Kokkailukeskiviikko: Paistettu muna kasviksilla

Paistettu muna häränsilmällä

Tämänkertainen kokkailu on varsin yksinkertainen mutta maukas arkinen aamupala joka valmistuu noin varttitunnissa.

Aamupalaksi valmistui toiselta puolelta hyvin paistettu kananmuna johon toinen puoli tuli jätettyä paistumatta. Tällä tapaa valmistettua kananmunaa kutsutaan yleensä myös häränsilmäksi.

Rypsiöljyn seassa munan lisäksi pannulla tuli lisäksi paistettua tuoreita papuja sekä herkkusieniä. Kasvisoastoa täydentämään lautaselle herkkusienien ja papujen lisäksi löysi tiensä myös kylmänä pari mietoa punaista chiliä.

Aterian pinnalle ripottelin suolaa ja cajun-maustetta joka myös munan kanssa toimi hyvin.

Lähikuva annoksesta

Lampun vaihto-operaatio autoon johti hinausauton paikalle kutsumiseen (KLIKKIOTSIKKO!)

Eilen päivällä päätin lähteä vihdoin laittamaan autostani palaneen lampun kuntoon. Ajoin läheiselle Nesteen huoltoasemalle ja kävin etsimässä oikeanlaista polttimoa. Tarkistin myyjän kanssa vielä mikä on oikea lamppu ja pääsin perehtymään polttimon vaihdon ihmeelliseen maailmaan.

Menin autolleni, avasin konepellin, irrotin entisen polttimon pois ja väkersin uuden polttimon tilalle. Tämä oli tarpeeksi helppo operaatio sillä onnistuin sen omatoimisesti tekemään vailla mitään työkaluja.

Harmillista kyllä valo ei syttynyt tästäkään huolimatta, mutta samalla tuli huomattua että samalla puolella oleva toinen etuvalon osakaan ei pala sen enempää joten pystyin nopeasti päättelemään että vika on jossain muussa kuin polttimossa. Luultavasti sulakkeessa, mutta en jäänyt sitä siinä vaiheessa sen tarkemmin perehtymään.

Tämän jälkeen sitten pääsimmekin otsikon mukaiseen episodiin. Hyppäsin autoon ja rupesin starttaamaan. Starttimoottori piti ihmeellistä nakutusta eikä ottanut startatakseen. Muutamia kertoja yritin ja aina sama lopputulema, nakutusta vain kuului eikä auto startannut.

Pian havaitsin jo että sähkön saanissa alkoi olemaan haasteita – kaikki valot eivät enää kojelaudassa syttyneet eikä myöskään automankka tullut normaaliin tapaan ulos tai toisilla käynnistyksillä enää mennyt takaisin sisälle. Googlailemalla asiaa vahvistui mielikuva siitä että ongelmana oli akun varauksen vähäisyys.

Hinauspalvelu tuli pelastamaan

Soitin kaverilleni josko hän pääsisi tulemaan antamaan apuvirtaa. Tunnin päästä hän suunilleen oli paikan päällä ja koetimme kaapeleilla käynnistää autoa kuten ennenkin olen hänen kanssa tehnyt talvella, mutta tällä kertaa apuvirrasta kaapeleilla otettuna ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Auto ei inahtanutkaan eikä apuvirta ollut virtaa josta olisi ollut apua joten täytyi turvautua hinauspalvelun apuun.

Hinauspalvelu tuli noin puolen tunnin päästä varmaankin paikalle. Hänellä oli vielä apuvirtalaite mukana josta hän antoi akulle virtaa jotta näki onko tarvetta hinaamiselle vai lähteekö auto sillä käyntiin. Ilahduttavaa kyllä tämän ihmeellisen mystisen sähkövirran ansiosta Mini sai elinvoimansa takaisin ja heti ensimmäinen yritys startata tuotti toivotun lopputuleman 🙂

Tämän jälkeen tuli ajeltua rinkiä noin 30 minuuttia Koivukylässä jotta sai auton akkua ladattua sen verran että sen uskalsi sammuttaa. Ajelu meinasi hieman käydä kuumottamaan koska bensavalo loisto kirkkaana kuin radioaktiivinen rotta pimeässä kellarissa, mutta onneksi menovesi ei päässyt loppumaan ja pääsin takaisin vielä kotipihaan. Pihassa pidin autoa muutaman minuutin sammuksissa ja koetin vieläkö auto starttaa. Kaikeksi onneksi auto starttasi vailla huolia ja murheita joten pääsin pärräilemään Minillä ABC:lle tankille 🙂

Loppu hyvin kaikki hyvin!

