Aleksin Blogi

Month: June 2020

  • Leffalauantai: Revamped

    Vampyyrit ruokatauolla

    Revamped (IMDB) on vuonna 2007 julkaistu vampyyrikauhuelokuva jonka on ohjannut pääosarooleissakin nähtävä Jeff Rector. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Tane McClure, Billy Drago, Christa Campbell sekä Alana Curry.

    Juonessa kerrotaan liikemies Richard Clarkesta (Jeff Rector) joka saa selville että hänen vaimonsa pettää häntä. Hän aikoo päättää päivänsä oman käden kautta, mutta se ei onnistu Richadin suunnittelemalla tavalla. Hän kuitenkin sattuu huomaamaan televisiossa vampyyrien mainoksen jonka seurauksena hän turvautuu heidän apuihinsa saadakseen ikuisen elämän. Pian hänen ovelleen saapuu Lilith (Tane McClure) joka antaa hänelle puraisun mikä saattelee hänet yön lapseksi.

    Muututtuaan vampyyriksi hän aikoo kostaa vaimolleen ja hänen rakastajalleen. Suunnitelmat menevät kuitenkin hieman pieleen kun Richardia ei haudatakaan kokonaisena vaan hänet tuhkataan. Myöhemmin hautaustoimistolla sattuneen välikohtauksen jälkeen hänen tuhkansa kaatuvat uurnasta lattialle ja ympärillä olevan veren seurauksesta hän palautuu takaisin ruumiiseensa. Richardille selviää kuitenkin pian että viisi vuotta on jo kulunut siitä kun hänet on tuhkattu ja maailman tilanne on muuttunut.

    Ympärillä yhteiskunnassa vampyyreita on alkanut olemaan enemmänkin ja he ovat suunnittelemassa johtajansa Vladimuksen (Billy Drago) johdolla neitsyen uhraamista oikealla ajankohdalla saattaakseen maailman pimeyteen. Richard vaikuttaa kuitenkin olevan Valittu, vampyyri jolla on vielä sielu jäljellä ja pian hän onkin taistelemassa vampyyreitä vastaan.

    Vladimuksen roolissa nähdään Billy Drago

    Revamped on mielenkiintoinen ja viihdyttävä pienen budjetin vampyyrielokuva. Tarina on toimivaa tasoa, näyttely pääsääntöisesti asiallista, tyyli on viihdyttävää ja klassisia vampyyritematiikan elementtejä on sopivassa tasapainossa. Mukana on siis teräviä kulmahampaita, verta, goottiklubeja, mystiikkan auraan kietoutunutta eroottista jännitettä (vaikkakaan ei alastomuutta) sekä kristinuskon symboliikasta ammentavia vampyyrielokuvien ominaispiirteitä.

    Niille jotka vampyyrielokuvia on enemmänkin nähnyt tarjoaa elokuva lisäksi pieniä hauskoja kulttuurillisia viittauksia bongattavaksi – naisvampyyri nimeltään Lilith, nuori nainen joka on neitsyt ja jonka nimi on Mary sekä tietenkin Vladimus-niminen vampyyri joka selkeästi on viittaus Vladiin joka vampyyrielokuvissa viittaa Vlad Tepekseen.

    Revampedin elokuvalliset elementit ovat pääsääntöisesti hyvin kasassa, mutta kautta linjan on silti helppoa havaita että aivan liian korkeilla odotuksilla ei kannata tätä elokuvaa lähteä katsomaan.

    Mikäli pienellä budjetillä väännetyt B-luokan vampyyrielokuvat viihdyttävät on tämä omassa viitekehyksessään varsin viihdyttävä ja tyylikäs elokuva. Jos taas pienen budjetin vampyyrielokuvat ei vastaa käsitystäsi viihteestä on parempi suosiolla ohittaa tämäkin elokuva ja etsiä jotakin itselleen paremmin uppoavaa katsottavaa.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 592 annettuun ääneen”]2,9/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Port of Discovery

    Liettualaisen Rinkuškiain panimon Port of Discovery on 4.5 % vahvuinen american lager jonka kantavierre on 11,2º. Harmillisesti muita tietoja sitten oluesta en löytänytkään joten teknisiä tietoja voi koettaa itse metsästää paremmalla menestyksellä mikäli aihe kiinnostaa. Olutta myydään ainakin joissain K-kaupoissa.

    Pullo on siisti ja tyylikäks vaikkakaan ei mitenkään suuresti massasta poikkeava. Eipä sillä, tällaisena se toimii hyvin hillityn olemuksensa vuoksi. Tuoppiin kaataminen käy suhteellisen nopeasti, vaikkakin paksun ja kermaisan pinnalle muodostuvan vaahdon vuoksi ei koko pulloa tuoppiin saanut kaadettua yhdellä humautuksella.

