Haluatteko tietää mikä on luksusta? Minäpä kerron. Se kun on kävellyt yli 19.000 askelmaa (yli 14 km) päivän aikana ja tulee hotellille lepäämään. Se. Se on luksusta. Ai että jalkani kiittävät kun saavat olla vain eivätkä joudu tänään enää kannattelemaan massaani päällänsä. Viimeiset parisataa metriä tuli vielä tarvottua kunnon vesisateen läpi ukkosen antaessa tahtiaan joten hotellille pääsy ja märkien vaatteiden viskaaminen yltä teki kyllä hyvää. Ukkonen jyrisee ulkona suhteellisen kovasti vielä tätä kirjoittaessakin.
Aamu alkoi tänään itselläni kello kuuden maissa ilman kellon sointia. Pyöriskelin tunnin tai jotain kunnes lähdin suihkuun. Siitä sitten kaverikin vähitellen heräili ja lähdimme alas aamupalalle. Aamupala oli perus toimiva, leipää, jogurttia, paistettuja kananmunia, nakkeja yms. Aamupalan jälkeen siirryimme takaisin hotellihuoneelle josta oli tarkoitus vähitellen siirtyä kaupungille. Kuitenkin lepäillessä hetken sängyllä tuli uni uudemman kerran joten tunnin tai jotain vielä nukuin ennen kuin lähdimme kaupungille.
Tämän päivän agendana oli löytää ns. keskustaa, Praha 1 -aluetta. Luulisimme ainakin sen olevan keskusta ja sinne löydettyämme sellaiset fiililkset siitä myös tuli. Luultavasti se siis oli keskusta. Paremmin tietävät voivat heittää kommenttia jos olemme olleet jossain ihan muualla kuin keskustassa 😀
Pyöriskelimme vanhan kaupungin puolella vailla suuntaa ja päämäärää, aivan kuin linnun poikaset jotka ovat eksyneet emostaan. Onneksi oma päämäärätön pyörimisemme ei johtanut toisten ruokalautaselle päätymiseen kuten linnuilla on vaarana käydä. Yhtä kaikki, vanhaa kaupungin puolta tuli pyörittyä suurin osa päivästä.
Arkkitehtuuri vanhan kaupungin puolella oli kaunista. Kahviloita, kuppiloita, sekatavarakauppoja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä mahtui alueelle kiitettävät määrät ja silminnähden turisteiksi tunnistettavia kuvien ottajia riitti vaikka muille jakaa. Olisi kiintoisaa tietää mitähän paikalliset mahtavat ajatella kaltaisistamme turisteista jotka tulevat kameroiden kanssa paikalle ja räpsivät menemään aivan kuin eivät olisi ennen kaupunkia nähneet. Eipä siinä, mukava on kuvata ja nähdä paikkoja.
Ilahduttavasti suomalaisia turisteja emme ole nähneet kuin kerran. Havaitsimme että kaupungissa on Sex machines museum eli seksivälineiden museo joten täytyihän se käydä katsomassa ovatko ennen ihmiset olleet vain kilttejä ja siveellisiä kuten haluaisin menneitä aikoja romantisoivana uskoa. Aina toisinaan kuulee väittämiä ja kauhisteluita ihmisiltä siitä kuinka nykyaikana ihmisillä on vain seksi mielessä ja kuinka se on ihmiskunnan tuhon edellä. Sanotaan vaikka näin että tämänkaltaisessa museossa kyllä saisi moni tämänkaltainen ihminen “hieman” perspektiiviä siitä että ei ole mitään uutta alla auringon tämänkään asian saralta.
Laitteita oli kyllä vaikka sun minkälaisia ja ne suurin osa oli selkeästi suunnattu naisille. Olihan siellä toki mukana myös miehille suunniteltuja laitteita, mutta fiilispohjaisesti arvioiden tuntui että 80 % esillä olleista keksinnöistä olisi ollut naisille. Museossa kiinnittyi huomio myös siihen että vierailijoita oli aina teini-ikäisistä jo elämänsä ehtoopuolelle asti oleviin vanhuksiin. Täällä myös oli se ainoa paikka missä olemme tähän mennessä suomalaisia turisteja tavanneet, kuinkas muuten 😀
Jossain vaiheessa päivää kävimme vanhan kaupungin puolella syömässä. Löysimme varsin viihtyisän oloisen ravintolan ja sieltä tilasin itselleni jonkinlaisen pihvin. Hyvää ja täyttävää eikä palvelussakaan mitään valittamista. Onneksi täälläkin pärjää monessa paikassa englannilla ja ruokalistatkin on monesti myös englanniksi (ainakin turistirysissä) joten turistina ei joudu summassa ruokalistalta valitsemaan asioita ilman mitään havaintoa mitä sieltä olisi tulossa.
