Month: May 2022

  • Leffalauantai: Halloween kills

    Michael Myers ei hevillä kuole

    Halloween Kills (IMDB) on David Gordon Green ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2021. Sen pääosarooleissa nähdään Jamie Lee Curtis, Judy Greer, Andi Matichak ja Will Patton.

    Ties kuinka monesta Halloween-elokuvasta tuttu Michael Myers -niminen siskonsa lapsena tappanut mies on jälleen Halloweenina avittamassa viikatemiestä sadon korjuussa manan maille. Myersin kynsistä aikaisemmin selvinneet uhrit ovat kuvitelleet että hän on jo kuollut sillä osa heistä on itse ollut hoitamassa asiaa, mutta jostain syystä tätä petoa ei kuolema olekaan ottanut vielä syleilyynsä ja niinpä teurastusjuhlat jatkuvat jälleen Halloweenin aikaan.

    Pelon vallassa vuosikausia eläneet ihmiset ovat saaneet tarpeeksensa pelosta ja päättävät että paha tulee kuolemaan tänä yönä. Harmillisesti siinä ei enää joukolla järki paljoa päätä pakota kun lynkkausmieliala on päässyt vauhtiin ja kansa janoaa verta.

    Allyson (Andi Matichak) ei taistelutta tappajalle antaudu

    Olen nähnyt ennen tätä luultavasti ainoastaan kaksi Halloween-elokuvaa – Halloween H20: 20 Years Later vuodelta 1998 sekä Halloween vuodelta 2018 (lue arvostelu) joista kummatkin ovat olleet vähintäänkin katsottavia. Ikävä kyllä tämän elokuvan kohdalla tämän edes keskinkertaiseksi luokitteleminen tuntuisi ylikorostetulta kehulta, sillä hyvää sanottavaa tästä elokuvasta en juurikaan löydä lukuunottamatta tuotannollisia aspekteja.

    Tarina on ontto ja se nojaa käytännössä katsoen kokonaan tunnetun hahmon nimeen. Myers koetetaan saada eri hahmojen puheiden kautta kuvattua lähestulkoonsa puhtaaksi pahuuden inkarnaatioksi, mutta käytännössä mikään ei missään vaiheessa saa katsojalle vakuutettua tämän pahuudesta.

    Sivuhahmoja on aivan liian monta että kenestäkään saisi mitään otetta eikä oikein kunnollista selkeää protagonistiakaan tunnu löytyvän. Kenties vahvimmin tämän päätähden paikan täyttää tai ainakin koettaa täyttää Judy Greerin roolihahmo Karen. Silti tarinaa kuvataan niin monen eri hahmon kautta että selkeää ydinhenkilö on vaikeaa saada kenestäkään. Tämän seurauksena tarinasta jää rikkonainen kokemus missä ei oikeastaan keneenkään hahmoon pääse samaistumaan eikä kenenkään kohtalo sen myötä myöskään kiinnosta missään määrin.

    Myersin on tarkoitus luultavasti olla jossain määrin mystinen ja pelottava hahmo, mutta tällaisella toteutuksella kyseessä on vain katsojaa turhauttava tusinapahis joka ei kuole vaikka kuinka häntä koetetaan saada hengiltä. Milloin mies selviää tulipalon kuumuudessa missä palomiehet tarvitsevat pukua ja happea selvitäkseen, milloin tulee potkua päähän eikä tästäkään henki lähde, joukkopieksäjäisetkin kättä pidemmän välityksellä ei silti saa tätä petoa taltutettua joten käytännössä kaikki vaivannäkö edes moisen yrittämisestä menettää merkitystään ja tuntuu vain tarpeettomalta väkivallalta vailla merkitystä.

    Myers ei kuole edes palavassa talossa vaan halu tappaa jatkuu heti talosta poistuttuakin

    Oma lisänsä elokuvan huonouteen tulee myös muiden hahmojen epäuskottavuudesta. Tarinassa väki päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä eikä virkavalta juurikaan pistä kapuloita rattaisiin vaikka ovat kuulemassa kuinka rikollista ollaan ottamassa hengiltä ilman oikeuden tuomiota. Vihansa vimmaan itsensä lietsova väkijoukko aiheuttaa tapauksiin syyttömän miehen itsemurhan tämän paetessa riehaantunutta väkijoukkoa eikä sekään tunnu kovin suurta moraalista ongelmaa verta janoavalle laumalle aiheuttavan.

    Kaikkien näiden huonojen piirteiden lisäksi kun soppaan heitetään vielä modernin Hollywoodin woke-kulttuurin hedelmiä niin lopputuloksesta keitetään sellainen eväs että se ei jätä katsojalleen juurikaan positiivisia kokemuksia.

    Koska jokaisesta huonostakin elokuvasta on silti löydettävissä aina jotain hyvääkin sanottavaa niin on tässäkin tietenkin onnistumisia. Asiat mitkä tässä toimivat hyvin ovat tuotannollisia – äänimaailma, leikkaukset, visuaalinen ulkoasu, värimaailma ja muut vastaavat ulkoiset peruselementit on kaikki toteutettu tyylillä ja niistä on helppoa huomata että kyseessä on ammattitaitoisen tiimin työn tulos.

