Matka Puolaan, päivä 7

Tämän blogipostauksen kuvat ovat Puolasta eikä viimeiseltä reissupäivältä.

Puolan reissun viimeinen matkapäivä oli eilen ja se kulki Tallinnalta hotellilta Vantaan Koivukylään omalle asunolleni. Herätys oli kello seitsemältä josta siirryimme lähes samantien hotellin alakertaan aamupalalle hakemaan hieman reissun viimeiseen puristukseen tarvittavaa energiaa. Aamupala oli täälläkin hyvä ja täyttävä ja sillä pärjäsi hyvin siihen saakka että oli kotiin ehtinyt palaamaan ja pääsi viereiseen kebappilaan aterialle.

Hotellilta lähdimme hyvissä ajoin, noin puolen yhdeksän maissa. Siitä sitten suunnistimme kohden satamaa ja onneksi sinne kohtalaisen nopeasti löysimme vaikkakin hieman sitä sai etsiä. Tallinnassa odottelimme satamassa siihen saakka että laivalle pääsi. Lähtöselvityksissä piti olla kello 11 ja aikaisemmin sinne jo pääsi eteenpäin. Satama oli täälläkin sekava ja kävin kyselemässä joltain työntekijältä että minnekä siellä siis pitää autonsa kanssa ajaa kun opasteita oli vähän siellä sun täällä. Onneksi ohjeita irtosi ja pääsimme odottamaan laivaan pääsyä.

Laivamatka meni normaalisti ilman ihmeitä, eli käytännössä kahvia ryystäen ja istuskellen ravintolassa. Kävin jossain vaiheessa ostamassa myös oluita laivalta, pääsääntöisesti sellaisia joita en Suomessa ole nähnyt myytävän. Harmillisesti liettualaisia oluita en bongaillut enkä latvialaisiakaan joten täytynee joskus lähteä asioikseen liettuasta tai latviasta hakemaan erilaisia paikallisia oluita sillä ajomatka kumpaankin maahan on sellainen että päivässä sinne rullailee ja kerkeää luultavasti vielä illaksi takaisin niin halutessaan.

Kaiken kaikkiaan matka oli mukava. Oli ilahduttavaa että päähänpistona saamani idea lähteä Puolaan tuli toteutettua ja matka meni leppoisasti. Aikaisemmin elämässäni olen käynyt vain Ruotsissa (jossa myös asunut n. 5 kk), Virossa ja sielläkin vain Tallinnassa, Norjassa ja aivan penskana Portugalissa joten kerralla tuli uusia maita kolme lisää. Reittimme kulki siis Viron, Latvian ja Liettuan läpi kohden Puolaa ja takaisin joten uusia maita pääsi näkemään kerralla useita. Kaiken lisäksi autolla kun matkan heitti näki myös paremmin mitä maissa oikeasti tapahtuu isojen alueiden ulkopuolella joista saa aivan erilaista kuvaa maasta kuin pelkän ison kaupungin meininkiä katsellessa.

Matkan varrelta monia asioita jäi muistoksi mutta päällisin puolin ensimmäisenä mieleen nousee ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus eri maissa, Liettuan tasainen maa jossa peltoa riittää vaikka muille jakaa ja jossa tie on pitkää ja tasaista, Puolan pienet kylät joita tuntui riittävän useita ja ne tuntuivat elinvoimaisilta, kaikissa maissa monet kirkot, Liettuan Jeesus-tyttö, navigaattorin opasteet erirtyisesti Puolassa, ajokulttuuri eri maissa, tyylikkäät hotellit, edulliset hintatasot ja maahanmuuttajien määrä.

Puolassa navigointi jäi erityisesti mieleen sillä opasteet olivat tasoa ”Jatka suoraan tiellä Aleja Stanow Zjednoczonych” ja heti perään opaste että pitäisi kääntyä toiselle tielle jonka nimi on myös tautisen pitkä ja jossa on aivan järjetön määrä konsonantteja jolloin suomalaisittain oli hieman huvittunut olo että jos tuosta pitäisi selvää saada niin hieno juttu hermannit. Onneksi sentään monessa paikassa tiellä oli myös ihmisten ymmärrettävät numerot joita pystyi käyttämään apunaan suunnistuksessa ja toki navigaattori näytti visuaalisesti myös minne pitää kääntyä.

Ihmisten ystävällisyydestä jäi mieleen mm. se että jossain pienemmässä kylässä ollessamme jokin mies huomasi että olemme aivan kartalta pihalla ruokalistan kanssa että mitähän nämä ovat ja hän itse tarjosi apuaan ja osasi suositella meille paikallista evästä englanniksi puhuen. Varsin ystävällistä toimintaa. Samoin ihmisiltä kun kysyi sai neuvoja jos he osasivat englantia.

Hotelleista jäi mieleen erityisesti miten suuria vaihteluita eri hotellien välillä oli. Siinä missä toisista löytyi ravintola jossa oli hyvä käydä syömässä reissupäivän päätteeksi ei toisissa ollut moisia tarjolla lainkaan. Samoin eri paikoissa englannin kieli sujui respassa merkittävästi paremmin kuin toisissa ja myös hotellien tarjoamat muutkin lisäpalvelut olivat varsin erilaisia vaikkakin meidän tapauksessamme turhia. Esim. Liettuassa Vilnius Grand Resortissa olisi ollut bussikyytejä kaupungille ja henkilökunta olisi avustanut ilmeisesti tarvittaessa myös puheluissa jos olisi jotain tarvinnut esim. varata kaupungilta jne. Käytännössä mitä enemmän paikasta maksoi sitä siistimmäksi paikka kävi, parempia palveluita löytyi ja enemmän tuli luksuksen tuntua joka välittyi myös paikan henkilökunnan olemuksesta.