Täällä ilmeisesti on jonkinlainen tippauskulttuuri joissain paikoissa. Ravintolassa tarjoilija kysyi haluanko antaa tippiä, sanoi että sitä ei tarvitse antaa mutta saa antaa. Kysyin miten yleensä on tapana, kuinka paljon. Hän sanoi että 10 % joten annoin 15 % aterian loppusummasta. Parempi kai se on vähän antaa enemmän kuin tavallisesti tapana on, sen verran pienistä summista suomalaisittain on kuitenkin kyse mutta toisessa maassa sen merkitys on isompi.
Täällä on tullut havaittua myös se, että jos kaksi ihmistä ottaa ruokaa samaan aikaan ja pyytää laskun, lasku molemmista menee oletuksena laskun pyytäjälle ellei pyydä että erikseen maksetaan. Jo muutamassa paikassa näin on käynyt joten ilmeisesti se on yleisempikin tapa.
Lisäksi mielenkiintoinen piirre on tullut havaittua myös olutta tilatessa. Kun tilaa oluen (tai ostaa oluen ruoan kanssa) on useammassa paikassa kysytty aivan kuin varmistuksena että haluanko ainoastaan yhden. En tiedä johtuuko se siitä että olen aina ollut kaverin kanssa tilaamassa ja normaalisti tilataan kummallekin samalla kertaa, siitä että normaalisti ihmiset ottavat kerralla useamman vai siitä että näytän suomalaiselta jolle tsekkiläinen olut maistuu. Mene tiedä, yllättävältä se on kuitenkin tuntunut.
Löysimme jossain vaiheessa vanhalta puolelta pois ja uudemmalle puolelle. Siellä sitten kävimme ostamassa myös Helsingistäkin löytyvästä ketjukaupasta New Yorkerista hieman käyttövaatteita. Lisäksi pyörimme aikamme koettaen etsiä USB-C-kovalevyä jotta saisin GoPron videot otettua talteen, mutta emme löytäneet moista mistään keskustan liikkestä. Ei voi mitään.
Jossain vaiheessa kävimme myös kahvittelemassa ja ottamassa leivosta yms. Tuntui hyvältä päästä lepuuttamaan jalkoja ja kiskomaan nesteitä. Paljosta kävelystä ja hikoilusta kertonee myös se että join kyseisessä ravintolassa 0.5 litran oluen, 0.5 litraa kahvia ja noin kolme tai neljä desiä vettä eikä edes ollut hankalaa saada mahtumaan niitä. Vessassakaan ei ole tarvinnut ravata vaikka lisäksi on vesipulloja pari tullut ryystettyä joten voinee sanoa että nesteytystä olisi kaivannut ilmeisesti vielä lisääkin. Pitänee jatkossa koettaa kuljettaa mukana isompia vesipulloja jotta ei ainakaan nestehukkaa saa.
Paluu hotellille tapahtui metrolla. Metro tulee noin kilometrin päähän majapaikastamme joten vielä oli hieman kävelyä jäljellä. Matkalla pysähdyimme jo tutuksi tulleeseen Albert-markettiin ostamaan hotellille vielä juotavaa. Kaupassa ollessa sitten iski hillitön sadekuuro ja ukkonen ja jäimme hetkeksi aikaa odottamaan sateen laantumista kaupan pihalla olevaan katokseen. Koska sade ei näyttänyt loppuvan mutta kuitenkin hidastui päätimme jatkaa sateen läpi kohden hotellia.
Hotellille pääsimme joskus seitsemän jälkeen Tsekin aikaa. Siitä sitten märät vaatteet pois yltä ja tätä kirjoittamaan. Siinäpä tämä ilta sitten on mennytkin. Nyt kello on 20:26 paikallista aikaa. Täytynee katsoa josko päivällä on tullut yhtään tolkullista videota nauhoitettua joista saisi editoitua lyhyttä koostetta tämän päivän tapahtumista myös videomuotoisena.
Sikäli mikäli vielä ette huomanneet niin päivitin eilisen postauksen ja laitoin siihen linkin YouTubeen jossa on video eilisen tapahtumista. Toisin kuin YouTube-videoni normaalisti on nämä matkavideot puhuttu suomeksi joten mikäli kiinnostaa käydä kuuntelemassa eilisen horinoita niin tsekatkaa eilinen postaus 🙂
Huomiseen!
https://youtu.be/mQ5SJWomls4
Leave a Reply