Saksalaisen Uerige Obergärige Hausbrauerei -panimon DoppelSticke Altbier on 8.5 % vahvuinen erikoisolut jota myydään Alkon erikoisvalikoiman tuotteena. Katkeroaineita on 67.0 EBU ja kantavierrettä on 23.2 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).
Ulkoisesti pullon olemus on maltillisen hillitty ja suhteellisen neutraali. Mielenkiintoisesti oluen korkki erottuu tyyliltään valtavirrasta sillä siinä ei käytetä normaalia kruunukorkkia.
Olutpullon aukaistua ja sen tuoksua etsiessä yllättyy hieman sen mietoudesta jota saa melkein jo etsimällä etsiä. Kun tuoksun löytää on se kuitenkin raikkaampi kuin mitä ennakkoon olisin odottanut, aavistuksen kepeämpään ja raikkaaseen lageriin kallistuvaa sorttia kuin tummempaa vivahdetta jota odotin löytäväni. Tuopissakaan tuoksu ei käy dominoivaksi vaan säilyy hennon mietona seuralaisena halki oluen nautinnan.
Tuoppiin kaadettaessa DoppelSticke Altbier vaahtoaa runsaasti mutta ei hallitsemattomasti joten maltilla ja vakaalla kädellä ei ylikuohumisesta tarvitse murehtia. Väriltään olut on kastanjanruskea.
Suuntuma on miellyttävän pehmeä ja täyteläinen. Siitä erottaa suklaista olemusta siinä missä yrttisyyttäkin. Makukentta on miellyttävä ja tasapainoinen ja se on selkeästi tummaan sävyyn suuntautuva kokemus. Miellyttävä olut jota voi mieluusti nauttia toisenkin kerran mikäli erikoisvalikoiman tuotteena se ei katoa saatavista.
Musiikkina tämän kanssa menee sopivan tummissa vesissä virtaavat poljennot, mm. Elderwind – Волшебство природы tai Sorrow Plagues – Relinquish.
Tämänkertainen illallinen on tavalliseen tapaan yksinkertainen ja helppo valmistaa, kuinkas muuten. Ateriaksi valmistui paistetut nuudelit graavilohella jonka nautin punaviinin kera.
Paistoin ensin paistinpannulla sipulia ja herkkusieniä sekä muutaman tuoreen pavun rypsiöljyssä. Samaan aikaan keitin vedenkeittimellä vettä, heitin nuudelit kattilaan mausteineen päivineen (käytin lihan makua) ja kaadoin vettä muutaman desin päälle, jonka jälkeen jätin ne imeytymään kattilaan kannen alle.
Näiden valmistumisen aikana oli aikaa nostella muutama siivu graavilohta lautaselle sekä päälle siivu brie-juustoa.
Kun sipuli, sienet ja pavut olivat sopivasti lämminneet nostin ne pois pannulta ja laitoin valmiiksi lautaselle. Tyhjentyneelle pannulle tuli kipattua kattilasta nuudelit paistumaan.
Nuudeleiden paistuttua fiilispohjaisesti arvioiden sopivan kauan nostelin annoksen nuudeleita lautaselle ja jossain vaiheessa heitin myös siivun tomaattia antamaan raikkautta aterian tasapainoksi.
Uusi kuukausi on jälleen alkanut ja toukokuu on jäänyt vain muistoksi eletystä elämästä. Blogissani on ollut tapana kirjoittaa kuukauden lopussa tai seuraavan kuukauden alussa kuukausikatsaus mitä olen tehnyt joten jatketaan yhä tällä linjalla.
Toukokuu meni töitä tehden varsin tavalliseen tapaan parin aikaisemman kuukauden tavoin, eli olin 100 % etätyössä ja tein työpäiväni kotoani käsin. Tietenkin mahdollista olisi lähteä muuallekin töitä tekemään, mutta kotona on kuitenkin helpompaa olla ja tehdä töitä kun ympäristö on tuttu ja työhön optimaalinen.