    Ikävä kyllä mitkään elokuvan onnistumisista eivät riitä paikkaamaan eikä edes tarjoamaan pientä pintalaastaria siihen että Halloween Kills on tyhjä ja mitäänsanomaton elokuva jota en itse pysty juuri kenellekään suosittelemaan.

    Arvosana: 2/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 71 205 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Kasteel Rouge

    Kasteel Rouge on belgialainen 8,0 % vahvuinen erikoisolut (maustettu olut). Katkeroaineita on 11,0 EBU ja kantavierrettä löytyy 18.0 °P. Vahvuutensa vuoksi Suomessa olutta löytyy ainoastaan Alkosta missä se on vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytyy Alkon sivuilta (katso täältä).

    Pullo on ulkoisesti hyvin samankaltainen kuin aikaisemmin testaamassani Kasteel Donkerissa (lue arvostelu). Tyylikäs ja toimiva ilman suuria ihmeitä.

    Tuoksu on mieto ja marjamehumainen. Vaahtoavuus on runsasta mutta vaahto kuitenkin katoaa pian pois pinnalta. Väri on kauniin punaisen ruskea.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta kirpeä ja olemuksesta tulee mieleen mustaviinimarjamehu jota ei ole sokeroitu tarpeeksi. Maussa on marjaisuutta, mutta kirpeän ja dominoivan suutuntuman vuoksi en ainakaan itse muita makuja saa kaivettua sillä oluen olemus iskee sen verran voimakkaasti esiin. Humalointi on kuitenkin maltillinen eikä voimakkuus tunnu lainkaan maussa.

    Omaan makuuni tämä ei ole mitenkään erityisen hyvä olut. Kyllähän tämän juo, mutta aavistuksen liian villi makukokemus jotta tätä erityisesti oluena osaisin nauttia.

    Musiikkina tämän kanssa toimii asiallisesti ainakin rockabilly, mm. Tom Stormy Trio feat. Rhytm Sophie – Rockabilly Rhythm tai Imelda May – Wild Woman.

  • Uudet renkaat alla

    Nokia Nordman RS2

    Pari päivää takaperin kävin Vantaan Ilolassa Vianorilla vaihdattamassa Mini Cooperiini uudet renkaat alle. Renkaiksi valikoitui Nokian Nordman RS2:t. Olen käyttänyt jo useamman vuoden ajan kitkarenkaita eikä uusien renkaiden myötä tähän tullut muutosta tehtyä vaan kitkoilla mennään jatkossakin. Ainoa syy renkaiden vaihdokselle oli vanhojen renkaiden kuluminen loppuun. Olihan noilla jo useampi vuosi tullutkin ajeltua joten eipä tuo sinänsä ihme ole.

    En muista äkkiseltään ketään muuta tuttavapiirissäni joka käyttäisi kitkoja, mutta muutaman vuoden käytön jälkeen olen tykästynyt niiden helppouteen. Olipa mikä vuodenaika tahansa ei itse tarvitse miettiä renkaiden vuoksi saako pihalla ajella vai onko lakisääteisesti pakko jo vaihtaa kesä- tai talvirenkaat alle, ei tarvitse miettiä lainkaan renkaiden vaihtoaikatauluja eikä joudu myöskään maksamaan vaihdoista + talvi/kesärenkaiden säilytyksestä missään rengashotellissa. Helppoa ja mukavaa.

    Uusilla renkailla kun Vianorilta lähdin suuntaamaan takaisin Koivukylään yllätyin että ajotuntuman muutoksen huomasi heti, jotenkin uudet renkaat vaikuttivat “vakaammilta”. Vaikea kuvata kovin tarkasti, mutta selkeästi renkaat tuntuivat tasaisemmilta ja vakaammilta. Voi tietenkin olla myös että jossain aikaisemmista renkaissa on ollut vain väärät paineet jonka vuoksi ajotuntuma oli nyt parempi, mene tiedä.

    Toivottavasti näistä renkaista olisi pitkäksi aikaa iloa 🙂

  • Luoja vai sattuma -symposiumissa tuli käytyä

    Tapahtumassa nähtiin useampia puhuja

    Sapatinpäivänä kävin muutamien seurakuntaveljien ja -sisarten kanssa Tampereen Aitolahden adventtikirkolla katsomassa Luoja vai sattuma -symposiumia. Ohjelma alkoi kello kahdelta ja päättyi seitsemältä ja siihen mahtui viiden eri puhujan puheenvuoroja.

    Tapahtuma oli siis kreationistinen ja siten myös kaikki puheet olivat siitä katsantokannasta puhuttuja. Osa puheista oli hyvin kansantajuisia, osa taas meni oman ymmärrykseni yli täysin sillä en ymmärrä solubiologiasta käytännössä yhtään mitään. Dinosauruksista oli myöskin puhetta sekä erinäisistä löydyöksistä jotka sopivat todella huonosti evoluutioteorian tarjoamiin opetuksiin.

