Aleksin Blogi

Month: November 2020

  • Leffalauantai: Superhero Movie

    Rick Riker (Drake Bell)

    Superhero Movie (IMDB) on Craig Mazinin ohjaama komedia vuodelta 2008 ja sen pääosarooleissa nähdään Drake Bell, Sara Paxton sekä Leslie Nielsen.

    Tarina kertoo Rick Rikeristä (Drake Bell) joka on salaa rakastunut naapurinaan asuvaan Jill Johnsoniin (Sara Paxton). Valitettavasti Rick ei ole roheimmasta päästä lähestyessään naisia ja niinpä salainen rakkaus pysyy salaisuutena aina siihen saakka kun hän luokkansa kanssa ollessaan laboratoriossa tulee radioaktiivisen sudenkorennon puraisemaksi jonka jälkeen hänen maailmansa muuttuu. Rick saa puremisen myötä itsellensä supervoimia jotka auttavat häntä oikeuden puolustamisesa kuin myös oman epävarmuutensa voittamisessakin.

    Mikäli koskaan on katsonut Spider-Man-elokuvia on tarina jo entuudetaan tuttu, sillä Superhero Movie ottaa tarinansa melkoisen suoraan Peter Parkerin kokemuksista mutta vääntää niitä parodian keinoin huumorin muottiin. Toki mukaan on otettu yksittäisiä viittauksia X-Menistä sekä Batmanistakin, mutta suuret suuntaviivat seuraavat hämähäkkimiehen vanavedessä.

    Jill Johnson (Sara Paxton) odottamassa suudelmaa

    Toisinaan on mukavaa katsoa elokuvia joiden tarina parodioi suruttoman häpeilemätömästi monelle tuttuja tarinoita ja näihin hetkiin Superhero Movie toimii tarpeeksi hyvin. Se on rento ja viihdyttävä, se rakentaa konseptinsa Spider-Man elokuvien pohjalle niin selkeästi että jokainen kyseisiä elokuvia nähnyt voi siitä löytää yhtymäkohdat unohtamatta kuitenkaan yksittäisiä viittauksia myös muihin tunnettuihin supersankarielokuviin.

    Jos ensimmäistä Spider-Man elokuvaa ei ole nähnyt, jää parodiallinen anti tämän elokuvan osalta hieman ontoksi. Se toimii kyllä yksittäisenä elokuvanakin tarpeeksi hyvin että siitä voi saada viihdettä, mutta selkeät rinnastukset parodiansa kohteeseen auttavat rakentamaan kokonaisuudesta merkittävästi paremman.

    Missään vaiheessa tämä elokuva ei yllä erityisen hyvälle tasolle, mutta kautta linjan se pitää kuitenkin yllä sopivan viihdyttävää tasoa että sen katsomista ei tullut ainakaan itseni kaduttua. Myönnettäköön että monin paikoin huumori on myös levotonta ja huonoa joka ei erityisemmin itseäni ainakaan naurata, mutta monin paikoin överiksi vedetty läpäheitto saa aikaan spontaanin naurureaktion.

    Superhero movie on kautta linjan huumoria joka ei missään vaiheessa erityisen paljoa rakenna älykkään tason varaan, mutta mikäli allekirjoittaneen tavoin suoraviivainen junttimainen huumori iskee on tässä elokuvassa tarpeeksi piirteitä mikä jaksaa viihdyttää.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 63 175 annettuun ääneen”]4,5/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Laavu Smoky ESB

    Tornion Panimon Laavu Smoky ESB on 5,5 % vahvuinen bitter. EBU-arvo on 32 ja EBC 35. Hieman lisää tietoa löytää panimon sivuilta (katso täältä). Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

    Pullo on yksinkertaisessa tyylissään asiallinen ja toimiva. Pullon aukaistua ainakin tämän yksilön kohdalla olut lähti heti kuohuamaan mutta onneksi kuohuaminen pullosta ei aiheuttanut kaulan ylitse vuotamista kun kerkesin reagoimaan siihen ajoissa. Vaahtoavuus on tuoppiin kaadettaessa suhteellisen reipas mutta ennakoitavissa oleva eikä kovin suurta varovaisuutta joutunut kaatamisen kanssa pitämään.

