Kävinpä tänään kirjastossa ja tuli lainattua sieltä useampiakin runokirjoja joista ensimmäiseksi tuli luettua Bo Carpelan “Uudet runot” -niminen teos. Kirjassa oli sivuja 94 + sisällysluettelot ja muut härpäkkeet. Toki kirjassa on yhtä monta sivua vieläkin, duh.
Lyhyesti arvioiden, kirjan sisältämät runot eivät pääosin olleet itseäni juuri mitenkään koskettavia tai puhuttelevia. Muutamia hienoja runoja omaan makuunikin kyllä oli mukana, joten tiedä vaikka joskus Bo Carpelan muitakin teoksia tulisi luettua. Ei siis mikään maata järisyttävä teos ollut omaan makuuni, mutta kuitenkin sellainen että ei maailma kaatuisi vaikka lukisi tämän toisenkin kerran. Lue tai et, et paljoa menetä kummassakaan tapauksessa.
Laitetaan tähän loppuun vielä tämän kirjan runoista eniten itseäni puhutellut runo joka kantoi nimeä Tähdenlento.
Tähdenlento
Kuun jouselta irtoaa
nuoli
kirkkaan taivaan syvyyteen
Toivoitko jotain?
Enemmän valoa
inhimillistä avaruutta
kätesi lämpöä
Leave a Reply