Kuukausikatsaus maaliskuuhun

Lunta on vielä maassa

Maaliskuu käy viimeisiä tuntejaan ja pian huhtikuu jo koputtelee ovella joten on tavalliseen tapaan aika tehdä lyhyt kuukausikatsaus taakse pian jäävään kuukauteen.

Isossa mittakaavassa kovin suuria mullistuksia ei omassa elämässä ole tapahtunut vaan arki on pyörinyt kutakuinkin tavallisissa uomissa. Päivät menevät töissä ja illat katsellen elokuvia, soitellen musiikkia, kuunnellen musiikkia ja tietenkin myös sosiaalista elämää viettäen.

Tämän kuun puolella sain vihdoin julkaistua myös uuden levyn ulos joka oli toki poikkeuksellista. Albumi on julkaistu Painless Destiny -artistinimellä ja levy kantaa nimeä Lappi. Albumin löytää Bandcampista (katso täältä), Spotifystä, iTunesista, Apple Musicista ja mistä lie muualta.

Kuten täältä blogista on voinut lukea on myöskin erinäisiä laiteostoksia tullut tehtyä. Lähikuukausina varmaan kirjoitan muistakin hankinnoista kun niistä on kokemusta kertynyt käytännön elämässä, mutta ostojen lisäksi tavaraa on onneksi tullut tori.fin kautta laitettua myös myyntiin ja tälläkin hetkellä useampi laite on odottamassa josko joku ne sieltä pois ostaisi.

Mp3-soittimen (lue täältä) ja kannettavan CD-soittimen (lue täältä) oston myötä on musiikkia tullut kuunneltua pääosin näillä laitteilla joten vanhaa hifiä on joutanut kiertoon. Laadukkaita laitteita myydessä käytettynä on ilahduttavaa huomata että niitä ei yleensä kovin suhteettomia aikoja joudu pitämään myynnissä ja kaiken lisäksi toisinaan niistä saa parin vuoden käytön jälkeenkin lähes saman kuin itse on maksanut 🙂

Elokuvia tuli katsottua maaliskuussa poikkeuksellisen paljon, 31 kpl. Tämä oli mukavaa vaihtelua sillä tuntuu että lähiaikoina jostain syystä ei ole aivan mahdottomasti elokuville ollut aikaa. Joskus onneksi näinkin päin!

Aurinkoisemmalla alueella lunta onneksi ei liiemmin ole maassa

Maaliskuu tarjosi jo miellyttävän keväisiä kelejä ja lenkeilläkin on aina toisinaan tullut käytyä. Nätillä kelillä sisällä ei koko päivää tee mieli olla joten iltaisin töiden jälkeen on ollut hyvää irtiottoa arjesta käydä pihalla pyörähtämässä ja kaikessa rauhassa lampsimassa ja ihmettelemässä maailman menoa.

Seurakuntaelämä on ollut tässäkin kuussa aktiivista mikä on ollut hyvä juttu. Pienryhmätoiminta jatkuu säännöllisesti, Raamatun tutkiskeluita on ollut myös perjantaisin ja sapattisin normaalia kirkkotoimintaa.

Tässä kuussa kerkesin myöskin sairastamaan koronan. Olin viikon poissa töistä tämän takia, vaikkakaan koronaksi sitä en tiennyt siinä vaiheessa. Oireena oli tavallisen kevätkuumeen oireet kutakuinkin samanlaisella voimakkuudellakin joten en osannut yhdistää tätä alussa sen vuoksi koronaan. Lisäksi jonkin verran oli yskää ja hajuaisti myöskin meni, mutta en sitäkään tajunnut aivan heti että se on edes lähtenyt 😀 Onneksi hajuaisti on jo pääosin palautunut, mutta vielä on asioita joita en haista. Esimerkiksi eilen en pienryhmässä haistanut mintun tuoksua leivonnaisesta, mutta kahvin ja ruoan yleensä aina erottaa. Onneksi! Ehkä se hajuaisti sieltä täysin vielä palaa 🙂

Kokonaisuutena maaliskuu oli mukava ja rauhallinen kuukausi joka rullasi leppoisasti eteenpäin. Kevät tekee tuloaan ja sitä odotan innolla, sillä tekisi mieli jälleen päästä enemmänkin ulkoilemaan hyvällä säällä. Toivottavasti pian kevät ja kesä tulevat! 🙂

Oikein mukavaa päättyvää maaliskuuta ja pian alkavaa huhtikuuta jokaiselle!

