Stadin Panimon American Session IPA on 4,5 % vahvuinen IPA. Sen IBU-arvo on 60 ja kantavierrettä löytyy 11.4. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa. Lisää tietoja oluesta löytää panimon omalta sivulta (katso täältä).
Tölkki on saman panimon American Pale Alen (lue täältä) ja American Lagerin (lue täältä) tapaan pelkistetty mutta samalla myös suhteellisen tylsän näköinen omaan silmääni. Tölkistä erottaa helposti ipan raikkaan sitruksisen tuoksun joka löytyy vaivatta myös tuopissa.
Olut vaahtoaa runsaasti ja kaatamisessa saa olla maltillinen jotta olut ei kuohu yli tuopin. Koostumus on aavistuksen samea ja väri on haalea.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pistävä. Maku on voimakkaan greippinen ja väkevä, eli mikäli ipassa pitää sitruksesta on tämä varmasti toimiva olut vaikkakaan omaan makuuni tämä ei valitettavasti iske. Ilahduttavasti jälkimaku on tasapainoinen eikä käy kitkeräksi tai kuivaksi.
Musiikkina tämän kanssa menee kepeän tummavivahteinen musiikki, mm. Elyose – Rédemption tai Tales of Dark – Sounds of the Ravage.
Optoma ML1050ST+ on minikokoinen videotykki. Vieressä verrokkina CD-kotelo.
Yleistä
Elokuun alussa hankin Optoma ML1050ST+ -videotykin. Poikkeuksellista tässä videotykissä on sen todella pieni koko, kepeys (420 g) sekä suhteellisen hyvä valovoima kokoonsa nähden. Laitteessa on microSD-korttipaikka sekä USB-liitäntä tavallisen HDMI-liitännän lisäksi, joten sisääntulevaa materiaalia saa tykille useampaa eri reittiä pitkin.
Natiiviresoluutio on 1280×800 eli mitään FullHD:tä tältä tykiltä ei kannata lähteä odottamaan, mutta mikäli katsoo DVD-tason materiaalia on laitteen resoluutio täysin riittävä siihen sillä DVD kykenee PAL-järjestelmissä ainoastaan 720 × 576 resoluutioon. Valoteho on 1000 ANSI lumenia ja kontrastisuhde 20 000:1. Heittosuhteena on 0,8:1 joten kyseessä on lähiheijastetykki.
Äänitason luvataan olevan 22 dB joten laite on myös miellyttävän hiljainen käytössä. Tykki on LED-tekniikkaa ja käyttöikää luvataan 20.000 tuntia joten tykkiä voi surutta käyttää tuntikausia päivässä vailla huolta lampun palamisesta loppuun kovin herkästi.
Tykin liitännät on tarpeeksi monipuoliset
Laitteen mukana toimitetaan myös rimpula kaukosäädin, tykin koon huomioon ottaen suhteellisen kookas muuntaja sekä käytännöllinen kantolaukku jonka sisälle tykin, muuntajan sekä kaukosäätimen saa mahtumaan. Kantolaukku on ollut todella hyvä sillä se auttaa pitämään tykin ja sen pakolliset oheistavarat yhdessä ja samassa paikassa helposti löydettävissä.
Tuotetta myydään tätä kirjoittaessani Suomessa ainakin Verkkokauppa.comissa josta oman tykkini hankin (katso täältä). Hintaa laitteella on tällä hetkellä 692,22 eur.
Kuvanlaatu
Yksi tärkeimmistä ja monesti myös tärkein ominaisuus videotykissä on sen kuvanlaatu joka Optomalla on hyvin hallussa. Sen kuvanlaatu on monelle katsojalle riittävä ja esimerkiksi näissä esimerkkikuvissa video on tykitetty 106″ valkokankaalle josta sitten olen ottanut valokuvia videon pyöriessä, joten pientä epätarkkuutta kuvaan varmasti tulee myös siitä.
Omaan silmääni Optoman kuvanlaatu ja valovoima ovat kuitenkin olleet erinomaisia, etenkin kun suhteuttaa sen tykin kokoon. Ainoa mitä kuvanlaadullisesti toivoisin olisi parempi natiiviresoluutio jonka toivoisin toki olevan vähintäänkin FullHD-tasoa. Tällaisenaankin se on kuitenkin omaan silmääni täysin riittävä eli sillä on miellyttävää katsoa elokuvia ja niistä on helppoa nauttia. Käytännössä jos itseni pitäisi tehdä valinta otanko 55″ television vai tämän jolla mieluummin katsoisin elokuvani, olisi valinta ehdottomasti tämä mikäli huonetta on mahdollista saada tarpeeksi pimeäksi. Yllä olevat kuvat on otettu olohuoneessa iltahämärällä verhojen ollessa auki.
