Viikonloppuna lauantaina tuli pärräiltyä autolla Jyväskylään katsomaan Sonata Sinfonicaa. Kyseessä oli Jyväskylän sinfoniaorkesterin ja Sonata Arctica -yhtyeen laulajan Tony Kakon yhteisesitys missä pääsi kuulemaan Sonata Arctican kappaleita orkesterin kanssa sovitettuna. Kapellimestarina toimi Jukka Myllys.
Kappaleet olivat pääosin uudempaa tuotantoa, mutta vanhemmista kappaleista kuultiin Tallulah sekä Revontulet. Koko settilista on nähtävissä setlist.fm sivustolla.
Omaan makuuni esitys toimi hyvin, vaikkakin olisin kaivannut enemmän myös vanhempia kappaleita. Tämä johtuu tietenkin siitä että vanhempi tuotanto on itselleni kovemmin puhkikulutettua materiaalia, mutta tällaisenaankin esitys oli näkemisen arvoinen.
Itselleni parhaiten toimi kappaleet Juliet, We are what we are, As If the World Wasn’t Ending sekä Revontulet.
The Exorcism of Anna Ecklund joka suomalaisittain kääntyy muotoon Anna Ecklundin manaus on kauhuelokuva vuodelta 2016. Sen on ohjannut Andrew Jones ja sen pääosarooleissa nähdään Lee Bane ja Tiffany Ceri. Niin ohjaaja kuin pääosan näyttelijätkin kaikki olivat allekirjoittaneelle täysin tuntemattomia suuruuksia ja heidän IMDB-sivujaan katsoen mikään elokuva ei aiheuttanut mielikuvaa siitä että olisin niitä entuudestaan nähnyt joten täysin ummikkona elokuvaa pääsi katsomaan.
Elokuva kertoo demonin riivaamasta Anna Ecklundista. Toisin kuin useimmissa näkemissäni manauselokuvissa on tällä kertaa tapaus poikkeava sen suhteen että Annan kohdalla kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta vaan tapaus on jo toinen laatuaan. Annan mies on vienyt hänet nunnaluostariin huomattuaan että kaikki ei ole kohdallaan ja pian sinne sitten saapuukin papit ajamaan perkelettä pihalle.
Juonensa osalta elokuva on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton. Se avaa kyllä katsojalleen tarinaa siitä miksi Saatana haluaa demoninsa menevä Annaan uudemmankin kerran, mutta se jättää silti katsojansa tympääntyneksi juonen tylsyydestä ja merkityksettömyydestä.
Isä Richard Lamont (Lee Bane)
Tarina itsessään on konseptina kiintoisa. Demonit menevät ihmiseen josta ne on kerran jo manattu pihalle ja tulevat takaisin seitsemänkertaiselle voimakkuudella. Harmillisesti tapa millä kiintoisa konsepti puetaan elokuvan vaatteisiin saa tämän teoksen kohdalla kauhun muuttumaan tarkoituksettomaksi komediaksi.
Saatanan riivaama nainen huutelee rivouksia joita lukiessa voisi kuvitella elokuvan olevan lähempänä pornografista materiaalia kuin kauhua – vai mitä pitäisi ajatella repliikeistä “Nussi minua, limanuljaska!”, “Uskoton kullinimijä”, “Ime sitä, runkkari!” tai “Nussi häntä perseeseen!”? Toki repliikit sopivat konseptiin missä saastaisuuden henki vaikuttaa ihmisessä, mutta tässä elokuvassa niiden merkitys aiheuttaa katsoessa tahattomia repeämisiä vaikka tarkoituksena luultavasti on ollut jokin muu lopputulema.
Elokuvassa on tarinassa jotain hyvääkin, sillä siinä on edes jotain yritystä ollut hieman tavallisuudesta poikkeavassa tarinassaan. Aiemmin riivattu nainen tulee riivatuksi uudelleen sekä hänestä ulos ajetut henget löytävät tiensä uuteen kotiin. Sinänsä näistä tulee vahvasti mieleen Raamatun kertomus saastaisesta hengestä joka lähtee ihmisestä mutta palaa takaisin seitsemän vielä pahemman kanssa ja tulevat takaisin asumaan (Evankeliumi Mattuksen mukaan, luku 12, jakeet 43-45). Kuitenkaan se ei onnistu saamaan katsojaansa jännityneeksi saati kauhistuneeksi missään vaiheessa.