Kotona töitä tehdessä on kannettavan tietokoneen näytön lisänä myös isompi näyttö sekä musiikin kuuntelua varten on asialliset kaiuttimet, joten työn tekeminen on kotoa käsin mukavaa. Lisäksi 2019 syyskuussa Ikeasta hankkimani työtuoli on osoittautunut pitkien päivienkin aikana hyväksi, joten mikäpäs tässä töitä tehdessä.
Seurakunnat ovat yhä olleet kiinni joten seurakuntaelämä on pysynyt yhä Internetin kautta tapahtuvana aktiviteettina. Jumalanpalveluksia on tullut katseltua YouTubesta ja Zoom-ohjelmiston välityksellä on seurakuntalaisten kanssa tullut osallistuttua raamatturyhmään. Myös pienemmällä porukalla on tullut pidettyä rukoushetkiä, joten seurakuntaelämä onneksi ei ole jäänyt yhteiskunnan poikkeusolosuhteissa pois elämästä.
Musiikin soittamisen osalta taakse jäänyt kuukausi oli todella hyvä. Soitin ja lauloin merkittävästi tavallista enemmän ja sain tarpeeksi rohkeutta jakaa myös soittoani ja lauluani useammin Instagrammin stooreihin. Joskus vain täytyy uskaltaa mikäli haluaa kehittyä eteenpäin. Soittipa tai lauloipa miten hyvin tai huonosti tahansa on aina ihmisiä joiden mielestä se kuulostaa kamalalta, mutta jos sen takia tai muuten epäonnistumisen pelon vuoksi omaa kehitystään jää liiaksi rajoittamaan ei koskaan voi kasvaa ja kehittyä täyteen potentiaaliinsa.
Ainoana miinuspuolena soittamisessa on ollut pianossa alkanut ongelma koskettimien toiminnan kanssa. Muutamat koskettimet eivät tahdo toimia aina oikein ja ääni katoaa kokonaan näistä painaessa. Kuitenkin hetken päästä kosketin tuottaa normaalisti äänen joten jotain erikoista siinä on ollut. Soitin tästä myyjäfirmalle ja he osasivat kertoa että yksittäisiä samanlaisia tapauksia tässä Kawai CN37:ssa on ilmennyt aikaisemminkin. Sovimme että tuote tullaan hakemaan huoltoon kunhan korjauksessa tarvittava osa sinne saapuu.
Valokuvailureissulla Korsossa löytyi kaatunut puu
Soittamisen ja laulamisen lisäksi myös valokuvaamista tuli harrastettua enemmän tai vähemmän. Kuitenkin sen verran enemmän että asioikseen kuvausreissukin tuli tehtyä kaverin kanssa Korson metsikössä. Kuvaaminen on ollut mukavaa ja paperille niiden tulostaminen on tuottanut yhä paljon iloa elämään.
Paperille mahdollisimman laadukkaiden valokuvien tulostamisessa olen aikaisemmin käyttänyt ensisijaisesti Canon Pixma Pro 100s -tulostinta (lue täältä), mutta jostain syystä olen saanut sen menemään siihen kuntoon että kuviin on tullut ns. banding-effektiä joka omilla tulostimen vaatimuskriteereilläni on niin häiritsevä että en sitä pysty katselemaan lainkaan. Käytännössä syynä ongelmaan on luultavasti ollut itse täytettyjen värien vääränlainen täyttö tai huonot tarvikesäiliöt.
Aikani ongelmaa ihmeteltyäni, tulosteltuani paljon testitulosteita ja testattua vielä alkuperäisillä Canonin väreillä ja tehtyäni monet puhdistukset. syväpuhdistukset sekä telojen puhdistukset päätin lopulta antaa asian olla ja hankin tilalle kuun loppuvaiheilla uuden tulostimen, Canon Pixma Pro 10s:n. Kirjoitan tästä jonakin päivänä tänne blogiini kunhan aikaa on sopivasti.
Toukokuu on ollut elämässä yleisestikin ottaen myös henkisen ja hengellisen kasvun aikaa. Olen lueskellut kirjaa “Tunne lukkosi”, käsitellyt joitain vanhoja elämäni asioita analysoiden ja paperille kirjoittaen mitkä meni pieleen ja mitä voin jatkossa elämässä tehdä toisin jotta en enää samanlaisia virheitä tee – aina on tilaa uudenlaisille virheille :D. On helpompaa tehdä itsetutkiskelua kun asiat ovat jo etäisiä eikä aiheuta samanlaisia tunnereaktioita jotka voivat sokaista tutkiskelua.