Mikäli kotoa ei löydy valkokangasta, on suoraan valkoista seinää vasten tykittäminenkin yksi optio jota itse olen käyttänyt tällä tykillä makuuhuoneessani. Seuraavat kuvat on otettu suoraan valkoista seinää vasten.
Ehkä noin 120″ kuva, lähteenä Chromecast ja YouTube
Noin 106″ kuva makuuhuoneen seinää vasten, lähteenä Chromecast ja YouTube
Noin 106″ kuva makuuhuoneen seinää vasten, lähteenä Chromecast ja Netflix
Muita havaintoja
Optoman videotykin USB-liitäntä on ollut tervetullut ominaisuus, sillä siitä riittää virtaa ainakin Chromecastille. Chromcast kiinni HDMI-liitäntään, USB-liitännästä virrat ja sen jälkeen vain Chromecastin asetukset kuntoon ja Netflixiä tai YouTubea katsomaan. Onneksi virtaa riittää USB:n kautta tarpeeksi eikä Chromecastia varten joudu kuljettamaan seinäadapteria virralle.
Laitteen sisäinen muistikortinlukijakin on kätevä. Sen avulla laitteella voi katsoa suoraan valokuvia ja joitain muitakin liitteitä, mutta monelle tärkeimpänä myös elokuvia. Harmillisesti videotiedostoon upotettuja tekstityksiä tykki ei osaa näyttää, joten ohjelmat joutuu katsomaan ilman tekstityksiä tai vaihtoehtoisesti transkoodaamaan itse siten että tekstitykset on suoraan poltettu kuvaan kiinni. Tuetut videotyypit löytää valmistajan sivuilta tuotteen ohjekirjasta (katso ohjekirja täältä).
Kaukosäädin laitteessa on onneton rimpula, mutta ajaa asiansa. Ääniulostulo on tarpeeksi hyvä että siihen voi heittää vaikkapa matkakaiuttimen kiinni. Itse olen useammankin elokuvan tämän kautta katsonut Chromecastilla Netflixistä siten että äänet on mennyt piuhaa pitkin tykin takana olevasta liitännästä Bosen Soundlink Revolve Plussaan (katso täältä). Matkasetuppina tämä on varsin toimiva ratkaisu ja reissussa elokuvien katsominen isolta seinältä on ollut hyvä kokemus.
Loppupäätelmät
Vaikka Optoma on hyvä, on siinä silti vielä mahdollisuuksia parannuksiin joita toivon mukaan joskus tulevaisuudessa saamme nähdä. Yksi toivomani vaikkakaan ei kovin suuresti kaipaamani ominaisuus olisi FullHD-tasoinen natiiviresoluutio. Olisi myös hienoa mikäli tämän saisi toimimaan aidosti langattomasti, eli siten että tässä olisi akku jossa olisi tarpeeksi hyvä akkukesto eikä virtaa tarvitsisi ottaa pistorasiasta muuntajalla. Tämä kuitenkaan ei saisi tapahtua valovoiman ehdoilla, joten voi olla että tätä toivetta saa odottaa hyvän tovin.
Lisäksi mitä tämä kaipaisi olisi sisäänrakennettu YouTube, Netflix ja muut vastaavat jolloin tarvetta Chromecastille tai vastaavalle ei olisi. Myöskin Bluetooth-liitäntä olisi enemmän kuin sata jänistä, sillä tällöin äänet saisi langattomasti joko kuulokkeisiin tai matkakaiuttimeen ja jälleen olisi vähemmän tarvetta kaapeleille. Myöskin tarkennus olisi mukava jos sen voisi tehdä fyysisesti linssin ympäriltä eikä valikoiden kautta selaillen.
Kokonaisuutena kehitystoiveista huolimatta Optoma ML1050ST+ on erinomainen tykki jolla on ilo katsoa elokuvia. Sen valovoima on hyvä pimeään huoneeseen ja kuvanlaatu tarpeeksi hyvä mikäli on tottunut DVD-tasoiseen kuvanlaatuun. Allekirjoittanut katsoo ison osan elokuvista muutoinkin DVD-levyltä joten itselleni kuvanlaatu ei aiheuta ongelmia.
