Aleksin Blogi

Month: December 2021

  • Leffalauantai: Reminiscence

    Nick Bannisterin roolissa nähdään Hugh Jackman

    Reminiscence (IMDB) on vuonna 2021 julkaistu mysteerillinen romanttinen sci-fi-elokuva jonka on ohjannut Lisa Joy. Pääosarooleissa nähdään Hugh Jackman, Rebecca Ferguson sekä Thandiwe Newton.

    Tarinassa kerrotaan yksityisetsivistä Nick Bannisterista (Hugh Jackman) sekä Emily ‘Watts’ Sandersista (Thandiwe Newton) joiden käytössä on laite jonka avulla he pääsevät ihmisten muistoihin. Eräänä päivänä sulkemisaikaan heidän asiakkaakseen tulee Mae (Rebecca Ferguson) joka haluaa apua kadonneiden avaintensa löytämiseen.

    Maen muistoissa on jotain sellaista mikä herättää Nickin mielenkiinnon häntä kohtaan muutoinkin ja kadonneiden avainten etsinnän jälkeen he pian tekevät tuttavauutta myös ammatillisten asioiden ulkopuolella. Välit lämpenevät aina suhteeksi kunnes eräänä päivänä Mae Nickin hämmästykseksi vain katoaa ilman selityksiä. Muiden ihmisten muistoihin mennessä Nick ja Emily törmäävät jälleen muiden muistohin Maesta ja saavat huomata että kaikki se mitä Nick on Maesta luullut ei välttämättä olekaan todenmukaista.

    Mae (Rebecca Ferguson)

    Pidin tästä elokuvasta. Sen juoni on mukavan mielenkiintoinen ja se avautuu sopivalla rytmillä katsojalleen – tarpeeksi nopeasti että se pitää mielenkiintoa yllä, mutta samalla myös tarpeeksi hitaasti että se ei paljasta tarpeettoman paljoa kerralla.

    Toimivan tarinan lisäksi pidin erityisesti elokuvan visuaalisesta tyylistä. Jollain tapaa valojen ja värien käyttö tuntui selkeästi keskivertoa elokuvaa miellyttävämmältä ja monien kohtauksien visuaalinen tunnelma oli näyttävää. Näyttely on tasaisen varmaa tasoa kuten voi odottaakin eikä mistään peruselementeistä löydä pahaa sanottavaa.

    Kaikki rakennuspalikat oli tässä elokuvassa omaan makuuni kohdallaan joten kepeän viihdyttävänä sci-finä tämän katsoi mieluusti kerran ja helposti voisin tämän toisenkin kerran katsoa.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 41 976 annettuun ääneen”]5,9/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Shepherd Neame Christmas Ale

    Englantilaisen Shepherd Neamen panimon Christmas Ale on 7,0 % vahvuinen stong ale. Katkeroaineita siinä on 26.0 EBU ja kantavierrettä 16.4 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä). Olut kuuluu tämän kirjoittamisen hetkellä Alkon vakiovalikoiman tuotteisiin.

    Pienimuotoisesti jouluisa etiketti ei varsinaisesti nopealla vilkaisulla erotu kovin jouluisana, mutta tarkemmin katsoessa siitä jouluisan tunnelman erottaa. Olut ei kuohua juuri lainkaan tuoppiin kaadettaessa joten kaataminen on nopeaa ja vaivatonta. Tuopissa oluen meripihkainen sävy pääsee kauniisti esiin.

    Tuoksu on miellyttävän makea ja yrttinen. Suutuntuma on sopivasti pistävä ja keskitäyteläinen (vaikkakin Alkon mukaan se on täyteläinen). Maussa on yrttisyyttä ja makeaa karamellisuutta. Miellyttävä maku eikä erottuva vahvahko alkoholin tuntu korostu liiaksi joten kyllä tätä mieluusti nauttii tuopin tai vaikka toisenkin.

    Musiikkina tämän kanssa menee mm. Raskasta joulua – Mielenrauhaa tai Johanna Kurkela – Varpunen jouluaamuna.

    https://youtu.be/sG0sMzP6dbo

  • Kuvia Ifolorilta

    Ifolorilta on edullista tilata isompiakin pinoja kuvia. Pinossa on viime kuussa otetuista kuvista tehty tilaus.

    Olen suunilleen vuoden ajan pitänyt tapanani vaihtaa jääkaappini oveen aina uudet valokuvat kerran kuukaudessa siten että edellisen kuukauden kuvia on aina jääkaapin ovessa seuraavien kuvien vaihtoon saakka.

    Aikaisemmin olen tulostanut valokuvia kotonani Canon Pixma Pro 10s -tulostimella (sitä ennen Canon Pixma Pro 100s -tulostimella, lue täältä) mutta parin viime kuukauden ajan olen alkanut tilaamaan isomman määrän kuvia kerralla suoraan Ifolorilta.

