Kaverini Jyväskylästä oli käymässä muutaman päivän. Hän oli innostunut geokätköilystä joten lähdin itsekin mukaan kameran kanssa vaikka itse en geokätköilyä olekaan harrastanut. Oli ihan mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea täältä aivan lähialueilta löytyy.
Muutaman kätkön kävin mukana katsomassa ja siellä metsiköitä kuvaillen, seuraavana päivänä en kuitenkaan jaksanut lähteä töiden jälkeen pihalle enää pyörimään.
Mielenkiintoisen oloinen harrastus yhtä kaikki, varmasti sitä kautta tulisi löydettyä aivan uusia alueita enemmäkin kun nytkin jo näki uudenlaisia metsiköitä ja lätäköitä. Saapa nähdä josko tulee itsekin koetettua joskus.
Mikäli geokätköily ei ole tuttua, tarkoittaa se siis jonkinmoista “aarteenmetsästystä”. Siinä siis etsitään kätköjä ohjeiden perusteella. Käytännössä kännykälle saatavissa ohjelmissa on kartalle merkattu paikka mistä kätkö löytyy, jonkinlainen kuvaus siitä että onko kätkö iso vai pieni yms. Löydettyä kätkön sitten merkitään sieltä löytyvään vihkoon/lappuun oma nimi ja päivämäärä josta kätkön tekijä sitten voi vahvistaa että kyseinen henkilö oikeasti on kätköllä käynyt.
Kätköt voivat olla helposti löydettäviä, vaikeasti löydettäviä tai siltä-ja-väliltä. Ohjelmassa kerrotaan kuitenkin etukäteen onko kätkö millainen jotta ei aivan summassa joudu menemään kauas korpeen vain havaitakseen että etsinnässä on 10 cm kokoinen purkki jossain havukasan alla ja sitä saa etsiä tunteja. Toinen etsimämme löytyi helposti (paikalle saavuttua alle 3 min sisällä) mutta toista etsittiin varmaankin yli 10 minuuttia.
Geokätköilystä löytää googlaamalla lisää tietoja sekä mm. https://geokätköt.fi sivulta.
Jokin aika takaperin sain vihdoin aikaiseksi siirtyä DVD-elokuvien osalta leffojen rippaamiseen koneelle. Omistan yli 1000 DVD-elokuvaa joten on sanomattakin selvää että aivan hetkessä tällaista määrää ei tule levyiltä kopioitua koneelle, mutta vähitellen.
Pääasiallisena motivaattorina moiseen operaatioon on helpompi käytettävyys, halutun elokuvan tai sarjan nopeampi löytäminen verrattuna levyhyllyn pläräämiseen sekä naarmuisten levyjen ongelman poistuminen – leffa ei siis jää kesken katselun ainakaan siksi että levyssä on naarmuja. Samoin isona etuna on arvosteluissa käytettävien kuvien ottamisen helppous sillä kelaaminen koneella olevassa tiedostossa on paljon nopeampaa kuin fyysisellä levyllä kohdasta toiseen hyppiminen. Samoin voin ottaa kuvankaappaukset vaikka iPadilla ja kirjoittaa leffa-arvostelunkin sillä suoraan sillä enää ei ole tarvetta saada DVD-asemaa kiinni vain jotta voin ottaa kuvankaappauksia arvosteluihin.
Lisäksi tähän tulee myös siisteysaspekti asunnossa kuvioon mukaan sillä sitä mukaa kun olen leffat ripannut voin laittaa ne pahvilaatikkoon ja viedä alakerran häkkivarastoon. Leffoista ei ole siis aikomusta luopua ja ne saavat olla varastossa siihen asti kunnes teetätän nykyiseen asuntoon optimaalisemmilla mitoilla olevia DVD-hyllyjä tai sitten vain vaihtoehtoisesti jätän ne häkkivarastoon pahvilaatikoihin varmuuskopioiksi.
Yksi DVD-hylly itselläni on jo entuudestaan mutta mahdollisesti jossain vaiheessa hankin käytävällä olevien kaappien viereen uuden hyllyn kunhan ensin olen saanut heivattua siinä nykyisin olevan irtonaisen kaapin pois. Jotta saan heivattua sen kaapin pois pitää ensin ripata siellä olevat leffat koneelle jonka jälkeen vähitellen kaapin tyhjennyttyä voin viedä koko kaapin häkkivarastoon tai myydä pois jos joku sen ostaa. Saapa nähdä, mutta asia ei ole kuitenkaan seuraavan kuukauden aikana aktiivisesti mielessä sillä tekemistä riittää jotta elokuvat saa kovalevylle siirrettyä.