    Väri tuoppiin kaadettuna on kauniin kuparinkeltainen. Tuoksu oluessa on mieto ja imelänpuoleinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen, lähestulkoonsa jopa täyteläinen. Maku on rento ja miellyttävä. Siinä on hivenen yrttistä raikkautta ja imelää olemusta kuitenkaan kallistumatta liiaksi mihinkään suuntaan. Hyvä ja tasapainoinen olut jota mieluusti näkisin muissakin kaupoissa valikoimissa.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin pirteä kesäinen musiikki, mm. Meghan Trainor – No excuses tai Camila Cabello – Never be the same.

  • Kokkailukeskiviikkoo: Sieniä ja nuudeleita kermassa

    Tämänkertaisena ateriana on tuttuun tapaan helppo ja nopea ateria jonka valmistamiseen ei tarvitse master chef -kilpailuun osallistumiseen edellytettäviä taitoja. Ateriaksi valmistui ruokakermassa sipulin kanssa paistetut herkkusienet ja nuudelit.

    Kokkailu alkoi nuudeliveden kiehauttamisella vedenekeittimellä. Kiehumista odotellessa kerkeää hyvin heittää pussillisen nuudeleita mausteineen päivineen kattilaan jonka jälkeen veden kiehuttua voi viskata veden kattilaan ja antaa nuudeleiden imeytyä kannen alla.

    Veden kiehumista odotellessa on hyvin aikaa myös laittaa pannu kuumaksi, nakata hieman öljyä pannulle (ei mitään Teboilin 10W-30:aa vaan ruoanlaittoon tarkoitettuja öljyjä). Pilkoin puolikkaan sipulin pannulle kärventymään ja neljä pienehköä herkkusientä sinne seuraksi.

    Kun sipulit ja sienet olivat aikansa kärventyneet heitin 2 dl ruokakermapurkillisen pannulle sekaan. Hetken näiden pannulla oltua kippasin kattilasta jo jonkin verran nesteitä imeneet nuudelit muiden aterian ainesten kanssa samaan soossiin.

    Pitkin aterian valmistuksen oli aikaa valmistella kasvis- ja lisukepuolta lautaselle valmiiksi. Heitin pinaattia, puolikkaan tomaatin sekä levitettävää tuorejuustoa lusikallisen lautasen reunalle.

    Annos lähempää. Nesteitä olisi voinut valuttaa enemmänkin pois.

    Aterian oltua sopivan valmista nostelin annoksen lautaselle lisukkeiden vierelle, heitin lisukkeiden pinnalle pastajuustoa ja annoksen päälle cajun-maustetta sekä persiljaa.

    Ruoan kanssa nautin täyteläistä ja keskitanniinista Plan B -punaviiniä (katso täältä).

  • Mökkeilyä ja talkoita

    Allekirjoittanut maalailemassa mökillä. Kuvasta kiitos Mandille.

    Taakse jäänyt viikonloppu oli mitä erinomaisin. Perjantai-ilta meni rennosti kotona elokuvaa katsellen, mutta lauantaina heti aamulla suunnistin autoni keulan kohden Lohjaa missä seurakunnalla on mökki. En ole koskaan aikaisemmin kyseisellä mökillä käynyt, mutta navigaattori osasi opastaa suoraan oikean reitin.

    Osa hanalaisista eli Helsingin Adventtiseurakuntien Nuorten Aikuisten väestä oli mennyt jo perjantaina mökille, mutta itse jätin menon vasta lauantaille aamulle sillä olin alustavasti sopinut valokuvausreissun perjantai-illalle mutta se kuitenkin peruuntui sään vuoksi ja vaihtui kotona rentoon hönöttämiseen työviikon päätteeksi.

    Lauantaina aamulla heti mökille saavuttuani onnistuin sopivasti herättelemään mökillä nukkunutta väkeä. Näppärästi siis pääsin aamupalalle mukaan 😀

    Lauantai oli mukava ja rento päivä joka meni yhdessä porukan kanssa hengaillen. Väkeä tuli ja meni pitkin päivää enemmän tai vähemmän ja varmaankin parikymmentä ihmistä kaikkiaan taisi kerralla olla enimillään paikan päällä. Sadetta pukkasi välillä mutta suurimmaksi osaksi sää oli suotuisa ja ulkona pystyi hengailemaan ja käymään lenkillä muiden kanssa yms.

    Raamattuakin tuli porukalla tutkiskeltua ja soitettua ja laulettua gospel-kappaleita. Varsin mukava ja rento ilmapiiri mutta silti sellainen että myös mukavia ja rakentavia keskusteluita eri elämän aihepiireistä saatiin aikaiseksi 🙂

    Ruokaakin syötiin

    Lauantaina ajatuksenani oli että lähden illalla jo kahdeksan maissa ajamaan kotiin, mutta ilta oli niin mukava, meininki hyvä ja keskustelut niin kiehtovia että lopulta kahden jälkeen yöllä olin vasta takaisin kotona. Toki mökille olisi voinut myös jäädä yöksi, mutta en ollut ottanut mitään nukkumiskamppeita ja halusin sunnuntain talkoisiin tulla valmiiksi talkoisiin sopivimmilla vaatteilla.

