Kaikki liha tottelee kuria, niin myös alienit – tällä kertaa kuria tuodaan hieman isommalla aseella
Men In Black (IMDB) eli suomalaisittain Men In Black – miehet mustissa on vuonna 1997 julkaistu seikkailullinen toimintakomedia. Sen on ohjannut Barry Sonnenfeld ja pääosissa nähdään Will Smith, Tommy Lee Jones sekä Linda Fiorentino.
New Yorkin poliisiin kuuluva Jay (Will Smith) joutuu takaa-ajaessaan rikollista huomaamaan että aivan kaikki hänen todeksi uskomansa asiat fysiikan laeissa eivät välttämättä olekaan niin paikkaansa pitäviä, sillä takaa-ajettu pystyy pakenemaan pitkin seiniä. Nokkeluutensa ansiosta hän onnistuu saamaan takaa-ajetun satimeen vain huomatakseen että hänessä on jotain omituista ja epäinhimillistä. Takaa-ajettu syöksyy kuolemaan ja tapauksen jälkimaininkeja käsitellään poliisiasemalla minne saapuu pian myös mustiin pukeutuva mies Kay (Tommy Lee Jones) joka uskoo Jayn kertomusta.
Kay antaa Jaylle käyntikortin jossa näkyy minne hänen pitäisi tulla käymään. Jay päätyy valintatilaisuuteen missä etsitään eri joukoista parhaimmista parasta joka myöhemmin voidaan värvätä Miehiin mustissa, joukkoihin joiden tehtävänä on puuttua avaruusolentojen sopimattomaan toimintaan ja pitää maa turvassa universumia uhkaavilta olennoilta.
Aina ei edes sisäinen kauneus lohduta – etenkään jos sitä ei löydy lainkaan
Juonensa osalta ajatus siitä että avaruudesta tullut ötökkä menee ihmiseen ottaen sen ruumiin omaan käyttöönsä ei ole uusi ajatus elokuvissa tai televisiosarjoissakaan. Siinä missä mm. X-Fileseissä tämän kaltaiset elementit ovat vähemmän komediallisesti toteutettuja on tässä ajatuksen absurdius vedetty reilusti huumorivaihde silmässä.
Aikoinaan hyvin tehdyt erikoistehosteet onneksi toimivat vieläkin tarpeeksi hyvin ja niinpä ihmisen hahmon ottaneen alienin roikkuvaa ihoa korjataukseen tekemä naaman venyttäminen näyttää vieläkin tarpeeksi toimivalta. Ehkä osa syystä tulee myös siitä että tehosteet saavat olla reilusti överit ja luonnottomat koska ajatus itsessäänkin on jo sopivan yliampuva ja luonnoton.
Päähenkilöiden Jayn ja Kayn luonteet ovat kuin yö ja päivä, mutta heidän välinen dynamiikkansa toimii. Siinä missä nuori ja energinen Jay on kuin elementissään nopeasti toimiessaan ja siinä sivussa hieman koheltaessaankin on Kayn viileän rauhallinen ote alieneiden lahtaamisessa tuomassa tasapainoa kaksikon toimiin. Vastakohdat täydentävät hahmoina hyvin toisiaan.
Vaikka Men In Black onkin tätä kirjoittaessa jo kohtalaisen vanha elokuva, ei se ole kuitenkaan menettänyt tippaakaan vetovoimastaan. Se on tyylikkään yliampuva toimintaelokuva joka on maalattu kautta linjan humoristisella pohjasävyllä. Se on hyvän mielen elokuva joka kestää useammankin katselun.
Berliinistä kotoisin olevan BRLO Brauhausin panimon BRLO Helles on 5,0 % vahvuinen vaalea lager. IBU-arvo oluessa on 25.
Pullo on erottuva ja toimiva sopivalla askeettisella tyylillään. Pullon aukaistua löytää sitruksisen mutta aavistuksen tunkkaisankin tuoksun, mutta tuoppiin kaadettuna tuoksuun jää ensisijaisesti jäljelle raikas Jaffa-limpparille tuoksuva olemus tunkkaisuuden väistyessä tieltä.
Olut vaahtoaa runsaasti ja kaataminen vaatii hieman malttia mutta paksu pitsinen harso katoaa pinnalta myös nopeasti. Väri on samean keltainen.