Mutta entä se laillisuus?
Laillisuusaspekti hieman myös mietitytti, mutta Suomen lainsäädännön mukaan teosten yksityinen kopiointi on sallittua. Kuitenkin jotta laki ei olisi liian selkeä on siinä aivan käsittämättömän typerästi jätetty sijaa subjektiiviselle tulkinnalle kopiosuojausten osalta. Tehokasta kopiosuojausta ei saa ohittaa kopiontia varten, mutta ei kuitenkaan kerrota mikä on tehokas ja miten se määritellään ja kenen toimesta. Muutama elokuva jota olen koettanut kopioida ei ole kopioitunut joten teen tulkinnan että nämä menee tähän tehokkaan suokauksen kategoriaan ja ne mitkä kopioituvat ilman säätämisiä ovat niitä joiden kopiosuojaus ei ole tehokas.
Henkilökohtaisesti kyseinen lainsäädännön epäselvä subjektiivinen määrittely lähinnä vituttaa, sillä koskaan ei voi tietää mikä kenenkin lain säätäjän mielestä on tehokas suojaus. Yleisellä tasolla tehokas suojaus on täysin absurdi käsite sillä se mikä oli 10, 20 tai vaikkapa 50 vuotta sitten tehokasta suojausta saattaa olla nykyään kaikkea muuta kuin tehokasta.
Jos kirjoitan tekstin jonka vedän ROT13-enkoodauksella toiseen muotoon, onko se tehokas suojaus? Ehkä keskivertoihmiselle, mutta entä tietokoneelle tai aiheeseen perehtyneelle? Mikä ja kuka sen määrittää, tekniset ihmiset, kryptografiasta perillä olevat ammattilaiset vai satunnainen ihminen jolle jo ATK ja Internet tuntuvat lähinnä noituudelta ja avaruuden henkivalloilta saadulta teknologialta?
Lain pitäisi olla hyvin selkeä, sillä epäselvät subjektiiviset määritykset antaa liikaa mahdollisuuksia lainsäätäjien mielivallalle. Nykyinen lainsäädäntö asian tiimoilta toimii ainoastaan hyvänä esimerkkinä siitä mitä kaikkea järjettömiä päätöksiä yhteiskunnassa saadaan aikaiseksi kun aiheesta teknisesti täysin pihalla olleet päättäjät ovat säätäneet lakeja ymmärtämättä aiheesta enempää kuin sika satelliitista.
Vampires joka tunnetaan myös nimellä John Carpenter’s Vampires (IMDB) on vuonna 1998 julkaistu vampyyrikauhuelokuva. Sen on ohjannut John Carpenter ja pääosarooleissa nähdään James Woods, Daniel Baldwin, Thomas Ian Griffith sekä Sheryl Lee.
Elokuvan juonessa kerrotaan vampyyrinmetsästäjistä jotka tapettuaan pesällisen vampyyreitä joutuvat kohtaamaan rivivampyyriä vaarallisemman Valekin. Ryhmä on juhlimassa onnistunutta metsästysreissuaan kun Valek saapuu ovelle ja alkaa teurastamaan metsästäjiä ja kaikkia muita paikalla olleita juhlijoita. Vampyyrinmetsästäjien ryhmän pomo Jack Crow (James Woods) apulaisensa Anthony Montoyan (Daniel Baldwin) kanssa onnistuvat pakenemaan teurastusta ja he ottavat myös parkkipaikalta mukaansa Katrinan (Sheryl Lee) jota Valek on jo purrut mutta joka vielä ei kuitenkaan ole muuntunut vampyyriksi. Heidän onnistuu paeta Valekilta ja alkaa suunnittelemaan iskua häntä vastaan.
Matkan aikana selviää että Valek havittelee Berziersin mustaa ristiä, reliikkiä jonka avulla oikeanlaisen rituaalin saattelemana vampyyrit saisivat mahdollisuuden elää ja kulkea myös päivänvalossa. Selviää myös että kyseinen risti on ollut merkittävässä roolissa Valekin syntyyn sillä hän on ollut aikaisemmin pappi jossa uskottiin olleeen demoneita ja josta epäonnistuneen eksorsismin seurauksena tuli ensimmäinen vampyyri.