    Jääkaapin oveen mahtuu 27 kpl kymppikuvia – 15 pystykuvaa ja 12 vaakakuvaa joten mistään kovin suurista määristä kuvia ei ole kyse. Kuitenkin pidän valokuvien ottamisesta ja olen huomannut että paperinen kuva on vain niin paljon mukavampi käpisteltävä kuin tietokoneella verkkolevyllä pyörivät kuvat joten päätin testata Ifolorin kuvapalvelun kuvien laatua. Miksi suotta tulostaa vain 27 kuvaa kuukaudessa kun kerralla voi tilata reilusti yli satakin kuvaa huokeaan hintaan.

    Nyt olen muutaman kerran kuvia sieltä tilannut ja olen tullut tulokseen että laatu on ollut omaan käyttööni sopiva ja hintakin on todella edullinen. Normaalisti Ifolorilla kymppikuvat on 0,18 snt ja tarjouksessa useasti 0,09 senttiä per kuva joten kotona tulostamalla ei oikein pääse näin huokeisiin tulostuskustannuksiin kun helposti edullisimmatkin tulostuspaperit jo maksavat sen mitä Ifolorin kuvat. Tulostaessa paperin lisäksi tietenkin menee vielä rahaa musteisiin, joten isompia kuvamääriä tulostettaessa taloudellisesti on ollut merkittävästi järkevämpää tilata kuvat kotiin kannettuna kuin itse niitä printtailla.

    Kotona printtaamisessa isoina etuina on tietenkin se että voin valita millaiselle tulostuspaperille kuvani tulostan ja se että saan kuvat heti katsottavaksi. Ifolorin paperi on merkittävästi ohuempaa kuin monet paperit joita itse olen kotonani käyttänyt, mutta kuitenkin sellaista että siinä ei ole ollut mitään suurempaa valittamista. Ainoa mikä voisi olla parempaa olisi se että kuvat eivät “kaareutuisi” hieman sisäänpäin, mutta jos kuvia pitää albumeissa niin tätä ongelmaa tuskin tulee. Tällä hetkellä kuvani ovat valokuvalaatikossa (lue täältä) ja nyt kun olen innostunut kuvia tilaamaan isompia määriä laitoin myös kaksi uutta laatikkoa tilaukseen.

    Ifolorin käyttämä paperi (ainakin vajaa kaksi vuotta sitten kun asiakaspalvelusta sitä kysyin) on Fujin Crystall Archive paperia (13-koko: Crystall Archive Supreme) joten uskoisin että kuvat ovat vielä vuosikymmenienkin päästä ainakin paperinsa osalta kunnossa.

    Kokonaisuutena olen ollut tyytyväinen kuvien ja paperin laatuun. Laatu yhdistettynä sopivaan hintaan on luultavaa että jatkossakin tulen tekemään joka kuukausi tilauksen edellisen kuukauden valituista kuvista, koska paperikuva on jotain mikä tuottaa paljon enemmän iloa kuin yksikään tietokoneen syövereissä pyörivä kuva. Viime kuun puolelta kehitykseen meni 330 kpl, joten saapa nähdä kuinka paljon ensi kuussa uusia kuvia löytää tiensä paperille 🙂

    Koska tässäkin tekstissä on positiivista tekstiä jostain firmasta ja tuotteesta, on hyvä vielä mainita loppuun että tämä teksti ei ole Ifolorin tai kenenkään muunkaan sponsoroima, joten aivan omilla rahoilla olen täältä kaikki tilaukseni tehnyt 🙂

  • Tuulilasinpyyhkijä vaihtoon

    Bosch 450 U sopi Mini Cooperiini

    Viikonloppuna havahduin huomaamaan että autoni tuulilasinpyyhkijästä on tullut onneton ja toimivuus alkoi jo kääntymään negatiivisen puolelle – pyyhkiessä vettä pois levitti pyyhkijänsulka ainoastaan veden leveämmälle alueelle jättäen pyyhkimisen jälkeen vain huonomman näkyvyyden. Kuten arvata saattaa ei se kovin hyväksi ole liikenteessä joten asia tarvitsi pikaista korjaamisliikettä.

    Onnena onnettomuudessa sain vänkärin puoleisen tuulilasin pyyhkijän napattua irti ja laitettua sen kuljettajan puolelle. Näkyvyys parantui samantien. Lähelläni on kuitenkin Neste josta kävin kyselemässä josko sieltä löytyisi sopivaa pyyhkijänsulkaa jotta saan molemmalle puolelle hyvän näkyvyyden. Onneksi sieltä löytyi oikeanlaisen sulka ja pääsin irroittamaan kuskin puolelle laittamani ehjän sulan takaisin vänkärin puolelle ja kuljettajan puolelle sitten tuli uusi tuliterä Bosch Twin 450 U.