Suutuntuma on keskiteäyteläinen ellei jopa täyteläinen. Oluen tuntu on pistävä suussa ja se jättää myös jälkimakuna aavistuksen kuivan olemuksen, mutta yhdistettynä tasapainoiseen greippimäiseen sitruksen makuun jää tämä kokemuksena positiivisen puolelle vaikkakaan ei omaan makuun aivan parhaimmasta päästä olekaan.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin pirteä meininki, mm. Calvin Harris – Feels tai DNCE – Cake by the Ocean.
Lenco CD-300 on pienikokoinen kannettava CD-soitin
TL;DR – Hyvä ja edullinen kannettava CD-soitin asiallisella äänenlaadulla ainakin kotona tapahtuvaan kuunteluun langallisilla kuulokkeilla. Bluetoothilla en saanut yksiä kuulokkeita toimimaan, mutta toiset toimivat sekä parit eri Bluetooth-kaiuttimetkin. Mukana toimitettavien akkuparistojen kesto ensimmäisellä täydellä latauksella oli Bluetooth-kaiuttimeen toistettuna seitsemän levyllistä musiikkia.
Mitä ja miksi
Muutamia päiviä takaperin hankin Lenco CD-300 kannettavan CD-soittimen Verkkokauppa.comista. Kotoa löytyy entuudestaan kyllä jo CD-soittimia, mutta käytännöllisyyttä ajatellen kannettava CD-soitin kiinnosti sillä sen avulla oma musiikin kuuntelu kuulokkeilla ei ole paikkaan sidoksissa samalla tapaa kuin aikaisempien CD-soittimien osalta jotka on pidettävä jatkuvasti virroissa että niillä voi edes musiikkia kuunnella.
Kiinteästi pistorasiassa pidettävät soittimet luo rajoitteita siihen missä musiikkia voi kuunnella helposti kuulokkeilla CD-levyltä, joten päätin koettaa onko edullinen 79 euron hintainen kannettava CD-soitin yhtään mistään kotoisin ja voisiko tällä kuunnella musiikkia mukavasti sohvalla rönöttäen tarpeeksi hyvällä äänenlaadulla että siitä ei tule paha mieli vaan että siitä voisi jopa nauttia. Näihin toiveisiin suhteutetun tämä on vaikuttanut hyvin toimivalta ratkaisulta.
Käyttökokemuksia
Laitteen mukana toimitetaan CD-soitin, jonkinlaiset rimpulat nappikuulokkeet, käyttöohjekirja, ladattavat akkuparistot sekä USB-piuha jonka toisessa päässä on jokin pyöreä liitin. Tällä piuhalla onnistuu ladata CD-soittimeen sisälle laitetut paristot mikäli ne ovat sellaisia paristoja että ne on tarkoitettu ladattaviksi. Laitteen mukana ilahduttavasti sellaiset myös toimitettiin joten heti mihinkään perus paristojen ostorumbaan ei joudu että tällä pääsee musiikista nauttimaan.
Akkuparistojen sisään heittämisen jälkeen ensimmäisenä kuuntelutestiin meni kotimaisen Entwinen levy Gone. Levyn luku ei ota mitenkään suhteettoman paljoa aikaa vaan suunilleen samoja lukemia mitä muut käyttämäni CD-soittimet yleensä ovat ottaneet – luultavasti jotain viiden ja kymmenen sekunnin välillä (en ole mitannut vaan puhtaasti fiilispohjalta arvioiden).
Tavarat joita mukana toimitetaan
Mukana tulevilla nappikuulokkeilla kuulee heti että levy kyllä toimii ja ääni ei pätki ainakaan tällaisessa kopiosuojaamattomassa CD-levyssä. Kuitenkin laitoin pian jo Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeet kaapelilla kiinni ja huomasin että äänenlaatu on tarpeeksi miellyttävä että sillä voi musiikista nauttia. Hyvä niin!
Bluetooth-ominaisuutta tuli koetettua saada useammankin laitteen kanssa toimimaan, mutta ainoastaan yhdessä neljästä laitteesta en saanut pariliitosta muodostettua. Koetin ensimmäisenä juurikin Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeisiin luoda Bluetooth-yhteyttä mutta en saanut sitä mitenkään toimimaan vaikka rämppäsin kumpaakin laitetta hyvän tovin joten ensikokemus Bluetoothista ei vakuuttanut.
Onneksi seuraavaksi koettamani JBL Go -matkakaiutin (lue täältä), Bose Soundlink Revolve Plus (lue täältä) sekä Apple AirPods (lue täältä) toimivat ilman ongelmia sen jälkeen kun olin ymmärtänyt toimintalogiikan kuinka pariliitos muodostetaan. Pariliitos Bluetooth-laitteeseen tapahtuu siis siten, että ensin painetaan CD-soittimesta PROG/BT painiketta muutama sekunti pohjassa jonka jälkeen näyttöön tulee ilmoitus että laitteen Bluetooth on mennyt päälle.