    Tuoksu oluessa on marjamehumainen rusinaisella vivahteella. Väri on kaunis punertavan ruskea.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on voimakas mutta silti kitkeryytensä osalta tasapainoinen. Mausta löytää marjaisaa ja metsäistä otetta josta hetken etsittyään löytää myös savuista tuntua. Jälkimaku on kuiva ja sopivasti katkera. Kokonaisuutena tämä on hyvä olut josta on helppoa pitää.

    Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti rauhallista tunnelmointia, mm. Sheku Kanneh-Mason – Fauré: Après un rêve for cello & piano tai Vadim Kiselev – Tristesse.

  • Kirja: Kaarina Villa – Rakkauskertomus

    Ystävältäni syntymäpäivälahjaksi saamani Kaarina Villan kirjoittama Rakkauskertomus on hengellistä kasvua käsittelevä teos. Takakannen kuvauksen mukaan “Rakkauskertomus kuvaa läheisiä ihmissuhteita Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana ja kutsuu opetuslapseuspolulle hänen kanssaan”.

    Sivuja teoksessa on 95 sisällysluettelot ja lopun liitteet mukaan lukien. Mielenkiintoisesti varsinainen tekstisisältö on toteutettu siten, että toisella sivuista on tekstiä ja toisella sivulla kuva, joten toteutustapa oli ainakin itselleni uudenlainen.

    Kirja kulkee loogisesti järjestyksessä aiheesta toiseen. Ensin kerrotaan luomistyöstä, Herodes Suuren maailmasta, Jeesuksen ajan kulttuurista ja juutalaisten Messias-odotuksista jonka jälkeen pian jo siirrytään kertomaan Jeesuksesta ja hänen teoistaan.

    Muutaman ensimmäisen luvun jälkeen aihepiirit alkavat käsittelemään tapahtumia joista voi lukea lisää Raamatusta. Ilahduttavasti sivujen alkuun oli lähes aina laitettu Raamatun kohdat mistä voi lukea sivun aiheesta lisää. Itse luin tämän ilman että olisin samalla lukenut Raamatun kohtia, mutta ajattelin että voisin tämän kirjan jossain vaiheessa ottaa uudelleen lukuun hitaammalla tahdilla siten että samalla lukisin aina myös ne kohdat Raamatusta joihin kirjoittaja on viitannut sivun aiheella. Tällä tapaa luettuna kirjan lukeminen toki kestää merkittävästi kauemmin, joten ensimmäisellä lukukerralla halusin keskittyä varsinaisesti tämän teoksen sisältöön varsinkin kuin viitatut Raamatun kertomukset ovat jo entuudestaan tuttuja.

    Sivujen lopussa lukijalle esitetään vielä ajatuksia herättäviä kysymyksiä, joten vaikka fyysistä pyhiinvaellusmatkaa ei lähtisikään tekemään voi matkaa itseensä ja ajatuksiinsa lähteä näiden kysymysten johdattelemana tekemään kirjan lukemisen yhteydessä. Esimerkkejä kysymyksistä ovat vaikkapa “Mitä osa-alueita minun tulisi vahvistaa, jotta Jumalan missio elämääni varten voisi toteutua?” tai “Mitä Jumala tekee sapattisin? Mikä on sapatin merkitys minulle?”. Kysymykset ovat usein siis sellaisia joiden avulla lukija voi pysähtyä katsomaan omaa elämäänsä ja miettimään vastauksia niihin Raamatun avustuksella.