Annan kyyneleet vuotavat kuin legendoissa verta itkevillä patsailla
On vaikeaa luetella lyhyesti mitkä kaikki asiat tässä elokuvassa on pielessä, sillä konsepti on kiintoisa mutta siitä on silti onnistuttu tekemään surkuhupaisa kauhuelokuvan irvikuva. Yhtenä syynä tähän näen liian vähäisen taustatarinan avaamisen. Tarinaa ei juurikaan pohjusteta vaan melkoisen pian ollaan jo rupattelemassa miten paha saadaan pihalle ihmispolosta.
Toinen merkittävä huono piirre tässä elokuvassa on valaistus. Kauhuelokuva jossa kuvataan liian paljon itse kohdetta liian kirkkaassa valaistuksessa ja jätetään vähemmän tilaa katsojan omalle tulkinnalle on yleensä melkoisen varma tapa epäonnistua pelon ilmapiirin luonnissa. Useammin se mitä katsoja näkee on omiaan latistamaan kauhuelokuvan tunnelmaa jonka katsoja itse on mielessään rakentanut. Silloinkin kuin kohdetta näytetään on mielenkiintoisempaa jos valaistus on synkkä tai kylmä (kuten elokuvassa Manaaja) ja jättää tilaa katsojan omallekin tulkinnalle. Valitettavasti se tässä elokuvassa ei sitä ollut.
The Exorcism of Anna Ecklund on kauhuelokuva joka ei pelota katsojaansa missään vaiheessa. Se on koominen esitys joka koettaa löytää paikkansa kauhuelokuvien maailmasta sitä kuitenkaan löytämättä. Sen tarina on kiintoisa ja edes hieman poikkeava lajityypistään josta täytyy antaa edes hieman pisteitä, mutta kokonaisuutena elokuva on huono elokuva jonka katsomatta jättämisellä ei paljoa menetä. Kaikille kiinnostuneille elokuva löytyy Netflixistä.
Asahi Super Dry on Asahin panimon valmistamaa 5.2 % vahvuista japanilaista lageria. Alkossa myytävä versio on pantu Italiassa joten on luultavaa että myös Citymarketista ostamani versio on sieltä kotoisin. Oluessa on kantavierrettä 11.2 °P ja katkeroita 23.0 EBU. Lisätietoja löytää Alkon sivuilta.
Oluen aukaistua huomaa että kyseessä on lähes tuoksuton olut eikä tuoppiin kaadettuakaan aromeita juurikaan erota. Vaahtoavuus on vähäistä joten vaahtovuuden ystävien on parempi etsiä vaahtoa kylpyammeen puolelta kuin tuopista johon tämä on huljautettu menemään.
Mausta erottaa varsin hyvin perinteikkään lagerin ominaismaun. Suutuntumaltaan kyseessä on puolitäyteläinen, kepeä ja kuivahko olut. Se ei jätä suuhun juurikaan jälkimakua joten sinänsä sen siemailu on varsin helppoa ja esimerkiksi ruokailun kanssa sopivaa. Kokonaisuutena kyseessä on perus toimiva lager.
Musiikiksi toimii hyvin mm. Bad Religion – American Jesus tai The Offspring – Self esteem.
Tämänkertainen blendaus oli tuttuun tapaan hedelmiä ja marjoja sisältävä juoma. Raaka-aineiksi valikoitu mansikoita, banaani, klementiini, puolikas sitruuna sekä maitoa ja jogurttia.
Aivan pohjimmaiseksi tuli heitettyä mansikat, koska silloin ne ovat suoraan lähimpänä terää ja nopeammin menevät pilkontaan. Sulaneiden mansikoiden kohdalla asialla ei luultavamminkaan olisi merkitystä, mutta jäisissä mansikoissa haluaa että ne on mahdollisimman mössönä juoman seassa eikä niistä tule kokkareita kurkkuun.
Loput ainekset sitten tuli mätettyä sekaan eli banaani paloina, kuorittu klementiini parissa osassa ja sitruunaa lusikalla kauhoen sekaan antamaan hieman lisämakua. Päälle vielä pari desiä maitoa ja noin desi jogurttia niin juoman koostumuksesta ei tule liian laimeaa mutta ei myöskään tarpeettoman sakeaa.
Mansikka antaa mieluisan värin
Tämäkin blendaus oli maukas, raikas ja ravitseva eikä siinä ole kovin paljoa kaloreitakaan. Sitruunasta tulee mukava lisämaku jota kannattaa koettaa mikäli ei ole allerginen sitruunalle. Kovin paljoa sitä kuitenkaan ei kannata heittää koska maku on voimakas, mutta pienen sitruunan puolikas antaa erottuvan lisävivahteen.