Tämän jälkeen Bluetooth-valo vilkkuu sinisenä näytön vieressä olevassa ledissä. Kun tämä vaihe on käynnissä laitetaan paritettava kaiutin/kuuloke paritusmoodiin jonka jälkeen laite pian yhdistää automaattisesti tähän kaiuttimeen tai kuulokkeeseen. Tämä siis ei kuitenkaan jostain syystä Sennheiserin Momentum Wirelessin kanssa toiminut ainakaan itselläni, mutta muut laitteet yhdistivät suhteellisen nopeastikin ja musiikin sai kuulumaan langattomasti kaiuttimeen tai kuulokkeeseen.
Samassa huoneessa muutaman metrin sisällä ollessa Bluetooth-toistossa en myöskään havainnut mitään häiriöitä ja musiikki toimi pätkimättä ja levyt toistui hyppimättä.
Koetin laitteessa yhtä kopiosuojattua Bullet For My Valentinen levyä, mutta tämän osalta kappaleet ei toistuneet lainkaan. Huomasin vasta tämän jälkeen katsoa että kyseessä oli kopiosuojattu levy, joten on mahdollista että myös muut kopiosuojatut levyt aiheuttavat ongelmia. Kuitenkin muut kahdeksan kuuntelemaani levyä on toistunut vailla mitään ongelmia joten ongelma luultavasti rajoittuu joko kopiosuojaukseen tai yksittäiseeen ongelmalliseen levyyn.
Akkukesto ja anti-shock
CD-soittimessa on muutamia nappeja ja normaalin käyttölogiikan oppii nopeasti
Akkukestosta en löytänyt mitään tietoa Internetistä ja en vielä ole paljoa kerennyt käyttämään tätä että voisin sanoa paljonko akkukesto on ilman Bluetooth-yhteyttä, mutta Bluetoothia käyttäen jonkinlaisen arvioin sanoisin että n. seitsemän levyllistä musiikkia voi kuunnella ennen kuin joutuu lataamaan paristot uudelleen.
Olin ladannut yöllä sisällä laitteessa olevat akkuparistot täyteen ja kuuntelin seuraavana päivänä Bluetooth-kaiuttimeen striimaamalla kolme kertaa Heather Novan albumin Glow Stars, kaksi kertaa Lykke Lin albumin Wounded Rhymes, kerran Sonata Arctican Unian sekä kerran Elvenkingin albumin Heathenreel (lue täältä). Näiden kuunteluiden jälkeen näytöllä näkyi kuvake josta sain käsityksen että akku alkaa olemaan vähissä. En koettanut olisiko virtaa vielä riittänyt yhteen levylliseen vai olisiko laite sammunut samantien, mutta tästä kuitenkin saanee edes jotain käsitystä siitä kuunteleeko laitteella 2 levyä vai 20 levyä per lataus.
On luultavaa että Bluetooth kuluttaa enemmän virtaa kuin levyjen kuuntelu langallisilla kuulokkeilla kuunneltuna joten kenties levyjä voi kuunnella enemmänkin mikäli ei langatonta toistoa käytä. Olen kerennyt kuuntelemaan langallisilla kuulokkeilla kolme albumillista musiikkia uusimman latauksen jälkeen joten vielä tähän en osaa sanoa mitään varmaa. Kuitenkin akkukesto on näillä näkymin omaan käyttöön enemmän kuin riittävä siihen käyttöön mihin soittimen olen ostanutkin.
Laitteessa on myös ns. Anti-Shock toiminto jonka avulla levyä puskuroidaan muistiin jolloin tärinöiden ei pitäisi vaikuttaa kuunteluun mikäli puskurissa on vielä musiikkia eikä sitä tarvitse tuolloin lukea muistiin. Oma kuunteluni on luonteeltaan sellaista että kun laitan levyn pyörimään en soitinta juurikaan heiluttele ja ravistele, mutta muutamat kerrat olen levyn soidessa kantanut sen toiseen huoneeseen vaakatasossa pitämällä eikä tämä ainakaan ole aiheuttanut itselläni kertaakaan nykimistä tai hyppimistä sointiin.
On tietenkin mahdollista että mikäli puskuri olisi silloin lopussa kun laitetta heiluttelee tai kantaa paikasta toiseen voisi tästä tulla ongelmia toistoon, mutta kotona käytettäessä pienimuotoisissa satunnaisissa siirroissa huoneesta toiseen en ole kohdannut minkäänlaisia ongelmia.
