaikka Joker on kiehtova elokuva monella eri tasolla, oli itselleni kiehtovin aspketi sen tarinankerronta ja hahmon rakentaminen niin hyvin että katsojana on helppoa tuntea myötätuntoa ja sääliä Arthuria kohtaan, ymmärtää hänen mielipuolisten tekojensa oikeutus edes hänen oman maailmankuvansa raamien sisällä.

    Hänestä ei rakenneta mielikuvaa mielipuolisena sekopäänä joka vain on paha luontaisesta pahuudestaan johtuen, vaan hänestä rakennetaan kuva herkästä ihmisestä joka joutuu kohtaamaan maailman pahuuden, häpäisyt ja nöyryytykset aina siihen saakka että psyyke hajoaa ja oikeutta lähdetään jakamaan oman käden kautta. Pahoinvoiva yhteiskunta synnyttää pahoinvoivoia yksilöitä ja sitä kautta elokuvassa nähty mielenterveyspalveluiden heikentyminen on helppoa nähdä myös tärkeänä yhteiskuntapoliittisena kannanottona.

    Pidin myös tavasta kuinka yhteiskuntaluokkien välistä taustalla piilevää jännitettä on hienovaraisesti kuvattu kautta elokuvan ja kuinka Jokeri nousee ahtaalle ajetun vähävaraisemman väestön vallankumouksen sankariksi. Samaan aikaan toisten ihmisten maailmassa hän on vain mielipuoli rikollinen joka kylvää kaaosta ja epäjärjestystä, mutta toiselle kansanosalle hän on samalla esikuva joka nousee barrikadeille epäoikeudenmukaisuutta, riistoa ja kaltoinkohtelua vastaan.

    Jokeri on Gothamin ahtaalle ajetun köyhän kansan ääni jonka hätähuudot ovat luokkayhteiskunnan paremmissa piireissä olevien keskuudessa kaikuneet kuuroille korville liian kauan.

    Elokuva on mestariteos joka pääsi suoraan Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 746 794 annettuun ääneen”]8,5/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Belhaven 90 Wee Heavy

    Belhaven 90 Wee Heavy on skottilaisen Belhavenin panimon vahvaa 7.4 % vahvuista alea. Katkeroita oluessa on 22.0 EBU ja kantavierrettä 15.9 °P. Lisää teknisiä tietoja löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

    Oluen tuoksu on miellyttävän lämmin, imelä mutta kuitenkin varsin houkutteleva niin pullossa kuin tuopissakin joskin tuopissa tuoksu pääsee merkittävästi paremmin oikeuksiinsa.

    Tuoppiin kaato käy helposti vähäisen vaahtoavuuden vuoksi ja vaahto jota kaatamisesta syntyy katoaa pinnalta pois ennen kuin sitä ehtii maistamaan. Väriltään olut on kastanjanruskeaa.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on mukaansa tempaavaa sorttia. Humalointi on maltilinen mutta selkeästi erottuva ja rennon tasapainoinen. Maltaisuus nousee esiin makuun miellyttävästi ja tällaisenaan toimii ainakin allekirjoittaneelle erinomaisen hyvin. Ei aivan Suosituksia-sivun tasoa, mutta varsin lähelle päästään.

    Musiikkina tämän kanssa toimii gootahtavissa vesissä soljuvat kappaleet, mm. The Black Capes – And I wait tai Basszilla feat. Omnimar – Ghost in my head.

  • Kengät vaihtoon

    Nike Revolution

    Kevät on alkanut tekemään hyvin tuloaan Koivukylään, aurinko paistaa kauniisti ja ilma on houkutteleva ulkoilua varten. Lenkkeily jäi viime vuoden loppua kohden vähemmälle ja loppui kokonaan viimestään siihen kun ulkokengät alkoivat olemaan siinä kunnossa että niillä ei halunnut kävellä yhtään enempää kuin välttämätön pakko on.

    Vanhoista kengistä pohjat menivät siihen kuntoon että jalat eivät enää saaneet kunnollista tukea (jalat hakeutuivat “sisäänpäin” sivusuunnasssa koska pohjan toinen puoli litistyi) eikä itselleen halua hankkia selkävaivaa tai tarpeettomia lihasjumeja huonojen kenkien vuoksi. Lyhyemmälläkin matkalla jo alkoi vähitellen huomaamaan että kengät kaipaisivat uudistamista.

    Kuten yleensäkin on ollut tapana niin myös tälläkin kertaa, eli uusien kenkien hankinta kesti tovin jos toisenkin ennen kuin sain aikaiseksi. Monestihan kengät uusii vasta siinä vaiheessa kun varpaat paistavat pihalle tai vettä valuu sisälle jostain kengässä olevasta reiästä enemmän kuin tarvetta olisi, mutta koska aikaisemmat Niket olivat muuten kestävää tekoa ei tätä alkanut tapahtumaan ja uudet kengät tulikin poikkeuksellisesti haettua marketista kun keväisen sään houkutus alkoi väkisin vetämään ulkoilman puoleen lenkkeilemään.

    Yleensä olen käyttänyt yksiä kenkiä niin lenkkeilyssä kun arjessakin, mutta tämä on ollut huono ratkaisu. Käytännössä lenkeillä kengät tuppaavat toki jossain vaiheessa keräämään raikkaita luonnon tuoksuja itseensä eikä sellainen ole kanssaihmisiä ajatellen mukava homma mikäli samoissa tiloissa pyörii samat tohvelit jalassa. Tietenkin kenkiä sitten aina tulee pestyä, mutta valitettavasti se painottuu pakon edestä viikonloppuun mikäli on vain yhdet kengät jotka sopivat muuhun asuun.

    Nike Tanjun

    Tällä kertaa päädyin kerralla ostamaan kahdet eri tohvelit eri käyttöä varten, Nike Revolutionit ja Nike Tanjunit. Toiset on lenkkeilyä varten ja toiset arkielämän käppäilemistä varten. Näppärää. Ei enää luontotuoksuja keränneitä kenkiä ihmisten ilmoilla! Tästä oivalluksesta jos ei irtoa Nobelin rauhanpalkintoa niin ei sitten mistään.

    Käytännössä siniset Revolutionit otin käyttöön lenkkeilyä varten ja mustat Tanjunit jäivät arkikäyttöä varten.