MediaLounge SS-01 jalustat ja Polk Audion satelliittikaiuttimet
Koska olen tänä vuonna käyttänyt paljon aikaa elokuvien katsomiseen tuli joitain aikoja takaperin jo hankittua 5.1 -äänijärjestelmä. Tarkoituksenani on laajentaa se vielä tulevaisuudessa 5.1.2 -muotoon, mutta tähän asti olen kuunnellut tuollaisella setupilla leffojen soundit.
Koska kyseisessä Polk Audion äänijärjestelmässä (arvostelu tulee myöhemmin blogiin kunhan kerkeän kirjoittamaan) on pienet kaiuttimet, oli pidemmän aikaa sivukaiuttimista toinen pianon päällä ja toinen tietokonepöydällä. Valitettavasti myös johto roikkui enemmän tai vähemmän aina edessä kun tietokoneelle halusi istahtaa joten kaiutinta sai siirrellä useasti pois edestä.
Viime viikolla sitten saapui viikonloppuna tilaamani kaiutinjalustat joilla oli tarkoitus taklata sisustuksellista ja käytännöllistä onglemaa. Tilasin verkkokauppa.comista MediaLounge SS-01 jalustat jotka vaikuttivat kuvauksen perusteella varsin asiallisilta. Myös hinta oli huokea joten kovin suurta panostusta taloudellisesti ei tarvinnut tehdä. Verkkokaupasta tilatessa on myös hyvä palautusoikeus joten sitä suuremmalla syyllä kyseiset jalustat vaikuttivat kokeilemisen arvoiselta.
Kaiutinjalustat menevät pieneen pakettiin
Jalustojen kasaus oli kutakuinkin mutkaton prosessi. Harmillisesti mukana tulevat mutterit ja Polk Audion satelliittikaiuttimet eivät halunneet olla yksimielisiä sopivuudesta joten tämä vaati enemmänkin värkkäämistä kuin olisin halunnut. Koetin ensin etsiä kotoa sopivia muttereita mutta mikään ei ollut suoraan kovin hyvin tähän soveltuva vaan enemmän tai vähemmän turhan pitkiä.
Lähdin Clas Ohlsonille kaiuttimen ja jalustan adapterin kanssa etsimään josko sieltä löytyisi juuri sopivaa kokoa olevaa mutteria. Ei löytynyt. Jatkoin matkaani K-Rauta Extraan Forumilla etsimään mutteria, mutta tyhjää sai haraista sielläkin. Sieltä sitten jatkoin verkkokaupalle siinä toivossa että siellä olisi ihmeen kaupalla moisia muttereita jos ne olisivat jotain standardikokoa, mutta kuten arvata saattaa oli toivo siitä yhtä turha kuin toivo lumen tulosta Libyassa.
Palasin sitten tyhjin käsin kotiin ja värkkäsin väärää kokoa olevilla muttereillani kaiuttimet jalustalle. Onneksi kiinnitys sentään meni tarpeeksi tiukasti eikä pelkoa kaiuttimien putoamisesta ole, mutta silti ei niin tiukasti kuin ne voisivat olla. Kuitenkin good enough.
Mukana tulevia osia
Kaiutinjalustojen huokeuden huomaa kyllä muutenkin laadussa. Toisessa jalustassa pohjan paino pyöri varsin vaivattomasti paikalleen loppuun saakka kun taas toisen jalustan kohdalla pohjapainon pyörittämisessä sai käyttää jo voimaakin eikä siltikään saanut sitä loppuun asti pyörimään. Kuitenkin normaalissa jalustan käytössä asialla ei ole merkitystä joten näillä mennään.
Jonkin aikaa jalustoja käyttäneenä olen ollut tyytyväinen lopputulokseen. Jalustat on kätevät sillä niitä voi siirtää tarpeen mukaan edestä imuroidessa yms, niiden avulla saa kaiuttimet sijoiteltua optimaaliseen paikkaan kuuntelua ajatellen ja yleisesti ne ovat siistin näköiset. Ne toimivat sisustuksellisesti paljon aikaisempaa purkka-teippi-ratkaisua parempana vaihtoehtona joten näihin on helppoa olla tyytyväinen lopputulosta miettiessä.
Ostin samalla myös 25 metrin kelan audiokaapelia jonka avulla kaapelit sai vedettyä huoneen toiselta puolelta reunoja pitkin toiselle seinustalle. Tällä hetkellä johdot roikkuvat lattialla, mutta tarkoitus on nostaa ne jokin päivä lattialistan päälle tai sitä vasten tiiviimmin jotta ne eivät olisi imuroidessa tiellä. Pienin askelin kohden käytännöllistä mutta myös viihtyisää kotia 🙂