    Sunnuntaiksi sitten tulin vajaaksi yhdeksitoista takaisin mökille talkoisiin. Alunperin olin jo pari viikkoa aikaisemmin näihin talkoisiin ilmoittautnut, mutta ilahduttavasti mökille nuorten aikuisten kanssa tuli muutakin aktiviteettia jonka vuoksi lauantainakin sinne päädyin menemään.

    Talkoissa tuli hieman pienemmän porukan kanssa maalailtua mökin kaiteita, rappusia, ikkunanpieliä jne. jossa humahtikin useita tunteja. Käytännössä taisi melkein seitsemän tuntia tultua tehtyä hommia, joten hommaa riitti ja olisi riittänyt vielä paljon lisääkin, mutta ehkä toinen kerta sitten uudemman kerran menemme talkoisiin.

    Varsin mukava, rento ja sielua virkistävä viikonloppu jossa pitkästä aikaa tuli tehtyä jotain fyysistäkin hommaa pelkän istumatyön vastapainoksi. 🙂

  • Leffalauantai: A Cinderella Story

    Sam (Hilary Duff)

    A Cinderella Story (IMDB) on Mark Rosmanin ohjaama koko perheen romanttinen komedia vuodelta 2004. Pääosarooleissa nähdään Hilary Duff, Chad Michael Murray sekä Jennifer Coolidge.

    Nimensä mukaisesti elokuvan tarina nojaa luultavasti jokaiselle länsimaisessa kulttuurissa kasvaneelle tuttuun Tuhkimo-tarinaan. Tämän elokuvan Tuhkimona nähdään kahvilassa työskentelevä high schoolia käyvä Sam (Hilary Duff), jonka tavoitteena on päästä Princetowniin opiskeljaksi. Unelmista on hankalaa tehdä totta kun aika menee töiden lisäksi myös ilkeän äitipuolen Fionan (Jennifer Coolidge) oikkujen täyttämisessä.

    Jotta Tuhkimotarina olisi täydellinen, tarvitaan siihen tietenkin myös prinssi. Tässä tapauksessa kuninkaallisen roolissa nähdään suosittu ja komea jalkapallojoukkueen tähtinimi Austin (Chad Michael Murray). Austinilla riittäisi koulun tyttöjen keskuudessa vientiä, mutta netin välityksellä tapaamansa salaperäinen Tuhkimo on onnistunut kuitenkin jo valtaamaan hänen mielensä kuningaskunnan omakseen.

    Tanssiaisissa Austin tapaa vihdoin salaperäisen Tuhkimonsa mutta hänen ei onnistu vielä saada selville tämän henkilöllisyyttä. Kellon lähestyessä puolta yötä Samin täytyy rientää takaisin haaveista todelliseen maailmaan ja töidensä pariin.

    Sam ja Austin (Chad Michael Murray)

    Romanttisten komedioiden yleiseen tyyliin ei tämäkään elokuva yllätä katsojaansa missään vaiheessa. Tämä on hyvä piirre kaikille meille jotka pidämme suoraviivaisista ja ennalta-arvattavista romanttisista komedioista, mutta samalla se on myös yksi niistä monista ärsyttävistä piirteistä niille joille tämän tyylilajin elokuvat ei iske.

    Tutuissa ja turvallisissa vesissä liikutaan alusta loppuun saakka, eikä ennalta-arvattavuutta ainakaan vähennä juonen mukaileminen klassista Tuhkimo-tarinaa. Hyvä niin, sillä filmatisointi on suhteellisen toimivasti toteutettu moderniin muottiin tarpeeksi löyhällä otteella. Lasikengän sijaan kadonnut matkapuhelin olisi tosin kaivannut omaan makuuni hieman suurempaa ja merkittävämpää roolia kadonnutta rakkautta etsiessä.

    Romanttisten komedioiden ja high school -elokuvien piirteiden yhdistäminen Tuhkimo-tarinaan on sopivassa balanssissa ja lajityyppiensä keskeiset kliseet löytyvät myös tästä. Myöskin ohjaus, näyttely, lavastus, puvustus ja kaikki muut piirteet mitkä luovat elokuvan ovat tavallista toimivaa tasoa – juuri sitä mitä romanttisilta komedioilta on tottunut näkemään ja myös odottamaan.

    Kokonaisuutena A Cinderella Story on kepeän viihteellinen romanttinen komedia josta on helppoa pitää mikäli yleisestikin tästä tyylilajista pitää. Allekirjoittaneelle tämä toimi siis hyvin. Mikäli tämä lajityyppi ei ole iskenyt aikaisemmin ei tähän elokuvaan kannata käyttää aikaansa, sillä tämä tuskin tulee muuttamaan mielikuvaa siitä mistä on hyvät romanttiset komediat tehty.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 78 646 annettuun ääneen”]5,9/10[/simple_tooltip])