On jälleen se aika vuodesta kun uskollinen rautaratsuni joutui käymään vuosittaisessa kuntotarkistuksessa todistamassa valtiolle että tämänkin vanhuksen kroppa yhä kestää tiellä kulkemista ilman että on vaaraksi kanssakulkijoille minkään ilmiselvän mekaanisen vaurion vuoksi.
Katsastus meni tänäkin vuonna kerralla läpi eikä isompia sanomisia löytynyt. Onneksi näin! Ainoastaan huomautus tuli toisen polttimon suuntauksesta joka voi olla hyvinkin edellisen valon vaihdon jäljiltä mennyt pieleen. Pitänee katsoa asia jotenkin kuntoon.
Katsastus tuntuu vielä näinäkin päivinä samalta kuin nuorena kun autoa vei katsastukseen – koskaan ei tiedä miten käy, eli lopputulos on täysin fifty-fifty meneekö se katsastuksesta läpi vaiko ei 😀
Nyt on jälleen vuosi aikaa rullailla ainakin katsastuksen suhteen joten tästä on hyvä jatkaa asfalttiteiden kulutusta.
Theon roolissa ja tonnin seteli -ilmeessä nähdään Tom Hardy
Minotaur (IMDB) eli suomalaisittain Minotaurus on vuonna 2006 julkaistu toiminnallinen seikkailufantasia. Sen on ohjannut Jonathan English ja sen pääosarooleissa nähdään Tom Hardy, Michelle Van Der Water ja Tony Todd.
Kauan aikaa takaperin ihmiskunnassa tehtiin paljon vääryyttä ja niinpä ihmisten luonnottomien aivoituksien seurauksena ihminen lisääntyi härän kanssa muodostaen tästä seuranneesta syntymästä myyttisen pedon Minotauruksen. Sukupolvien ajan tälle vertoa himoitsevalle olennolle uhrattiin pienen kylän nuoria ihmisiä pääosin vastoin heidän tahtoaan.
Minotaurukselle uhreja hakevat soturit saapuvat jälleen kylään, mutta tällä kertaa kaapattujen uhriksi joutuvien joukkojen sekaan ujuttautuu myös Theo (Tom Hardy) joka lähtee etsimään aikaisemmin uhrilahjaksi joutunutta mielitiettyään jonka hän yhä uskoo olevan elossa. Monet uskovat Minotauruksen olevan jumala jota ei voi tappaa, toiset taas uskovat että kyseessä on olento jonka voi päästää päiviltä ja tähän vaihtoehtoon myös Theo uskoo lähtiessään ottamaan mittaa tästä pedosta.
Raphaella (Michelle Van Der Water) lämmittelemässä Minotaurukselle meneviä uhreja
Minotauruksen myytti kuten muukin mytologia on aihepiiri mikä itseäni yleisellä tasolla kiehtoo, joten lähtökohdat tarinalle on hyvät. Harmillista kyllä mielenkiintoinen myytti kiintoisalla elokuvan alulla ei jaksa kuitenkaan kantaa läpi filmatisoinnin sillä pian katsoja joutuu kohtaamaan keskinkertaisuuden iskun vasten kasvoja.
Tarinan protagonistilla Theolla on selkeä vaikkakin kliseinen insentiivi lähteä kaapattaviksi joutuneiden joukkoon pelastamaan kauan sitten kaapatuksi joutunutta rakastaan. Ajatuksen tasolla kyse on hienosta uskosta rakkauteen ja siitä kuinka sankari saapuu pelastamaan rakastettunsa pahan pedon kourista, mutta lopulta toteutus onnistuu laimentamaan sankaritarinan tarpeettoman merkityksettömäksi. Tunne rakkauden innoittavasta taustavoimasta jää puuttumaan ja tarinan konspetin tajuaa ainoastaan rationaalisella tavalla, mutta sitä ei tunne emotionaalisesti millään muotoa.
Eniten kuitenkin kritiikkiä elokuvalle on annettava sen yrityksestä olla tarpeettoman paljon liian monelle olematta lopulta juuri kenellekään mitään. Päätarinan ympärillä on merkityksettömän tuntuisia täytehenkilöitä joiden rooli elokuvassa tuntuu vain turhalta lisämausteelta jolla pyritään peittämään mautonta pääruokaa. Hahmot ovat pääpiirteittäin vain hahmoja joilla on tunnesiteitä toisiaan kohtaan mutta joiden tunnesiteet eivät saa sidottua katsojaa missään vaiheessa mukaan naruihinsa. On helppoa ymmärtää mitä näiden hahmojen suhteilla on pyritty katsojalle viestittämään, mutta harmillisesti tunne ja merkitys katoaa täysin jättäen hahmot vain etäisiksi täytehahmoiksi joita ilmankin olisi elokuvan voinut katsoa.