Äänenlaatu
Laite imaisee kaksi AA-paristoa. Mukana toimitetaan ladattavat paristot jotka voi ladata laitteessa itsessään.
Koska kyseessä on CD-soitin jonka primäärisenä funktiona on musiikin kuunteleminen on luultavasti monelle tärkeä kriteeri myöskin äänenlaatu. Onneksi se on kohdallaan eikä soittimen huokea hinta jätä äänenlaadun osalta kylmäksi.
Bluetoothia käytettäessä striimattuna Bosen Soundlink Revolve Plussaan ei äänenlaatu aiheuttanut kertaakaan huonoa mieltä. Musiikki kuulostaa hyvälle ja täyteläiselle joten sillä mielellään jaksaa kuunnella useitakin levyjä taustamusiikkina.
Tarkempaa ja kriittisempää kuuntelua tehdessä langallisilla kuulokkeilla en myöskään joutunut pettymään äänenlaatuun ainakaan The 69 Eyesin Wasting the Dawnin, Metallican Master of Puppetsin tai And justice for all -albumien kohdalla. Jokainen niistä soi Sennheiserin Momentum Wireless -kuulokkeilla langallisesti käytettynä niin hyvin että keskittyminen menee itse musiikkiin eikä turhaan hifistelyyn – eli soitin tekee sen mitä siltä odotankin.
Ensisijaisesti haluan tämänkin soittimen avulla nauttia musiikista ja antaa kappaleiden rempseän rytmin laittaa jalan antamaan tahtia enkä niinkään keskittyä miettimään kuulenko kaikki albumin miksauksessa ja masteroinnissa tehdyt hienot nyanssit. Jos haluan puhdasveristä hifistelyä missä etsimällä etsin täydellistä ääntä käännän katseeni suosiolla erilaisiin laitteisiin, mutta jos haluan hyvää ääntä jossa musiikista nauttii ei tämä soitin ainakaan itseäni ole testaamieni levyjen osalta jättänyt kylmäksi vaan se on täyttänyt kaikki odotukseni hyvin.
Loppupäätelmät
Laitteen paketti on pieni ja siinä on kerrottu kyljessä luultavasti kaikki olennainen
Muutamien päivien käytön ja useamman kuunnellun albumin perusteella Lenco CD-300 on täyttänyt kaikki sille asettamani odotukset. Se on huokea, sen äänenlaatu on hyvä niin langallisesti kuin Bluetoothinkin kautta, sen akkuparistot kestävät useamman levyn kuuntelun ilman tarvetta ladata niitä joka välissä, sen käyttö on langallisten kuulokkeiden kanssa yksinkertaista ja sen Anti-Shock toimii ainakin omassa tasaisessa kotikäytössäni ongelmitta.
Tilanne Anti-Shockin osalta voi tietenkin olla toinen mikäli tämän kanssa aikoisi kävellä ja lenkkeillä mutta koska itsellä ei sellaisia aikeita ole en sellaisia myöskään ole lähtenyt testaamaan.
Mikäli tarkoitus on etsiä helposti reissuun mukaan otettava tai kotona käytettävä paristokäyttöinen CD-soitin on ainakin itselläni hyvät kokemukset muutaman päivän perusteella Lenco CD-300:sta. On kuitenkin hyvä huomioida se, että yksien Bluetooth-kuulokkeiden kanssa ainakin itselläni oli ongelmia saada yhdistymään lainkaan joten mikäli Bluetoothia tarvitsee on hyvä varautua siihen että aivan kaikkien laitteiden kanssa paritus ei jostain syystä toimi.
Kestävyydestä pitkällä aikavälillä en tietenkään voi sanoa mitään, mutta aika näyttää sen sitten omalla painollaan. Siihen asti ei muuta kuin levyjä soittimeen, luurit kiinni ja päähän, kansivihko levystä kouraan ja sohvalle röhnöttämään. Sitä vartenhan musiikin toistolaitteet on luotu – jotta voisimme nauttia enemmän taiteesta jota myös musiikiksi kutsutaan.
Uusi puhelimeni Nokia 3310 ja JBL Go -matkakaiutin (lue arvostelu)
Yleistä
Kovin kauaa ei ole kulunut siitä kun edellisen kerran vaihdoin puhelintani. Edellinen puhelimen vaihto tapahtui elokuussa 2021 ja tuolloin iPhone 11 vaihtui OnePlus 8T -malliin johon asensin LineageOS:n (lue täältä puhelimen vaihdosta ja täältä lisää kokemuksia).