Jan Valek (Thomas Ian Griffith)
Vampiresissa on hyvällä tavalla onnistuttu luomaan erilainen mutta silti kiinnostava ja toimiva näkemys ensimmäisen vampyyrin synnystä. Tästä huolimatta lähes kaikki perinteiset tutut ja turvalliset lajityypin ominaispiirteet on säilytetty – elokuvassa on teräviä kulmahampaita, veren imemistä, alastomuutta, auringon valolle allergisuutta, seivästyksiä sekä merkittävässä osassa olevaa kristinuskon symboliikkaa.
Mielenkiintoisesta juonesta ja perinteitä kunnioittavista elementeistään huolimatta Vampires ei valitettavasti lunasta kaikkea sitä potentiaalia mitä sillä on ollut käsissään. Kiinnostava juoni menettää merkitystään turhauttavan mitäänsanomattomilla henkilöhahmoillaan ja teennäisen tuntuisella näyttelytyöllä. Hahmoista puuttuu syvyys ja aitouden tuntu ja roolihahmojen persoonat jäävät yhtä etäiseksi kuin haaveet lottovoitosta lauantai-iltana.
Esimerkiksi tiimin johtajasta Jackista luodaan kuvaa bad assina jonka kärsivällisyyttä ei kannata lähteä koettamaan, sillä siinä missä vampyyrit saavat hänen toimestaan seiväästä saavat poikkiteloin astuvat ihmiset luuvitosesta. Henkilöhahmo voisi kliseisyydestään huolimatta olla toimivakin, mutta valitettavasti yliampuvalla ja muutoin teennäiseltä tuntuvalla näyttelyllä hahmosta jää mieleen ainoastaan kepeää myötähäpeää aiheuttava tahaton komiikka.
Keskellä Anthony (Daniel Baldwin) ja oikeassa laidassa Jack (James Woods)
Siinä missä hahmot ja roolisuoritukset jättävät toivomisen varaa on onneksi elokuvan ohjaus merkittävästi onnistuneempaa tasoa. Tunnelmaltaan elokuva on tyylikäs, sen visuaalinen ilme on toimiva ja kaikki peruselementit siinä on kohdallaan. Kamerakulmien käyttö on hyvää ja monipuolista menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin ja kohtausten ja leikkausten pituudet on tasapainoisia ja tukevat hyvin kohtauksen tunnelmaa.
Kokonaisuutena John Carpenter’s Vampires on ihan mukiinmenevä vaikkakin keskinkertainen vampyyrielokuva josta kyseisestä lajityypistä pitävät löytävät varmasti positiivistakin sanottavaa. Mikäli vampyyrielokuvat ei iske lainkaan voi tämänkin elokuvan jättää suosiolla katsomatta ellei ole muuten kiinnostunut katsomaan elokuvia ohjauksellisessa mielessä.
Porter nimellä kulkeva Sinebrychoffin valmistama imperial porter on 7.2 % vahvuinen olut jossa katkeroita on 39 EBU ja kantavierrettä 17.5. Ostin tämän kanssa laivalta mutta kaikki maakravutkin voivat oluen käydä noutamassa Alkon valikoimasta.
Pullon aukaistua erottaa tuoksua etsiessä miedosti portereille ominaisen aromin joka ei myöskään tuopista hyppää vahvasti esille. Olut ei vaahtoa juuri nimeksikään kun sen kaataa tuoppiin joten oluen maisteluun pääsee varsin nopeasti.
Tein alussa etikettivirheen ja otin oluen jääkaappikylmänä nautittavaksi ja löysin tietoa että näin ei kuuluisi tehdä. Hieman lämmettyään optimaalisempaan lämpötilaan maku parani ja oluesta erotti enemmän sen luonnetta ja siihen tuli hieman myös miellyttävää pehmeyttä.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, hieman paahteinen sekä perinteikkäästi varsin tummasävyinen mutta ei kuitekaan tunkkainen. Alkoholin maku nousee kohtalaisen selkeästi esiin mutta ei kuitenkaan käy häiritsemään eikä pilaa nautintoa. Harmillisesti kuitenkin jokin pieni häiritsevä pistävän väkevä sivumaku nousi esiin joka hieman vei parasta terää makunautinnosta pois, mutta tästäkin huolimatta oli tämäkin porter juomakelpoinen.
