Tämäkin päivä on ollut päivä jolloin matkani kohden minimalismia on jatkunut tavaran vähentämisellä.
Töiden jälkeen kävin viemässä repullisen DVD- ja BluRay-elokuvia Koivukylän Kierrätyskeskukselle. Jos laskin oikein, oli siinä 201 elokuvaa. Sen lisäksi viskasin roskapönttöön vanhoja televisiosta nahoitettuja ohjelmia sisältäneitä VHS-nauhoja joita oli tullut itselleni muistaakseni vanhan – jo nyt myydyn – putkitelkkarin mukana.
Koska kyseessä oli muiden ihmisten televisiosta tekemiä kotinauhoituksia enkä suurinta osaa niiden sisällöistä koskaan tarkistanut, leikkasin varmuuden vuoksi vielä filmin poikki ennen roskapönttöön heittämistä siltä varuilta että Peppi Pitkätossu piirretty tai Lasten ohjelmaa olisikin sattunut sisältämään jonkun itsensä tekemän kotivideon tai mitä tahansa muuta kuin sitä mitä videokasetilla lukee. Eipä sillä, en usko että kukaan jostain kaatopaikalta rupeaisi niitä tutkimaan ja katsomaan, mutta ei vara venettä kaada.
Tällaisia videoita on vielä useaksi päiväksi pois heitettävänä, joten niissä riittää tekemistä. Lisäksi kaapeissa on yksittäisiä VHS-kasetteja joita en aio heittää pois koska niissä on itselleni tai läheisilleni tärkeitä videoita, esim. häävideoita. Kaikkea ei ole tarkoitus näistäkään siis viskata pois, ainoastaan turhat jotka ovat käytännössä katsoen ohjelmia joita on joskus televisiosta nauhoitettu.
Tänään siivosin jälleen yhden muovilaatikollisen johtoja pois. Tällä kertaa kyseessä oli viimeinen muovilaatikollinen mitä kaapissa oli. Kaapissa oli vielä kaksi IKEAn pahvilaatikollista johtoja yhden muovilaatikon lisäksi, mutta tänään sain karsittua johtoja siten että muovilaatikko tyhjeni ja pääsi roskiin ja sama kohtalo oli myös toisella näistä IKEAn pahvilaatikoista.
Enää jäljellä on vain yksi laatikollinen johtoja! Myöhemmin niitäkin voi tarkemmin tutkia onko niissä vielä sellaisia joita en enää käytä, mutta olipa tai ei, kaapeista on parin viikon sisällä lähtenyt useita muovilaatikollisia johtoja parempaan kotiin. Siistin alueen määrän kasvu on merkittävä, sillä aikaisemmin kaapeissa taisi olla kolme muovilaatikollista ja kaksi pahvilaatikollista johtoja, adaptereita, jatkoroikkia ja muita sellaisia ja enää jäljellä on ainoastaan yksi pahvilaatikko.
On mieltä ylentävää ja siten erittäin ilahduttavaa kun näkee työnsä tuloksen aina kun avaa kaapin. Romua siellä on vieläkin, mutta sen määrä on vähentynyt päivä päivältä. Eläköön, vapaus!
Yksi mielenkiintoinen muutos joka minimalismiin siirtyessä on tapahtunut on se, että visuaalisten aistiärsykkeiden määrän vähentyessä olo on jotenkin mukavasti seesteisempi. Tuntuu kuin aika hidastusi ja maailma vain on. Kiireen tunne katoaa, vaikka aikaisemminkaan ei kovin usein ole tuntunut kiireiseltä. Silti jotenkin olotila vain muuttuu erilaiseksi jota kuvaisin parhaiten sanalla seesteinen.
En muista mainitsinko aikaisemmin jo tänne blogiin, mutta toinen hyvinkin erikoinen havainto on ollut se, että olohuone tuntuu isommalta välimatkojensa osalta. Tietenkin olohuone näyttää isommalta koska tavaran määrä on vähäisempi ja tyhjän tilan määrä on aikaisempaa merkittävästi suurempi, mutta en tarkoita siis sitä miltä se näyttää ja tuntuu visuaalisesti.
Tarkoitan siis konkreettisesti sitä, että kun kävelen olohuoneen ovelta huoneen nurkkaan tietokoneelle tai toiseen laitaan parvekkeen ovelle, välimatka tuntuu paljon pidemmältä kuin aikaisemmin. Askeleissa mitattuna matka luultavasti on päinvastoin lyhempi, sillä nyt ei joudu väistämään mitään objektia edessään, mutta kävelymatka tuntuu jotenkin vain pidemmältä. Tämä oli ensimmäinen tekemäni havainto olohuoneen osalta mitä havaitsin kun vähensin tavaraa ja se on tuntunut siltä yhä. En tiedä johtuuko se huoneen muuttuneesta kaiusta joka luo illuusion isommasta tilasta ja sen takia matka tuntuu pidemmältä vai mikä on syynä, mutta yhtä kaikki tämä on ollut mukava lisä – sama asunto tuntuu nyt aikaisempaa isommalta niin katsoa kuin kävellä ympäriinsä 😀
Leave a Reply