Ensisijaisena syynä tuolloin puhelimen vaihtoon oli Applen tietoturvapolitiikan arveluttavat kehityksen suunnat jonka vuoksi annoin Android-puhelimelle mahdollisuuden. Koska kuitenkin normaaliin puhelimiin valmiiksi asennettuihin Android-käyttöjärjestelmiin en luota sitäkään vähää laitoin tuolloin puhelimeen suoraan LineageOS:n.
Luettuani lisää Android-puhelimien tietoturvasta käyttöjärjestelmätasolla ja perehdyttyäni tarkemmin myös LineageOS:ssa oletuksena oleviin heikkouksiin yksityisyydensuojaa ajatellen ajattelin että olkoonsa, en jaksa tähän hätään ainakaan alkaa säätämään tarkemmin LineageOS:n konfiguraatioita useammalla eri tasolla jotta puhelimen saisi aidosti Google-vapaaksi.
Tietenkään mikään matkapuhelin ei ole sellainen etteikö sitä operaattoritasolta valvottaisi ja käsittääkseni myös voitaisi valvoa tarkemminkin niin halutessa mutta se asia ei itseäni häiritse kovinkaan paljoa. Operaattorit tekevät ilmeisesti automaattista tarkkailua jo teknisistäkin syistä (verkon toimivuuden ja kuuluvuuden analysointi), mutta yksilötason valvontaa tuskin niinkään paljoa ellei sille ole erityistä tarvetta enkä usko että olisin itse sellainen ihminen kenen valvonnassa operaattorien tasolla olisi mitään syytä koska kuitenkin olen aivan tavallinen pulliainen jonka elämän seuranta ei mahda kovin paljoa kiinnostaa jos se vaatii vähänkään enemmän vaivaa.
Valvonnassa sitä vastoin Googlen, Applen, Microsoftin, Amazonin ja Metan (eli Facebookin) seuranta tökkii merkittävästi enemmän sillä luultavasti käyttäjiä valvotaan ja seurataan oletusarvoisesti olipa sille syytä tai ei. Tietenkin sille on kaupalliset syyt sillä käyttäjistä kerätystä datasta voidaan luoda monenlaisia profiileja kaupallisia tarkoituksia vasten. Lisäksi älypuhelimista voi eri ohjelmat kerätä käyttäjistään vaikka kuinka paljon dataa joita käsitellään hyvin vaihtelevin eri tavoin tietosuojasta ja tietoturvasta mahdollisesti mitään välittämättä.
En pidä lainkaan siitä kehityksen suunnasta missä jokainen on lähtökohtaisesti monikansallisten teknologiajättien valvonnan ja seurannan ja analysoinnin kohteena, joten päätin antaa tällä kertaa älyttömälle puhelimelle mahdollisuuden.
Teknisesti orientoituneille henkilöille joita kiinnostaa tietää mitä Google-suhteita Lineagessa ilmeisesti vielä on niin lyhyesti tiivistäen A-GPS:n käyttämä SUPL, DNS-palvelimet ja NTP ainakin käyttävät Googlen palveluita. Kaikki nämä olisi mahdollista konfiguroida siten että ne eivät käyttäisi Googlen palveluita, mutta osa muutoksista katoaa jos ja kun käyttöjärjestelmän päivittää, ainakin tällaista tietoa kuulin muualta. En jaksanut varmistaa asiaa, mutta en myöskään jaksanut alkaa säätämään mitään näistä asetuksista koska osa vaatii komentorivillä konfigurointia joten päätin antaa asian olla ja hankkia suoraan suosiolla puhelimen missä ei Internetiä edes halua käyttää ja mistä sen voi sen vuoksi huoletta ottaa myös pois käytöstä.
Speksejä ja muuta
3310:ssä on kaksi SIM-paikkaa sekä paikka MicroSD-kortille
Hetken puhelimia tutkaillessani satuin huomaamaan Verkkokauppa.comissa Nokia 3310:n. Ne joilla elinvuosia on vierähtänyt jo enemmänkin muistavat vielä legendaarisen 3310:n 2000-luvun alkuvuosilta. Tämä tilaamani puhelin kuitenkin on merkittävästi uudempi ja uudistuneempi jolla on yhtymäkohtia vanhaan alkuperäiseen 3310:een ainoastaan pienissä määrin.