Mikäli etsinnässä on pienikokoinen lähiheittotykki (HUOM! Ei ultralähiheitto!) jonka voi helposti kuljettaa mukanaan melkein minne vain missä virtaa saa seinästä, kannattaa Optoman ML1050ST+ ainakin käydä katsomassa josko se vastaisi tarpeita.
Kuten jokunen tovi takaperin kirjoitin täällä blogissani hankin itselleni akkukäyttöisen porakoneen (lue täältä). Tämän työkalun innoittamana pääsin käytävän seinään ruuvailemaan ruuveja joihin sitten oli mahdollista viritellä valokuvakehyksiä.
Aikaisemmin seinä on ollut täynnä valokuvia jotka ovat olleet ilman kehyksiä, mutta muutama kuva kehystettynä antaa mukavan rennon ja tilavan ilmeen käytävälle.
Käytävälle makuuhuoneen ja keittiön väliselle seinälle kuviksi valikoitu keikkakuvista Silentium-yhtyeen Riina Rinkisen siluetti, Entwine-yhtyeen Mika Tauriainen sekä Amorphis-yhtyeen Tomi Joutsen.
Ruotsalaisen melodista death metallia soittavan Dark TranquillitynMikael Stanne pääsi oven viereen vaakatasossa olevaan kuvaan.
Olohuoneen tauluiksi valikoitui Dark Tranquillity -yhtyeen Mikael Stanne, Carach Angren -yhtyeen vokalisti Dennis “Seregor” Droomers sekä kotimaisen Amoprhis-yhtyeen vokalisti Tomi Joutsen.
Olohuone on kokenut merkittävän muutoksen parissa kuukaudessa
Tarkoituksena on myöhemmin vielä lisätä käytävälle WC:n oven viereen jokin keikkakuva, mutta se odottaa siihen saakka kunnes käyn IKEAssa ostamassa vielä yhden taulukehyksen.
Visiona on myös saada muutama taulu makuuhuoneen seinälle sekä keittiön seinälle, mutta niiden seinälle saaminen vaatii kuitenkin ensin oikeanlaisten työkalujen hankintaa. Makuuhuoneen ja keittiön välinen seinä on kiveä, joten nykyisillä työkaluilla ei valitettavasti reikiä tällaiseen seinään onnistu tehdä mutta ehkä ensi vuonna saatan hankkia poravasaran jolla sitten reikien teko onnistuu aina tarpeen vaatiessa myös kiviseinään.
Boat Trip (IMDB) on vuonna 2002 julkaistu komedia jonka on ohjannut Mort Nathan. Pääosissa nähdään Cuba Gooding Jr, Horatio Sanz sekä Roselyn Sanchez.
Naisystävästään kuukausia takaperin tapahtunutta eroaan yhä vellova Jerry (Cuba Gooding Jr.) lähtee ystävänsä Nickin (Horatio Sanz) ylipuhumana mukaan sinkkujen laivaristeilylle. Jerry ei ole erityisen innokas aluksi lähtemään ja päästämään vieläkään irti menneestä, mutta Jerryn vakuuttelut laivasta täynnä iskettävissä olevia kauniita naisia saa hänet kuitenkin muuttamaan mielensä ja innostumaan risteilyn suomista mahdollisuuksista.
Harmikseen Nick ja Jerry havaitsevat liian myöhäisessä vaiheessa että haaveet kauniiden naisten iskemisestä uhkaavat jäädä yhä vain kaukaiseksi haaveiksi sillä laivan jo nostettua ankkurinsa satamasta heille valkenee että risteilyn kohdeyleisönä on homomiehet eikä naisia laivalta kovin helpolla löydy.
Ystävysten iloksi kauniimman sukupuolen edustajia laivalta lopulta löytyy ja kumpikin pääsee pian lämittelemään iskemistaitojaan. Naisten läheisyyteen päästäkseen he esiintyvät homoina odottaen otollista hetkeä todellisen suuntautumisensa näyttämiselle.
Gabriella (Roselyn Sanchez) ja Jerry
Boat Trip on suoraviivaisen mutkaton myöhäisillan komedia josta kovin syvällistä merkitystä tai tarkoitusta ei kannata lähteä etsimään sen enempää kuin kovin suurta huumoriarvoakaan. Sen huumori nojaa monin paikoin stereotyyppisiin mielikuviin homoista sekä heteroista joilla on vahvat stereotyyppiset mielikuvat homoista. On aivan yhtä helppoa ymmärtää mikäli joku tulkitsee tämän elokuvan homoseksuaaleja pilkkaavaksi elokuvaksi kuin sitä jos joku näkee tämän median välityksellä levitettävänä homoutta normalisoivana viihteenä.