Vaikka tästä on paljon löydettävissä kritiikkiä, on tässä silti toimiviakin piirteitä. Sen visuaalinen ilme ja efektit ovat tarpeeksi toimivaa tasoa vaikka antavatkin hieman tuntua pienemmän budjetin elokuvasta. Silti ne ovat kautta linjan toimivia siinä missä musiikitkin.
Kokonaisuutena ei tämä ollut omaan makuuni kuitenkaan huono elokuva, mutta ei se missään vaiheessa hyväkään ole. Se on tusinaelokuva jonka katsoo kerran ja katsottuaan sen muistaa katsoneensa ainakin muutaman viikon verran, mutta tämän jälkeen se luultavasti jo hautautuu muistojen syövereihin jättäen ainoastaan ohuen muistijäljen siitä että tämä on joskus verkkokalvojen kautta tietoisuuteen saakka kulkeutunut.
Ahvenanmaalaisen Stallhagenin Bock on 5,2 % vahvuinen tumma lager. Sen EBC on 43 ja katkeruus on 19. Oluesta löytää hieman lisää tietoa panimon omilta sivuilta (katso täältä). Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.
Etiketti pullossa tuo itselleni mieleen jouluisen tunnelman vaikka kyseessä ei olekaan jouluolut. Stallhagenilla on kyllä olemassa (tai ainakin ollut) myös Julbock josta täälläkin blogissa on ollut aikoinaan arvio (katso täältä), mutta kenties tuohipukki assosioituu mielessäni automaattisesti jouluksi. Oli miten oli, tyyli on silti toimiva ja etiketti kaunis.
Tuoppiin kaataminen käy vaivatta eikä vaahtoa synny pinnalle juuri lainkaan. Sekin vähäinen vaahto mikä käy pinnalla on pian jo poistunut keskuudestamme. Väri oluessa on kaunis tumma jossa vielä löytyy punertavaa sävyä. Tuoksu on mieto ja hivenen maltainen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa on maltaisuutta ja pähkinäistä otetta. Kepeän rento lähestyttävyys yhdistettynä sopivan aromikkaaseen makuun tekee tästä miellyttävästi toimivan nautinnon.
Musiikkina tämän kanssa kuuntelee helposti aavistuksen perusrockia raskaampaa rockia, esim. KoRn – Falling away from me tai Drowning Pool – Tear away.
Ixusen zoom on kätevä ominaisuus niihin hetkiin jos ei jaksa kävellä lähemmäksi kohdetta. Polttoväli 26 mm, F/5,6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1250.
Hieman taustaa
Joitain aikoja takaperin löysin kaapistani vuosia siellä pyörineen Canon Ixus 265 HS -kameran joka joskus vuoden 2017 aikoja taisi tulla kaveriltani. Kamera ei ollut omaan ensisijaiseen kuvaustarpeeseeni sopiva ja sen käyttö jäi sen vuoksi todella vähälle muutamaa testailua lukuunottamatta ja unohtui pian jo moneksi vuodeksi kokonaan kaapin perukoille.
Ajatus pienestä ja kepeästä kamerasta kiehtoo itseäni ja haluaisin löytää kutakuinkin Ixuksen kokoisen taskukameran joka ei paina juuri mitään, joten ennen kuin katsettaan kääntää minnekään muualle on parempi koettaa kameraa joka jo löytyy entuudestaan ja katsoa saako sillä sopivia räpsäisyjä arjessa.
Monille nykyisten matkapuhelinten kamerat ovat kuvanlaadullisesti jo erinomaisia ja luultavamminkin parempiakin kuin mihin vuoden 2014 Ixus kykenee, mutta se mihin Ixus kykenee ja matkapuhelin ei on pitkä zoom. Pitkä zoom on ominaisuus josta pidän ja se onkin selkeästi yksi pokkareiden suurista vahvuuksista (ainakin allekirjoittaneen näkökulmasta katsoen) verrattuna esimerkiksi järjestelmäkameroihin.