    Kokonaisuutena Rakkauskertomus oli lukemisen arvoinen teos joka kestää useammankin lukukerran ja jota voi lukea eri vaiheessa elämäänsä samalla tehden itsetutkiskelua kirjan kysymysten innoittamana.

  • Musamaanantai: Maustetytöt – Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä

    Maustetytöt – Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä vinyyliversiona

    Kaisa ja Anna Karjalaisen sisaruskaksikosta koostuva Maustetytöt-yhtye julkaisi perjantaina 13.11.2020 toisen albuminsa joka kantaa nimeä Eivät enkelitkään ilman siipä lennä. Edeltävä levy Kaikki tiet vievät Pelolaan (lue arvostelu täältä) julkaistiin 25.10. vuonna 2019 joten Maustetyttöjen musiikkista pitävien iloksi toista albumia ei joutunut odottamaan vuosikausia. Omaan makuuni edeltävä levy oli aivan täyttä timanttia joten seuraajalla on ollut suuret saappaat täytettävänään yltääkseen samanlaiseen erinomaisuuteen omassa musiikkimaussani.

    Uuden albumin kappaleet kuulostavat kokonaisuutena monipuolisemmilta niin tuotannollisesti kuin myös sävellyksiltään ja sanoituksiltaan. Se säilyttää edelliseltä levyltä löydettävät hyvät ainekset ja sovittaa niitä uuteen kuosiin onnistuneella tavalla.

    Kappaleiden rakenteissa on paljon edelliseltä albumilta tuttuja elementtejä, mutta monipuolistumista on havaittavaissa kautta linjan. Kappaleita on maustettu pienillä vivahteilla siellä täällä aikaisempaa enemmän ja kokonaisuudesta jää mielikuva hyvästä kehityksestä joka on uskollinen juurilleen mutta silti tarpeeksi rohkea ottaakseen askeleita kehityksen polulla.

    Edellisen levyn tapaan tälläkään albumilla ei ole mukana yhtään biisiä joka tuntuisi levylle sopimattomalta täytebiisiltä, vaan jokainen kappale seisoo tukevasti omilla jaloillaan puolustaen rohkeasti paikkaansa albumikokonaisuudessa.

    Monin paikoin melankolinen tunnelma joka kappaleista välittyy tarttuvien poppikappaleiden vaatteisiin puettunakin kaipaa seuraksensa sopivan synkät sanoitukset. Edellisen albumin tapaan sanoituksissa useasti ammennetaan teemoja elämän synkemmistä puolista, mutta tällä kertaa paikoitellen tuntui kuin oltaisi soudettu vieläkin tummemmissa vesissä.

    Pidin jo edellisen levyn sanoituksien tyylistä, joten oli ilahduttavaa huomata lyriikoiden monipuolistuminen siten että niiden melankolinen pohjavire ei silti pääse hukkumaan rikkaamman ilmaisun alle. Sanoituksien synkimmät hetket eivät ehkä edusta niitä tekstejä joita masentuneille ihmisille lähtisin ensimmäiseksi suosittelemaan, mutta mikäli normaalisti elämänhallinta ja tunteiden käsittely on kunnossa on näidenkin tekstien murheellisuudesta ammennettavissa jotakin perin suomalaista sävyä joka ilahduttaa kurjuudellaan.

    Vahvasta kokonaisuudesta huolimatta levyllä kun levyllä on yleensä kappaleet jotka itselleen kolahtaa vielä muitakin kovemmin eikä tämäkään tee poikkeusta. Eniten itseäni ensimmäisten kuunteleukertojen perusteella puhuttelivat kappaleet Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä, Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin, Jos jäisin onnibussin alle sekä Vuoden pimein yö. Nimiensä mukaisesti ne eivät ole albumin pirteimpiä ralleja, mutta ehkä ne sen vuoksi itselleni kiteyttävät parhaiten kotimaisen iskelmän tunnelman.