Maahanmuuttajien määrä – tai oikeastaan niiden vähyys Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa oli silmiinpistävää sillä selkeästi eri kulttuurista tulevia maahanmuuttajia näkyi kaikissa maissa yhteensä vähemmän kuin mitä normaalina päivänä näkee Helsingistä keskustasta töistä tultua kotiin. Käytännössä jo pelkästään Koivukylän juna-asemalta kun kävelee normaalina päivänä kotiin näkee enemmän maahanmuuttajia kuin koko reissulla näissä maissa yhteensä näki koko viikon aikana. Tämä oli jotenkin yllätävä havainto.

Sitten tietenkin se olennaisin kysymys mitä moni on jo varmasti pohtinut, oliko Puolassa sitten kauniimpaa väestöä kuin muualla euroopassa? Kuten aiemmin voi lukea en ole euroopassa paljoa käynyt, mutta jos arvioidaan niistä maista joissa olen käynyt eli Suomi, Ruotsi, Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola on vastaus…

Yleisesti naisväestön (myös miesten, toki) olemus oli varsin erilainen verrattuna Suomeen. Siinä missä Suomessa tulee lähes joka päivä vastaan ”Arvaa sukupuoli” -tyypin edustajia ei muissa maissa moiseen ilmiöön juurikaan törmännyt. Merkittävästi silmiin pisti myös ihmisten hoikempi olemus sukupuoleen katsomatta.

Naisten pukeutuminen näissä maissa oli ainakin hyvillä keleillä merkittävästi feminiinisempää ja yleisesti klassisesti naiselliseksi miellettyjen tyylien mukaista kuin Suomessa. Hameita ja mekkoja oli todella monella yllään ja silmiinpistävästi merkittävästi enemmän kuin kotimaassamme, vaikka toki täälläkin samanlaista pukeutumista näkee. Lyhyesti sanoen naiset näyttivät ja vaikuttivat olemukseltaan naisellisemmalta kuin Suomessa ja olivat keskimäärin useammin oman subjektiivisen arvioni ja makuni mukaan kauniimpia. Toki tämä ei ollut ainoastaan Puolan ominaisuus sillä myös Liettuassa tuli useammankin kerran vastaan merkittävästi viehättävämmän näköisiä naissukupuolen edustajia kuin mitä Suomessa yleensä näkee.

Eipä siinä, kyllä miehetkin vaikuttivat erityisesti Latviassa ja Liettuassa varsin erilaiselta kuin suomalaiset miehet. Lähes jokainen mies näytti stereotyyppiseltä vodkan latkijalta jolla on potentiaalia olla mafioso tai mafioson poika ja olemus oli sellainen että jos päätään menee aukomaan niin järven pohjasta löytää itsensä betonikenkien kanssa. Väki oli kuitenkin ystävällistä eli ulkoisesta habituksesta syntyvä mielikuva ei tarkoita että paikalliset Igorit olisivat oikeasti mitään mafiosoja vaikka sellainen mielikuva syntyikin.

Kilometrejä auton mittariin tuli tasan 2395 joten ihan hyvät määrät autollakin pääsi rälläilemään. Paljosta ajosta huolimatta (tai juuri siksi) tuli fiilis että tekisi mieli taas ajella autopelejä sillä ajaminen on varsin mukavaa ja rentouttavaa toimintaa, myös Liettuan ja Latvian ajokuluttuurissa. Siinä missä alkumatkasta näiden maiden ajokulttuurit hämmensi huomasi takaisin tultuaan että siihen kerkesi jo tottumaan ja sitä piti paljon parempana kuin pikkutarkkaa mittarin kyyläämistä ylinopeuden välttämiseksi omassa kotimaassamme. Nopeuksia ei niin tarkkaan ihmiset pitäneet vaan mentiin kutakuinkin sinne päin -tyylillä ja myös poliisit vetivät 70 km/h alueella yli 80 km/h kaikkien muiden ajajien tyyliin.

Ajokulttuuri oli varsin rempseä ja railakas ja siinä missä Suomessa olisi ajatellut ”Mikä hullu tuossa on taas ohittamassa tuollaisessa paikassa” oli Latvian ja Liettuan puolella moisista fiilis ”normipäivä” ja näki että muutkin joustivat aina tällaisissa paikoissa. Toki Liettuassa oli paljon leveää tietä ja kaistaviivojen ulkopuolelle mahtui väistämään varsin hyvin, mutta myös kapeammilla teilä näki paljon ohituksia jotka menivät sujuvasti mutta jotka Suomessa olisi aiheuttanut ihmisillä kiihdyttämistä että ohi ei pääse ja perään tööttäilyä. Kiintoisa ajokulttuuri yhtä kaikki.

Kaikkinensa reissu oli siis hyvä ja siltä jäi paljon hyviä muistoja. Lähiviikkoina varmaankin tulen postaamaan useampia postauksia joissa on pelkkiä valokuvia reissun varrelta vähän sieltä sun täältä joista näkee paremmin eri maiden maisemia.