Siinä missä pokkarilla saa edullisesti todella kauas yltävän zoomin saa järjestelmäkameroihin sellaisen zoomin saadakseen lyödä taaloja tiskiin sen verran paljon että alkaa nopeasti miettimään haluaako sitä todella niin paljoa että olisi kaiken sen rahan väärti. Myönnettäköön toki että järjestelmäkameroiden kauas kantavat zoomit antavat myös kuvanlaadullisesti vastinetta rahalle, mutta monissa tapauksissa “tarpeeksi hyvä” on hyvä – ainakin parempi kuin että kuva jäisi ottamatta.
Laitan tähän täysin satunnaisia kuvia joilla ei ole muuta tarkoitusta ollut kuin ainoastaan testailla millainen kuvanlaatu kamerassa on nykymittakaavassa silloin kuin kameraa käyttää kuin turisti – satunnaista räpsintää siellä täällä ilman sen suurempia valokuvauksellisia pohdintoja.
Ainoa asia mitä näissä testikuvissa blogia varten on muokattu on niiden koko ja pakkaus jotka on muutettu pienemmäksi jotta ne eivät tarpeettomasti vie levytilaa blogista. Muuten kuviin ei ole koskettu mitenkään vaan ne näyttävät siltä miltä ne oikeasti näyttivät kameran muistikortilla.
Sekalaisia kuvia
Taustaa saa todella pienimuotoisesti myös sumennettua. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1250.Tarkennuksessa oli hieman haasteita zoomatessa. Kuva otettu kameran omaa salamaa käyttäen. Polttoväli 17 mm, F/5, valotusaika 1/60 sekuntia, ISO-nopeus 800.Zoom maksimiasennossa. Polttoväli 54 mm, F/7, valotusaika 1/320 sekuntia, ISO-nopeus 500.Spaghettia ja Boltseja. Perusräpsinnät päivänvalossa on laadullisesti asiallisia vielä nykyäänkin. Polttoväli 4 mm, F/3,6, valotusaika 1/30 sekuntia, ISO-nopeus 800.Talvinen maisema. Kuvanlaatu alkaa heikkenemään selkeästi suuremmassa kuvassa, mutta blogikokoon pienennettynä kuvanlaatu ei itseäni häritse. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.Pienemmällä resoluutiolla kuvat ovat asiallisia blogikäyttöön, mutta tässäkin täysikokoisessa kuvassa oli helppoa havaita että laatu ei aivan vastaa sitä mihin on uudempien kameroiden kanssa jo tottunut. Polttoväli 4 mm, F/3.6, valotusaika 1/20 sekuntia, ISO-nopeus 1600. Pieneen kokoon kutistettuna käsivaralla otetun kuvan epätarkkuutta ei niin helposti huomaa. Polttoväli 4 mm, F/3,6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.Edellisen kuvan kyltti kameralla lähelle zoomattuna. Zoomi hämärässä käsivaralta yllätti positiivisesti. F/5,6, valotusaika 1/8 sekuntia, polttoväli 28 mm, ISO-nopeus 1600.Kauas ylettyvä zoom on mukava ominaisuus. Polttoväli 31 mm. F/5,6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.Luminen maisema. Polttoväli 5 mm, F/3.6, valotusaika 1/8 sekuntia, ISO-nopeus 1600.
Loppupäätelmät
Täysikokoisista kuvista huomaa nopeasti isolta tietokoneen näytöltä katsoessa että laadussa olisi parantamisen varaa ja kameran vanha ikä näkyy, mutta kuvia esimerkiksi tähän blogiin sopivaan kokoon piennettäessä ei kameran vanha teknologia enää tunnukaan lainkaan niin huonolta. Täytyy muistaa että nykyiset tietokoneiden näyttöjen koot ovat suhteellisen suuria jonka vuoksi paperikuvana tavallinen “kymppikuva” tuntuu lähinnä pieneltä postimerkiltä jos sitä katsoisi tietokoneen näytöltä.
On hyvä myöskin muistaa realismi muutoinkin sen suhteen että luultavasti paperikuvina nämäkin kuvat olisivat sellaisia että niitä pystyisi katsomaan ilman että ensisijaisesti huomio menisi kameraan millä ne on otettu vaan siihen mitä kuva esittää. Tarkoituksenani on kuljettaa tätä kameraa ainakin jonkin aikaa lähiaikoina mukanani eri paikkoihin minne menen ja sen jälkeen tulostaa kymppikoon valokuvaksi joitain satunnaisia otoksia jotta voin varmemmin arvioida mitä mieltä tästä kamerasta olen jos kuvien loppusijoituskohteeksi pyrkisi näkemään ensisijaisesti blogikokoiset kuvat tai kymppikoon paperikuvat.