Ensitestissä iPad Mini 6:n kamera

iPad Mini 6th Genin kamera on asiallinen

Muutama sana uudesta iPad Ministä

Eilen posti toi läheisen R-Kioskin pakettiautomaattiin tilaamani uuden iPad Minin, vuoden 2021 mallin eli minin kuudennen generaation. Aikaisemmin käytössäni on ollut kaksi tablettia, iPad Mini 3rd Gen sekä iPad Pro 2nd Gen ja tämän uuden tabletin on tarkoitus korvata ainakin aikaisempi iPad Mini sekä mahdollisuuksien mukaan myös tuo iPad Pro. Käytännössä ainoa mikä määrittää korvaako tämä iPad Pronikin on se että onnistunko tämän näytöltä lukemaan pianoa soittaessa sointuja järkevästi vaiko en.

Ajattelin että aikaisemman iPad Minin ostosta ei olisi ollut kovinkaan montaa vuotta, mutta tutkaillessani asiaa tarkemmin huomasin että tämän 3rd Genin myynti on loppunut jo vuoden 2015 puolella joten aikaisempi tabletti on tullut hommattua luultavasti 2014 tai 2015. Täytyy myöntää että olin yllättynyt että kuinka pitkäikäinen laite on ollut, ottaen huomoioon että olen kuitenkin laitetta käyttänyt vielä tälläkin viikolla YouTuben selailuun.

Ongelmaksi kolmannen generaation laitteessa alkoi vähitellen tulemaan yleinen hitaus netin selaamisessa sekä se että uudemmat ohjelmat eivät enää toimi vanhalla iOS-versiolla. Monet nettisivut ovat todella raskaita tätä nykyä ja yli seitsemän vuotta sitten julkaistu tabletti alkaa jo vähitellen yskimään verkon sivustojen raskaan ikeen alla. Vanha ei enää jaksa samalla tapaa kuin uudemmat sukupolvet joten oli vähitellen aika saattaa tablettivanhus teknologian vanhainkotiin ja antaa nykynuorisolle mahdollisuus osoittaa että aivan kaikki ei ole vielä rappiolla.

Suoraan aurinkoa vasten kuvatessakin saa vielä asiallista jälkeä

Käyttämässäni kolmannen generaation minissä oli tilaa 16 GB. Uudessa vaihtoehtoina oli 64 GB ja 256 GB joista valitsin 256 GB mallin. Aiemmin olen käyttänyt WLAN-versiota, mutta tällä kertaa otin sellaisen mihin saa SIM-kortin sisään jotta on mahdollisuus käyttää nettiä tarpeen niin vaatiessa myös kodin ulkopuolella ilman kännykän kautta tetheringiä. Kännykän kautta tetheröinti on muutenkin asia jonka voi unohtaa, sillä käytössäni on yhä Nokia 3310 (lue täältä).

Tässä postauksessa en mene sen syvemmin tähän iPadiin ja kokemuksiini siitä sillä käyttö on vielä ollut niin vähäistä kuten voi päätellä tämän postauksen ensimmäisestä virkkeestä. Kirjoitan lähiviikkoina lisää tästä itse tabletista ja sen oheislaitteista juttua, mutta ensimmäisenä laitan tänne kuitenkin nähtäväksi valokuvia joita eilen kävin tällä tabletillä ottamassa. Halusin testata onko tämän Minin kamerasta mihinkään joten pidemmittä löpinöittä pistetään satunnaisia kuvia iltakävelyn varrelta nähtäväksi.

Kuvia

Rakeisuutta on havaittavissa isommassa koossa, mutta blogiin sopivassa koossa kuva ajaa asiansa
Keväinen aurinko laskemassa mailleen
Tavalliseen tapaan hyvässä valossa lähes kamera kuin kamera tekee tehtävänsä hyvin
Värit ovat maltilliset vaikkakin hivenen ylikorostuneet omaan silmään
Ylivalottumista ei ole liiemmin häiriöksi
Luultavasti HDR on ollut päällä sillä värit ovat ylikorostuneet
Tässäkin kuvassa värien yliampuvuus on silmiinpistävää
Maltillisempikin väritoisto onneksi onnistuu kuviin tulevan
Minkälaiset ihmiset näitä hajottavat? Tervetuloa Koivukylään.
Tässäkin väritoisto tuntui olevan maltililnen

Loppusanat

Ensituntuman perusteella iPad Mini 6th Genin kamera vaikuttaisi olevan hyvää tasoa ainakin hyvässä valossa. Vielä en ole hämärämmässä kerennyt tällä mitään kuvailemaan, mutta kenties hämäräkuviakin tulee jossain vaiheessa testattua.

