Muutamia päiviä takaperin etsin josko kaapissa olisi vielä tallessa vanhat keväisemmät verhot. Olen monta vuotta tainnut pitää samoja tummia pimentäviä verhoja olohuoneessa, sillä pimennysverhot ovat olleet tarpeelliset elokuvien katsomisen kannalta. Koska olen siirtynyt katsomaan elokuvani VR-laseilla videotykin sijaan ei sisustuksellisesti joudu tekemään enää sen suhteen valintoja vaan voi valita millaiset verhot itseä miellyttää – tai millaiset vain sattuu löytymään.
Kaapissa oli onneksi vielä tallella nämä ohuet vaaleanvihreät verhot. Olohuoneen yleisilme muuttui täysin verhojen vaihdon myötä kepeämmäksi ja keväisemmäksi. Ei ihme, sillä edelliset verhot olivat tummemmat ja paksut.
Haastavana puolena näiden verhojen kanssa on lisääntynyt kaikuminen. Olohuoneessa on tavara vähentynyt ja sen myötä kaiku lisääntynyt. Asia ei onneksi erikoisemmin itseäni ole häirinnyt, mutta ehkä jossain vaiheessa voisi olla silti hyvä etsiä mattoa joka toimisi äänen blokkaamisessa paremmin kuin nykyinen jotta kaikuja saisi vähemmäksi. Aika näyttää innostunko moiseen vai annanko huoneen vain kaikua niin paljon kuin se kaikuu.
Tänään olin vapaalla töistä. Eilinen oli vapaapäivä myöskin, sillä oli helatorstai, mutta tämän päivän otin vapaaksi ihan vain siksi että halusin pidemmän viikonlopun. Hain lomapäivän ja sain sen, joten tänään on ollut hyvin aikaa hoitaa kodin siivoamiseen liittyviä askareita.
Isona parannuksena kodin viihtyvyyteen tuli siitä että kävin hakemassa kaksi viherkasvia Rekolan kukkakaupasta. Nämä taitavat olla kai jonkinmoisia vehkoja, mutta oli mitä hyvänsä, nimeksi ne saivat Mikaela ja Alexandra. Viherkasveilla pitää olla nimet, kuinkas muuten ja nämä annetut nimet tuli kaveriltani. Pyysin häntä sanomaan kaksi kaunista naisen nimeä ja hän laittoi nämä, joten siten kukat saivat nimensä.
Leave a Reply