Nykymaailmaan sopivia ominaisuuksia tässä kapulassa on kaksi SIM-paikkaa, MicroSD-korttipaikka joka tukee netin tietojen perusteella muistikortteja 32 GB saakka, värinäyttö, matopeli jota en vielä ole koettanut, MP3-soitin, FM-radio, Micro USB-lataus, jonkinmoinen karkea kamera jolla voi ilmeisesti myös kuvata videoita ja myöskin Bluetooth tästä löytyy. Lisäksi tässä on olemassa jonkinlainen Internet-selaamisen mahdollisuus Opera Minillä mutta tässä ei kuitenkaan ole wifiä tai 3G/4G/5G verkkoja. Käytännössä itse pistin Internetin suoraan pois käytöstä enkä edes ole sitä koettanut toimiiko se lainkaan nykyään 2G-verkoissa joita tämä kapula tukee.
Puhelin on kourassa todella pieni ja se on niin kepeä että taskussa sitä hädin tuskin huomaa että se on edes mukana. Painoa sanotaan Mobiili.fi sivun mukaan olevan ainoastaan 79,6 grammaa (lue täältä) joka on aivan naurettavan vähän. Ei ihme että puhelinta ei meinaa edes taskussa huomata kantavansa mukana 😀
Ensimmäisten havaintojen joukkoon on kuulunut aivan järjettömän pitkä akkukesto. Siinä missä älypuhelinta olen tavallisesti ladannut noin joka toinen yö tai välillä myös jokaisena yönä niin tämän osalta ei samanlaista tarvetta lataukselle ole juurikaan ilmennyt. Tuote tuli viime tiistaina illalla joskus kahdeksan jälkeen jolloin latasin puhelimen akkua. Kuitenkaan en ladannut akkua edes aivan täydeksi asti ja vasta eilen sunnuntaina puhelin ilmoitti vähäisestä akusta.
Tietenkin akun erinomaista kestävyyttä selittää moni asia. Kun puhelimella ei voi tehdä juurikaan paljoa muuta kuin soittaa ja tekstata ei puhelin kuluta akkua juuri lainkaan kun sitä ei näpelöi jatkuvalla syötöllä. Lisäksi kuitenkin akkukestoon vaikuttaa varmaankin lisäksi myös pieni näyttö sekä se että siinä ei ole juurikaan langattomia tiedonsiirtomahdollisuuksia.
Tiistai-illan ja sunnuntain päivän välillä kerkesin puhelimella kirjoittelemaan muutamia tekstiviestejä ja soittamaan muutamia puheluita joten puhelin ei ole ollut siis täysin käyttämättäkään. Lisäksi useaan otteeseen olen käyttänyt puhelimen MP3-soitinta ja kuunnellut useita levyjä sitä kautta. Monesti olen käyttänyt myös Bluetoothia kun olen kuunnellut musiikkia pienestä JBL Go 3 -matkakaiuttimesta esim. ruokaa laittaessa ja saunoessa, mutta kaikkina muina aikoina olen pitänyt Bluetoothin poissa päältä.
Äänenlaatu mp3-kuuntelussa paremmilla kaiuttimilla ei ole oikein vakuuttanut, mutta tällaisella pienellä matkakaiuttimella kuunnellessa Bad Religion on soinut varsin iloisesti tarpeeksi hyvällä soundilla että sitä on hyvin jaksanut taustalla kuunnella. En ole kovin syvällistä testausta tehnyt onko äänenlaatu oikeasti huono paremmilla kuulokkeilla ja kaiuttimilla vai onko vain testaamani kappaleet olleet huonolaatuisia mp3-tiedostoja joten tämä vaatinee enemmän perehtymistä mikäli tätä haluaa käyttää parempien kuulokkeiden kanssa mp3-soittimena.
Puhelimeen voi laittaa nappikuulokkeet ja mukana toimitetaan jonkinlaiset äänenlaadultaan aivan kamalat kuulokkeet. En tiedä sainko rusikoidessa toisia kuulokeita kuulokeportin jotenkin huonoon jamaan kun nyt ainakin joillakin napeilla ääni tulee vain toisesta kuulokkeesta ellei piuha ole oikeanlaisessa kulmassa. En ole jaksanut päätäni tämän kanssa vaivata kuitenkaan liikaa koska en usko että kovin paljoa tulen kuulokeporttia käyttämään oikein missään, mieluummin hommaan erillisen mp3-soittimen jos jostain pieni ja edullinen soitin tulee joskus vastaan. Voi kuitenkin siis olla että käyttäjän kannattaa olla käyttämättä liiallisesti voimaa kun survoo kuulokkeita kuulokeporttiin koska portti voi olla kohtalaisen heikkolaatuinen.
