Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Kuukausikatsaus elokuuhun

    Onnellinen Mini-mies. Kiitos Erelle kuvasta!

    Kuukausi vaihtui elokuusta syyskuuhun joten perinteitä kunnioittaen on aika kirjoittaa lyhyt kuukausikatsaus. Kuukauden ajalle mahtui hieman tavallisuudesta poikkeaviakin tapahtumia kuten täältä blogista on voinut jo lukeakin, mutta muuten on menty varsin tutuissa kuvioissa.

    Yhtenä suurena asiana oli auton vaihto Toyota Corollasta Mini Cooperiin. Nyt muutamana päivänä sillä pärräilleenä voin todeta että ensikokemukset ovat olleet varsin miellyttävät, Mini Cooper on ollut käytössä varsin sympaattinen kulkupeli.

    Viime kuun puolella koin myös artistiurallani merkittävimmän ja itselleni suurimman sekä tärkeimmän saavutukseni sillä löysin netistä videon missä joku soittaa oikealla pianolla meikäläisen säveltämän kappaleen. Kyseessä on siis artistinimelläni Painless Destiny julkaistu kappale Purity joka löytyy levyltä Autumn. Chino-nimeä kantavan pianistin soittamana kappaleen löytää Bilibilistä ja ainakin tietokoneella tuon videon pystyin katsomaan. Kiitos hänelle tästä!

    Frendit on loistava sarja

    Kymmenen elokuvaa kerkesin viime kuussa katsomaan ja Frendit TV-sarjaa tuli myös katsottua luultavasti noin tuotantokaudellinen. Pelaamista en sitä vastoin kerennyt paljoa harrastamaan lukuunottamatta Counter-Striken pelailua sekä jonkin verran NES Classic Minillä (tästä vekottimesta on tulossa ensi viikolla tänne postaus).

    Pääsääntöisesti elokuu meni tavalliseen tapaan töitä tehden, kavereita nähden ja toki blogia kirjoitellen. Pitkästä aikaa tuli nähtyä myös kaveriani joka on Venäjällä lähetystyössä ja käy harvoin Suomessa. Oli todella mukava päästä näkemään häntäkin pitkästä aikaa 🙂 Yhden toisen kaverin kanssa tuli myös pyörähdettyä etsimässä lähelläni sijaitsevia geokätköjä joten jotain uutta ja ihmeellistäkin kerkesi näkemään.

    Monihuoneäänijärjestelmää tuli viritettyä paremmaksi ja myös akustointilevyjä tuli olohuoneen seinille hankittua parantamaan hifistelykokemuksia. Laitan näistä erillisen postauksen lähiviikkoina kunhan kerkeän laittamaan ne paremmin seinälle. Alussa käytin teippiä mutta levyn pohjamateriaali on sellaista että kovin tiukasti ne ei pysy paikallaan joten otin ne vielä alas seiniltä jotta ei tipahda kenenkään niskaan elokuvia katsoessa.

    Joitain kukkasia näkyi pihalla

    Viikonloppureissu tuli heitettyä myös kotiseuduille Itä-Suomeen ja kuten täältä blogistakin saattoi lukea ei paluumatka mennyt täysin putkeen sillä rengas hajosi matkalla. Alkuperäisessä blogipostauksessa kirjoitin siitä että vakuutusyhtiö ei korvannut rengasrikosta aiheutuneita kustannuksia vaan tämä jäi itseni maksettavaksi. Tilanne sai kuitenkin erilaisen käänteen ja vakuutusyhtiöni korvasikin tämän tapahtuman sillä hinausauto joutui tulemaan paikalle ja sen vuoksi tämä hyvitettiinkin. Tämä oli varsin ilahduttava juttu sillä siinä säästyi satoja euroja rahaa itseltäni. Kiitos Ifille tästä!

    Kokonaisuutena elokuu oli hyvä kuukausi joten hyvillä mielin on helppoa jatkaa alkanutta syyskuuta. Mukavaa kuukautta kaikille! 🙂

  • Leffalauantai: Jurassic Park III

    Jurassic Park III on Joe Johnstonin ohjaama toiminnallinen seikkailuelokuva vuodelta 2001. Johnstonin muita tunnettuja ohjauksia on mm. Jumanji vuodelta 1995 sekä Captain America: The First Avenger vuodelta 2011. Pääosarooleissa nähdään Sam Neill, William H. Macy, Téa Leoni sekä Trevor Morgan.

