Irlantilaisen Rye Riverin Nocturne Export Stout on 6.0 % vahvuinen dry stout. Katkeroaineita siitä löytyy 68.0 EBU ja kantavierrettä 17.2 °P. Olutta myydään Alkon vakiovalikoiman tuotteena ja lisää tietoja löytää Alkon nettisivulta (katso täältä).
Ulkoisesti pullo on suhteellisen huomiota ja tunteita herättämätön, mutta toisaalta samaan aikaan yllättävän näköinen Stoutiksi tai Porteriksi. En tiedä miksi, mutta enemmän nopealla etiketin vilkaisulla olisin assosioinut tämän lageriksi.
Tuoksu on vähäinen eikä erityisesti mitään nouse esiin (varoitus: voi olla että koronan jäljiltä aivan 100 % ei ole hajuaisti palannut, mutta monet normaalit asiat ainakin haistan normaalisti). Tuoppiin kaataminen käy vaivattomasti vaikkakin vaahtoa syntyy pinnalle kohtalaisen runsaasti. Vaahto on paksua ja kermaista mutta se katoaa harmillisen nopeasti myös pinnalta pois. Väri on kauniin musta kuin yö Transilvaniassa.
Suutuntuma on kohtalaisen laimea, aavistuksen ponneton. Alkon sivulla tätä oli kuvattu täyteläiseksi, mutta en ainakaan itse pysty tähän näkemykseen yhtymään. Maku on mieto eikä voimakas humalointi pääse esiin tarpeettoman paljoa, mutta miellyttävän kepeän lakritsaisen tunnun voi löytää ilman suurempia ponnisteluita. Kokonaisuus jää silti yhtä vaisuksi kuin Suomen menestys euroviisuissa. Kyllähän tämän siemailee mutta suurempia tunteita että tätä haluaisi ostaa toisenkin kerran ei kuitenkaan ainakaan allekirjoittaneelle noussut.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin kepeä tunnelmarokki, mm. Cannons – Ruthless tai Still Corners – Far Rider.
Harry Potter ja Azkabanin vanki on brittiläisen J. K. Rowlingin kirjottama teos joka on julkaistu vuonna 1999 ja suomennettuna vonna 2000. Kirja on kolmas osa seitsenosaisesta Harry Potter -kirjasarjasta ja tässä lukemassani painoksessa on sivuja 456.
Lyhyesti tarinassa kerrotaan nimensä mukaisesti Azkabanin vangista. Sirius Musta on onnistunut karkaamaan Azkabanin vankilasta ja hänen uskotaan etsivän Harry Potteria tappaakseen hänet.
Olen aikaisemmin lukenut ja tänne blogiinkin kirjoittanut teoksista Harry Potter ja viisasten kivi (lue täältä) sekä Harry Potter ja salaisuuksien kammio (lue täältä) joten kirjasarja on jossain määrin jo tuttu entuudestaan. Olen pitänyt aikaisemmista teoksista eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.
Tämä teos toimii sinänsä itsenäisenäkin teoksena, mutta merkittävästi enemmän tästä varmasti saa irti jos aikaisemmat osat on lukenut pohjalle sillä suurin osa hahmoista on entuudestaan tuttuja. Pidin siitä kuinka tarinassa aukeaa Harryn vanhempien kohtalosta asioita joita aiemmin ei ole ollut tiedossa sekä muidenkin kirjasarjassa tuttujen hahmojen historiaa.
Aiempien osien tapaan tämäkin on mukavan helposti luettavaa kirjallisuutta ja teksti on hyvin eteenpäin soljuvaa. Kieli on hyvää ja tarina on mukaansatempaava joten täytynee koettaa jossain vaiheessa käydä hankkimassa kirjasarjan seuraavakin osa luettavaksi.
Beyond: Two Souls on Quantic Dreamin kehittämä ja Sony Computer Entertainmentin julkaisema toimintaseikkailullinen interaktiivinen draamapeli. Se on alunperin julkaistu vuonna 2013 Playstation 3:lle, mutta tämä pelaamani versio on julkaistu vuonna 2015 Playstation 4:lle.