    Aihealue oli mielenkiintoinen ja puheet myöskin, joten oli varsin mukava käydä paikan päällä kuuntelemassa näitäkin näkökulmia. Yleinen ajatushan yhteiskunnassa ja opetuksissa on aina se että evoluutioteoria on totta ja kreationismi ei, mutta itse taas uskon täysin päinvastoin eli en siis usko evoluutioteoriaan ja uskon kreationismiin. Joskus olen uskonut myös evoluutioteoriaan, joskus olen pitänyt mahdollisena maan iän olemisen joitain satoja tuhansia vuosia mutta nykyisin olen selkeästi ns. nuoren maan kreationisti ja uskon että maapallo on alle 10000 vuotta vanha – luultavasti noin kuusi tuhatta vuotta.

    Reissusta tuli palattua kotiin vasta hieman kymmenen jälkeen joten lähes koko päivä reissuun tuli käytettyä. Mukavaa vaihtelua arkeen tällaiset tapahtumat 🙂

  • Leffalauantai: A few good men (Kunnian miehiä)

    Daniel Kaffee (Tom Cruise) ajamassa päämiestensä puolia

    A few good men (IMDB) eli Kunnian miehiä on vuonna 1992 julkaistu draama/trilleri. Ohjaajana on ollut Rob Reiner ja pääosarooleissa nähdään Demi Moore, Tom Cruise, Jack Nicholson sekä Kevin Bacon.

    Guantamo Bayssä kaksi merijalkaväen sotilasta antaa virallisen protokollan vastaista kurinpitoa yhdelle huonommin joukossa pärjäävälle sotilaalle jotta saisi tämän skarppaamaan ja paremmin ruotuun, mutta toimenpiteen seurauksena sotilas menehtyy siinä saamiinsa vammoihin.

    Sotilaat saavat puolustusasianajajakseen menestyksekkäistä sovitteluista tunnetun mutta oikeussaleja välttäneen asianajajan Daniel Kaffeen (Tom Cruise). Danielin valinta tehtävään ei miellytä JoAne Gallowaytä (Demi Moore) sillä Danielin asenne ja kyvykkyys selvittää asioiden todellinen tila ei vakuuta häntä. JoAnne ja Sam Weinberg (Kevin Pollak) osoitetaan kuitenkin Danielin avuksi tapausta selvittämään.

    Daniel saisi soviteltua syytetyille kohtalaisen hyvältä kuulostavan sopimuksen mutta sotilaat eivät halua sovittelua vaan he tahtovat totuuden. Tunnetun asianajajaisänsä maineen varjossa elänyt Daniel joutuu vähitellen astumaan ulos varjoista ja olemaan asianajaja joka joskus on valmis menemään tapauksien selvittämisessä loppuun saakka.

    JoAnne Galloway (Demi Moore) ei ole valmis luovuttamaan ilman totuuden esille tuloa

    Verkkaisesti eteenpäin kulkevat oikeussalidraamat ovat elokuvia joissa tarinan ja dialogin merkitys nousee suurempaan rooliin kuin monen muun lajityypin elokuvassa. Tietenkin kaikissa elokuvissa kummallakin on merkitystä, mutta toimintaelokuvassa tyylikkäillä ja menevillä kohtauksilla voidaan saada keskinkertaisesta tarinasta toimiva elokuva toisin kuin tämänkaltaisissa elokuvissa missä koko toimivuus ja mielenkiinto kiteytyy hyvin rakennettuun tarinaan. Onneksi A few good men onnistuu erinomaisesti niin tarinassa kuin sen toteuttamisessakin.

    Juoni on selkeä, suoraviivainen ja toimiva sopivilla tarinaa tukevilla uskottavilla yllätyksillä joita matkan varrella ilmenee. Mielenkiintoisen tarinan lisäksi mielenkiintoista on seurata tarinan keskiössä olevan Cruisen roolihahmon kehittymistä missä hän kasvaa oppimaan kunnian merkityksen. Siinä missä alussa hänessä on ylimielistä poikamaista koppavuutta on hänessä lopussa jo havaittavissa suoraselkäisyyttä miehekkyyttä. Helppoihin voittoihin ja sitä kautta vaikeiden tilanteiden välttelyyn tottuneena hän vihdoin joutuu kohtaamaan itsensä ja asemansa suhteessa omaan isäänsä ja hänen maineensa luomiin odotuksiin.

    Cruisen näyttelytyö on erinomaista ja uskottavaa kautta linjan. Rauhallinen mutta myös samalla ylimielinen olemus välittyy katsojalle yhtä uskottavasti kuin hänen tunteikas kiivastumisensa oikeussalissa painostaessa todistajalta tunnustusta haluamaansa asiaan. Myös Moore ja Nicholson ovat alusta loppuun saakka varmoja suorittajia joten tarina pääsee oikeuksiinsa myös roolisuoritusten kautta.

    A few good men on erinomainen elokuva. Sen tarina on mielenkiintoinen ja toteus on onnistunut joten tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 255 959 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])