    Jurassic Parkin kolmannessa elokuvassa tapahtumapaikkana on Isla Sorna, saari jossa dinosauruksia vaeltaa vapaana eläen omaa elämäänsä. Ensimmäisestä Jurassic Park -elokuvasta tuttu arkeologi Dr. Alan Grant (Sam Neill) kohtaa rikkaan pariskunnan jonka kanssa tehtävä sopimus antaa toivoa siitä että normaaleja arkeologisia töitä voidaan jatkaa hyvän taloudellisen diilin myötä. Pariskunta pyytää Grantin oppaaksi kun he lentävät lentokoneella sen ylitse katselemaan dinosauruksia.

    Matkan aikana selviää että pariskunta ei ole aivan totuudessa täysin pysynyt ja ainoana tarkoituksena ei olekaan mennä turvallisesti yläilmoista ihastelemaan esihistoriallisten eläinten elämää. Pian matkaseurue onkin jo maan kamaralla etsimässä kadonnutta poikaa Ericiä (Trevor Morgan) dinosaurusten asuttamalla maalla.

    Siinä missä Steven Spielbergin ohjaama ensimmäinen Jurassic Park vuodelta 1993 oli monessa mielessä mullistava elokuva omana aikanaan ei samaa voi enää sanoa Jurassic Park III:sta. Dinosauruksia oli jo nähty muutamaan otteeseen eikä kolmannessa osassa aikaisemmat osat nähneelle katsojalle enää tule samanlaista haltioitunutta uutuuden viehätystä nähdessä valtavien dinosaurusten temmellystä telluksella. Tästä huolimatta dinosaurukset olivat tässäkin osassa varsin ilahduttavaa katsottavaa ja niissä oli tyyliä.

    Jurassic Park III:n juoni on kohtalaisen tasapaksu eikä tätä elokuvaa katsoessa kannata lähteä etsimään mitään mestarillista käsikirjoitusta. Kuitenkin se on tarpeeksi uskottava antaakseen selityksen ja syyn juonen tapahtumille joka on aivan tarpeeksi tämän tyylilajin tuotokselle, sillä joskus on mukava vain katsoa elokuvaa joka nojaa puhtaasti viihteelliseen antiin tyylikkäällä toteutuksella pyrkimättä olemaan elämää suurempaa taidetta.

    Ohjauksellinen puoli oli Johnstonilla toimivaa tasoa. Tapahtumat on selkeitä ja helposti seurattavia, juonessa on helppoa pysyä, kohtauksien tunnelma pysyy hyvin kasassa järkevästi toteutetuilla leikkauksilla ja musiikit tukevat elokuvan tunnelmaa hyvin.

    Kokonaisuutena Jurassic Park III on kepeää viihdettä ja se toimii hyvin niinä hetkinä kun haluaa vain istahtaa perus toimivan toimintaelokuvan ääreen ilman että tarvitsee sen suuremmin vaivaa nähdä ymmärtääkseen mitä tarinassa tapahtuu.

    Se ei tarjoa katsojalleen monipuolista tarinaa eikä herätä syvällistä pohdintaa mistä kaikessa oli kyse. Sen sijaan se nojaa puhtaasti dinosauruksiin ja niiden luomaan viihdearvoon. Ja mikä parasta, tämä toimii hyvin.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 256 525 annettuun ääneen”]5,9/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Perlenbacher premium lager

    Perlenbacher premium lager

    Perlenbacher Premium Lager on LIDL-myymälöissä myytävää lageria jonka alkoholitilavuus on 5.3 %. Tarkemmin tietoja en netistä tästäkään LIDL-oluesta löytänyt joten kyseessä on sen suhteen varsin tusinalager joita myydään ulos volyymit edellä.

    Ulkoasunsa osalta tölkki on tavallisen bulkkiloluen näköinen eli sellainen mikä on omiaan luomaan myös mielikuvaa kohtalaisen halvasta oluesta. Onneksi ei ole olutta tölkkiin katsominen, kuten vanha sanonta kuuluu.