Leffalauantai: Corpse Bride

Corpse Briden äänenä kuullaan Helena Bonham-Carteria

Corpse Bride (IMDB) on vuonna 2005 julkaistu draama-animaatioelokuva. Sen on ohjannut Tim Burton ja sen ääninäyttelijöinä kuullaan Johnny Deppiä, Helena Bonham-Carteria sekä Emily Watsonia.

Tarinansa osalta elokuva kertoo kuinka toisilleen tuntemattomat Victor Van Dort (Johnny Depp) ja Victoria Everglot (Emily Watson) ovat päätymässä vanhempiensa suunnitelmien mukaisesti keskenään naimisiin.

Kummankin perheen vanhemmilla on mielessään ainoastaan parin avioitumisesta saatavat hyödyt eikä nuoren parin omille tunteille tai tahdolle jätetä sijaa. Kumpikaan nuorista ei vaikuta kauhean innostuneelta edessään vääjäämättä häämöttävästä tahtonsa vastaisesta avioliitosta, mutta kaikeksi onneksi kun he vihdoin kohtaavat häitä edeltävänä päivänä harjoituksissa tuntevat he samantien rakkauden virvoittavan voiman sieluissaan.

Hääharjoitukset eivät tahdo kuitenkaan luonnistua Victorin unohtaessa kaiken aikaa mitä hänen täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Tilanne näyttää pahalta, ja kun Victor vielä harjoitusten jälkeen katoaa ei kummankaan puolen vanhempien mielestä tilanne näytä yhtään sen lupaavammalta kuin Victoriankaan mielestä.

Victor itse on metsässä ollessaan harjoitellut häävalaansa, mutta pahaksi onnekseen tulee tahtomattaan kosineeksi kalmiston puolella aikaansa viettävän neidon joka Corpse Bridenä (Helena Bonham-Carter) tullaan tuntemaan. Neito vastaa tahdon ja pian Victor löytää itsensä kuolleiden valtakunnasta avioituneena Corpse Briden kanssa.

Victor ja Corpse Bride

Luultavasti kaikki näkemäni Tim Burtonin elokuvat ovat yleisesti ottaen olleet hyvin tummanpuhuvia elokuvia eikä Corpse Bride tee tässä poikkeusta. Sen visuaalinen kauneus yhdistettynä koskettavaan ja surumieliseen tarinaan on täydellinen esimerkki goottiromantiikan estetiikasta voimansa ammentavasta elokuvasta.

Elokuva on kuvattu jossain myös musikaaliksi, mutta käytännön tasolla musikaaliset elementit ovat varsin vähäisiä vaikkakin yksittäisiä lauluja siellä täällä kuullaankin. Kuolleiden valtakunnassa esitetty laulu Corpse Briden traagisesta tarinasta on hämmentävä kombinaatio humoristisen makaaberia tunnelmaa jossa paikoitellen svengi lähtee jo kulkemaan niin villejä suuntia että en voinut olla pohtimatta onko tekijätiimi mahtanut nuolla Bart Simpsonin kuvilla varustettuja happolappuja inspiraatiota hakiessaan.

Mikäli tummanpuhuva tyyli tai animaatiot yleisesti iskevät on tämä elokuva ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vaikka kestoltaan se onkin lyhyt (n. 77 minuuttia), onnistuu se rakentamaan siinä ajassa Danny Elfmanin erinomaisen sävellystyön ja animaatiohahmojen ilmeikkyyden avulla säväyttävän ja koskettavan katselukokemuksen joka on kirkas helmi animaatioelokuvien aarrekammiossa.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,3/10)

Perjantaipullo: Ambar Especial

Ambar Especial on La Zaragozanan (joka tunnetaan kaupalliselta nimeltään Ambarina) panimon lageria. Vahvuutta oluessa on 5.2 %, katkeroita 21.0 EBU ja kantavierrettä 13.2 °P.