    Vaikka väliä levyjen julkaisujen välillä on ollut ainoastaan hieman yli vuoden verran on silti vuodessa kerennyt tapahtumaan selkeää muutosta yhtyeen tyylissä. Tyylin hioutumisesta huolimatta levy onneksi säilyttää alusta loppuun asti sen kaikkein tärkeimmän ytimen mikä sai itseni pitämään Maustetytöistä, joten turhat jännitykset musiikin muuttumisesta huonompaan suuntaan voi helpotuksen huokausten saattelemana heti ensikuuntelulla jo unohtaa. Levy on sanalla sanoen erinomainen.

    Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä -levyn myötä Maustetytöt näyttävät että yhtye ei ole mikään yhden levyn tähdenlento suomalaisen musiikin taivaalla vaan yhtye jolla on vielä paljon annettavaa kuuntelijoilleen.

  • Leffalauantai: First blood

    Rambolla on asiaa

    First blood (IMDB) on vuonna 1982 julkaistu toimintaelokuva jonka on ohjannut Ted Kotcheff. Pääosarooleissa nähdään Sylvester Stallone, Richard Crenna sekä Brian Dennehy.

    Elokuvan juonessa kerrotaan kuinka Vietnamin veteraani John Rambo (Sylvester Stallone) saapuu pieneen kylään etsimään vanhaa taistelutoveriaan. Paikan päällä hän saa kuulla että ystävänsä on jo menehtynyt joten visiitti jää lyhyemmän puoleiseksi. Lähtiessään pois hän saa seriffi Trautmanilta (Richard Crenna) kyydin pois kylältä, mutta seriffin törkeä ja täysin epäasiallinen käytös saa Rambon suuntaamaan tiensä heti kyydistä noustuaan takaisin kohden kylää. Pois ajava sheriffi huomaa Rambon paluuaikeet taustapeileistään ja pian Ramboa viedäänkin poliisiasemalle mielivaltaisten pidätyksen syiden saattelemana.

    Asemalla törkeä ja asiaton käytös Ramboa kohtaan jatkuu aina siihen saakka että hänen mittansa tulee täyteen ja poliisit saavat nopeasti havaita että tämän miehen kanssa on turhaa lähteä koettamaan onneaan ainoastaan muutaman miehen voimin. Rambo pistää väkeä kenttään ja pakenee asemalta saaden aikaan kohtalaisen kokoisen operaation. Yhden virkavallan edustajan päästyä epäonnisesti hengestään saa operaatio vielä suuremmat mittasuhteet ja pakomatkasta tulee entistäkin vaarallisempi niin metsästettävälle kuin myös metsästäjille.

    Trautman (Richard Crenna)

    First bloodin tarina avaa tarpeeksi vaikkakin lajityypilleen ominaiseen tapaan pintapuoleisesti John Rambon persoonaa ja historiaa antaen sitä kautta myös järkevän selityksen miksi hän on niin kova taistelija kuin on. Lisäksi virkavaltaa pakenevasta ja väkeä hengiltä päästävätä Vietnamin veteraanista ei rakennu kuitenkaan missään vaiheessa mielikuvaa vaarallisesta tai arvaamattomasta pyskopaatista, vaan enemmänkin sotilaasta joka taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta virka-asemaansa väärinkäyttäviä vallan vahtikoiria vastaan.

    Pidin erityisesti elokuvan rytmistä ja siitä kuinka toiminnallisten kohtauksien ja seesteisempien osien välinen dynamiikka oli rakennettu, aivan samalla tapaa kuin Die Hardissakin (katso arvostelu täältä). Lisäksi leikkauksista ei syntynyt levotonta tai sekavaa tunnelmaa joka turhan usein toimintaelokuvissa syntyy omaan mieltymykseeni huonosti sopivan leikkaustyylin vuoksi.

    Suoraviivaisen toiminnan ystävälle First blood on näkemisen arvoinen elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 223 469 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])