On tietenkin oletettavaa että en tästä mitään varsinaista kameraa ole itselleni tekemässä, mutta jos laitteessa on kamera täytyy sitä tietenkin kokeilla jotta näkee mihin kehitys on kehittynyt 🙂

Leffalauantai: Maleficent (Maleficent – Pahatar)

Angelie Jolien ilmeikäs ilmeettömyys antaa Maleficientille syvyyttä olemukseen

Vuonna 2014 julkaistu Maleficent (IMDB) joka on Suomessa julkaistu nimellä Maleficent – Pahatar on klassiseen Prinsessa Ruusunen -tarinaan pohjautuva seikkailullinen koko perheen fantasiaelokuva. Sen on ohjannut Robert Stromberg ja sen pääosarooleissa nähdään Angelina Jolie, Elle Fanning sekä Sam Riley.

Prinsessa Ruususen tarina on monelle tuttu jo lapsuudesta ja siitä on useampia erilaisia variaatioita. Itselleni tunnetuin on kuitenkin Disneyn vuoden 1959 piirretyssä kuvattu versio missä paha noita asettaa kirouksen vastasyntyneen kuninkaan tyttären ylle jonka seurauksena lapsi tulee kuolemaan ennen 16:tta syntymäpäiväänsä mikäli hän pistää sormensa värttinän piikkiin. Hyvän haltijan lieventävän loitsun ansiosta hän ei kuitenkaan kuole vaan vaipuu uneen josta vain rakkauden ensisuudelma voi hänet herättää.

Myös tässä uudemmassa versioinnissa pohjalla kulkeva tarina seuraa samaa punaista lankaa vaikkakin hieman erilaisin vivahtein. Esimerkkinä mainittakoon että myös tässäkin on olemassa viaton lapsi jonka Pahatar kiroaa, mutta tällä kertaa hyvä haltijatar ei ole se kuka lievittää kirousta vaan kirouksen tekijä itse jättää kiroukseensa mahdollisuuden sen purkamiselle. Vaikka eroja löytyy on pohjalla oleva tarina onneksi tarpeeksi tutuista aineksista leivottu jotta sitä voi pitää Prinsessa Ruususen tarinana vaikkakin toisen henkilön näkökulmasta kerrottuna.

Fantasiamaailmaan mahtuu kaiken sen synkkyyden ja pimeydenkin lisäksi myös värien loiston kautta kuvattua elämän iloa

Maleficent antaa Prinsessa Ruususen tarinaan uudenlaista ja merkittävästi puhuttelevampaa perspektiiviä monin eri tavoin. Siinä missä piirretyn klassikon kuvaus Pahattaresta on yksioikoisen mustavalkoinen ja stereotyyppinen kuvaus inkarnoituneesta pahuudesta on tämän modernin version rakentama hahmo selkeästi monitahoisempi, humaanimpi ja siten myös koskettavampi.

Pahattaren kuvaus ei sorru naiivin yksinkertaistavaan narratiiviin missä hänen pahuuttansa kuvattaisi vain luontaisena pahuutena, vaan tämä versio antaa syyn ja merkityksen Maleficentin pahoille teoille siten että katsojan on helppoa ymmärtää hänen näkökulmaansa siten että siinä on samaistuttavaa tarttumapintaa. Mikä parasta hänen pahuudestaan ei rakenneta kuvaa absoluuttisesta hyvän vastakohdasta vaan aidompaa kuvausta satutetun henkilön kyynisyyden kautta heijastuvasta kovasydämisyydestä jossa kuitenkin pohjalla on puhtautta ja hyvyyttä joka heijastuu myös hänen tekoihinsa olosuhteiden mukaan.

Olennainen osa onnistunutta hahmon kuvausta tulee Angelina Jolien erinomaisesta roolisuorituksesta. Jolien ilmeikkyys sekä myöskin oikealla tapaa käyttämä ilmeettömyys antaa roolihahmolle uskottavuutta ja syvyyttä.