Lisäksi on ihmisenä kasvanut muutenkin elämässään jo näkemään monia asioita toisenlaisistakin perspektiiveistä joka helpottaa ymmärtämään omia ja toisten virheitä neutraalimmin ja objektiivisemmin. Ei elämässä koetut ongelmat ole yleensä kuitenkaan niitä ongelmia ja haasteita, vaan se miten niitä käsittelee, mitä niistä oppii tai mitä niistä on ollut oppimatta. Ihmisen elämä on matka jossa iän myötä kasvaa – tai ainakin toivon mukaan kasvaa – näkemään omat ja muut sekä itsensä ja muiden teot oikeassa perspektiivissä ja mittakaavassa.
Viime kuussa myös hengellisessä elämässä olen kokenut selkeää kasvua ja vahvistunut uskossani. Menneisyyden asioita tutkiessa koin eräänä iltana unille mennessäni että haluan lukea jostain syystä Raamatun sanoma -vihkosta päivän tutkiskelun aiheen vaikka en ollut sitä vihkoa korona-tilanteen aikana tutkinut lainkaan.
Tavallisesti iltaisin olen katsellut vain tabletilla YouTubea ennen nukkumaan käymistä, mutta tuona iltana koin kuitenkin selkeää vetoa siihen että haluan jostain syystä lukea sen päivän kohdan. Selasin kyseistä vihkoa ja etsiessäni päivän kohtaa en sitä kuitenkaan löytänyt vaan törmäsin täysin erilaiseen tekstiin joka käsitteli juuri sitä asiaa mitä itsekin elämässäni olin käsitellyt parhaillaan lähipäivinä. Pyhän Hengen johdatus on ihmeellinen ja uskoa vahvistava asia ja tuolla hetkellä koin selkeästi johdatusta asian kanssa 🙂
Hengellisen ja henkisen kasvun lisäksi elämään on mahtunut tietenkin myös varsin arkista ja maanläheistä menoa myöskin. Kaverini Itä-Suomesta tuli käymään ja myöhemmin viime kuussa myös toinen kaverini samalta suunnalta tuli myös pyörähtämään. On mukava kun poikkeuksellisinakin aikoina ihmisiä tulee edes jonkin verran nähtyä.
Elokuvien katselu oli aika vähäistä, ainoastaan 20 elokuvaa viime kuussa tuli nähtyä mutta onneksi monta hyvää sinne sekaan mahtui.
Kaikkiaan taakse jäänyt kuukausi oli hyvä ja elämääni parempaan suuntaan vienyt kuukausi. Tästä on siis hyvä jatkaa alkaneeseen kesäkuuhun täydellä tarmolla odottaen sitä mitä suurta ja ihmeellistä tähän kuukauteen mahtuu. Ja jos ei suurta ja ihmeellistä niin onhan se tavallinen arkikin jo suuri ja ihmeellinen asia 🙂
The Breakfast Club (IMDB) on vuonna 1985 julkaistu komediallisia vivahteita sisältävä draamaelokuva jonka on ohjannut John Hughes. Pääosarooleissa nähdään Molly Ringwald, Ally Sheedy, Judd Nelson, Emilio Estevez sekä Anthony Michael Hall.
Tarina kertoo viidestä täysin erilaisesta taustasta tulevasta nuoresta jotka joutuvat viettämää yhdessä lauantain jälki-istunnossa. Yksi pojista on koulun kovis, toinen nörtti ja kolmas urheilija kun taas tyttöjen puolella roolit hakeutuvat koulun suosittuun prinsessaan ja koulun erikoiseen friikkiin.