Miten ilman älypuhelinta pärjää nykymaailmassa?
Jotta älypuhelimesta on realistista siirtyä käyttämään ensisijaisena puhelimenaan jotain vähemmän älykästä kapulaa on hyvä miettiä miten omaa älypuhelintaan käyttää. Itsellä eniten käytetyt ominaisuudet ovat olleet kommunikaatio ja Instragram, EazyBreak lounausetuohjelman käyttö, Nordean nettipankin tunnuslukusovelluksen käyttö ja nettipankki, navigointi, satunnainen netin selaaminen ja toisinaan myös musiikin kuuntelu.
Ainoastaan EazyBreak on tällä hetkellä itselläni sellainen jota en voi tietääkseni muilla keinoin kuin älypuhelimella ratkaista. Kommunikaatiossa WhatsApp, Telegram ja Signal toimivat hyvin tietokoneella siinä missä Instragrammikin. Nykyään myös WhatsAppin työpöytäversio ainakin beta-versiossa toimii siten että matkapuhelimen ei tarvitse edes olla verkossa jotta sillä voi viestitellä tietokoneelta käsin, joten kommunikointi näitä pikaviestimiä käyttäen onnistuu yhä, mutta tavoitettavuuteni rajoittuu siihen aikaan jolloin olen tietokoneen äärellä.
Olen pitänyt OnePlus 8T -älypuhelinta kotona silti koko ajan päällä, mutta olen ottanut siitä netin pois silloin kun en sitä käytä ja kun en sitä tarvitse pitää netissä. Olen keskimäärin muutaman kerran päivässä käyttänyt tätä WLANissa ja käynyt katsomassa Instagrammin, WhatsAppin, Telegrammin ja Signalin silloin kun en ole käynyt koneella niitä katsomassa. Telegram, Signal ja WhatsApp on työviikolla kuitenkin aina auki työpäivän aikana samoin kuin IRC joten kovin pitkiä tavoitettavuushaasteita näiden osalta tuskin tulee.
Nordean nettipankkia voi käyttää myös ilman älypuhelinta, sillä olen jo vuosia takaperin hommannut Nordealta erillisen fyysisen tunnuslukulaitteen. Koetin sitä ja se toimi vieläkin aivan hyvin, joten älypuhelinta ei tarvitse tätäkään varten. Tietenkin koska omistan yhä älypuhelimen voin sitä tarpeen mukaan käyttää kun yhdistän sen vain nettiin, mutta tämäkään ei ole pakollinen paha mikäli samanlaisen tunnuslukulaitteen vain hankkii erikseen.
Tilasin DNA:lta OnePlussaan myös uuden SIM-kortin jotta voin puhelimen ottaa joskus mukaan mikäli sellainen tarve tulee. Käytännössä tarpeet joissa älypuhelinta tarvitsen liittyy navigointiin. Jos puhelimessa ei kuitenkaan ole SIM-korttia ja nettiä en tietenkään pääse myöskään käyttämään navigaattoria joten ajattelin että MultiSIM toimii ratkaisuna tähän haasteeseen. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi hommata vain autoonsa erillinen navigaattori.
Omassa käytössäni lähes kaikki älypuhelimella tehtävät toimenpiteet on ratkaistavissa ilman älypuhelintakin. Lisäksi älypuhelimesta arjessa luopumisen ei tarvitse tarkoittaa kokonaan älypuhelimesta luopumista – älypuhelimen voin ottaa mukaan niinä hetkinä kun sille on oikeaa tarvetta. Kuitenkin jos oletusarvoisesti pystyy olemaan ilman taskussa olevaa valvontalaitetta eli älypuhelinta on se aina suunta parempaan.
Loppupäätelmät
3310 on kutakuinkin CD-levyn kotelon korkuinen
Puhelin on tehnyt sen mitä sen on tarvinnut eikä siinä ole ollut isommin valittamista. Tekstiviestien naputtelu tai muiden kirjoittamista vaativien toimenpiteiden suorittaminen onnistuu vanhasta muistista jos on joskus kauan aikaa sitten käyttänyt tämänkaltaisia puhelimia. Tärkeimmät puhelinnumerot lisäsin osoitelistaan käsipelissä naputellen eikä ainakaan itsellä tuottanut näppäimistö isompia haasteita.