    Olut on tuoksultaan suhteellisen mieto eikä sitä kovin selkeästi erota ellei tuoksua erityisesti etsi. Perus miellyttävä lagerin tuoksu kuitekin sieltä etsittyä löytyy. Värinsä osalta kyseessä on tavallinen kohtalaisen kauniin värinen olut. Suutuntuma on melko kepeä ja kesäinen. Maku on lageriksi kohtalaisen kirpeähkö, silti myös raikas mutta kohtalaisen mieto kokonaistunnelmaltaan.

    Ilahduttavasti tämä toimi itselleni varsin hyvin perusbisseksi ja se toimii mukavasti vaihtoehdoksi kotimaisille Karhuille ja Koffeille. Esimerkiksi saunassa käydessä tämä on helppoa kuvitella seuralaiseksi.

    Musiikiksi sopii mm. Hellacopters – By the grace of God sekä The Queens of Stone Age – No one knows

  • Ruokapaikat: Marmara Pizza Service (Tuusula)

    Kinkku, salami, ananas ja aurajuusto oli tuttuun tapaan täytteinä

    Tuusulassa osoitteessa Koskenmäenpolku 1 sijaitseva Marmara Pizza Service päätyi tämänkertaisen ruokapaikkatestin kohteeksi. Kyseessä on kohtalaisen perinteinen kebab-pizzeria jossa valikoimat on normaalit pizzat, kebapit ja salaatit. Firmalla ei näyttäisi olevan nettisivuja muita kuin Pizza-Onlinen kautta joten sitä kautta valikoimaa voi halutessaan käydä katsomassa.

    Ulkoa päin paikka näyttää perus siistiltä, eli sellaiselta että sinne uskaltaa mennä syömään. Sisältä paikka vaikutti hieman siistimmältä kuin moni vastaavanlainen kebab-ravintola joita olen lähiaikoina käynyt testailemassa eli hieman viihtyisämpi sisustuksellisesti.

    Tilaaminen oli perinteisen suoraviivaista. Tiskille tuli lampsittua, sanottua mitä tilaan ja sen jälkeen mennään pöytään istumaan ja odotetaan että tilaus tulee pöytään. Kauaa ei tilausta joutunut odottamaan ja pian jo pääsikin pizzan syöntiin.

    Sisustus oli hieman viihtyisämpi kuin monissa samantyylisissä paikoissa.

    Valintani oli tuttuun tapaan pizza vapaavalintaisilla täytteillä ja täytteiksi valikoitui perinteiset kinkku, salami, ananas sekä aurajuusto. Pizza oli omaan makuuni hyvä, siinä oli kokoa sopivasti että sillä nälän sai pois mutta ei ähkyä ja makuakin löytyi eli pizza ei ollut ainoastaan täyttävä mutta mauton kuten toisinaan tulee vastaan joissain paikoissa.

    Paikan palvelu oli tavallista tasoa, eli ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Hintatasokaan ei yllättänyt vaan hintataso liikkui normaalissa noin 10 euron hintaluokassa. Esimerkiksi fantasiapizza neljällä täytteellä näyttäisi olevan Pizza Onlinestä hintoja katsoessa 9,90 eur ja taisi olla paikan päällä samat hinnat – ainakaan kovin suuria poikkeuksia ei ollut.

    Pizzeria ulkoa

    Kokonaisuutena Marmara Pizza Service Tuusulassa oli omassa ravintolatyypissään toimiva paikka jossa voin mielelläni syödä toisenkin kerran mikäli jostain syystä Tuusulassa olen liikkumassa enkä ole uutta ruokapaikkaa lähdössä testaamaan.

    Hinta-laatu suhde oli toimiva, palvelu oli tavallista tasoa jossa ei ollut mitään valittamista ja mukavana lisänä paikassa oli hieman viihtyisämpi miljöö kuin monissa muissa vastaavan ravintolatyypin ravintoloissa.

  • Auto meni vaihtoon

    Mini Cooper

    Kuten eilisestä postauksestani voi lukea oli viikonlopun autoreissulla epäonnea matkassa renkaan pamahtaessa kotimatkalla. Kuitenkin ajatuksenani oli jo ennen reissua että matkan jälkeen myyn autoni pois ja tänään oli sopivasti aikaa moiselle operaatiolle.