Kamera itsessään ei vaikuta nopean testaamisen perusteella siis huonolta ainakaan tällaisiin satunnaisiin kuvauksiin, etenkään jos kuvat otetaan hyvässä valaistuksessa. Se on helppokäyttöinen, se käynnistyy nopeasti, siinä on hyvä zoom ja se on erittäin pienikokoinen ja kepeä mukana kuljetettavaksi. Täytynee siis antaa tällekin kameralle kunnollinen mahdollisuus osoittaa kykynsä ennen kuin teen tämän suhteen suurempaa tuomiota suuntaan tai toiseen.
Kysymys joka toisinaan nousee esiin on se, kuinka paljon eri suoratoistopalvelut maksavat artisteille rahaa kuunteluista. Muistan itsekin tätä joskus aikoinani pohtineeni enkä joskus ainakaan tietoa tästä juurikaan löytänyt etenkään pienten artistien osalta.
Koska olen julkaissut itsekin musiikkiani Spotifyssä (artistinimellä Painless Destiny) voisin laittaa tänne jonkinlaista tietoa siitä millaisista summista on kyse edes suuntaa antavasti jotta musiikilla rikkauksiin pyrkivät muusikkorentut saavat realistisen perspektiivin että kuinka nopeasti voi lopettaa työnteon ja elää mukavan leveästi pelkillä striimaustuloilla 😛
On mahdollista että isot artistit kuten Taylor Swift ja muut vastaavat ovat tehneet levy-yhtiöidensä kanssa aivan erilaiset sopimukset julkaisua varten joten tämä artikkeli koskee siis vain ja ainoastaan harrastelijasäveltäjän näkökulmasta katsottuna Spotifyn tilityksiä CDBaby-julkaisijan kautta.
Jotta lukemista pystyy saamaan edes jonkinlaisen realistisen käsityksen siitä mitä summat ovat on hyvä mainita näihin summiin liittyviä asioita: – En kuulu levy-yhtiöön – En kuulu Teostoon – Nämä lukemat koskevat CDBabyn kautta julkaistuja albumeita koska täältä saan helposti selkeät tilastot tilityksistä – Jos kuuluisin Teostoon ja julkaisisin CDBabyn Pro-julkaisun kautta, luultavasti tilitykset voisivat olla erilaisia
Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa on luultavasti helpointa laittaa vain kuvankaappaus viimeisimmistä Spotifyn tilityksistä joita CDBabyn sivulla on.
Yksikkökohtaiset summat vaihtelevat monin eri tavoin
Tilitykset tulevat yleensä kuukausien viiveellä ja tässä kuvankaappauksessa on vain osa tilityksistä joita Spotifystä on marraskuussa tullut. Kokonaisuuden kannalta tällä ei ole merkitystä joten tätä blogipostausta varten yhden kuun satunnaisotantana valittu sivu riittää antamaan käsityksen millaisista summista on kyse. Yleensä logiikka tilityksien osalta CDBabyn kautta vaikuttaisi olevan se, että kaikki sen kuukauden kuuntelut näkyvät kuukauden viimeiselle päivälle kirjattuna.
Kuten kuvankaappauksesta voi huomata, summat vaihtelevat todella paljon eikä tarkkaa summaa voi suoraan siis antaa paljonko yksi striimi tuottaisi tuloja. Toisinaan yhdestä kuuntelusta tilitetään 0.0003 USD, toisinaan 0.0001 USD, joskus reilusti enemmän kuten 0.001 USD tai jopa 0.0067 USD. Yhdistävä selkeä tekijä on siis se, että vaihteluväli tilitykssissä on suurta ja summat ovat todella pieniä – 38 kuuntelua on tuottanut 0.0634 USD eli alle seitsemän senttiä.
Kokonaisuudessa marraskuussa Spotifyssä on ollut 308 kuuntelua kahdella uusimmalla levylläni jotka olen julkaissut CDBabyn kautta. Yhteensä näistä on tullut rahaa 0.4227 USD eli hieman yli 40 senttiä jenkkidollareissa. Käytännössä nämä rahat pysyvät CDBabyn tilillä siihen saakka kunnes kuunteluista on tullut tarpeeksi tuloja että ne tilitetään. Itse olen tainnut asettaa rajaan 20 USD:hen.
Entä muut palvelut?
Spotifyn lisäksi CDBaby julkaisee levyt myös moniin muihinkin alustoihin joissa niissäkin striimauspalkkiot vaihtelevat myöskin todella paljon.