Musiikiksi tämän kanssa sopii hieman tummanpuhuva mutta kepeähkö goottirock, esim. Inkubus Sukkubus – Wytches tai Sisters of Mercy – Lucretia my Reflection.
Tämänkertainen ruokapaikkatestaukseni sijoittui Vantaan Tikkurilassa Tikkuraitti 15:ssa sijaitsevaan Oklahomaan. Käytännössä paikka sijaitsee aivan Prisman vieressä joten sijaintinsa osalta paikka on hyvin löydettävissä.
Sisälle paikkaan astuttua huomaa että Oklahoma on varsin viihtyisä ja tunnelmallinen paikka josta tulee heti fiilis tasokkaammasta ruokapaikasta. Kepeä musiikki soi taustalla sopivan hiljaisella mutta kuitenkin mukavasti tunnelmaa luomassa.
Menin alussa tiskille josta sitten neuvottiin että pöytään voi istua. Pöydän valittuani tuotiin ruokalista josta sitten valikoin ateriakseni Texas Burger -aterian. Ateriavalikoimassa olisi ollut tarjolla pihvejä, leikkeitä, salaatteja ja muitakin vaihtoehtoja mutta koska ensimmäistä kertaa tänne menin valitsin hampurilaisaterian jotta osaan arvioida paikkaa paremmin koska monessa muussakin ravintolassa olen hampurilaisaterian valinnut.
Lähikuva hampurilaisesta
Oklahomalla on ilahduttavasti myös tyylikkään näköiset nettisivut joista löytää tarkemmin ruokalistat ja voi tehdä myös halutessaan pöytävarauksen.
Ruokaa ei joutunut kovin kauaa odottamaan vaikkakin toki hieman enemmän kuin kebab-paikoissa tai muissa pikaisemman aterioinnin paikoissa, mutta kuvien aikaleimojen perusteella n. 20 minuutissa oli ateria jo pöydässä joka on omasta mielestäni ravintolassa aivan normaali odotusaika. Ravintoloihin kuitenkin mennään hakemaan kokonaisvaltaista kokemusta eikä kiireellä hotkaisemaan evästä ääntä kohden. Odotellessa ruokaa oli jo kuitenkin tilaamani olut tuotu pöytään joten kuivin suin ei tarvinnut odotusaikaa viettää.
Ateria oli kokonaisuutena makunsa puolesta hyvää tasoa. Ranskalaiset maistuivat sille mille yleensä ravintoloiden ranskalaiset perunat maistuvat. Hampurilainen oli isokokoinen, siinä oli sopivasti välissä täytteitä ja pihvi oli maukas.
Sioux Pancakes
Ateria oli täyttävä, mutta koska menin tänne syömään vasta noin puolen viiden maissa enkä ollut aamupalan jälkeen syönyt mitään muuta testasin vielä jälkiruoaksi ottaa Sioux Pancakes nimellä olleen jälkiruoan. Siinä tuli jokinmoisia pannukakkuja, pekaanipähkinäjäätelöä, vaahterasiirappia ja marjakompotti.
Jälkiruoka oli niin makunsa kuin ulkoisen näkönsä osalta varsin miellyttävää tasoa. Pidin sen sommittelusta lautasella ja sen sopivasta koosta.
Oklahoman sisustus ja yleistunnelma oli hyvä eli paikka oli rauhallinen ja viihtyisä jossa on ravintolan teemaan sopivasti myös jenkkiläistä tyyliä.
Oklahoman sisustus oli viihtyisä
Palvelu paikassa oli hyvää ja ystävällistä eli sellaista millaista ravintolassa odottaakin palvelutason olevan.
Aterian hintataso on ravintola-aterioiden hintatasoa. Texas Burger -ateria irtosi 19 eurolla ja Sioux Pancakesilla oli hintaa 8 euroa ja puolen litran Karhun nelonen tuopissa maksoi 7,40 euroa. Kokonaishinnaksi siis jäi 34,40 euroa joka on paikan tasoon nähden mielestäni varsin sopiva.
Koknaisuutena Oklahoma jätti positiivisen kokemuksen eli tulen tänne mielellään menemään toisenkin kerran testailemaan pihvejä tai muitakin aterioita. Paikka on siisti ja tunnelmallinen, ateria oli hyvä eikä myöskään palvelusta löytänyt mitään valittamista. Käytännössä siis kyseessä on selkeästi ravintola jossa ruoan lisäksi on myös yleiseen kokonaisviihtyvyteenkin panostettu.