    Lähdin tänään aamusta tarjoamaan autoliikkeille autoani, mutta koska kyseessä oli hyvin paljon ajettu auto (yli 450.000 km) jossa oli moottorin vikavalo palamassa, yksi rengas eri sarjaa ja katsastus tulossa heti ensi kuussa oli arvattavaa että suuria summia autosta ei saa ainakaan liikkeessä. Käytettynä netissä samaa ikähaarukkaa olevat vastaavat autot näyttivät olevan 750 eur – 1500 eur haarukassa pääosin ja merkittävästi vähemmillä kilometrimäärillä joten muutamaa satasta enempää ei olisi autosta saanut liikkeeseen myytäessä.

    Yksityiselle myyminen oli poissuljettu vaihtoehto sillä arvostan omaa aikaani enkä jaksa renkaanpotkijoita jotka tulevat arpomaan että no olisko vai eikö se olis, onkohan autossa ollut kissoja, koiria, kanoja tai hamstereita, onko omistaja tai joku joskus polttanut tupakkaa, harrastanut takapenkillä tuhmia, onko eturenkaiden pultit valmistettu intiassa lapsityövoimalla tai kuka-ties-mitä joten mieluummin halusin myydä autoni autoliikkeelle suoraan jotka eivät jää kyselemään täysin tarpeettomia vaan osaavat sanoa suoraan että ottavatko autoa vaiko eivät.

    Kuitenkin toisessa autoliikkeessä käydessäni ja autoa sinne tarjotessa oli puhetta että ostaessa voidaan antaa noin pari sataa tai vaihdossa voidaan hyvittää hieman enemmän (vaihdokkikohtaisesti) joten kävin katselemassa pihassa olevan tarjonnan. Pihassa oli ainoastaan yksi kaunis auto joka sitten matkaani tarttui kun kauppakirjat saatiin tehtyä joka tietenkin on blogipostauksen alussa näkyvä Mini Cooper vuosimallia 2002.

    Kilometrejä mittarissa oli kohtalaisen vähän, 179 250 km. Monia aiemmasssa autossani olleita perusominaisuuksia tästä ei valitettavasti löydy, eli ajotietokone ja ilmastointi loistavat poissaolollaan. Ajotietokonetta mietin että se olisi kyllä hyvä olla, mutta jälkeenpäin mietittynä edellisessä autossanikaan sitä käytin vain muutaman kerran vuoden aikana tarkistaakseni keskikulutuksen joten sinänsä lopputuloksen kannalta menetys ei ole niin suuri. Ilmastointi olisi ollut kyllä mukavampi lisä, mutta tyydyin silti tähänkin jotta sain Minin alle.

    En tiedä miksi, mutta Mini Cooperit ovat jollain kierolla tapaa itseäni kiehtovia autoja olleet jo pitkään. Esimerkiksi monissa autopeleissä tykkään pärräillä Mini Cooperilla (toki S-sarjalaisilla mitä tämä ei ole) vaikka tehokkaampiakin olisi tarjolla joten jotain näissä on mikä itselleni kolahtaa.

    Annoin vanhan autoni liikkeeseen siis vaihdossa jonka jälkeen hintaa jäi vielä 3900 euroa. Koska autoliikkeellä oli tarjota tolkullinen osamaksusopimus päädyin sitten myynnin sijasta vaihtoon. Sieltä sitten ajoin kotio ja illasta kävin tänään vielä kaverini kanssa ajamassa tällä Keravalla ja Tuusulassa koeajolla joten sen vuoksi tämän päivän blogipostaus on hieman myöhemmässä kuin tavallisesti.

    Ensituntumat ovat positiiviset, ajotuntuma on hyvä ja radion ja CD-soittimen äänenlaatu ilahdutti todella paljon. Äänentoisto oli varsin miellyttävää kuunneltavaa joka on aina itselleni iso plussa sillä nautin ajaessa musiikin kuuntelusta enkä jaksa huonon kuuloista äänentoistoa omassa autossani kovin kauaa.

    Laitetaan tähän vielä loppuun lisää valokuvia autosta eri puolilta.