Konsistentimpia summia on kuitenkin tullut esim. Amazon US Premium Service -palvelusta joka on tilittänyt jokaisesta kuuntelusta marraskuussa aina 0.0075 USD – merkittävästi enemmän siis kuin Spotify. Kuitenkin eri maiden Amazoneissa on vaihtelua.
YouTube Music -palvelussa on vaihteluväli myöskin täysin satunnaista. Uusin raportti on joulukuulta 2021 ja siellä tilitykset vaihtelevat 0.0188 USD:n ja 0.0004 USD:n välillä joten vaihteluväli on todella suurta. Kokonaisuutena joulukuussa oli kuunteluita 10 kappaletta ja ne tuotti yhteensä 0.0699 USD.
NetEase Cloud Music -palvelussa myöskin vaihteluväli on merkittävää. Toisinaan palvelu tilittää 0.0001 USD, toisinaan 0.001 USD ja toisinaaan 0.0009 USD. Nopeasti silmämääräisesti katsoen suurin yksittäinen striimi tuosta palvelusta on tuottanut 0.0014 USD.
Tencent Music Entertainment (TME) on myös tuottanut vaihtelevat summat eri kuuntelukerroilla. Useasti tilitys on ollut 0.0001 USD mutta joskus kuitenkin mukaan on mahtunut 0.0012 USD tilityksiä per kuuntelu.
iTunes – Apple Music – US on selkeästi parempi maksaja. Joulukuussa 2021 on useasta kuuntelusta tullut 0.0076 USD vaikkakin mukaan on möys mahtunut 0.0039 USD ja 0.0033 USD arvoisia kuunteluita.
Viime kesältä olevassa raportissa Yandexin kautta on tilitetty useimmiten 0.0019 USD tai 0.0017 USD per striimi, mutta toisianaan tilitykset ovat olleet 0.0003 USD eli vaihteluväliä tännekin mahtuu todella suuria määriä.
Näiden lisäksi toisinaan näkee yksittäisiä kuunteluita joissain muissakin palveluissa ja niissäkin kuuntelujen tilitykset ovat olleet samalla tapaa pienimuotoisia. Kuitenkin niissä kuunteluita on ollut niin vähän ja tilityksiä niin vähän että on vaikea sanoa onko mikä heidän normaali tilityksensä vai sattuvatko ne muutamat kuuntelut olemaan poikkeuksellisen pieniä tai isoja vai normaaleja.
Loppupäätelmät
Matematiikkaa osaavat voivat nopeasti laskea näistä sen että mikäli musiikilla aikoo itsensä elättää pelkästään striimaustuloilla ei aivan ensimmäisenä kannata päivätyötään jättää 😀
Hankalaksi tarkempien arvioiden tekemisen striimaustuloista tekee se, että vaihtelua tuntuu olevan paljon samankin palvelun tilityksien välillä. Toisinaan tilitetään enemmän per kuuntelu, toisinaan vähemmän. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta voisin kuvitella että eri maissa olevien kuuntelijoiden kuuntelut tuottavat vähemmän rahaa kuin toisissa maissa olevien kuutelijoiden tekemät kuuntelut sillä rahan kurssi on eri ja esim. Spotifyn maksullinen versio tuottaa eri maissa eri summan rahaa myös itse Spotifylle eri maiden valuuttojen kursseista johtuen.
Lisäksi on hyvä muistaa se, että Spotifystä on myös mainostuloilla rahoitettu versio joka saattaa vaikuttaa tilityksiin, ts. onko kuuntelija ollut maksullisen palvelun käyttäjä vai mainoksilla kustannetun palvelun käyttäjä. Myöskin on otettava huomioon vaihtoehtona se, että osa striimeistä on vain keskeneräisiä eikä käyttäjä ole kuunnellut kappaletta edes puoleen väliin kun on jo skipannut, joten ehkä myös tämänkaltaiset asiat vaikuttavat. Mene tiedä.
Kokonaisuutena on helppoa huomata että striimaustulot per kuuntelu eivät ole mitään valtavia, mutta itse olen silti niihin tyytyväinen. Teen musiikkia harrastuksena ja siksi että pidän kappaleiden tekemisestä, joten jokainen sentti on aina plussaa. 🙂
Jos kyseessä olisi viisihenkinen bändi ja heillä on samanlaiset tulot ja rahat pitää jakaa viiden henkilön kesken voi olla että ensisijaiseksi tulonlähteeksi suoratoistopalveluita ei välttämättä kannata laskea ennen kuin artistinimi on maailmanlaajuisesti listasijoilla.
