Vuonna 2022 julkaistu Maya Nilo (Laura) on Lovisa Sirénin ohjaama draamaelokuva.
13-vuotias Laura (Nadja Rosenberg) karkaa näkemään Hampuriin poikaa jonka kanssa hän on kirjoitellut Snapchatissa. Poika tekee kuitenkin oharit ja Lauran äiti Nilo (Bahar Pars) tulee yhdessä siskonsa Mayan (Zhala Zhino Rifat) kanssa hakemaan hänet. Maya haluaa jatkaa matkaansa Portugaliin näkemään äitiään jolla on syöpä sekä omaa 5-vuotiasta poikaansa Samia joka asuu hänen kanssaan. Laura ja Nilo tulevat hänen mukaansa ja kolmestaan he suuntaavat Portugaliin. Matkan aikana sisarusten käsittelemättömät ongelmat nousevat esiin eikä perillä myöskään äidin ja Nilon huonot välit jää huomaamatta.
Elokuvat joissa matkan aikana käsitellään matkalaisten keskinäisiä suhteita tai heidän omia käsittelemättömiä ongelmiaan ei ole mitenkään harvinainen, mutta siitä teemasta on mahdollista rakentaa loputtoman paljon erilaisia variaatioita. Maya Nilo (Laura):ssa tarina on rakennettu hyvin ja sisarusten välisiä ongelmia avataan sopivan paljon jotta katsoja voi muodostaa mielikuvan heidän ongelmiensa taustalla vaikuttavista todellisista syistä.
Sisarusten suhdetta äitiinsä ja äitinsä suhdetta heihin on kuvattu suhteellisen vähäisesti, mutta silti sopivissa määrin. Siitä saa osviittaa syihin miksi kumpikin käyttäytyy siten kuten käyttäytyy ja mistä heidän elämänsä ongelmat voivat juontaa juurensa.
Maya ja Nilo ovat molemmat enemmän tai vähemmän ongelmallisia yksilöitä joiden elämäntilanteet ovat sekaisin. Näennäisesti Nilon elämä on paremmin hallinnassa, mutta taustalla kuitenkin kytee avioliiton ongelmat ja lapsuudesta saakka koetut epävarmuudet. Nilon taipumus selkeyteen ja kontrollointiin on mielenkiintoinen vastakohta hänen siskonsa tarpeettomankin huolettomaan ja vastuuttomaan elämään. Yksi mielenkiintoinen aspekti elokuvassa onkin se kun Nilo löytää matkan varrella omaa vastuutonta puoltaan ja Maya sitä vastoin vastuullista puoltaan.
Kokonaisuutena tämä oli mielenkiintoinen elokuva. Se on arkirealistinen ja uskottava kuvaus missä rikkinäisten ihmisten rikkinäistä elämää ja niihin johtaneita syitä näytetään katsojalle hyvin selittämättä missään vaiheessa kuitenkaan asioita liikaa. Se ei ole kaunis eikä iloinen tarina, mutta se ei silti syyllisty tarpeettomaan pessimismiin vaan antaa edes pientä toivon kipinää siitä että vaikeuksista huolimatta muutos parempaan on aina mahdollisuus.
Leave a Reply