Protagonistina toimii Jodie Holmes jonka elämän eri vaiheita pelaajana pääsee ohjaamaan. Jodie on poikkeuksellinen jo lapsena, sillä hänellä on sielussaan yhteys hänessä olevaan olentoon joka tunnetaan nimellä Aiden. Tämän paranormaalin kykynsä vuoksi Jodie kasvaa tutkimuskeskuksessa mistä hänet myöhemmin nuoruusvuosinaan värvätään CIA:lle. CIA haluaa käyttää Jodien yliluonnollisia kykyjä hyödyksi sotilaallisissa toimenpiteissä ja vähitellen kyvyt joutuvat hyötykäyttöön myös paljon suuremman uhkan vuoksi.
Kokonaisuus on erinomainen
Vuosia takaperin pelasin pelityylillisesti samaan kategoriaan kuuluvan Heavy Rainin (lue täältä) ja pidin siitä poikkeuksellisen paljon. Samalla tapaa myös Beyond: Two Souls onnistui hyvin imaisemaan monien tuntien pelisessioihin eikä tämäkään kokemus jättänyt kylmäksi. Ainoat haasteet tuli paikoitellen kontrolleista, mutta onneksi nekään eivät olleet missään vaiheessa tarpeettoman häiritseväksi käyviä.
Visuaalisesti tämä peli näytti kauniilta vaikka ikää on jo usempia vuosia kerennyt vierähtämään julkaisusta. Tietenkin grafiikat eivät ole aivan modernimpien nykypelien tasoa, mutta kautta linjan peli näytti hyvältä ainakin television kautta pelattuna.
Haamuja ja muita yliluonnollisia olentoja
Pituutta pelillä on sopivasti tämän tyylilajin peliksi, eli noin kymmenisen tuntia. Kahden päivän pelisessioilla itse tämän tahkosin läpi ja pituus tuntui hyvin mitoitetulta jotta se kerkeää rakentamaan kunnollisen tarinan mutta samaan aikaan ei käy puuduttavaksi.
Mikäli etsinnässä on peli jossa on samanlaista tunnelmaa ja pelattavuutta kuin Heavy Rainissa (lue arvostelu), Life is Strangessa tai Life is Strange: Before the Stormissa (lue arvostelu) on tälle pelille annettava vahva suositus sillä Beyond: Two Souls on Playstation eksklusiivi joka ei jättänyt ainakaan allekirjoittanutta kylmäksi. Päin vastoin, peli päätyi myös Suosituksia-sivulleni (katso täältä).
Ying xiong (IMDB) joka tunnetaan suomessakin englantilaisella nimellä Hero on Yimou Zhangin vuonna 2002 julkaistu toiminnallinen draama. Sen pääosissa nähdään Jet Li, Daoming Chen, Maggie Cheung sekä Ziyi Zhang.
Nimetön nimellä tunnettu mies (Jet Li) on kutsuttu kuninkaan palatsiin ansaitsemaan palkkio hänen urotekojensa vuoksi. Hän on eliminoinut kolme soturia jotka ovat yrittäneet aikaisemmin salamurhata kuninkaan. Aikaisemmin salamurhien kohteeksi joutuneella kuninkaalla on palatsissaan tapa että vierailijat eivät pääse 100 askelta lähemmäksi häntä. Kuitenkin Nimettömän tekemien sankaritöiden vuoksi hän saa tulla vähitellen kymmenen askeleen päähän kuninkaasta.
Kuningas tahtoo tietää jokaisen kukistetun soturin kohdalta kuinka Nimetön on heidät päihittänyt taisteluissa, sillä jokainen heistä on ollut todella kova vastus isommallekin ammattilaissotureista koostuneelle joukolle. Nimetön kertoo omat versionsa tarinasta mutta aivan kaikki ei ole välttämättä ollutkaan niin kuin hän on kertonut.
Palatsin ulkopuolella odottaa kuninkaan armeija
En ole oikeastaan koskaan päässyt sisälle kiinalaisiin toiminnallisiin taisteluelokuviin eikä ne ole erikoisemmin antanut itselleni mitään. Ehkä tästä syystä en ole niitä juurikaan katsonut sillä ne eivät vain ole millään tapaa itselleni iskenyt.
