Muutama päivä on mennyt jälleen edellisestä blogipostauksesta liittyen matkastani kohden minimalismia, mutta matka ei ole pysähtynyt vaan on jatkunut tasaisen varmasti edeten kohden tavaramääräistä päämääräänsä. Minimalismi itsessään ei ole varsinainen päämäärä, vaan se on elämäntapa joka tukee muita elämäni päämääriä.
Siisteys on kyllä itsessään myös päämäärä ja sen saavuttaminen ilman minimalismia on kohtalaisen mahdoton tehtävä ainakin itselleni, sillä käsitykseni siisteydestä on suhteellisen puritaaninen eikä se välttämättä vastaa sitä mitä se suurelle osalle muita ihmisiä on.
Viime päiviin on mahtunut tuttuun tapaan paljon tavaran viemistä Koivukylän Kierrätyskeskukselle. Olen vienyt sinne tänään, eilen sekä viime perjantaina DVD-elokuvia. Lisäksi perjantaina vein sinne myös sellaisia CD-levyjä joita en kuitenkaan enää kuunnellut ja joita yleensä löytää juurikin Kierrätyskeskuksien kaltaisista paikoista.
Lisäksi olen vienyt myös yhdet isoksi jääneet farkut kiertoon. Farkuissa on koko kutistunut vyötärössä kaksi pykälää, eli yhtä pykälää pienemmät farkut hommasin Dressmannilta muutamia päiviä takaperin. Tarkoitan yhdellä pykälällä siis sitä, että farkkuja myydään aina siten että kokonumerot on 30, 32, 34, jne. jolloin kun vyötärön koko on kutistunut ja numero on kutistunut kahdella, on ne yhtä pykälää pienemmät kuin edelliset koska välimallin farkkuja ei ole.
Aikaisemmin mietin että en UHD-elokuvia möisi, mutta lopulta kuitenkin tulokseen että oikeastaan sama ne on myydä nekin. Ilahduttavaa kyllä, ne menivät todella nopeasti ja niistä sai hyvin myös rahaa. Yksi pinkka on vielä kaapissa odottamassa loppuviikkoa josko yksi ostaja pääsee silloin tulemaan niitä hakemaan, mutta lähes kaikki muut on mennyt.
Jätin itselleni ainoastaan kaksi UHD-elokuvaa. Toinen niistä on Criterion Collectionin julkaisuna Sofia Coppolan erinomainen The Virgin Suicides ja toinen on Akira jonka sain eräältä veljeltä syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi takaperin. Pitää katsoa se vielä ainakin toisen kerran ja miettiä sen jälkeen laitanko sen joskus eteenpäin vai pidänkö itselläni.
Siivoamisessa on päästy jo siihen pisteeseen että asunnon sisällä on monelta osin asiat sen verran hyvällä mallilla että olen jo siirtynyt häkkivaraston siivoamiseen. Tietenkin sisälläkin on vielä tavaraa joita voin karsia, mutta osa on sellaista että ne on laitettu esimerkiksi myyntiin mutta ne odottaa että joku niitä ostaisi ja siksi ne ovat kaapissa. Osa odottaa että lisään niistä myynti-ilmoituksen ja osaa en ole vielä käsitellyt mitä niille teen. Ne mitä en ole käsitellyt on kuitenkin kaapeissa eikä ne enää ole niin täynnä romua että se niin paljoa häiritsisi, joten on hyvä välillä siivota häkkivarastoa ja saada nopeammin konkreettisempia ja isoja tuloksia joiden siivoamisesta tulee lisää intoa siivoamiseen.
Häkkivarastosta olen vienyt siis pois elokuvia, mutta tänään vein myöskin laukullisen kirjoja sekä sen laukun. Olen heittänyt myös menemään vanhoja vaatteita ja päiväpeittoja jotka on ollut vuosia jossain varastossa joten niitä en jaksanut lähteä viemään minnekään. En tiedä olisiko ne ollut hyvässä kunnossa vai olisiko miten huonossa kunnossa, mutta aivan kaikkea vanhaa tavaraa ei kannata viedä Kierrätyskeskuksellekaan heidän taakaksi.
Tästä on hyvä jatkaa matkaa jos Luoja suo! Tavaran määrä vähenee ja asunto on aina vain rennompi ja mukavampi olla ja elää. Kun eliminoi tarpeettoman tavaran määrän ei pöly pääse tekemään kotiaan jokaiseen nurkkaan ja yleisilme asunnosta muuttuu askel kerrallaan poikamiesboksista enemmän ihmisasutuksen näköiseksi kodiksi.
Leave a Reply