Nickin käsitykset homoista on hyvin stereotyyppiset ja hän saa laivaristeilyn aikana huomata asenteidensa ja ennakkoluulojensa olevan vailla pohjaa. Samaan aikaan elokuva kuitenkin kuvaa laivalla olevia miespareja ja yksittäisiä homoseksuaaleja monella tapaa stereotyyppisellä otteella joten elokuvan mahdollisesta agendasta tai sen puutteesta on helppo olla saamatta mitään sen suuremmin irti.
Roiseissa myöhäisillan komedioissa yleensä ei tule kovin suuria arvokysymyksiä katsojalle herätettyä enkä usko että se yleensä on edes tarkoituksena, joten katson itse mieluummin tämän tyylilajin komediat puhtaasti aivoja nollaavana viihteenä enkä niinkään yhteiskunnallisesti kantaaottavina teoksina.
Harmillista kyllä Boat Trip ei onnistu erityisen hyvin missään osa-alueella. Sen komediallinen anti kyllä flirttailee High School -huumorin suuntaan missä miesten ensisijaisena tarkoituksena on pyrkiä löytämään nainen ensisijaisesti vain seksuaalisten halujensa tyydyttämiseen, mutta harmillisesti tämän karikatyyrisen mieskuvan toteutus jää ontuvaksi. Nick ja Jerry eivät ole enää järin nuoria joilta tämänkaltaista käytöstä voisi vielä odottaa, joten heidän teinipoikamainen käytöksensä tuntuu lähinnä vain keskenkasvuiselta typeryydeltä.
Vaikka tätä elokuvaa analysoimalla voi helposti löytää ison kasan piirteitä mikä tekee siitä huonon, päädyn kuitenkin laskemaan sen keskinkertaiseksi. Se on omassa viitekehyksessään tarpeeksi toimiva, sen väsynyt huumori paikoitellen jaksaa oikeassa mielialassa jopa naurattaa enkä tämänkaltaisista elokuvista etsi muutenkaan mitään muuta kuin tarpeeksi junttia huumoria joka tekee siitä puhtaasti viihdyttävän teoksen oikealle kohdeyleisölle.
Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko IPA on 5,5 % vahvuinen Indian Pale Ale eli IPA ja sitä myydään niin tölkkeinä kuin pullotettunakin hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. EBU-arvo oluessa on 64, EBC 21 ja kantavierrettä lötyy 13,2 %. Lisää teknisiä tietoja löytää valmistajan sivuilta (katso täältä).
Ulkoisesti tölkki kuuluu aikaisemmin testaamieni Kukko-oluiden tapaan suhteellisen mitäänsanomattomaan kategoriaan. Pulloversio näyttää jotenkin tyylikkäämmältä, mutta tölkkiversio jättää itseni kaipaamaan jotain kauniimpaa.
Tölkin avattua ja tuoksua nuuhkaistua löytää hyvän ja hedelmäisen raikkaan vaikkakin jopa hieman imelänkin oluen joka houkuttelee maistamaan. Tölkkiin kaataminen vaatii hieman malttia sillä vaahtoavuus on runsasta, mutta tuoppiin tiensä löydettyä olut säilyttää miellyttävän tuoksunsa juontikokemuksen ajan.
Väri on tumman kuparinen punaisella vivahteella ja omaan silmääni se on selkeästi montaa muuta olutta miellyttävämpää väriltään.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikkakin sen verran runsas että lähentelee jo täyteläisyyttä. Maku on voimakkaan humalainen ja siinä on imelää makeutta ja hedelmäisyyttä pitämässä selkeästi esiin nousevaa katkeraa makua kurissa. Katkeruus on kuitenkin sen verran voimakasta että jälkimakuna se nousee voimakkaasti kielelle. Mielenkiintoista kyllä, ipojen ominainen greippinen maku ei tunnu makukentässä kovinkaan selkeänä ennen kuin vasta jälkimaun katkeruudessa.
Kokonaisuutena Kukko IPA on toimiva olut vaikkakaan itselleni se ei ole aivan ykkösvalinta voimakkaan ja katkeran jälkimakunsa vuoksi. Silti tästä on helppo nauttia pieninä annoksina.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin kotimainen rock, mm. Apulanta – Amerika tai Juustopäät – Lääkkeitä ja viinii (mua ahdistaa).
