Tulinappi pohjaan ja ääntä päin
Jo pidemmän aikaa Steamin kirjastossani pyörinyt Platypus päätyi vihdoin viimein testipenkkiin. Platypus on suhteellisen vanha peli, sillä se on julkaistu jo vuoden 2004 puolella. Kehitystyö on tehty Idigiconin toimesta ja julkaistusta on ollut vastaamassa KISS ltd.
Pelityylillisesti Platypus on erittäin suoraviivainen Shoot-em-up jossa järkeä ei paljoa tarvita, mutta refleksejä sitäkin enemmän.
Laagi ja vainaa
Platypuksen ideana on lentää viimeisellä F27 Platypus -nimisellä avaruusaluksella ja puolustaa Mungolan planeettaa Colossatropisilaisilta.
Colossatropilaiset ovat päättäneet tulla Mungolaan, sillä heidän oma kaupunkinsa ilma on savuista ja täynnä myrkyllisiä kemikaaleja. Näinpä heidän johtajansa ovat aivoituksissaan päätyneet helpoimpana ratkaisuna lähteä valtaamaan Mungolan saadakseen lisää tilaa.
Platypuksella lennellessä pelikenttä rullailee verkkaisesti eteenpäin ja erisorttisia vähemmän hyvää tahtoa omaavia aluksia lentelee vastaan. Viholliset voi eliminoida tulittamalla niitä niin pitkään kunnes ne tuhoutuvat, tai vaihtoehtoisesti niiden voi antaa lentää ohitse ja jättää ne eloon. Käytännön tasolla kumpaakin näitä tavoista tulee käytettyä, sillä vihollisia sikiää näytölle nopeammin kuin jäniksiä kesähelteellä.
Haastetta peliin luo myös viholliset jotka lentävät näytölle pelaajan takaa. Osa vihollisista osaa myös ampumisen jalon taidon, joten ammusten väistely lisää tarvetta nopeille reflekseille.
Omaa kivaa vaiko kaverille kanssa?
Platypusta voi pelata yksin tai kaksin. Pelaamiseen voi käyttää näppäimistöä, hiirtä tai joystickiä. Itse pelailin tätä aluksi hiirellä, mutta koska hiiren kanssa oli ongelmia liikkuvuudessa, ryhdyin nakuttelemaan tätä näppäimistöllä. Kontrollit ovat erittäin helpot. Nuolilla liikutaan ja Ctrl-näppäimellä ammutaan. Tästä ei paljoa kontrollit enää helpommaksi käy.
Mikäli tätä haluaa pelata kaksinpelinä, on yhtä aikaa näytöllä molemmat alukset. Toki yksinkin pelatessa hiirellä voi ottaa lisäksi toisen aluksen jolla pitää vain Ctrl-näppäintä pohjassa ja tuhoaa sillä samalla mahdollisimman monta vihollista.
Pelin edetessä pitkin kenttää löytyy vihollisia ammuttua toisinaan tähtiä, joita päin lentämällä saa käyttöönsä oletusasetta tehokkaampia tuhovälineitä. Näissä aseissa on kuitenkin aikaraja, jonka kuluttua pelaaja palaa takaisin oletusaseeseensa.
Erisorttiset aseet antavat mukavaa vaihtelua peliin. Asearsenaalissa nähdään ainakin nopeammin luoteja sylkevä ase, kaari joka tuhoaa leveältä alueelta vihollisia, kohtalaisen tehokkaita raketteja sekä myös useampaan eri suuntaan ammuksia ampuva ase.
Vaikeuksien kautta tappioon
Tekniseltä puoleltaan Platypus on pääsääntöisesti toimiva peli, mutta rasittavia ongelmiakin löytyy.
Hiiren ohjaamisessa ilmeni ihmeellistä lagittamista, eikä sillä aina päässyt siirtymään näytön oikeaan laitaan asti. Tämän vuoksi jouduin pelaamaan tätä enimmäkseen näppäimistöllä. Ohjattavuus on näppäimistöllä hyvä ja toimiva, mutta silti hiirellä tällaista olisi paljon mielyttävämpää pelata koska voisi väistöliikkeet tehdä merkittävästi nopeammin kuin näppäimistöllä.
Harmillista kyllä, Steam-versiossa ei toiminut Steamin overlay eikä siitä saanut otettua myöskään kuvankaappauksia F12-näppäimellä. Arvostelua varten otetut kuvankaappaukset on otettu pelin aikana kuvatusta videosta. Myös näytön päivitys tuntui olevan toisinaan sangen lagista, mutta onneksi ei niin lagista että sen takia olisi pelannut huonommin kuin muutoin.
Kiitosta pelille täytyy antaa sen mukavan rennosta grafiikasta ja miellyttävästä soundtrackista joita oli ilo kuunnella pelaamisen ohessa.
Pelilliseltä näkökulmaltaan eniten tuskastumista itselleni aiheutti kuitenkin suhteettoman korkea vaikeustaso, jopa sen ollessa helpoimmalla tasolla. Toki ongelma ratkeaa sillä että opettelen itse vain pelaamaan paremmin, mutta jotenkin motivaatiota pelaamisesta syö se, että helpoimmalla tasollakaan ei pääse toisen levelin alkupään kenttiä lävitse, vaan aina kuolee samoihin kohtiin.
Peli tarjoaa continue-vaihtoehtoa muutaman kerran helpoimmalla tasolla, mutta tästäkään huolimatta en päässyt edes toisen levelin loppupään kenttiin. Kaikkiaan leveleitä on tarjolla neljä (tai viisi, en päässyt loppuun saakka), jonka sisällä jokaisessa on useampia kenttiä.
Kokeilemisen arvoinen
Vaikkakin Platypuksessa on muutamia rasittavuuksia ja vaikeustaso on suhteettoman vaikea tätä peligenreä vähemmän pelaaville (tai ainakin itselleni), on Platypus silti kokemisen arvoinen peli.
Se on yksinkertainen oppia, mutta vaikea hallita. Sen musiikit ovat mukavaa kuunneltavaa, ja jostain syystä pelissä on viehätysvoimaa joka laittaa koettamaan peliä toisenkin kerran vaikka edellisella kerralla jo kerkesi ärsyyntymään että aina kuoli samassa kohtaa.
Jos shoot-em-upit kiinnostavat, on tämä kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.
Kehuttavaa
- Helppo oppia, vaikea hallita
- Sangen mukavat musiikit
Moitittavaa
- Vaikeustaso suhteettoman vaikea helpollakin tasolla
- Bugaamista hiiriohjauksessa
Leave a Reply