Kävin Vantaan vapaaseurakunnalla

Hieman omaa seurakuntahistoriaani

Seurakuntayhteyteni on viimeisen vuoden ajan ollut adventtikirkolla, mutta kuten itselleni tapana on haluan nähdä ja kokea aina toisinaan myös muitakin paikkoja. Ei siksi että olisin tyytymätön nykyiseen seurakuntayhteyteeni, vaan yleisestä mielenkiinnosta erilaisten kristillisten yhteisöjen toimintaan.

Vapaaseurakunta on entuudestaan kyllä tuttu jo kaukaa vuosien takaa, ajalta jolloin asuin vielä Joensuussa. Pyöriskelin tuolloin kavereideni matkassa cityseurakunnalla ja satunnaisesti vierailin myös helluntaikirkolla ja vapaakirkolla joten tätä taustaa vasten vapaakirkon opetukset ja toiminta ei ollut täysin vierasta.

Karkeasti arvioiden omat mielikuvani kokemistani eri seurakuntien toiminnasta ja maltillisuudesta menevät siten, että konservatiivisempaa suuntaa tai vähintäänkin sinne suuntaan kallellaan olevia seurakuntia edustavat lestadiolaiset, luterilainen kirkko, adventistit sekä vapaakirkko ja karismaattisempaa meininkiä edustaa helluntaiseurakunta ja aikoinaan cityseurakunta. Tietenkin on paljon monia seurakuntia joissa en ole vielä käynyt joten niistä en osaa sanoa mitään.

Vapaakirkko on näistä kaikista kuitenkin itselleni eniten hakeutunut tuohon välimaastoon konservatiivisen perinteikkään rauhaisan ilmapiirin ja hieman railakkaamman menon väliin. Vapaakirkolla on omien kokemusteni ja oman muistini mukaan aina ollut rauhallinen ilmapiiri, seurakuntajärjestys on ollut hyvä ja opetus tervehenkistä, mutta samaan aikaan karismaattisissa suuntauksissa yleisesti ilmenevää kielilläpuhumista on siellä myös ilmennyt. Tämän vuoksi sijoitan mielikuvissani vapaakirkon konservatiivisuuden ja karismaattisuuden välimaastoon.

Perinteisesti vapaakirkko on itselleni edustanut sellaista seurakuntaa jonne ilkeäisi uskosta osattomankin ottaa mukaan ilman että tarvitsee suuremmin miettiä järkyttyykö hän näkemästään.

Vantaan vapaakirkko

Allekirjoittaneelle Vantaan vapaaseurakunta eli tuttavallisemmin vapis on suhteellisen lähellä maantieteellisesti ja näinpä sinne skootterilla tuli aamulla lähdettyä rullailemaan. Seurakunta löytyy Hiekkaharjusta ja sen kotisivut löytää täältä.

Tänään saarnan piti vieraileva puhuja Tampereelta. Saarnan aihe käsitteli kirjettä Filemonille (lue kohta Raamatusta täältä). Saarna oli hyvä ja mielenkiintoinen ja mikä tärkeintä oli opetus myös tervehenkistä ja tapa miten se esitettiin oli rauhallinen ja maltillinen. Mainitsen tämän esitystavallisen aspektin siksi että mikäli seurakuntaa itsellensä etsii mutta on allerginen kovaääniselle ja paatokselliselle puhetyylille niin ainakaan tämän(kään) kokemuksen perusteella itselleni ei vapaaseurakunnan tapahtumista ole jäänyt onneksi sellaista toimintamallia mieleen.

Jumalanpalveluksen järjestys ja toimintatavat olivat muistakin seurakunnista totutun kaltaisia. Yhteiskunnassa vallalla olevan koronatilanteen vuoksi yhteislaulua tosin ei ollut, mutta musiikkia kuultiin kyllä erään seurakuntalaisen pianolla soittamana ja laulamana ja Jumalan kämmenellä -laulun aikana seurakunnan lasten ollessa vielä tapahtumassa mukana (ennen kuin siirtyivät lapsille suunnattuun ohjelmaan toiseen tilaan) aikuisetkin pääsivät osallistumaan laulun yhteydessä käsillä esitettävään leikkiin. Hyvä että jonkinlaista yhteistä osallistumista kuitenkin siis saatiin tällaisena poikkeavanakin aikana.

Saarna ilmeisesti striimattiin Zoomiin tai vastaavaan ja saarnan jälkeen striimauksen loputtua käytiin vielä yleisesti rukousaiheita läpi ja seurakuntalaiset yhdessä rukoilivat esille nousseiden asioiden puolesta. Pidän tämänkaltaisesta toimintamallista, sillä sillä tapaa seurakuntakokoukset ovat interaktiivisempia ja jokainen voi jakaa asioita joita sydämellään on mikäli kokee halua siihen. Lisäksi tämänkaltaisessa toiminnassa ei myöskään tule sosiaalisia paineita joissa “jotain pitäisi sanoa”, vaan hieman hiljaisemmatkin yksilöt voivat osallistua mukaan ilman että joutuvat jännittämään että odottaakohan joku että jotain pitäisi sanoa.

Loppupäätelmät

Opetus oli hyvää ja tervettä, ilmapiiri oli helposti lähestyttävä ja tunnelma oli rauhallinen. Seurakunnan tilat ovat kohtalaisen pienet, mutta ainakin tänään mukana olleeseen väkeen suhteutettuna se oli riittävästi.

Oman ikäluokan väkeä (tänään tuli mittariin 36 vuotta!) ei juurikaan näkynyt, mutta yhden käyntikerran ja oman silmämääräisen arvion perusteella tietenkin vaikeaa sanoa sen tarkemmin mikä ikäjakauma yleisesti ottaen on.

Kokonaisuutena Vantaan vapaakirkolta jäi siis positiiviset kokemukset eli sellaiset että en näe mitään syytä miksi en voisi mennä käymään toisenkin kerran. Toki ensisijainen seurakuntayhteyteni on yhä adventtikirkolla, mutta mikäli joskus joku kaveri haluaa lähteä vapikselle voin helposti lähteä mukaan seuraksi.