    En tiedä onko näissä yhtään mitään eroa edullisen ja merkkituotteen välillä, mutta ainakin tällä tuntui pyyhkiminen käyvän hyvin. Muutenkin tämän hintaluokan tuotteessa (olikohan 13 euroa) ei paljon tule tunnetta että hirveästi tarvetta olisi saada säästettyä, joten nyt on uusi tuliterä pyyhkijänsulka käytössä kuljettajan puolella ja vanha toimiva yhä vänkärin puolella.

    Ilahduttavaa kyllä, Mini Cooperissa on ainakin tässä 2002 mallissa tämä helposti kiinnitettävissä oleva osa. Muistan joskus vuonna nakki ja kirves kun Nissan Micraan tai johonkin muuhun omistamaani autoon koetin vaihtaa sulkaa ja sen kanssa sai tapella parikymmentä minuuttia ilman että sulkaa edes sai paikalleen. Tämän napsauttaminen paikalleen oli kuitenkin helppoa ja vaivatonta eikä tätä tarvinnut minuuttia tai paria kauempaa ihmetellä kun sen sain paikalleen.

  • Leffalauantai: 8-bit Christmas

    Jake Doylen roolissa lapsuuden roolissa nähdään Winslow Fegley

    8-bit Christmas (IMDB) on vuonna 2021 julkaistu koko perheen komedia. Sen on ohjannut Michael Dowse ja sen pääosarooleissa nähdään Winslow Fegley, Steve Zahn, Bellaluna Resnick, Sophie Reid-Gantzert sekä Neil Patrick Harris.

    Aikuiseksi kasvaneella Jake Doylellä (Neil Patrick Harris) on tytär Annie (Sophie Reid-Gantzert) joka haluaisi kovasti saada jo oman matkapuhelimen. Mummolassa ollessaan 8-bittisen Nintendon ääressä Jake alkaa kertomaan hänelle tarinaa kuinka hän sai tuon kyseisen Nintendon jota hän niin kovasti halusi lapsena ollessaan. Elokuva hyppää aikaan Jaken nuoruuteen ja pääosin tarinaa kuljetetaan nuoren Jaken (Winslow Fegley) näkökulman kautta. Isänsä tarinan kautta Annie ymmärtää että aina kaikkea ei saa mitä haluaisi, mutta samalla hän ja isänsä ymmärtää tarinan suuremman merkityksen.

    Jake Doyle aikuisena (Neil Patrick Harris)

    Oman ikäpolveni ihmisille 8-bittinen Nintendo on tavalla tai toisella kuulunut osaksi omaa lapsuutta – joko itse omistaen tai vähintäänkin välillisesti jonkin lähipiiriinsä kuuluvan ihmisen omistana – ja sitä kautta se on osa oman ikäluokkani sukupolvikokemusta aivan siinä missä Beatles, Elvis, hippiaate tai kuukävely ovat olleet osana aiempien ikäluokkien sukupolvikokemusta. Tätä taustaa vasten tarinassa on kyllä jotain kosketuspintaa josta voi jollain tapaa tarrata kiinni, mutta harmillisesti kosketuspinta jää kuitenkin liukkaaksi kuin öljytty hylje eikä ote pysy kiinni oikein missään kohtaa kunnolla.

    Tarina itsessään on kohtalaisen tavallinen mutta silti toimiva. Eletään 80-lukua ja on monia lapsia jotka himoitsevat 8-bittistä Nintendoa päästyään sen vetovoiman vaikutuspiiriin ja jotka himoitsevat monien muiden tavoin tuota pelikonsolien ja digitaalisen maailman mullistanutta laitetta ja ovat valmiita tekemään paljon töitä jotta saisivat sellaisen myös itselleen. Oikean elämän tavoin tässä elokuvassakaan ei kovakaan työ ei aina tuota tulosta vaan maali karkaa aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi – toisinaan tavoitetta ollaan lähempänä, toisinaan kauempana mutta kokonaisuutena päämäärä pysyy silti kirkkaana ja tavoittelemisen arvoisena.

    Vaikka tarinan keskiö onkin lapsuudessa halutun asian saavuttamisessa ja kaikissa vastoinkäymisissä mitä sen tielle on tullut on omasta näkökulmastani katsoen kuitenkin syvempi merkitys siinä kuinka tärkeää on nähdä kaikki se mitä meillä jo on eikä ainoastaan sitä mitä meillä ei vielä ole.

    Kokonaisuutena 8-bit Christmas on keskinkertainen elokuva. Siinä on kyllä tarina joka on toimiva ja sen tarinan syvempikin merkitys on toimiva, mutta kokonaisuus jättää silti toivomisen varaa. Se ei missään vaiheessa pääse kunnolla lentoon eikä se missään vaiheessa erityisemmin iske. Ei se tylsäkään ole, mutta tällaisenaan se jää keskinkertaisten tusinaelokuvien laariin.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 3 189 annettuun ääneen”]6,8/10[/simple_tooltip])