Gluteenitonta versiota tästä oluesta myydään ainakin hyvin varustelluissa marketeissa, mutta Alkoissa vakiovalikoiman tuotteena on myös samanlaista olutta jossa kyseistä gluten free -ilmaisua ei ole. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

Tuopissa ja pullossa erottaa rikkaan hedelmäisen lagerin ominaistuoksun jossa nousee esiin aavistus hunajaisuutta. Tuoppiin kaataminen on helppoa ja vaivatonta lähes olemattoman vaahtoavuuden vuoksi. Väri on kullan keltainen vaikkakin valaistuksesta johtuen kuvassa näyttää hieman tummempisävyiseltä.

Suuntuntuma on keskitäyteläinen vaikkakin se lähentelee melkein täyteläisyyden rajoja. Maku on raikas, hedelmäinen ja hunajainen.

Kokonaisuutena tämä on miellyttävän makuinen olut joka toimii itsenäisenä juomana kuin myös helposti aterian seuralaisena.

Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti vaikkapa kepeää tunnelmallista saxofonimusiikkia, mm. Kenny G – Songbird tai muutoin kevyttä musiikkia kuten Sade – No ordinary love.

Kokkailukeskiviikko: Pastaa arrabbiata pastakastikkeella

Valmis ateria

Kokkailukeskiviikko on ollut jo kauan tauolla sillä laittamani ruoat kotona ovat pitkälti olleet sellaisia joista olen jo kirjoittanut tai sellaisia mistä ei ole mitään kerrottavaa – ts. nuudeleita, pekonia sellaisenaan vailla lisukkeita tai muuta vastaavaa simppeliä ja nopeaa ruokaa.

Muutaman uuden ostetun astian myötä kuitenkin innostuin vaihteeksi laittamaan sellaistakin ruokaa jollaista en kovin usein ole laittanut tai josta en ollut aikaisemmin kirjoittanut, joten jaetaan kokkailu tännekin.

Ateriaksi valmistui spaghettia arrabbiata pastakastikkeen kera. Lisäksi annoksen päälle tuli laitettua pinaattia sekä siroteltua hivenen parmesaanijuustoa. Lisukkeena oli tomaattia sekä ranskalaista brie-juustoa viipaloituna. Palan painikkeena toimi Stella Artois -lager.

Aterian pääainesosat

Aterian valmistaminen alkoi heittämällä vettä kiehumaan kattilaan. Heitin vettä summamutikassa vajaan litran verran ja kun vesi kiehui laitoin veteen hippusellisen suolaa ja laitoin spaghettia veteen.

Veden kiehumista odotellessa oli hyvä aika viipaloida sipulista puolikas sopivan pieniksi paloiksi, nakata nokare voita pannulle ja laittaa sipulit paistumaan. Sipulien hetken paahduttua heitin pannulle sekaan pastakastikkeen jota lämmitin sipulin kera pienellä lämmöllä.

Pastakastikkeen lämmetessä ja spaghetin kiehuessa kerkesi viipaloida puolikkaan tomaatin muutamaksi siivuksi. Samalla tuli leikeltyä pieniä siivuja brie-juustoa ja aseteltua ne valmiiksi pienelle lautaselle pääateriasta erilliseen astiaan.

Pieni erillinen astia on kätevä ruoan lisukkeille
Ateria lähempää kuvattuna

Pastan kiehuttua noin kahdeksan minuuttia nostelin pastaa lautaselle sopivan kokoisen annoksen, heitin päälle hieman pastakastiketta sekä sipulia pannulta ja sirottelin sen jälkeen annoksen päälle parmesaania sekä pinaattia. Pinaatti on makunsa puolesta hyvä lisäsilaus tämänkaltaiseen pasta-ateriaan, mutta lisäksi se antaa myös miellyttävän vivahteen annoksen visuaaliseen ilmeeseen.

Ruokajuomaksi valikoitui Stella Artois -olut joka on miellyttävän raikas lager. Kyseisen tyylinen lager sopii hyvin pasta-aterian juomaksi, vaikkakin punaviini olisi ollut luultavasti parempi vaihtoehto. Koska punaviiniä ei kuitenkaan ollut eikä Alko ollut ateriaa laitettaessa auki valitsin seuraavaksi parhaimman vaihtoehdon.

Kokonaisuutena hyvä ateria.