Marc Forsterin ohjaama Quantum of Solace (IMDB) on vuonna 2008 julkaistu toiminnallinen James Bond -agenttielokuva. Pääosaroolissa James Bondina nähdään Daniel Craig ja muissa merkittävissä rooleissa on Olga Kurylenko, Judi Dench sekä Mathieu Amalric.
Brittiläisen salaisen palvelun MI6:n agentti James Bond (Daniel Craig) joutuu selvittämään mikä järjestö on onnistautunut ujuttaumaan myös heidän talonsa sisälle, sillä Bondin esihenkilön M:n (Judi Dench) läheinen henkivartijakin paljastuu kaksoisagentiksi. Asioita selvittäessään hän pääsee myös luonnonsuojelujärjestön johtajan jäljille jolla on likaisia bisneksiä Boliviassa.
Wikipedian tietojen mukaan Quantum of Solace jatkaa Casino Royale -elokuvan tarinaa. En sitä tiennyt kun aloitin tätä elokuvaa katsomaan, mutta useaan otteeseen juonessa tunnuttiin viittaavan asioihin joita aikaisemmin on tapahtunut joten pystyin sen myös katsojana arvelemaan että tämä on luultavasti jonkinlaista jatkoa johonkin muuhun aikaisempaan nähtyyn Bond-seikkailuun.
Koska en ole Casino Royalea nähnyt, katselukokemus hieman kärsi tämän vuoksi juonen osalta, sillä aivan kaikki ei tuntunut aukenevan ilman jonkinlaista pohjatietoa aiemmista tapahtumista. Juoni jäi tämän filmin osalta keskinkertaiselle tasolle josta kyllä saa jotain irti, mutta joka ei kuitenkaan herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia.
Kuten aivan liian monet muutkin modernit toimintaelokuvat, myös tämä sortui samanlaiseen ohjaukselliseen tyyliin mikä itselläni lukeutuu hermoille käyvän rasittavan ohjauksen kategoriaan. Nopeiden kohtausten leikkaukset ovat aivan suhteettoman lyhyitä ja niitä lyhyitä leikkauksia näytetään peräjälkeen niin nopealla tahdilla että kokonaisuus kohtauksesta on katsojalle vain järjetön sillisalaatti josta kyllä kontekstinsa vuoksi tietää mitä siinä tapahtuu, mutta josta kohtauksien aikana ei kerkeä monin paikoin saamaan mitään selkoa että kuka teki mitä ja kenelle.
Nopeat leikkaukset eivät ole ainoa huono puoli näissä nopeissa toimintakohtauksissa, sillä näissä usein kamera myös heiluu kohtalaisen paljon joten kohtauksesta saadaan tehtyä mahdollisimman epäselvä. Ehkä tämä olisi helpompaa seurattavaa jos pohjalle joisi puoli pannullista vahvaa kahvia ja pari energiajuomaa päälle, mutta ilman kehon ulkopuolisia vireystilaa nostattavia aineita tämänkaltainen ohjaustyyli ei toimi lainkaan ainakaan allekirjoittaneelle.
Rasittavat piirteet kameratyöskentelyssä ei valitettavasti jää tähän, sillä myös rauhallisissa kohtauksissa suositaan monin paikoin jatkuvasti liikkeessä olevaa kameraa ilman että se tuottaa katsojalle mitään lisäarvoa. Tarkoitan siis sitä, että jos henkilöt ovat vaikkapa paikallaan niin siitäkin huolimatta kameraa liikutellaan heidän ympärillään ilman että mitään uutta informaatiota sen kautta välittyy katsojalle kohtauksesta. Taustalta ei tule esimerkiksi näkyviin henkilöä joka on olennainen osa kohtausta ja joka nähdään vain kameran kuvakulman pyörittelyn takia, joten tällaisenaan kameran pyörittely tuntuu vain tarpeettomalta itseistarkoitukselliselta liikkeen luomiselta joka on omiaan luomaan turhauttavan levotonta tunnelmaa kokonaisuuteen.
Yksi piirre mistä en erityisemmin perusta tämän tyylilajin elokuvissa on kliseisyys joka ei ole lainkaan uskottavaa tasoa. Tässä tapauksessa James Bondia vastassa on välillä korkean kaliiberin vastustajia, mutta heistä ei ole käytännössä minkäänlaista vastusta hänelle. Vihollisten ammunta on yhtä luokatonta kuin Storm Troopereiden räiskintä Star Warseissa, heillä on selkeä ylivoima mutta Bond onnistuu aina karkoittamaan heidät perästään kuin vettä vain.
Tietenkin tämä on yleistä tämän tyylilajin elokuville, mutta jotenkin se ei itselleni kauhean hyvin toimi. Jos vastassa olisi vähemmän korkean tason osaajia, esimerkiksi perus rikollisia tai rivipoliiseja niin se olisi edes jotenkin toimivampi konsepti kuin se, että vastassa on eliittijoukot joiden kyvyt ovat häpeällisen huonot.
Oli tässä elokuvassa hyvääkin. Räjähdykset olivat asiallisen näköisiä eikä näyttelytyöstäkään ole valittamista eli se oli tasaisen varmaa Hollywood-tason suorittamittamista. Musiikit, ääniefektit, valaistukset ja muut vastaavat tekniset asiat ovat myöskin mallikkaasti hoidettuja kuten ison budjetin elokuvalta osaa odottaakkin.
Quantum of Solace on sanalla sanoen huono elokuva. Kyllä se jossain määrin viihdyttää, mutta huonon ohjauksensa takia se aivan liian usein käy turhauttamaan mikä syö katsojakokemusta tarpeettoman paljon.
Leave a Reply