Oppilaat saavat tehtäväkseen kirjoittaa esseen siitä millaisia he kuvittelevat omasta mielestään olevansa. Vaikka kasvatukselliseksi tarkoitetun esseen kirjoittamisesta ei tahdokaan tulla mitään, kasvavat nuoret kuitenkin näkemään kuinka jokaisen erilaisuuden pinnan alle mahtuu samanlaisuutta erilaisuutta enemmän.
The Breakfast Clubia on tituuleerattu toisinaan jopa klassikoksi ja itsenikin on helppoa yhtyä tämänkaltaiseen tulokseen. Vaikka elokuvan julkaisusta tulee pian 35 vuotta on se silti säilynyt ajankohtaisena vielä vuoteen 2020 saakka. Ympäröivä maailma ja kulttuuri on muuttunut paljon väliin jääneiden vuosien varrella, mutta silti elokuvan kantavana voimana toimivat henkilöhahmot, heidän ongelmansa ja niiden kohtaamiset eivät ole kadonneet maailmasta minnekään.
John Bender (Judd Nelson)
Jokaisen päähenkilön luonne on karrikoitu esimerkki omasta yhteiskuntaluokastaan samalla tapaa kuin heidän ongelmansa ja niiden juurisyyt. Tämä on piirre joka voi helposti tuntua häiritsevän kliseiseltä, mutta omaan makuuni tässä tapauksessa valittu tyyli toimi hyvin sillä se antaa katsojalle nopeammin mahdollisuuden rakentaa henkilöhahmojen kuvan mielessään ilman tarvetta tarpeettoman laajaa selittämistä joka veisi elokuvan painopisteen toisille urille.
Pidin elokuvassa jo heti alkukohtauksesta missä päähenkilöitä näytetään yksi kerrallaan paikalle saapuvaksi. Mitään ei liiaksi korostettu, mutta katsojalle syntyy silti mielikuva jo ensimetreiltä nuorten ja heidän vanhempiensa välisestä dynamiikasta joka auttaa peilaamaan hahmojen luonteita heti alusta saakka tätä taustaa vasten. Tämä oli tapa mistä monen elokuvantekijän olisi syytä ottaa oppia.
Varsinainen kasvutarina jokaisen hahmon osalta on toimivasti toteutettu. Vaikka päähenkilöitä on useita ei pakka pääse leviämään missään vaiheessa vaan jokainen hahmoista rakentuu tasaisen varmasti kautta elokuvan.
Lopulta jokainen nuorista saa huomata että loppujen lopuksi kukaan ei olekaan niin erilainen kuin päälle päin näyttää. Jokaisella on omat huolensa ja murheensa eikä kenelläkään heistä ole lopulta senkaltaista ymmärtäjää jota he kaipaisivat elämäänsä.
Fix Hellas on kreikkalaisen Olympiakí Zythopoiían panimon vaalea 5 % vahvuinen lager. Oluen alkuperäinen panimo on ollut nimeltään Fix jonka vuoksi oluen nimessä vielä kulkee kyseinen nimi mukana vaikka panimo on vaihtunutkin. Historiatietoja oluesta löytää Wikipedian artikkelista siitä kiinnostuneille (katso täältä). Fix Hellasia myydään hyvin varustelluissa marketeissa.
Pullosta oluesta löytää aavistuksen tunkkaisen tuoksun, joka tuopissakaan ei nosta esiin kepeää ja raikasta pohjaolemustaan täyteen potentiaaliinsa. Tuoppiin kaataminen sujuu helposti eikä olut vaahtoa juuri nimeksikään. Pinnalle kaataessa muodostunut ohut vaahto katoaa sieltä myös pois ennen kuin olutta pääsee edes nauttimaan. Kuparinen väri on silmää miellyttävä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen hakeutuen jo kuitenkin täyteläisyyden reunamaille. Maku on hienoisesti pistävä ja raikkaan ensituntuman jälkeen hieman kallistuu väljemmille vesille. Ei missään nimessä väljäksi, mutta raikkauden huuma vaihtuu suussa kuitenkin pian jo turvallisen tuttavuuden vakioituneille vesille. Helposti nautittava juomakelpoinen olut.
Musiikkina tämän kanssa menee kepeä iloinen pop-musiikki, mm. Ally Brooke – No good for me tai Mabel – Mad Love.