Tämän elokuvan katsottuani mielipiteeni tästä lajityypistä muuttui täysin – siinä missä Black Swan (lue täältä) henkeäsalpaavana mestariteoksena avasi aikoinaan silmäni näkemään sen kuinka suuri taidemuoto elokuva visuaalisena taiteena voi olla, aukaisi Ying xiong silmäni näkemään tämän lajityypin aivan eri tavoin kuin aikaisemmin. Tämä on mestariteos jossa on niin paljon onnistumisia niin monella eri saralla että monen muunkin lajityypin tekijät saisivat ottaa oppia.
Tarinan rakentaminen ja katsojalle sen eri näkökulmien aukeaminen on verkkaista mutta suoraviivaista. Juoni on yksinkertainen ja toimiva, mutta sen suurempi merkitys on merkittävästi mielenkiintoisempi kuin sen pintapuoleinen kertomus.
Erityisesti itseäni tässä elokuvassa puhutteli erinomaisesti käytetyt hidastukset, visuaalisesti kaunis tyyli, hienot musiikit ja balanssi. Varsinkin balanssi on sellainen mistä toivoisi monien eri tyylilajien tekijöiden ottavan mallia, sillä verkkainen maalaileva tyyli yhdistettynä taistelukohtauksien intensiivisempään otteeseen antaa painoarvoa taisteluiden merkityksellisyydelle.
Lisäksi taisteluissa paljon käytetyt hidastukset tunnelmaan sopivan musiikin kanssa loivat tunnelman missä taistelu itsessään ei lopulta olekaan kaiken tarkoitus vaan merkityksellisempää on sen filosofinen merkitys josta tarinan edetessäkin puhutaan.
Värien käyttö on onnistunutta
Hahmot ja heidän väliset dialoginsa, tarina ja sen kuvauksessa heijastuva yleinen tarditionaalisten arvojen kulttuuri on myöskin miellyttävää vaihtelua monien läsimaalaisten elokuvien yleisestä individualistiskeskeisestä arvopohjasta.
Toki myös Hollywood-elokuvissakin on kyllä toisinaan erittäin hienosti onnistuttu kuvaamaan suuremman tarkoituksen näkökulmaa (esim. The Last Samurai eli Viimeinen samurai -elokuvassa), mutta tapa miten tässä se tuntuu heijastuvan kautta linjan jokaiseen hahmoon eikä niinkään ainoastaan seurauksena kasvutarinasta on miellyttävää katsottavaa.
Kasvutarinaa tähänkin on onnistuttu kyllä saamaan useammankin eri hahmon osalta. Moni oppii kostoa ja miekkaa suuremman asian puolin ja toisin.
Vaikka Ying xiong onkin mielestäni mestariteos omassa lajityypissään, on se silti sellainen myöskin oman lajityyppinsä viitekehyksen ulkopuolella ja siten myös ansainnut paikkansa Suosituksia-sivulla (katso täältä).
Saksanmaalta tuleva Karmeliten Kloster Doppelbock on 8.0 % vahvuinen vahva lager (Doppelbock). Sen valmistajana on Karmeliten Brauerai. Katkeroita oluessa on 26.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 18.0 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä).
Pullo on yksinkertainen ja toimiva vailla suurempia ihmeitä. Tuoppiin kaataminen on suhteellisen vaivatonta sillä vaikka harsomaista vaahtoa tulee kohtalaisen runsaasti ei se kauaa pinnalla kestä. Väri on meripihkanruskea ainakin Alkon sivun mukaan enkä osaa itse tätä paremminkaan kuvata, joten luultavasti se on osuvin värikuvaus.
Tuoksu on makea ja siirappinen ja siten oikein miellyttävä. Suutuntuma on Alkon mukaan täyteläinen mutta omaan makuuni lähellä keskitäyteläistä. Maku ja suutuntuma on pehmeä. Pehmeys toimii hienosti makukokemukseen eikä voimakas alkoholimäärä käy lainkaan aggressiivisesti pintaan. Maussa löytyy siirappisuutta, yrttistä vivahdetta sekä hedelmäisyyttä. Erinomainen makukokemus.
Musiikkina tämän kanssa menee mm. Emeli Sandé – Next to me tai Lorde – Royals.