Monien muiden modernien fantasiaelokuvien tyyliin myös tässä on visuaalinen näyttävyys kohdallaan. Erikoistehosteet ovat kaunista katsottavaa kautta linjan ja ne tukevat hyvin tarinaa eikä niistä syntynyt ainakaan itselleni mielikuvaa siitä että erikoistehoisteden näyttävyydellä pyrittäisi peittämään tarinan puutteita. Tarina kyllä kestää hyvin omilla jaloillaan seisten eikä tehosteilla jouduta paikkaamaan laadun heikkoutta muilla osa-alueilla.

Tarina on kokonaisuudessaan hyvinkin suoraviivainen ja siten se sopii helposti hetkiin jolloin etsii viihdyttävää elokuvaa jonka katsottuaan ei tarvitse mietti mistä tässä oli lopulta kysymys. Se on helposti lähestyttävän viihteen muottiin paketoitua fantasiaa jota on ilo katsoa.

Helposti lähestyttävästä muodostaan huolimatta Maleficent onnistuu tarjoamaan enemmän tarinassaan syvyyttä kuin monet muut oman lajityyppinsä elokuvat, sillä sen kuvaus rakkaudesta, luottamuksesta, pettymyksistä, satutetuksi tulemisesta, kyynisyydestä sekä viattomuudesta ja viattoman rakkauden parantavasta voimasta on aidompaa ja paremmin kuvattua kuin monissa muissa elokuvissa. Ei sen kuvaus näistä tunnetiloista tietenkään ole yhtä syväluotaavaa kuin niihin keskittyvissä draamaelokuvissa, mutta kepeän viihteen lajissa nämä tunnetilojen onnistuneet kuvaukset ovat poikkeuksellisen ilahduttavaa katsottavaa.

Olen nähnyt tämän elokuvan nyt kahteen kertaan. Ensimmäisellä katsomiskerralla toukokuussa 2020 annoin tälle 10/10 ja nyt uudelleen katsottuna olen edelleenkin samalla linjalla – tämä on viihteellisten fantasiaelokuvien helmi josta monen eri generen elokuvat voisivat ottaa oppia. Tämän katsomiskerran jälkeen elokuva tosin myös päätyi Suosituksia-sivun (katso täältä) elokuviin.

Vaikka Maleficent on luultavasti ensisijaisesti lapsenmielisille suunnattu fantasiaelokuva on se ehdottomasti näkemisen arvoinen jokaiselle fantasiasta pitävälle katsojalle.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,0/10)

Postausta muokattu 2022-06-05 korjaamalla kirjoitusvirheitä. Elokuvan nimi oli kirjoitettu säännöllisesti väärin muodossa Maleficient vaikka oikea muoto on Maleficent. Postauksen URL on kuitenkin jätetty muuttamatta jotta missään muualla tähän linkatut linkit eivät hajoa.

Perjantaipullo: Warsteiner Premium Beer

Saksalaisen Warsteinerin panimon Warsteiner Premium Beer on 4,7 % vahvuinen pilsner. Panimon sivulla olutta on pullotavarana tämän tölkkitavaran sijaan ja siellä alkoholitilavuudeksi on annettu 4,8 % joten täysin saman oluen muita tietoja en löytänyt. Kuitenkin suuntaa-antavasti varmaan pullotavarastakin saa tietoja katsomalla panimon omilta sivuilta (katso täältä). Suomessa olutta myy ainakin LIDL.

Tuoppiin kaataminen vaatii malttia sillä kuohuavuus on runsasta. Pinnalle muodostuu kaunis paksu harso joka kuitenkin kohtalaisen nopeasti katoaa pois. Väri on suhteellisen vaalea, ohran keltainen joka näyttää miellyttävältä. Tuoksu tuopissa on todella mieto enkä ainakaan itse osaa sanoa siitä mitään erikoista sen vähäisen erottuvuuden vuoksi.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on aavistuksen pikantti, raikkaaseen kallistuva pienellä sopivalla särmällä. Jälkimaku on kuivuudessaan vähäinen eikä siitä juuri kerrottavaa jälkipolville irtoa. Perus toimivaa pilsneriä ilman erityistä vahvaa mielipidettä puolesta tai vastaan – sellainen että tätä voi hyvinkin juoda toisenkin kerran ilman ongelmaa, mutta ei mitään ehdotonta halua silti siihen ole.

Musiikkina tämän kanssa toimii kepeä meno, mm. Crawlers – Come Over (again) tai Jungle – Truth.