Ensimmäiset päivät 3310:n kanssa ovat olleet siis hyviä. Ainoastaan mp3-soittimen osalta Bluetoothia käyttäen parempien luurien kanssa kaipaisin parempaa äänenlaatua ja myöskin FM-radion olisi kiva toimia ilman nappikuulokkeita. Käytännössä kummatkin puutteet ovat sellaisia että ne ei paljoa omaa käyttöäni häiritse ja voin ostaa erillisen mp3-soittimen jos sopivan satun jostain löytämään. Myöskin kuulokeliitännän laatu jättää arvailujen varaan.
Hintaa luurilla on uutena 59,90 euroa ainakin tätä kirjoittaessa Verkkokauppa.comissa joten mitään kovin suurta taloudellista tappiota tämän kanssa ei tule tehtyä vaikka joutuisin jossain vaiheessa palaamaan älypuhelimeen. Siihen saakka tällä mennään 🙂
Kirjoitan tänne blogiin myöhemmin toivon mukaan kokemuksia pidemmän käytön jälkeen kuinka elämä on sujunut ilman älypuhelinta.
Teinikauhuelokuvien klassikko Scream nosti tämän maskin laajaan tietoisuuteen
Scream (IMDB) on vuonna 1996 julkaistu Wes Cravenin ohjaama ikoninen slasher-kauhuelokuva. Sen pääosissa nähdään Neve Campbell, Courtney Cox, Skeet Ulrich, David Arquette sekä Matthew Lillard.
Pienellä kylällä on tapahtunut lähes vuosi sitten tappo jossa Sidneyn (Neve Campbell) äiti on saanut surmansa. Rikolliseksi luultu mies on telkien takana ja odottamassa kuolemantuomiota. Kylän rauha järkkyy kuitenkin uudemman kerran kun kaksi teiniä tapetaan raa’asti. Pian tapahtuman jälkeen Sidneykin saa havaita olevansa vaarassa ja hänen varmuutensa siitä että oikea syyllinen on telkien takana alkaa vähitellen murenemaan.
Hämmentäviä visailuun pakottavia puheluita uhreilleen tekevä maskia ja puukkoa käyttävä raaka tappaja on jossain vapaalla eikä kukaan ole turvassa ennen kuin syyllinen on saatu kiinni.
Sidney (Neve Campbell)
Toiminnalliset ja yleensä ainakin omaan makuuni vähemmän pelottavat slasher-tyylilajin teinikauhuelokuvat ovat selkeästi oma tyylilajinsa kauhuelokuvien saralla. Näitä yhdistävänä tekijänä toimii monet kliseiset piirteet kuten irrationaalisesti aina yläkertaan tappajaa pakon juoksevat teinit luovat katsojalleen tutun ja turvallisen katselukokemuksen mikäli näistä piirteistä ylipäätään sattuu pitämään. Scream ottaa reilusti näitä lajityyppinsä tuttuja elementtejä käyttöönsä ja kertoo siitä katsojalleen samalla tiedostavan itseironisesti antaen siten hieman hupaisia vivahteita muutoin helposti vakavasti kääntyvään tyyyliin.
Vaikka Screamissa onkin omanlaistansa lajityyppinsä kliseitä tunnistavaa ironiaa ei se silti poista sitä että siinä on myös suoraa raakuutta ja veren vuodatusta kohtalaisen paljon. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin puhtaasti kauhuelokuva eikä sen humoristiset aspektit sitä lainkaan vesitä, päinvastoin, ne ainoastaan ovat omiaan antamaan sille lisämakua rikkoessaan välillä jännityksellisen tunnelman. Mikäli kauhuelokuvat joissa verta lentää ja puukko puhuu ovat yleisesti ahdistavia on mahdollista että myös tämä elokuva saattaa jossain määrin olla pelottavakin.
Tarina on rakennettu todella hyvin eikä syyllinen välttämättä ole heti katsojalle selvillä. Mielenkiintoisen lisän tarinaan tuo myös motiivit ja niiden järjettömyys. Samoin pidin siitä kuinka tarinassa yhdessä vaiheessa elokuvassa teinit katsovat yhdessä porukalla kauhuelokuvaa kunnes samaan aikaan rakentuvat osaksi yhtä sellaista itsekin. Sellaista, mikä samaan aikaan kuitenkin noudattaa muiden kauhuelokuvien kliseitä joista yksi nuorista muita valistaa kesken heidän yhteisen elokuvan katselun.
Scream oli aikoinaan massiivinen menestys eikä sen menestys rajoittunut ainoastaan isoihin kassatuloihin. Se nousi tunnetuksi elementiksi myös laajemminkin populäärikulttuuriin ollen innoittamassa myös humoristisempaa Scary Movieta.
